Odotan huomista ja muistelen eilistä. Muistelen
paljon vanhempiakin asioita, mutta tässä päivässä
ei ole kertakaikkiaan mitään. Onneksi tämä päivä
on huomenna jo eilinen ja voin muistella, miten
tylsä päivä tämä oli.
Kaikki odottavat Juhannusta, suunnittelevat mitä
tekevät. hauskaa. Mitä minä teen? Istun kotona
lasten kanssa. Voin jopa nauttia yhden vaivaisen
siiderin pihalla, jos on kaunista. Jos sataa,
istun sisällä. Kypsää!!!
Pari viikkoa sitten oli hauskaa, sen jälkeen ei
mitään... samaa tylsää arkea. Odotan ensi kertaa,
kun on hauskaa. Koskahan se tulee.
Rakas päiväkirjani, mulla on tylsää!!!
paljon vanhempiakin asioita, mutta tässä päivässä
ei ole kertakaikkiaan mitään. Onneksi tämä päivä
on huomenna jo eilinen ja voin muistella, miten
tylsä päivä tämä oli.
Kaikki odottavat Juhannusta, suunnittelevat mitä
tekevät. hauskaa. Mitä minä teen? Istun kotona
lasten kanssa. Voin jopa nauttia yhden vaivaisen
siiderin pihalla, jos on kaunista. Jos sataa,
istun sisällä. Kypsää!!!
Pari viikkoa sitten oli hauskaa, sen jälkeen ei
mitään... samaa tylsää arkea. Odotan ensi kertaa,
kun on hauskaa. Koskahan se tulee.
Rakas päiväkirjani, mulla on tylsää!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minullakin oli ennen tylsää, kun aina ajattelin,
että ehkä huomenna viimeinkin voisi tehdä
jotain "hauskaa"... se huominen tuli ja meni ja
taas uusi ja uusi ja minä mietin miten tylsää
minulla taas olikaan. Sitten aloin katsella
asioita uudesta kulmasta. Kuunnella lapseni iloa
pienistä asioista. Nauttia siitä, että minä
sentään saan asua luonnon keskellä ja kuunnella
linnunlaulua. ei hauskanpitoon tarvita alkoholia
tai valtavia ihmismassoja, nehän vain kahlitsevat
sitä todellista nautintoa, joka tulee tästä ja
nyt. Kun aamulla herää ja ajattelee, että tänään
on hieno päivä, tänään minä keksin jotain mukavaa
niin se tapahtuu paljon suuremmalla
todennäköisyydellä kuin jos aina odottaa, että
huomenna se sitten tapahtuu.... Ja mikä voisikaan
olla hienompi juhannus kuin lapsen kanssa
vietetty... Me ainakin menemme kedolle keräämään
kukkia ja katselemme koiriemme riehumista
grillaillen herkkuja pihassa ilman mitään
keinotekoista. se on hauskaa....
Taidanpa tietää mitä tarkoitat...ajttelen itse
juuri samoin...tänään odotan parempaa huomista ja
huomenna huomaan ettei sitä tullutkaan..Elämä ei
ole aina reilua. Juhannus...niin muut odottavat
innoissaan sitä, minä en...istun varmaankin
sisällä kiljuvien kakaroiden kanssa, jotka eivät
edes ole minun..rakkaus on näköjään sokea.
Huolehdin täällä toisen talosta,
lapsista...kaikesta...vain siksi koska rakastan.
Vai rakastanko? Kaikki jätin vain siksi että
saisin viettää loppu elämäni
ns. "vankilassa"...taidan olla hullu? No
toivottavasti oloasi kohensi se, että täällä on
ainakin toinen samoin ajatteleva.
tympääntynyt.olen huomaavinani viestissäsi pientä
katkeruutta tehdyistä ratkaisuistasi.minunkin
ratkaisuni ovat olleet vääriä vain siksi koska
rakastin liikaa!!!??? eikä elämä olekkaan reilua,
jos elämää ja "ystäviä" käytetään omien
mielihalujensa välikappaleena siitä tuleejatkossa
vai ongelmia. haluaisin tosiaan tietää miten olet
joutunut moiseen elämän oravan pyörään.
ps,elämässä itsessään ei ole mitään vikaa...
eräät ihmiset & asiat voivattehdä siitä vaikeaa.
