On se kauheeta kun ihastuu toiseen ihmiseen ja
tietää ettei kuitenkaan voi saada häntä =(
tietää ettei kuitenkaan voi saada häntä =(
Sattuu
Laser
10963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On se niin väärin ja sattuu ihan hirviästi!
Elämän on silti jatkuttava, vaikka ajtukset
ovatkin jatkuvasti muualla. Jos hänet tapaa, on
otettava joka hetkestä kaikki irti mitä vain saa.
Yyh...!
Tuo on aivan totta, repivää...
Jos hänet tapaa, sekin sattuu, silloin ajattelen
vain että, joka hetki nyt.
sitten kun tietää, että on vaan pakko
unohtaa..!!? Ja tietää myös ettei ikuna pysty
siihen .? Ja särkee sydämensä yhä uudestaan.. ja
uudestaan... ja uudestaan.. ja... Ja kaikki sen
yhen ihaaaanan takia!
...yhtä paha juttu, kun jos se on ihastunu sun
kaverii. Satun tietämään tapauksen omasta
laiffista. Että näin. :/ Mut se vaihe on onnex jo
ohi. Kaikesta pääsee yli(luulen).muista, että..
Broken Hearts can be fixed with Love!
Pistäkääpäs paremmaksi: Mä oon 13v. ja rakastunu
30v. ukkomieheen.. Että näin.. Ja mehän kaikki
tiietään, etten voi häntä saada.. Oon monena yönä
pyytäny jumalaa ottamaan mun nuoruuteni pois että
saisin elää hänen kanssaan. Kyllä tämä mies(
Jussi) on välillä katsonut minua, mutten tiedä
merkitseekö se että hän olisi kiinnostunut..
Tiedän kyllä, miltä tuntuu kipu sydämmessä, sitä
olen kokenut jo liikaakin. Yritän unohtaa hänet,
mutta se on vaikeaa, en usko siihen pystyväni. En
ole mikään lapsellinen muoti- anorektikko, vaan
olen tosissani rakastunut!
se on tiedän sen.. järki sanoo jotta lopeta
itsesi kiduttaminen mutta sydän on toista mieltä.
ja kun en voi tunteitani lopettaa. rakastan niin
että sattuu.
Pää meinaa hajota. onneksi töissä ei tarvitse
paljon ajatella, mutta annas kun on yksin...
lopun tiedättekin. sattuu koko ajan enemmän ja
enemmän =(
Tuskaisinta on ajatella häntä koko ajan ja odottaa
että kuulisi hänestä jotakin. Jos viimeinkin saa
häneltä viestin, sydän lyö lujaa, vatsa tulee
kipeäksi ja olo on hetken täydellistä. Mutta pian
taas on suunnaton ikävä...
Tuntee itsensä tässä tilanteessa niin pieneksi ja
voimattomaksi... Tuntuu ettei muuta maailmaan
mahdukkaan kuin tämä yksi ihminen. Kai tämä ajan
kanssa sitten?!?
Niinhän sitä sanotaan, että aika parantaa...
Mutta kipeetä tekee, ja tiedän etten itse ainakaan
ikinä voi enkä haluakaan unohtaa häntä...
Miksi aina ei voi saada sitä mitä niin haluaa,
-täydellisyyttä?