Onko usko Jumalaan periytyvää vai onko kyse henkilökohtaisesta valinnasta?
Perintökö?
hihhulit ry
40263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jumalalla ei ole lapsenlapsia = usko ei periydy, se on AINA henk.koht. valinta.
Jumalalla ei liene lastenlapsia. Siitä olen samaa mieltä.
Jeesuksella (olettaen, että sellainen henkilö oli olemassa) mitä luultavimmin on lastenlapsia. Kuuluisalla miehellä oli varmasti bändäreitä, mutta niistä ei olla (paljoa) kirjoitettu kuten ei Kekkosenkaan naisseikkailuista.
Korjaan käsitystäsi: Jeesuksella oli opetuslapsia mutta Ei lapsia.
Pidän mahdollisena, että seksiin kieroutuneesti suhtautuvat uskontojen edustajat ovat poistaneet teksteistä jeesuksen naisystäviä ja lapsia. Totuuttahan ei tiedetä.
Ei niin.Entäs jos koko sääntö ja säännöstöt ovat ihmisten laatimia ja muokkaamia.Onko silloin edes Jumalaa jos jotkut ihmiset ovat ne laatineet ja yks kaks ymmärtämätön kansa ja rahvas on sitten kuvitellut ne tulevan Jumalalta kun alkuperäinen kirjoittaja on jättänyt sanoman alkuperän tulkintojen varaan.
Vanhaan aikaanhan oli todennäköistä uskoa luonnonvoimiakin Jumaliksi koska ei ymmärretty mitä ne ovat.Näin ollen ymmärrämme Jumalaksi jotain minkä joku on olettanut joskus ja se on siirtynyt jälkipolville.
Irstailuhan on ollut todella yleistä kautta aikojen.Nykyihminen lienee silti siitä siistimmästä päästä verrattuna keskiaikaan esimerkiksi.Ja homous vain yksi asia irstailusta.
Synneistä puhuessa tulisi muistaa mitä kaikkea muuta luokitellaan synneiksi vaikka ihmiset sitä vähättelevätkin.
Todellakin kyse on henk.koht. valinnasta. Luojamme on äärettömässä viisaudessaan antanut meille mahdollisuuden oman valintamme mukaiseen ratkaisuun. Väite että kaikki on ennalta päätetty tekisi meidän kilvoittelusta täysin tarpeetonta ja näin ollen voisimme ihan hyvin nostaa kädet pystyyn ja antaa virran viedä. Uskoon tulossa on kyse meidän omasta päätöksestä lähteä seuraamaan vapahtajamme viitoittamaa tietä.
Usko ei ole periytyvää mutta ortodoksisuus on.
No niin nyt sekin selvis eli tällätavoin orthodoksisuus eroaa kristinuskosta
Täällä keskustellaan niin erilaisilla taustoilla ja siksi myös erilaisilla käsitteillä, eikä näistä jutuista voi mitään selvää tullakaan. Ja jostakin syystä ortodoksinen keskustelu vetää puoleensa niin monensorttisia protestantteja, joilla on aivan omat käsityksensä.
Protestantit korostavat henkilökohtaista "uskoon tulemista" ja pitävät vain sellaisia ihmisiä kristittyinä, ortodokseilla taas ei ole edes käsitettä "uskoon tuleminen", sillä usko on saatu jo kasteessa. Kaiken lisäksi ortodoksien mielestä vapaiden protestanttien ja myös luterialaisten opit eivät oikein täytä kristinuskon vaatimuksia, vaan ne ovat lähinnä harhaoppeja.
Puhdas luterialaisuus on tietenkin oikeaa luterialaista oppia samoin kuin puhdas helluntailaisuus puhdasta helluntailaisuutta, sama asia vanhoillislestadiolaisten kanssa jne., mutta mitään yleispätevää kristillisyyttä ne eivät olekaan, eikä näistä keskusteluista voi näiden lahkojen pohjalta koskaan olla mitään järkeä.
Varmasti olisi kaikille parasta, että protestantit jättäisivät lähetystyönsä ja siirtyisivät etsimään käännytettäviä omille palstoilleen. Silloin myös nähtäisiin, miten suuri rauha laskeutuisi tässä keskustelussa, täällä ei nimittäin ole montakaan oikeaa ortodoksia edes lukemassa viestejä.
