Täällä näyttää syntyneen keskustelu, siitä mikä on Jumalasta ja mikä Saatanasta.
Kaikki osapuolet sanovat opastajana olevan Pyhä Henki.
Kaikki sen todistavat, ettei Henki opasta ristiriitaisesti asioista.
Mistä siis tuntee Hengen ja mistä Saatanan?
No Raamatusta sanovat toiset. Toiset taas vakuuttavat oikeiden Jumalan lasten kuulevan Paimenen äänen, eivätkä he seuraa vierasta ääntä.
Mihin Henki mahdollisesti tahtoo ihmistä johdattaa?
Eikö se ole Kristuksen tuntemiseen.
Mikä Kristuksen tuntemisessa on tärkeintä?
Se on veren evankeliumi.
Kristuksen veri on sovittanut sinunkin syntisi.
Se on lahja. Siihen et voi mitään lisätä.
Kaiken opetuksen ja opin pitäisi tähdätä Kristukseen. Kaiken opin pitäisi päätyä Kristukseen.
Kaiken pitäisi johdattaa Kristuksen tarjoaman sovituksen omistamiseen.
Puhe Jeesuksen työstä on uskon keskeisin asia. Se on kaiken kulmakivi.
Jos pelastus on lahja, niin mitä pelastettu voi siihen lisätä?
Voimmeko tarjota Jumalalle uskomme?
Emme voi uskoa ilman Henkeä. Emme voi siis vedota uskoommekaan.
Tarjoaisimmeko kuuliaisuutta, kokonaan omistautumista?
Kun lähdemme kilvoittelemaan Raamatun ohjeiden mukaan, niin ellemme ole sokeita, niin huomaamme, ettemme millään täytä Jeesuksen antamia ohjeita.
Arka omatunto joutuu silloin pulaan ja syntisen paikalle.
Syntisen paikka on Jeesuksen armon luona.
Kristuksen armosta käsin on hyvä lähteä kilvoittelemaan.
Silloin tietää, että armo on se joka pelastaa. Ei minun vajavainen kuuliaisuuteni. Oma kuuliaisuuteni joutuu häpeään. Uskoonkin on välillä niin huono vedota. Se epäilee ja on välillä sangen heikko, jossei olematon mikäli tunteissa mitataan.
Uskon tukipilareiksi on annettu Sana, kaste ja ehtoollinen. Niiden tarkoitus on johdattaa armon tuntemiseen ja omistamiseen. Toiset tosin tahtovat tehdä näistäkin uskon ja kuuliaisuuden mittareita.
Toisilla on uskoa vaikka muille jakaa. Heidän uskonsa ylittää välillä Raamatun Sanankin.
Eivät vahvat tarvitse mitään tukipilareita.
Jos oppi johdattaa uskovan tavoittelemaan jotakin muuta kuin armon omistamista Kristuksessa, niin voidaan todella kysyä: "onko se tärkeää".
Jos oppi johdattaa tavoittelemaan pelastuksen omistamista jostakin muusta, kuin Kristuksesta kertovasta armosta, niin ollaan hakoteillä.
Jos oppi johdattaa koko kristillisyyden askartelemaan muussa, kuin Jeesuksen ristin ympärillä pyörimisessä, niin voidaan kysyä "entä puhe Jeesuksen verestä? Tarvitaanko sitä enää?"
Kaikki osapuolet sanovat opastajana olevan Pyhä Henki.
Kaikki sen todistavat, ettei Henki opasta ristiriitaisesti asioista.
Mistä siis tuntee Hengen ja mistä Saatanan?
No Raamatusta sanovat toiset. Toiset taas vakuuttavat oikeiden Jumalan lasten kuulevan Paimenen äänen, eivätkä he seuraa vierasta ääntä.
Mihin Henki mahdollisesti tahtoo ihmistä johdattaa?
Eikö se ole Kristuksen tuntemiseen.
Mikä Kristuksen tuntemisessa on tärkeintä?
Se on veren evankeliumi.
Kristuksen veri on sovittanut sinunkin syntisi.
Se on lahja. Siihen et voi mitään lisätä.
Kaiken opetuksen ja opin pitäisi tähdätä Kristukseen. Kaiken opin pitäisi päätyä Kristukseen.
Kaiken pitäisi johdattaa Kristuksen tarjoaman sovituksen omistamiseen.
Puhe Jeesuksen työstä on uskon keskeisin asia. Se on kaiken kulmakivi.
Jos pelastus on lahja, niin mitä pelastettu voi siihen lisätä?
Voimmeko tarjota Jumalalle uskomme?
Emme voi uskoa ilman Henkeä. Emme voi siis vedota uskoommekaan.
Tarjoaisimmeko kuuliaisuutta, kokonaan omistautumista?
Kun lähdemme kilvoittelemaan Raamatun ohjeiden mukaan, niin ellemme ole sokeita, niin huomaamme, ettemme millään täytä Jeesuksen antamia ohjeita.
Arka omatunto joutuu silloin pulaan ja syntisen paikalle.
Syntisen paikka on Jeesuksen armon luona.
Kristuksen armosta käsin on hyvä lähteä kilvoittelemaan.
Silloin tietää, että armo on se joka pelastaa. Ei minun vajavainen kuuliaisuuteni. Oma kuuliaisuuteni joutuu häpeään. Uskoonkin on välillä niin huono vedota. Se epäilee ja on välillä sangen heikko, jossei olematon mikäli tunteissa mitataan.
Uskon tukipilareiksi on annettu Sana, kaste ja ehtoollinen. Niiden tarkoitus on johdattaa armon tuntemiseen ja omistamiseen. Toiset tosin tahtovat tehdä näistäkin uskon ja kuuliaisuuden mittareita.
Toisilla on uskoa vaikka muille jakaa. Heidän uskonsa ylittää välillä Raamatun Sanankin.
Eivät vahvat tarvitse mitään tukipilareita.
Jos oppi johdattaa uskovan tavoittelemaan jotakin muuta kuin armon omistamista Kristuksessa, niin voidaan todella kysyä: "onko se tärkeää".
Jos oppi johdattaa tavoittelemaan pelastuksen omistamista jostakin muusta, kuin Kristuksesta kertovasta armosta, niin ollaan hakoteillä.
Jos oppi johdattaa koko kristillisyyden askartelemaan muussa, kuin Jeesuksen ristin ympärillä pyörimisessä, niin voidaan kysyä "entä puhe Jeesuksen verestä? Tarvitaanko sitä enää?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.