"Euroalueen talouspäättäjät ovat sopineet perustavansa "pankkiunionin" asteittain. Ensimmäinen vaihe keskittää alueen suurimpien pankkien valvonnan. Myöhemmin seurannevat kriisipankkien yhteistuki ja koko euroalueen kattava talletussuoja.
Lopulta "aidon pankkiunionin" tarkoitus lienee synnyttää jäsenmaiden keskinäinen yhteisvastuu alueella toimivista tai ainakin jostakin euromaasta kotoisin olevista pankeista ja niiden vastuista ja riskeistä.
Yhteisvastuu pankkiriskeistä ja veloista olisi velkaisimpien euromaiden, suurimpien pankkimaiden ja valta-asemaansa vahvistavan hallintokoneiston etu, mutta se ei poista pankkiriskejä eikä kadota kehnoja luottoja.
Liian suuret velat ja liian suuret pankkiriskit poistuvat vain maksamalla – tai tappioita kärsimällä. Euromailla on velkaa enemmän kuin kykyä tai halua maksaa. Samoin alueen pankeilla on enemmän riskejä kuin ne kestävät.
Europäättäjät yrittävät ratkoa näitä ongelmia ryhmittelemällä kehnoja saatavia ja liian suuria riskejä uuteen järjestykseen niin kuin hullu tarutieteilijä Frankenstein yritti luoda uuden ihmisolennon ruumiinkappaleita kokoon kursimalla.
Rakenteilla voikin olla eräänlainen Frankensteinin finanssihirviö, joka koostuu vanhoista kehnoista veloista ja liian suurista pankkiriskeistä mutta jossa osat on vain kursittu uuteen järjestykseen. Tulos on arvaamaton – mutta ei ratkaise kriisiä.
Suomi ottaa tähänkin kokeeseen osaa lähinnä muiden riskejä kantaen.
"
Lopulta "aidon pankkiunionin" tarkoitus lienee synnyttää jäsenmaiden keskinäinen yhteisvastuu alueella toimivista tai ainakin jostakin euromaasta kotoisin olevista pankeista ja niiden vastuista ja riskeistä.
Yhteisvastuu pankkiriskeistä ja veloista olisi velkaisimpien euromaiden, suurimpien pankkimaiden ja valta-asemaansa vahvistavan hallintokoneiston etu, mutta se ei poista pankkiriskejä eikä kadota kehnoja luottoja.
Liian suuret velat ja liian suuret pankkiriskit poistuvat vain maksamalla – tai tappioita kärsimällä. Euromailla on velkaa enemmän kuin kykyä tai halua maksaa. Samoin alueen pankeilla on enemmän riskejä kuin ne kestävät.
Europäättäjät yrittävät ratkoa näitä ongelmia ryhmittelemällä kehnoja saatavia ja liian suuria riskejä uuteen järjestykseen niin kuin hullu tarutieteilijä Frankenstein yritti luoda uuden ihmisolennon ruumiinkappaleita kokoon kursimalla.
Rakenteilla voikin olla eräänlainen Frankensteinin finanssihirviö, joka koostuu vanhoista kehnoista veloista ja liian suurista pankkiriskeistä mutta jossa osat on vain kursittu uuteen järjestykseen. Tulos on arvaamaton – mutta ei ratkaise kriisiä.
Suomi ottaa tähänkin kokeeseen osaa lähinnä muiden riskejä kantaen.
"
Vastaukset 3
Vanhimmat
"BIS:n tuoreiden luottotilastojen mukaan ulkomaisten pankkien saatavat euroalueen viidestä kriisimaasta, Kreikasta, Irlannista, Portugalista, Espanjasta ja Italiasta ovat ainakin tämän vuoden puoliväliin asti jatkaneet supistumistaan.
Pankkiriskit ovat supistuneet siitä huolimatta, että kriisimaiden velkamäärät eivät ole supistuneet vaan ne ovat päinvastoin pysyneet entisellään tai kasvaneet. Tämä on ollut mahdollista pääosin muiden euromaiden kustantamien ja toteuttamien kriisitoimien ansiosta.
Ulkomaisten pankkien saatavat viidestä kriisimaasta ovat viiden viime vuoden kuluessa supistuneet noin tuhat miljardia euroa. Samaan aikaan ne ovat perineet kriisimaista varovaisesti arvioiden ainakin 500 miljardin euron korkotulot.
Pyöreästi 1 500 miljardin "kotiutettu" summa on suurin piirtein sama kuin euromaiden ja EKP:n eri tavoin toteuttamista kriisitoimista on kertynyt kokoon. Ei yhtä ilman toista.
Kriisitoimiin osallistumalla Suomi on osaltaan jo täyttänyt sitä tehtävää, joka sille kuuluisi "pankkiunionissakin" – ottanut kantaakseen muiden velkoja ja luottoriskejä
"
Eillisessä Taloussanomissa toimittaja J Hurri kirjoitti vaikka pankkiunioni tulisi, ei Suomen takuita miksikään muuta. Eli samat riskit on olemassa.
Suomipoju. Oi kiitäkää Juttaa ja Jykää..