"...mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin." (Paavalin 2. kirje Timoteukselle 1: 5.)
Miten Timoteus oli saanut sen uskon. joka oli ollut hänen isoäidillään ja äidillään??
Olisi kaikille parasta ettei ortodoksit sekottaisi kristinuskoa omaan perinnäis sääntöjä noudattavaan ihmisoppiin. Ortodoksisuus ja usko on kaksi aivan eri asiaa. Vankiloissamme istuu useita ortodoksisuuden kasteessa saanutta tappajaa muttei yhtään uskoon tullutta Jumalan lasta samasta syystä. Toki moni vanki on kokenut vankilassa uskoon tulon ja tehnyt parannuksen.
Vähän sinäkin "olisi kaikille paras" tiedät. Kyllä useita ortodokseja on tullut uskoon ja lähtenyt seuraamaan Jeesuksen viitoittamaa tietä. Se ettei heitä ole enään ole näkynyt ortodoksien tilaisuuksissa kertoo vain siitä että ovat löytäneet suuremman valon.
Aivan varmasti on mahdollista että uskovien lapset ja lapsenlapset tulevat uskoon, mitäs kummaa tuossa on. Varmasti vanhemmat rukoilevat lastensa ja lastenlastensa uskoon tulon puolesta, se ei kuitenkaan ole mikään automaatio vaan jokaisen yksilön oma henkilökohtainen valinta.
Määrittele minulle mitä on usko?
Et saa ikävä kyllä syntyessäsi kristinuskolla höystettyä moraalia etkä takuutodistusta että käyttäydyt kristinuskon uskovaiseksi määrittelemällä tavalla.
Et sa synnyinlahjana tiettyjä valintoja tiettyihin tilanteisiin.
Jos oletat että ortodoksi sa synnyinlahjana kristillisyyden ja uskon niin miten on muitten ihmisten ja käännynnäisten?Ilmeisesti he syntyvät pakanoina tai väärin kastettuina?Ilmeistä onkin että jaottelet ihmiset sen perusteella oikeamielisiksi kristityiksi eli mukaasi vain ortodokseiksi ja muiksi ei uskovaisiksi?
Ilman uskoa et ole uskova.Se ei tule syntymällä tähän maailmaan eikä se tule ortodoksisesta kirjallisuudesta eikä traditiosta.
Uskovaiseksi kasvetaan hengellisen kasvun myötä joka tapahtuu oikeilla kristillisillä valinnoilla ja elämällä toteen sitä mistä Kristus opetti.Tämä onnistuu kaikilta yleissivistykseen ja ortodoksisten oppien osamiseen katsomatta.Jos ei onnistuisi sinun mielestäsi henkisesti taantuneet ja esim. vammaiset eivät olisi ortodokseja.
Pelkkä ortodoksisuuden tradition ja tekstien ja protokollien opettelu ja oikein tekeminen ei tee sinusta valitettavasti uskovaa ortodoksia vaan suorittajan jolla ei ole tekojensa takana harrasta halua palvella Jumalaa ja muita Jumalan luotuja vaan kirkkoa oppeineen.
Me emme voi valikoida Jumalan sanomaa, tietysti käytännössä voimme tulkita sitä kuinka haluamme.Käytännössä teemme kuitenkin sen mihin pystymme toteuttaaksemme sen sanoman elämissämme.
Mutta itse Jumalan sanoma ei ole jae sieltä eikä täältä silloin kun haluamme tietyille asioille tietyn lopputuloksen.Kristinusko ja Jumalan sanoma on ikävä kyllä suuri koko elämän kattava kokonaisuus.Se ei jaotu yhteen eikä kahteen jakeeseen vaikka kuinka niin toivoisimme ja haluaisimme.
Niin, nimimerkki epitimia. Lähestytäänpä asiaa vertauksen kautta. Pelkillä hyvillä työvälineillä minusta ei tule kelpo rakentajaa, vaan tarvitaan taitoa ja hyvät työvälineet. Tietenkin myös opiskelua ja opettelemista. Eikö niin?
