Liitän tähän LP:n kirjoituksen Savon Sanomissa. Olen hänen kanssaa samaa mieltä. Suurin osa autoilijoista ei osaa käyttää kaukovaloja oikein. Valoja ei muisteta käyttää tai ne vaihdetaan liian nopeasti lähivaloiksi ym. törttöilyä.
Tässä:
Valoa kansalle
LP
11.12.2012 11:56
Valo on tärkeä asia. Tämän havainnon tein pari viikkoa sitten, kun olin liikkeellä autollani pimeässä ja tihkusateisessa aamussa Etelä-Suomen valtateillä. Märkä asfaltti imi lähes kaiken valon, joka auton omista lyhdyistä tuli, eikä taivaaltakaan herunut apuja lainkaan.
Itsekin olin hieman oudossa ympäristössä, sillä kuulun siihen yhä kasvavaan osaan suomalaisia, joille kaukovalojen käyttö on pikemmin poikkeus kuin sääntö. Suurin osa ajokilometreistäni on taajamissa ja valaistuilla alueilla. Toisaalta silloin, kun kaukovaloja voisi käyttää, on liikenne yleensä niin vilkasta, ettei sen takia voi pitkiä polttaa.
Matkallani oli mittaa kolmisen sataa kilometriä ja keliolosuhteet eivät todellakaan suosineet autoilijaa. Liikennettä oli poikkeuksellisen vähän, joten kaukovaloja oli mahdollisuus käyttää.
Ajaessa väkisinkin kiinnitin huomiota muiden kuljettajien valojen käyttöön. Itse pyrin ajamaan vanhan autokoulun opin mukaisesti, että lähivaloille vaihdetaan vasta sitten, kun kohtaavien ajoneuvojen väliin ei jää pimeää aluetta.
Matkan varrella tein monenmoisia havaintoja. Jotkut autoilijat vaihtavat lähivaloille välittömästi, kun havaitsevat vastaan tulevan auton. Oli autojen etäisyys mikä tahansa. Pahimmassa tapauksessa he ajavat kilometritolkulla lähivaloilla ja muistuttavat valojen vaihdosta vastaantulijoita tasaisin väliajoin valoja väläyttämällä. Jos välkyttelystä huolimatta ei itse vaihda lähivaloille välittömästi ensimmäisen muistutuksen jälkeen, jotkut saavat herneen syvälle nenäänsä ja vaihtavat takaisin pitkille, ja ” kostoksi” vaihtavat valot vasta viime tipassa - jos silloinkaan.
Toiset taas tulevat ajatuksissaan pitkillä vastaan ja vaihtavat lyhyet vasta kohtaamisen jälkeen. Ikään kuin varmuuden vuoksi, ja jo tapahtuneen virheen hyvittääkseen.
Säännöt kaukovalojen käytöstä ovat yksinkertaiset ja selvät. Valoja ei saa käyttää siten, että muiden ajoneuvojen kuljettajat voivat häikäistyä.
Mutta milloin ihminen alkaa häikäistyä. Matkan varrella testasin itseäni ja palauttelin taas vanhoja asioita mieleeni. Jos kohtaamistilanteessa hampaita kiristellen ja ärräpäitä manaten itsepäisesti tuijotan vastaan tulevan ajoneuvon valoja, niin varmasti häikäistyn pitkäksi aikaa.
Toisaalta vastaan tulevan ajoneuvon pitkistäkään valoista ei pahemmin häikäisty suuntaamalla katseensa hieman sivuun.
Perille pääsin turvallisesti ja loppumatkassa harmaana valjennut päiväkin jo helpotti matkantekoa.
Matkan aikana havaitsin, että valojen käyttö turvallisesti ja oikein ei ole helppoa. Varsinkin sellaisten, jotka eivät kovinkaan usein aja pimeässä valaisemattomalla alueella, on syytä kerrata saamiaan oppeja.
Tärkeää on, että pimeällä kohdattaessa ei ajoneuvojen väliin jää pimeää katvetta ennen valojen vaihtoa.
Kuten jo mainitsin, päivä valkeni harmaana. Kirjaimellisesti. Jotenkin onnistuin hyppäämään autostani havahtumatta valomuistin piipitykseen ja tietysti valot jäivät päälle.
Myöhemmin noin kymmenen tunnin jälkeen, kun sen huomasin, oli käynnistyskaapeleille tarvetta. Tai paremminkin olisi ollut... Mutta kuten vanha viisaus sanoo, niin aurinko ei nouse kaikille joka päivä.
