Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen selventää hyvällä tavalla Suomenmaan kolmossivukirjoituksessaan (18.12.), marssijärjestystä, jonka päässä on keskustan osallistuminen hallitusvastuuseen.
Keskustan tie voi viedä hallitukseen vain vaalien kautta.
”Äänestäjät määräsivät keskustan oppositioon viime vaaleissa. Ja vain he voivat nostaa meidät takaisin hallitukseen”, Laaninen kirjoittaa.
Keskustan lähtökohta on siis tyystin toinen kuin perussuomalaisten johtajalla Timo Soinilla, joka mainostaa kaatavansa hallituksen ja vievänsä puolueensa hallitukseen.
Miksi Soini ei tehnyt tätä vaalien jälkeen? Hänelle olivat silloin kaikki ovet auki. Kaikki puolueet ja varmasti myös äänestäjien enemmistö olisivat suoneet, että vaalien ainoa voittaja kantaa vastuunsa.
Mutta Soinista ei ollut vastuunkantajaksi silloin. Miksi sitten nyt olisi? Asiat ovat vain mutkistuneet. Mikään hallitus ei pääsisi edes eurokriisin selvittelyjä karkuun.
Nykyinen hallitus syntyi vaalien tuloksesta. Keskusta jäi siitä siis ulos äänestäjien tahdosta, Soini taktisista syistä. Niinpä hallituksella on myös velvollisuus toimia.
Edellä kirjoitetun valossa keskustajohtaja Juha Sipilän äskeistä toivetta hallituksen kestämisestä vaalikauden loppuun asti voinee tulkita niinkin, että keskusta tunnistaa vaikeiden aikojen vaatimukset. Uudet vaalit tulisivat nyt hankalaan aikaan. Ne halvaannuttaisivat päätöksentekoa juuri silloin, kun päättäväisyyttä tarvittaisiin.
Suomen kannalta olisikin parasta, että nykyinen hallitus pystyisi sellaisiin ratkaisuihin, jotka kääntävät Suomen suunnan ja nostavat sen taas kasvu-uralle.
Tosin murheelliselta näyttää.
Välikysymysten teoreettinen perustähtäin on hallituksen kaatamisessa, mutta tämä tavoite on ollut utopiaa jo kauan. Enemmistöhallitus pitää tavalla tai toisella enemmistönsä eduskunnan äänestyksissä.
Välikysymykset ovat sen sijaan tärkeä asiavaikuttamisen paikka. Niiden avulla hallituksen voi pakottaa puhumaan suunnitelmistaan. Kun keskustelut ovat julkisia, hallitus voi joutua perääntymään aikeissaan tai suuntaamaan niitä toisin. Tätä mahdollisuutta keskustakin on käyttänyt menestyksekkäästi – vaikka hallitus onkin pysynyt pystyssä.
Sipilän sanoista voi lukea myös puoluepoliittisen viestin: keskustakaan ei tahtoisi uusia vaaleja aivan vielä, vaikka suuren vaalivoiton jo nyt saisikin. Presidentinvaalit sekä kunnallisvaalit kertovat, että keskusta on vahvasti tulossa, mutta tekemistäkin on.
Suurimman puolueen paikka ei tule 18 prosentin kannatuksella. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu viime vaaleista, sitä alemmas hallituksen suosio laskee. Oppositiossa keskusta onkin jo ottanut johtajan roolin.
Keskustan tie voi viedä hallitukseen vain vaalien kautta.
”Äänestäjät määräsivät keskustan oppositioon viime vaaleissa. Ja vain he voivat nostaa meidät takaisin hallitukseen”, Laaninen kirjoittaa.
Keskustan lähtökohta on siis tyystin toinen kuin perussuomalaisten johtajalla Timo Soinilla, joka mainostaa kaatavansa hallituksen ja vievänsä puolueensa hallitukseen.
Miksi Soini ei tehnyt tätä vaalien jälkeen? Hänelle olivat silloin kaikki ovet auki. Kaikki puolueet ja varmasti myös äänestäjien enemmistö olisivat suoneet, että vaalien ainoa voittaja kantaa vastuunsa.
Mutta Soinista ei ollut vastuunkantajaksi silloin. Miksi sitten nyt olisi? Asiat ovat vain mutkistuneet. Mikään hallitus ei pääsisi edes eurokriisin selvittelyjä karkuun.
Nykyinen hallitus syntyi vaalien tuloksesta. Keskusta jäi siitä siis ulos äänestäjien tahdosta, Soini taktisista syistä. Niinpä hallituksella on myös velvollisuus toimia.
Edellä kirjoitetun valossa keskustajohtaja Juha Sipilän äskeistä toivetta hallituksen kestämisestä vaalikauden loppuun asti voinee tulkita niinkin, että keskusta tunnistaa vaikeiden aikojen vaatimukset. Uudet vaalit tulisivat nyt hankalaan aikaan. Ne halvaannuttaisivat päätöksentekoa juuri silloin, kun päättäväisyyttä tarvittaisiin.
Suomen kannalta olisikin parasta, että nykyinen hallitus pystyisi sellaisiin ratkaisuihin, jotka kääntävät Suomen suunnan ja nostavat sen taas kasvu-uralle.
Tosin murheelliselta näyttää.
Välikysymysten teoreettinen perustähtäin on hallituksen kaatamisessa, mutta tämä tavoite on ollut utopiaa jo kauan. Enemmistöhallitus pitää tavalla tai toisella enemmistönsä eduskunnan äänestyksissä.
Välikysymykset ovat sen sijaan tärkeä asiavaikuttamisen paikka. Niiden avulla hallituksen voi pakottaa puhumaan suunnitelmistaan. Kun keskustelut ovat julkisia, hallitus voi joutua perääntymään aikeissaan tai suuntaamaan niitä toisin. Tätä mahdollisuutta keskustakin on käyttänyt menestyksekkäästi – vaikka hallitus onkin pysynyt pystyssä.
Sipilän sanoista voi lukea myös puoluepoliittisen viestin: keskustakaan ei tahtoisi uusia vaaleja aivan vielä, vaikka suuren vaalivoiton jo nyt saisikin. Presidentinvaalit sekä kunnallisvaalit kertovat, että keskusta on vahvasti tulossa, mutta tekemistäkin on.
Suurimman puolueen paikka ei tule 18 prosentin kannatuksella. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu viime vaaleista, sitä alemmas hallituksen suosio laskee. Oppositiossa keskusta onkin jo ottanut johtajan roolin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä Soinikin tämän tietää.
Tämä teksti pitäisi laittaa jokaisen äänestyspaikan seinälle.
Kepulla oli kauhea hinku hallitukseen mutta sitä ei
tarvnnut ottaa koska kepun tiedettiin muutoinkin
tukevan hallitusta kuten on osoittautunutkin.
Pienpuolue kepu yrittää miellyttää isompiaan
jotta joskus yksi ministeri otettaisiin kepustakin,
koska kepun kannatuksella ei enempää saa.
Yleensä voittajat menevät hallitukseen ja häviäjät jäävät oppositioon. Näin toteutetaan änestäjien toive. Nimittäin jos yhtään kunnioitetaan äänestäjiä.
..päissään hihkui vaalituloksen jälkeen, että : NYT TULI TILIPÄIVÄ ! ..Eihän siinä muuta tarkoitusta ollutkaan.
Minä ainakin jouduin tekemään töissä ollessa tilipäivän eteen myös töitä.
Junia tulee ja menee ja uudet vaalit ratkaisee pysähdysasemat.
Soinin tilipäivä on muhketa. Häen säätiönsä paisuu Timolle mukavan eläkekassan.
Ja verottoman.