Mielestäni tämä pätee myös uskoon. Ortodoksinen traditio, protokollat ja tekstit ovat nuo apuväline. Siis apuväline. Ei enempää, eikä vähempää. Nämä apuvälineet auttavat Jumalan ja lähimmäisten palvelemisessa. Yritätkö asettaa Jumalan ja kirkon toisiaan vastaan? Jos kirkko on Jumalan kirkko niin...?
Pyhät kirjoitukset on hyvä apuväline uskon tiellä, traditiot ja protokollat ovat vain ihmisten käsityksiä siitä mitä ihmisjärki on saanut aikaan ja sumentavat totuutta.
Et sitten huomaa omaa traditiotasi? Se näet on traditioitten kieltäminen. Varsinkin niitten traditioitten, jotka eivät sinua miellytä.
Minä taas suorastaan pidän traditioista. Kun näet ottaa huomioon sen mitä minua ja meitä ennen on ajateltu ja miten toimittu, niin ei tarvitse keksiä pyörää aina uudelleen ja uudelleen.
P. Älli. Jos sinun seurakunnassasi traditiot ja protokollat ovat niin kelvottomia, että sumentavat totuutta, niin miksi et voisi luopua semmoisista?
Jaahas laitoin pitkän vastauksen joka lähettäessä pyyhkiytyi pois kun loggauduin sisään sivustolle nimimerkilläni.
Ymmärrän käsitteen apuväline mutta minusta tämä itse apuväline ei ole pyhä.Ne ovat ihmisten laatimia kuitenkin ja aina kun ihminen jotain laatii siinä on suuri virhetulkinnan mahdollisuus.En ole koskaan suostunut lukemaan mitään tulkintateosta mistään pyhästä kirjoituksesta koska en halua saastuttaa omia aivojani toisten ihmisten käsityksillä jostain asiasta.Ihmiset voivat olla väärässä myös minäkin voin olla väärässä ja olen ollutkin.
Mutta ei ole oikein olla itse ajattelematta ja ottaa valmiiksi ajateltu idea ja alkaa toteuttaa sokeasti ja ehkäpä ymmärtämättä sitä.Minusta pitää olla vastuu itsellä ja tehdä se ajatustyö itse ja ymmärtää ja sisäistää se mikä on oikein ja mikä väärin ja jos sitten ei ymmärrä kysäistä viisaammilta asiaa.
Ei se takaa että asia menee oikein jos presidentti niin sanoo presidenttikin on ihminen.Samoin on piispojen tai patriarkkojenkin kanssa.Aikojen saatossa on ollut sellaisillakin paikoilla vaikka minkälaisia ihmisiä pitäisikö vaikka millaisen hallitsijan tai pyhän sanomaa pitää pyhänä vaikka se ei oikeasti sitä olisikaan vain siksi että hänen asemansa on pyhä?Ei minusta.Eikä minusta tuollainen asema voi olla pyhä se on maallinen järjestelmä.
Minusta Jumala vaikuttaa meissä jokaisessa meillä on se "järjen, omantunnon tms. sisäinen "ääni" jonka pitäisi kertoa meille oikea ja väärä.Meillä on vastuu valinnoistamme ei sitä voi meille syöttää valmiiksi kirjasta sääntönä.Jos olemme lukeneet esimerkiksi raamatun meille on muodostunut käsitys oikeasta ja väärästä kristinuskon hengessä.Eikö niin?
Silloin meille tulee vastuu siitä mitä teemme.Mihin enää tarvitsee kanoneita?Kävin eilen lukemassa ort.fi sivuilta kanoneista itse artikkelia en ole kerennyt lukemaan vielä mutta otsikkokin sen sanoi etteivät ne ole lakeja.
Jumala on antanut meille vapauden valita oikein oppiensa mukaisesti.Meillä tulee olla omaakin vastuuta kannettavana eikä aina vain mennä helpoimman mukaan valmiiksi ajateltuja asioita joita emme itse sitten koskaan päädy pohtimaan yksityiskohtaisesti.