...tuntuu olevan huono päivä. Mikään ei
kiinnosta, mutta ehkäpä se on itsestä kiinni.
Joskus tuntuu virta loppuvan, eikä mikään enää
kiinnosta. Varsinkaan, jos jokainen päivä on
sama, eikä ole mitään mitä odottaa.
Miten olen joutunut tähän tilanteeseen? Oikeassa
olet (rehellinen) siinä, että omien ratkaisujen
kautta. En minä niinkään katkera ole,
väliaikaisesti vain tympääntynyt. Kyllä tämä taas
tästä...
Lapset ovat ihania ja itse heidät tein, silloin
kun kuvittelin olevani lopun ikääni naimisissa.
Vaan elämä heittelee, eikä koskaan tiedä mitä
tuleman pitää. Tuli hetki, jolloin oli pakko
tehdä ratkaisuja ja tein ne niin, että jäin
lasten kanssa yksin. Niin oli silloin parasta.
Nykyään vain tuntuu siltä, ettei koskaan enää ole
ketään eikä tule ketään, jonka kanssa kaiken
jakaa. Kukaan ei edes jaksa kiinnostaa enää. Ehkä
olen tullut liian kriittiseksi ja kuvittelen itse
olevani täydellinen? ;-)
No joo, pitää keksiä itse jotain, mitä voisi
alkaa taas odottaa. Vapaa ilta vaikka. Mitenkähän
senkin vain saisi järjestettyä???? Ja mitähän
sitä silloinkaan tekisi???
yleensä olen ylienerginen, aina iloinen ja
tarmokas. Niin ne luulevat nuo muut nytkin, mutta
sisimmässäni olen todella yksin ja masentaa.
Ylpeys ei anna periksi sitä myöntää, eikä se
näyttämisen halu. Pakko pärjätä, pakko unohtaa
omat tunteet ja toiveet. Tuntuuko kenestäkään
muusta joskus siltä, että elää vain muita varten
ja oma itsensä pitää haudata jonnekin, kunnes
sille on aikaa?
Rakas päiväkirjani, tästä on pakko nousta ja
keksiä jotain, ennenkuin vajoan lisää...
Mitenkö jouduin tähän tilanteeseen? No kerronpa
sen sitten...hurjat teinivuoteni kulutin
seurustelemalla ns. kriminaalin kanssa..
(2½v),omaa tyhmyyttäni voisi joku sanoa...mutta
ritin siitä suhteesta eroon alusta asti...helppoa
ei ollut...se oli vankilani. Ystäviä en saanut
tavata, saatika perhettäni..suhteesta päästyäni
otin kai takaisin menetetyt vuodet ja elin
railakasta sinkkuelämää muutaman vuoden...ja
sitten..tapasin nykyisen mieheni..halusin
rakastua...halusin tuntea turvaa ja oikeaa
elämää...Valinta oli ilmeisesti väärä. Mitään en
koskaan ole onnistunut viemään loppuun asti ilman
mitään negatiivista..Nyt elän tätä
lainaelämää..hänen ystävät, hänen kotimaa...hänen
LAPSET, kaikki hänen...oma elämäni odottaa kai
jossain muualla. En ole kai tarpeeksi rohkea
irtautumaan tästä suhteesta...rakastan,
mutta..Tämä suhde tulee minulle henkisesti liian
kalliiksi. Jätin kaiken entisen ja sain tilalle
uusioperheen..Mietin vain olisiko minusta vielä
uhrautumaan elämän vietäväksi...jos se "oikea"
onkin jossain muualla odottamassa..minä pelkään.
lue viesti,sinulle.