Mä nyt ajattelin tännekin purkautua, kun töissä
voi kätevästi surffailla ja oon katellut näitä
tällasia "keskusteluja".
Toivon kommentteja tai neuvoja tai jopa
rohkaisuja tilanteeseeni.
Joka on kyllä aika lapsellinen. Olen 20 vuotias
enkä koskaan seurustellut l. neitsyt. Ja viime
viikonloppuna tapasin todella mukavan miehen,
jonka kanssa kävin jopa kahvilla. Ongelma tässä
yhtälössä on vain se että tämä ihana mies on 30
vuotias, vaikkei kyllä uskoisi ja tekee hirveesti
töitä ja kuulemma hänen aikasemmat suhteet ovat
kariutuneet siihen ajanpuutteeseen. Onko ikäero
liian suuri, vai onko sillä väliä, mielestäni ei.
Meinaan mielummin seurustelisin vanhemman kuin
nuoremman kanssa. Musta tää tilanne on aika hassu
ja samalla pelottava. Olisi ihanaa oppia
tuntemaan tämä ukko kunnolla ja tehdä asioita
yhdessä. Aika perustilannehan tämä on, mutta
minulle ensimmäinen edes vähän mahdollinen.
Uskallanko vaan sanoa suoraan että olen
kiinnostunut ja että olisi kiva nähdä tai jotain?
Ja mulla on taipumus alkaa paljasteleen asioita
ittestäni ja elämästäni, jota kyllä toivoisin
tältä mieheltäkin. Mutta kuten jossain lehessä
luki että liiallinen paljastelu suhteen alussa
voi pelästyttää toisen karkuun, pitääkö paikkansa?
Kokeneemmat helppikää jos tajusitte mitään tästä
sekavasta kirjotuksesta.
voi kätevästi surffailla ja oon katellut näitä
tällasia "keskusteluja".
Toivon kommentteja tai neuvoja tai jopa
rohkaisuja tilanteeseeni.
Joka on kyllä aika lapsellinen. Olen 20 vuotias
enkä koskaan seurustellut l. neitsyt. Ja viime
viikonloppuna tapasin todella mukavan miehen,
jonka kanssa kävin jopa kahvilla. Ongelma tässä
yhtälössä on vain se että tämä ihana mies on 30
vuotias, vaikkei kyllä uskoisi ja tekee hirveesti
töitä ja kuulemma hänen aikasemmat suhteet ovat
kariutuneet siihen ajanpuutteeseen. Onko ikäero
liian suuri, vai onko sillä väliä, mielestäni ei.
Meinaan mielummin seurustelisin vanhemman kuin
nuoremman kanssa. Musta tää tilanne on aika hassu
ja samalla pelottava. Olisi ihanaa oppia
tuntemaan tämä ukko kunnolla ja tehdä asioita
yhdessä. Aika perustilannehan tämä on, mutta
minulle ensimmäinen edes vähän mahdollinen.
Uskallanko vaan sanoa suoraan että olen
kiinnostunut ja että olisi kiva nähdä tai jotain?
Ja mulla on taipumus alkaa paljasteleen asioita
ittestäni ja elämästäni, jota kyllä toivoisin
tältä mieheltäkin. Mutta kuten jossain lehessä
luki että liiallinen paljastelu suhteen alussa
voi pelästyttää toisen karkuun, pitääkö paikkansa?
Kokeneemmat helppikää jos tajusitte mitään tästä
sekavasta kirjotuksesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea sinulle kun olet mieleisesi miehen
tavannut, ikä ei ole este. Ja pitää tietty
paikkaansa että liiallinen paljastelu suhteen
alussa voi johtaa tuomion tielle..toki voit
suoraan sanoa että olet kiinnostunut tapaamaan
uudelleen!! Onnea jatkoon!
Kannattaa yrittää! Etenette rauhallisesti,pyydä
häntä uudelleen kahville kanssasi ja näin
etenette vaikkapa. Tapailette toisianne,ja
tutustutte.Kyllä se siitä.Ja mitä möläyttelyihin
tulee niin seuraa tilannetta ja katso millainen
se mies on.Jos hän vaikuttaa tod. kiinnostuneelta
niin mielestäni voit vapaasti kertoa itsestäsi
niin huonot kuin hyvät kuin huonotkin
puolesi.Eiköhän hänkin seuraa esimerkkiä.Ole oma
itsesi ja luota itseesi eiköhän tämä ole paras
neuvo mitä pystyn antamaan. Onnea! =)
Kiitoksia rohkaisusta herttainen larde.
Mut ku mä eilen illalla lähetin sille
teksiviestin, vaikkakin tosi tyhjänpäiväisen. Ja
se ei ole mitään vastannut! Mä tuun kohta
hulluks, miks se ei kommentoi mitenkään:(
Eihän tää nyt maailmaa kaada mut tällä hetkellä
vaivaa.
No miehet on sellasia. Ei ne ajattele että toinen
voisi olla ihan paniikissa jos ei heti vastaa
viestiin. Hän on varmasti lukenut sen mutta ei
pidä hoppua,odottele. Tai soita vaikka, ja
kysäise kävisikö kahvi, mutta älä kysy viestistä
mitään. Jos hän mainitsee asiasta esim."anteeksi
etten heti heti vastannut tai lainkaan vastannut
oli sitä ja tätä jne." Älä ole moksiskaan
esim."no mitäpä moisesta". Heti ei kannata ruveta
ahdistelemaan ja pommittamaan vaikka siihen on
helppo sortua. Malttia, vaikka odottavan aika
onkin pitkä. Pitää muistaa että miehet
ajattelevat näissä asioissa usein täysin eri
lailla kun me naiset.
No, kyllä se sit lopulta vastas. Mut sillä on
vissiin hidas sytytys kun sillä kestää pari
päivää yleensäkin vastailla.
Sen kanssa on kyllä tosi mukava ja rento olla,
mutta onko lopulta järkee yrittää jotain
kehittää, kun se on niin kiireinen että tsäkällä
kerran viikossa kerkee nähä, jos sitäkään?
No se on ihan miltä susta tuntuu...Jos kovasti
pidät hänestä niin mikä ettei. Ehkä hän sitten
myöhemmin ehtii nähdä sinua useammin? Lomalla tai
jotakin? Kysele rohkeasti olisiko hänellä joskus
enemmän aikaa, jos olette todella vakavissanne.
Kyllä sitä aikaa sitten kummasti löytyy.