Ei raamattu ole ydinfysiikkaa etteikö sitä tyhmempikin ymmärtäisi lukiessaan.Ei hyvän ja pahan ymmärtäminen ole vaikeaa vaan se valinta kumman valitsee.
En voi kumartaa jotain piispaa jos hän tekee päätöksen joka on väärä.Piispakin on ihminen ja meistä jokainen tekee virheitä niin minä kuin piispakin eikä ketää pidä tuomita mutta että minä sen hänen tekemänsä virheen hyväksyisin ja ottaisin opikseni pyhänä koska se piispa on pyhä...ei oikein loogiselta kuulosta.
Erämaaisätkin ovat poissa toisten ihmisten luota he kilvoittelevat yksin yhteisöllisyys tulee heillä vastaan vain rukouksessa jossa he rukoilevat koko maailman puolesta.Ei se voi olla väärin silloin myöskään muillekkaan uskoville jotka eivät halua jatkuvassa mekkalassa ja ihmisvilinässä rukoilla ja olla iana yhtä sen muun kirkkokansan kanssa.Minusta ihminen valitsee itse tekonsa ja ajatuksensa ei se tule kanoneista ei se tule yhteisöstä van meistä itsestämme.Minä en ymmärrä tätä ortodoksista yhteisöllisyyttä ja sen painottamista.Enenmmän siitä on haittaa kuin kristillistä hyvää.parempi kuin rukoilee kaikkien puolesta vaikka kotona kuin menee hermojansa menettämään ihmisten pariin tai pahoittamaan mielensä sellaisesta ei tule kuin negatiivisia ajatuksia ja levoton mieli.vaan kun kotona keskittyy rukoilemaan niin säästyy monelta mistä pyhät kirjoitukset ovat varoittaneet.
No vähän hajanainen teksti kun se alkuperäinen katosi mutta siinäpä.Enkä ole tuo pässi tuossa alapuolella.
Nimimerkki epitimia, et ole koskaan suostunut lukemaan mitään tulkintateosta mistään pyhästä kirjoituksesta.
Arvelen Sinun kuitenkin tulkitsevan pyhiä kirjoituksia? Oletko siis niin viisas ja hengellisesti kokenut, että et tarvitse toisten apua? Vai oletko niin ylpeä, että...
Mikäli traditiot ja protokollat suorastaan luokkaavat Pyhiä Kirjoituksia ja Kristuksen meille viitoittamaa uskon tietä on syytä punnita asiat uudelleen. Mikäli pään lyöminen seinään on muodostunut traditioksi olisikohan syytä ryhtyä käyttämään omaa päätä ja järkeä, eikä suinkaan niellä kaikkea valmiiksi pureskeltuna.
Minusta se on vähän niin että jos on hyvä rakentaja (uskovainen ja hengellinen) hän onnistuu niillä huonoillakin työvälineillä ( ei kirjaviisautta eikä pelkkiä tekoja opeteltuna kirjoista) rakentamaan hyvää (toimimaan hyvän omantunnon ja kristillisten periaatteiden johtamana).
Jos sinulla on pelkkää kirjatietoa siitä miten asioita tulisi tehdä mutta et tee niitä sellaisessa hengessä mikä on uskovaisille tyypillistä en usko että asia miksikään muuttuu.
Yksi kuuluisa hadith kertoo prostituoidusta, joka oli lähteellä, jonka vieressä oli janoinen koira ja tämä prostituoitu antoi kengällä vettä tälle koiralle (kun ei ollut muuta millä vettä olisi voinut nostaa) ja sanotaan, että nainen sai syntinsä anteeksi ja pääsi paratiisiin tämän lempeytensä takia.
Toisaalta toinen hadith kertoo naisesta, joka rukoili paljon (öisin), mutta hänellä oli kissa jota kohteli kaltoin (ei antanut ruokaa..) ja hän joutui helvettiin..
Hänen rukouksensa eivät siis paljon painaneet, jos ne eivät häneen vaikuttaneet laisinkaan, kun oli valmis kohtelemaan kaltoin kissaansa.
Eli millään teolla ole merkitystä jos takana ei ole oikeaa hengellistä aietta ihmiseltä itseltään.
