Mitä "adventisti" tuo mieleen?

Hei !

Kyllä "adventisti/ advenbtismi" ovat minusta "sanahirviöitä" juuri sen vuoksi että mieleen prätkähtää hivuttava tauti helposti.

Käytän muita sanamuotoja. "Adventtilainen" "adventtilaiset" "adventtilaisuus"
Nuo esim ovat minun korvaani paljon mukavampia.

Adventus = latinaa ja merkitsee Jeesuksen tuloa.

Minä olen toden totta vetänyt kirjat toistaiseksi pois koska ei joillekin riittänyt kun sanoin että en ole kirkon toiminnassa mukana ja käy kirkon penkillä.
Minun kun olisi pitänyt aina olla jumalattomille "pappina."

Olen uupumuksen seurauksena ja inhimillisistä syistä jättänyt kaikki paikkani 2006 kesällä.

San 24:16. Tuo jae on lohduttava, se kertoo vanhurskaan poikkeamista, siis vanhurskaan, ei suinkaan "luopiosta."
San 24:16 on kyse, ei sen kummemmasta.
Ihminen on helposti vanha-aatami viikossa kun päästää irti. Jumalan Hengen puhuttelu asiassa pistää ihmisen aina sitten aikanaa uusiin ratkaisuihin.
Jumala itse/ Pyhä Henki on aina jokaisen uskovaisen Jumala, opettaja, kasvattaja, nuhtelija, opettaja, tuomari. Ei naapurin Reiskakaan koskaan.
Jumalan paikalle on kova tunku aina kyllä. Se ei vaan ikävä kyllä käy Reikalle sopivaksi paikaksi koskaan.

Aito synnin suru Jumalan edessä on oltava ennenkuin syntisen tila kohenee
parannukseen, synnin hylkäämiseen ja soitä kautta anteeksiantoon.
Ja minkä Jumala on anteeksi antanut, on synti itsekään muistella sen jälkeen, Jumalan armo ei ole niin halpa asia että siihen kellään olisi mitään vinkumista menneistä.
Synnin seurauksista ihminen voi joskus kuitenkin joutua kärsimään, armahdettu syntinenkin. Joku on voinut juoda terveytensä, perheensä, firma meni juoppopörräämisessä, joillakin, yms, ei sellaisia takaisin saa, eli synnillä voi kuitenkin olla seurauksia tuollaisia.

Kymmenyksien maksusta on kirkossa järjestelmä jossa rahastonhoitaja on vaitiolvelvollinen joka käänteessä ja on aimoa joka näkee jotakin henkilönimiä tileillä, pakko pitää turpa kiinni aina kenenjään maksuliikenteestä ja moni antaakin nimettömänä kirjekuoreen kaiken mitä antaa kolehtihaaviin.
Siellä voi siis kuoressa joskus olla tuhansia euroja nimettömänä.
Kirkossa ei lahjoituksilla ole mahdollisuutta rossata ja trössätä muiden silmissä, ei arvosteluunkaan siis kenenkään rahoista.
Rahat ovat aina Jumalan ja ihmisen välinen asia.

Seurakuntalaiset eivät voi hakeutua kirkon mallikko- eikä muihinkaan virkoihin jos kymmenysasia ei ole kunnossa ja se pitää hoitaa itse omantuntonsa kanssa sekin, ei siitä kuuluteta missään.

Mukavaa jos minua joku ihailee, heh, mutta en vie Kristuksen kunniaa koskaan.
Ihanaa jos miellytän jotakin. Niin ei tavallisesti ole missään.

Jumalan työ on kaikin puolin minun sydämelläni kyllä ja kaikessa oma aikatauluni. Sanoisin että jos työelämässä tulee uupumusta niin edessä on alan vaihto. Toipuminen on aina vuosien asia joka tapauksessa ja hiukan usein uusia uria ja asenteita vaativa sitten paluu. Frustraatioista toipuminen yhdistyy asiaan. Ihmiset kokevat ihmisinä pettymyksiä monin tavoin.
Seurakunnalle ja kirkolle ihminen mielellään asettaa toiveita, mutta on vain niin että siellä on vain seinät ja ihmiset kun kokoontuu syntyy aina myös ristiriitoja.
Ei kukaa osaa ymmärtää ja jaksa ja pysty täyttää jokaisen vaatimuksia. Ihmiselle ei saa vaatimuksia siten osoittaa vaan pitää käydä tuo läksy että seurakunnan toiminnan Kristuksen omana ja on vain osa siitä ja ei aseta muille vaatimuksia ja odotuksia. Kaikenlaiset valinnat tapahtuvat hiljaisin käsiäänestyksin, ei polemiikkia kenenkään kyvyistä ja puutteista vaan hanskat heilahtavat kun jonkun nimi lausutaan ja se on seurakunnan ja Jumalan tahto asiassa. Käytävä ja teekutsusukkapuikkodemokratia ei tule kyseeseen eli ihmisten arvostelu ei käy.