Teemu Äikäs
Ylikonstaapeli, tiedottaja
Liikkuva poliisi
Lähde: http://www.savonsanomat.fi/lukijoilta/blogit/polliisilta/valoa-kansalle/1278407
Tässä:
Valoa kansalle
LP
11.12.2012 11:56
Valo on tärkeä asia. Tämän havainnon tein pari viikkoa sitten, kun olin liikkeellä autollani pimeässä ja tihkusateisessa aamussa Etelä-Suomen valtateillä. Märkä asfaltti imi lähes kaiken valon, joka auton omista lyhdyistä tuli, eikä taivaaltakaan herunut apuja lainkaan.
Itsekin olin hieman oudossa ympäristössä, sillä kuulun siihen yhä kasvavaan osaan suomalaisia, joille kaukovalojen käyttö on pikemmin poikkeus kuin sääntö. Suurin osa ajokilometreistäni on taajamissa ja valaistuilla alueilla. Toisaalta silloin, kun kaukovaloja voisi käyttää, on liikenne yleensä niin vilkasta, ettei sen takia voi pitkiä polttaa.
Matkallani oli mittaa kolmisen sataa kilometriä ja keliolosuhteet eivät todellakaan suosineet autoilijaa. Liikennettä oli poikkeuksellisen vähän, joten kaukovaloja oli mahdollisuus käyttää.
Ajaessa väkisinkin kiinnitin huomiota muiden kuljettajien valojen käyttöön. Itse pyrin ajamaan vanhan autokoulun opin mukaisesti, että lähivaloille vaihdetaan vasta sitten, kun kohtaavien ajoneuvojen väliin ei jää pimeää aluetta.
Matkan varrella tein monenmoisia havaintoja. Jotkut autoilijat vaihtavat lähivaloille välittömästi, kun havaitsevat vastaan tulevan auton. Oli autojen etäisyys mikä tahansa. Pahimmassa tapauksessa he ajavat kilometritolkulla lähivaloilla ja muistuttavat valojen vaihdosta vastaantulijoita tasaisin väliajoin valoja väläyttämällä. Jos välkyttelystä huolimatta ei itse vaihda lähivaloille välittömästi ensimmäisen muistutuksen jälkeen, jotkut saavat herneen syvälle nenäänsä ja vaihtavat takaisin pitkille, ja ” kostoksi” vaihtavat valot vasta viime tipassa - jos silloinkaan.
Toiset taas tulevat ajatuksissaan pitkillä vastaan ja vaihtavat lyhyet vasta kohtaamisen jälkeen. Ikään kuin varmuuden vuoksi, ja jo tapahtuneen virheen hyvittääkseen.
Säännöt kaukovalojen käytöstä ovat yksinkertaiset ja selvät. Valoja ei saa käyttää siten, että muiden ajoneuvojen kuljettajat voivat häikäistyä.
Mutta milloin ihminen alkaa häikäistyä. Matkan varrella testasin itseäni ja palauttelin taas vanhoja asioita mieleeni. Jos kohtaamistilanteessa hampaita kiristellen ja ärräpäitä manaten itsepäisesti tuijotan vastaan tulevan ajoneuvon valoja, niin varmasti häikäistyn pitkäksi aikaa.
Toisaalta vastaan tulevan ajoneuvon pitkistäkään valoista ei pahemmin häikäisty suuntaamalla katseensa hieman sivuun.
Perille pääsin turvallisesti ja loppumatkassa harmaana valjennut päiväkin jo helpotti matkantekoa.
Matkan aikana havaitsin, että valojen käyttö turvallisesti ja oikein ei ole helppoa. Varsinkin sellaisten, jotka eivät kovinkaan usein aja pimeässä valaisemattomalla alueella, on syytä kerrata saamiaan oppeja.
Tärkeää on, että pimeällä kohdattaessa ei ajoneuvojen väliin jää pimeää katvetta ennen valojen vaihtoa.
Kuten jo mainitsin, päivä valkeni harmaana. Kirjaimellisesti. Jotenkin onnistuin hyppäämään autostani havahtumatta valomuistin piipitykseen ja tietysti valot jäivät päälle.
Myöhemmin noin kymmenen tunnin jälkeen, kun sen huomasin, oli käynnistyskaapeleille tarvetta. Tai paremminkin olisi ollut... Mutta kuten vanha viisaus sanoo, niin aurinko ei nouse kaikille joka päivä.
Teemu Äikäs
Ylikonstaapeli, tiedottaja
Liikkuva poliisi
Lähde: http://www.savonsanomat.fi/lukijoilta/blogit/polliisilta/valoa-kansalle/1278407
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun autossa jos jää valot päälle ne menee parkeille kun auton sammuttaa, ja parkitkin sammuu 10min kuluttua. Tämä siis kun katkaisijasta laitettu valot päälle.