Kuka tahansa voisi opetella kaiken ortodoksisuudesta ja luulla että sillä pääsee taivaaseen ja tulee hyväksytyksi ja teot ovat oikeita.Mutta ei se niin ole.Jos opettelen saadakseni kunniaa ja osatakseni kaiken ortodoksisuudesta tuskin tekoni Jumalalle painavat jos se haluni ei tule hengellisistä tarkoitusperistä vana jostain maallisesta suorittamisesta omaksi hyväksi ja kunniaksi.
Ei voi olettaa että teen uskovan hyväksi asian jonka muut sitten huomaavat vaan teen toisen uskovan hyväksi tai ei uskovan hyväksi asian joka hätä auttaa ja saa minutkin iloiseksi.
Minusta tämä ajattelu teologiksi teologin paikalle kirjatietoviisaus ja suorittaminenortodoksiasta on täysin väärä periaate kristinuskovaiselle
ihmiselle.
Sen näkee tuolla ortodoksi.net palstalla hyvin selkeästi ja sitten ne riitelevät keskustelijat siellä.On hyvin sielläkin sisäistetty oma kaveripiiri joka pitää sitten yhtä mieltä ja syrjii ja haukkuu toisia erilailla ajattelevia.
Artikkeli artikkelin perään ja nimet kollottaa perässä loistamassa huomatkaa kuka kirjoitti mainos jonka voisi tehdä kristillisesti nimettömänäkin jos olisi oikeasti uskova.Sitten tappelevat kuka on paras ja kilpailevat toistensa kanssa kuka mitenkin paljon suorittaa ja halveksuvat erilaisia ihmisiä.Pelkkää syntiä tuollaiset palstat.Ne on luotu kunnianhimoa palvelemaan.
Ei voi ajatella että tietyn ihmisen tekstit ovat oikeita... kun se on Jumala joka kristinuskon takana on eikä ihmiset.
Ei perinne ole tärkeää vaan se mikä on ydinasia.Perinne on muuttuvaa ja itse asia on muuttumaton.Perinne voi alkaa ajan mittaan vääristämään totuutta.Mitä useampi saman asian tulkitsee tavallaan aletaan jo lähennellä täyttä kaaosta.
Otetaanpa esimerkki.
Jumalan rakkaus.
->Jumalan rakkaus pertin mukaan ->Jumalan rakkaus erkin mukaan->Jumalan rakkaus riitan mukaan->Jumalan rakkaus ension mukaan->Jumalan rakkaus enon kaiman kunnin tai jonkun instanssin ja muun mukaan...
Näin kristinusko on alkanut hajaantua.Ilmeisesti sama alkaa tapahtua ortodoksisellekkin kirkolle.Johan tämä homoasiakin erottaa kirkon sisällä ihmisiä vaikka on yksi paskan hailee kuka on homo se on heidän asiansa.Kristityn ei pidä olla tuomitsemassa vaan tukemassa lähimmäistään tekipä hän mitä tahansa.Samoin tulee kirkonkin olla tukemassa.
Olen melkein lukenut raamatun alusta loppuun minusta se riittää minulle sekä Jumalan kaitsemus ja rukous.
Toki tulkitsen mutten samalla tapaa kuin naapurin ukko tai täti.Kukaanhan ei voi tietää ovatko he ihmisinä oikeassa ja miltä perustalta he sitä tulkitsevat.
Jumala on antanut jokaiselle oman älyn kyllä sitä pitää osata käyttää.
Jumala on myöskin antanut jokaiselle yksilölle oman vastuun hengellisissä asioissa.
Et sinäkään pistä suuhusi valmiiksi pureskeltua purkkaa.
Tämä on aivan oikeaa tekstiä! Hienoa että kirjoitit sen tänne.
Näin pitääkin ajatella.
Tässä ketjussa tuntuu olevan ongelmia uskoon tulemisen suhteen, ongelmahan johtuu siitä ettei tiedetä mistä on puhe.