Ihminen jotuu katsomaan omaan napaansa ja Kristukseen. Tämä on systeemi ja homman nimi.

yst. t. jari

Lisäys:

Minä en ole koskaan puhunut omasta rahaliikesteestäni mitään.
En tule puhumaankaan sellaisia koskaan.
Noudatan suu-kiinni linjaa asiassa kaikessa. Niin on aina ollut.

Kaikenlainen rahaliikenne kirkon suuntaan omasta lompsasta on aina ihmisen ja Jumalan välinen asia. Pidän siitä kiinni. Turhaa vinkua siellä mitään oli asia miten oli minun kohdallani. Minulla on Jumalan työ kokonaisvaltaisesti sydämessä kyllä ja joitakin ajatuksia olemassa missä ja miten, mutta nk sanoin olen toipumassa uupumuksesta ja uupumusta aina seuraavasta masennuksesta sekä tukusta frustraatioita, oli vaikea 50 villityskin kaiken lisäksi. -Aikanaan eskoseni. Minuun ei ole kukaan pitänyt yhteyttä olin seurakunnassa/ kirkossa tai en ole. Turhaa täällä vinkua seurakuntalaisten/kirkkolaisten ainakaan.

Jos on patalaiska evamkeliuminkin asioilla ja viettää aikansa sohvalla piereskellen, ei pääse koskaan kokemaan uupumusta ja uupumuksen seurauksia. Voi olla vain tuomarina, heh. Parhaat tuomarit ovat aina niitä joita ei evankeliumin työ liikuta vähääkään, on aina valmis ruokapöytä josta röyhtäistä ruokalevolle sohvalle, siitä sitten pieraista ja kömpiä akan viereen iltauutisten jälkeen ja siitä sitten joka aamu lähteä töihin johonkin tasaiseen tahtiin. Mitä vähemmän kuluttaa aikaa evankeliumin käytännön asioilla- evankelumin työssä sitä enemmän on ja jää aikaa tuomarointiin. Parhaat tuomarit valmistuvat aina ko banaaleista piereskelijöistä.

Kyllä jokaiselle aina jotakin seurakuntaa hyödyttävää kertyy, ja monilla on työ ja perhe, ei ole voimia eikä aikaa, joku yhteistä asiaa hyödyttävä on jokaisella.
En ole ketään arvostellut koskaan mitenkään missään ev työstä.
Monet kaivavat sitten lompsaa jos aika menee rahan tekemisessä, ja niin on hyvä ja oikein ja tarpeellista. Papin pussi on aina pohjaton kun sinne rahaa tiputtaa.

Kymmenysasia kerrotaan kirkossa, se on ollut käytäntö Raamatussa Raamatullinen. Kirkollisveroon ainoa pakollinen maksu suomessa.
Seurakuntalaisia ei kiristetä palstoilla asiassa koskaan eikä kirkossa esitetä kenellekään vaatimuksia.

yst. jari

Ja sinäkö olet adventisti? joka kirjoittelet ihmisistä vain vikoja hakien (tai keksien) ..
Miksi otat tämänkin asian niin negatiivisessa mielessä? Minä käsitän tuon siten että jarlau pitää adventisti sanaa ihmisiä toisistaan erottelevana sanana ja siksi hän ei pidä siitä.

Jos tarkoitus ei olut tämä niin jarlau korjatkoon puheitani.

Onko? En sitä tiennyt...

Asiallisia kirjoituksia olen lukenut. No, onhan hän ollut tutkisteluissa mukana, vaikka on luopio! Kyllä ihminen raamaattutunneilla ja tutkien Sanaa opii asiat, mutta syyt, miksi erotaan tai jätetään ovat moninaiset.

Siunausta Jarille siitä huolimatta, että on erossa seurakunnasta. Kannattaa hänenkin miettiä uudelleen, missä menee. Kun katsoo yksin Jeesukseen, ei tarvitse miettiä toisten virheitä ja tekemisisä.