Tässäkin ketjussa on tullut hyvin selvästi esille se että vaikka ihminen olisi ortodoksisesta perheestä ja saanut ortodoksisen kasvatuksen voi hän kuitenkin ajautua mailman tielle. Ja taas toinen saman taustan omaava ihminen voi olla hyvinkin harras uskova.
Aivan sama tilanne on tuolla ei ortodoksisia juuria omaavien ihmisten keskuudessa, toinen lähtee synnin tielle ja toinen löytää Vapahtajan.
Jumala kutsuu meitä, herättää meissä synnin tunnon ja halun parannukseen. Minkä valinnan sillä hetkellä teemme, jatkammeko entiseen malliin vai teemmekö päätöksen seurata Jeesuksen Kristuksen viitoittamaa tietä. Mikäli teemme päätöksen lähteä kilvoittelemaan uskon tielle, olemme ''tulleet uskoon''.
Jumala kutsuu meitä jokaista vanhempien uskosta tai lahkosta piittaamatta, kyse on aina henkilökohtaisesta valinnasta. Myös ortodoksi joutuu tämän valinnan eteen, tuleeko hän uskoon vai ei?
Miksi sitä sitten nimitetäänkin tästä on kyse, ei muusta.
On tärkeää, etteivät ainakaan ortodoksit keskustele mistään protestanttisin perustein, sehän on aivan virheellinen lähtökohta asioiden tarkastelussa. Jokainen joutuu tässä maallisessa elämässään elämään maailmassa, eivätkä maalliset ilot mitään syntejä ole, ihmisiä vartenhan ne ovat olemassa.
Muistan hyvin, kuinka KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Paavali mainitsi aikanaan jossakin haastattelusta huolestuneena niin sanotusta ortodoksisesta pietismistä, joka oli havaittavissa jo hänen aikanaan.
Tällaiset vaarat ovat aina olemassa ja ortodoksien pitäisi olla valppaina koko ortodoksisessa maailmassa, etteivät mitkään fanatismin opit pääsisi vaikuttamaan Kirkon elämään, kuten on käynyt ainakin Venäjällä ja joskus joissakin ryhmittymissä myös Kreikassa.
Nyt olen huomannut, miten Moskovan patriarkka Kirill on viimeisimmissä lausunnoissaan alkanut ottaa takaisin aikaisempia poliittisia kantojaan, eikä hän enää hyväksy ihan kaikkia presidentti Putinin suunnitelmia. Ilmeisesti toivo ei sittenkään ole vielä menetetty Venäjän kirkossa.
Eli myös ortodoksin on tehtävä henkilökohtainen päätös lähteäkkö mailman tielle vai lähteä Taivaan kotiin johtavalle tielle eli tultava 'uskoon'. Se on päätös joka kunkin on tehtävä henkilökohtaisesti, päätös mitä esim. vanhemmat eivät voi tehdä lastensa puolesta.
Vaikea käsittää miksi Kirkko opettaa päinvastoin. Miksi Kirkko esittää uskoon tulon negatiivisenä asiana, hihhulisminä?
Sinä ''Tällaiset vaarat ova'' kirjoitit ''eivätkä maalliset ilot mitään syntejä ole, ihmisiä vartenhan ne ovat olemassa.'' olet vääräsää etkä tiedä kilvoittelusta yhtään mitään.
Olishan se kirkon etujen vastaista jos ihmiset tulis uskoon, tästä syystä niille pitää esittää joku kiva harha.
Tällaiset vaarat ova-nimimerkillä kirjoitteleva hörhö tekee mielellään kuilun ortodoksien ja ei-ortodoksien välille.
Hörhö ressukka ei ole tajunnut että vain sillä onko nimi elämän kirjassa vai ei on merkitystä.
Se että syntinen ihminen lähtee tuolla tavoin jakamaan toisia syntisiä ihmisiä eri ryhmiin kertoo vain siitä ettei ole mitään hajua kristinuskosta ja sen periaatteista.
Käyttäytymällä kuten tämä hörhö lisäämme vain eripuraa ihmisten keskuudessa, ehkä se onkin hänen tarkoitus.
En usko että se on kirkon yleinen oppi vaan joittenkin ortodoksian eritavoin ymmärtävät tahot jotka sitten viljelevät tuollaista sanomaa.Joillekkin on vain protestanteista ja homoista tullut joku neuroosi.Aina jonkun aasinsillan kautta voi saada uskonnolliset perustelut asialleen.
Ei kirkko pidä homoseksuaalista toimintaa hyväksyttävänä mutta ei se myöskään ketään tuomitse.Ei kukaan voi synnintekijää tuomita kuin Jumala.Ihmisten toistensa tuomitseminen on synti.
Ainoa uskonto mikä periytyy on juutalaisuus. Tuskin tarvitsee selittää.
Valitettavasti uskonnot periytyvät jossain määrin.
Suomessa esimerkiksi vanhemmat saavat päättää alaikäisen lapsen kuulumisesta uskonnolliseen yhteisöön.
Lisäksi on selvää, että vanhempien auktoriteetti saattaa hämärtää heidän lastensa realistista, avointa tai kriittistä suhtautumista maailmaan ja eri tietolähteisiin.
Kannustetaan siis kaikkia nuoria ja lapsia ajattelemaan itse ja rakentamaan oman maailmankuvansa puhtaalta pöydältä tarjoten heille faktoja ja vaihtoehtoja tasapuolisesti ja ei anneta omien kalkkeutumiemme vääristää, sitä henkistä perintöä mitä annamme heille.
Jos lapsi ei saa mitään uskontoa kodin perintönä, ei hän isompana kykene valitsemaan uskontoa lainkaan. Asia on tutkimusten mukaan kuten kielen oppiminen; yksi on oltava pohjalla, jotta voisi oppia muita kieliä. Siksi tuo lapsen jättäminen alussa uskonnottomaksi palveleekin niiden ajatusmallia, jotka haluavat maailman uskonnottomaksi.
Ei pidä paikkaansa. On ihmisiä jotka ovat tulleet uskoon vaikka heidän vanhempansa olivat ateisteja eikä heidän kotonaan puhuttu uskonasioista.
On myös uskovien vanhempien lapsia, joista on kuitenkin tullut ateisteja, vaikka heille on kerrottu paljonkin lapsena uskonasioista.
Luuletko että joku jolla ei ole ns. uskontokuntaa voisi olla vain läpeensä paha pakana?
Minun lapsiani ei ole pakotettu mihinkään silti he ovat käyneet kaikenlaisissa paikoissa seurakunnan kerhossa, pyhäkoulussa sekä rukoilleet paastonneet ja opetelleet uskonnollisia tekstejä jopa vieraalla kielellä.
Heitä ei ole koskaan pakotettu vaan kehoitettu ja annettu mahdollisuus jota he ovat kokeilleet.
Nyt aikuisina heistä ei kumpikaan kuulu mihinkään uskontokuntaan.Molemmat pitävät ristiä kaulassa ja kysyvät onko ne siunattu myös ennenkuin laittoivat kaulaansa.He eivät käy missään paitsi vuosittaisella kesäreissulla Valamossa kanssani.Eivät ota osaa kirkonmenoihin eikö muuhunkaan uskonharjoittamiseen.
Oletan että kun tulee tarve hengellisyyteen niin he sen löytävät omalla tavallaan.Tietoa heillä on sen verran että osaavat varmasti itse aikanansa valintansa tehdä.
Isänsä uusioperheessä jossa uskontoa ei ns. harjoiteta vaan ollaan sekuläärejä pakotettiin molemmat lapseni lukemaan jouluevankeliumia josta he äänekkäästi protestoivat kotiin päästyään.
Tietysti jokainen voisi kehua omia lapsiaan mutta omani eivät ole vielä seurustelleet toinen on täysin raitis ja toinen ottaa tärpättiä joskus mutta erittäin kohtuullisesti noin 4 kertaa vuodessa ja silloinkin tulee ihmisten ajoissa kotiin tai ottaa kavereittensa kanssa täällä kotona minun valvovan silmän alla vaikka onkin täysi-ikäinen.
Kumpikaan ei ole piru joka ei osaisi meille kristityille omaksutun ajatusmallin mukaan asioita ratkaista.
Tietysti lapsen voi kasvattaa uskomaan jotain mutta se ei takaa että hän valitsee niin teoissaan tai muussa eläömänsä aikana kuten ei sitäkään että hän valitsee sen elämäkseen.
Sukulaisteni sukulainen kasvatti omat lapsensa täysin luomuruoalle ja himo eko terveelliselle ruoalle ja kun nämä lapset täyttivät 15v molemmat mättivät omasta halustaan rasvaisia hampurilaisia napaansa täysin piittaamatta äitinsä opetuksista ja elämäntavasta.
Lapselle pitää antaa valinnanvapaus hän ei ole se isä tai äiti joka elää omia ihanteitaan ja arvojaan lapsen kautta.Ei ammatinvalinnassa eikä missään muussakaan.Lapset eivät ole tyhmiä.Heille pitää antaa vaihtoehdot ja selittää eri näkemykset.Omalla esimerkillä on suurin vaikutus lapsen elämään.Jos he näkevät että ei mutsi tai fatsikana niin huonosti tehneet he ehkä ottavat vanhempansa roolimalleiksi.
Jos he näkevät kenenkään kiihkoilevan ja pelästyvät sitä tai jotain itselleen outoa tai ikävää tai pakkoa he taatusti myähemmässä vaiheessa erkanevat siitä mahdolisimman kauas.
Mutta pakolla ei tule mitään positiivista.
En suosi sitäkään että lapsen tarpeella sosiaalistua ja leikkiä ja oppia sitten syötetään joku oppi päähän tietyssä paikassa.Esimerkiksi pyhäkoulut yms.
Itse annoin aina erilaisia vaihtoehtoja joista he itse saivat valita.Kukaan vanhempi jos haluaa lapselleen parasta ei syötä tälle pakkoajatuksia tai valmista mallia vaan anataa lapselleen eväät valita ja ajatella itse tiettyjen perusteiden valossa jotka vanhempi selittää heille ja joista he saavat ympäristöstään muutenkin tietoa.
Ihmisellä on perinnäinen taipumus uskoa korkeampien voimien olemassaoloon. Tästä on riittävästi tutkimusnäyttöä ja erilaisia toteemeja ym.
Mutta usko Taivaan Jumalaan perustuu ihmiselle annettuun ilmoitukseen, josta Raamatun kirjat kertovat omalla vaikeaselkoisella tavallaan. Tätä vaikeaselkoisuutta tuli selvittämään Jumalan toinen persoonallisuus Kristus, joka jätti meille iäiseksi oppaaksi kolmannen persoonan Pyhän Hengen.
Jos usko kolmiyhteiseen Jumalaan olisi perinnöllistä, niin miksi apostolien piti kuitenkin saarnata Kristuksesta? Vasta kuultuaan Kristuksesta, voi ihminen tehdä valinnan seurata Hänen tietään. Mutta uskovan ihmisen lapsi saa opetuksen kotonaan ja on jo valmiiksi oikealla tiellä. Hän tosin voi myöhemmin hypätä polulta pois, niinkuin jotkut nuoret näyttävät tekevän. Sekin on oma valinta.
Siis taipumus uskoon on periytyvää, mutta usko Taivaan Jumalaan on opittua.
On tietenkin mahdollista, että periytyminen olisi todella mahdollista epigeneettisesti, mutta vaikka kirjoitankin tämän, epäilen samalla hyvin vahvasti, että epigenetiikka on aika tuntematon asia täällä kirjoitteleville.
Yleisesti voidaan sanoa, että humaanigenetiikan tiedot ovat olleet lukionkin kursseissa sangen puutteellisia ja hyvin yksinkertaistettuja. Mutta miten on, kuinka moni teistä on perehtynyt uusimpaan molekyyligeneettiseen tutkimukseen, jota on tehty nimenomaan eukaryoottisilla eliöillä?
Jumalahan kaiken tämän on luonut, mutta muinaiset kirkkoisät eivät toki ole tienneet näistä asioista yhtään mitään.
Toki ovat tienneet muinaiset kirkkoisät mutta miksi käyttää lainauksen lainausta jos on alkuperäinenkin käytettävissä.Lainauksien lainauksissa voi olla virhemaginaali.