Naispappeus

ovat olleet näille CIA vetoisille lahkoille ainakin korkeall organisaatiossa tiedustelutyössä todellinen ongelma.

Perheen isä ei saa kertoa edes perheelleen mitä puuhailee kun ollaan korkealla tasolla hierarkiassa syorittamassa "lähetystyötä".
Lapsisita puhumattakaan.

On käynyt useasti niin kertovat CIA n tekstit: Vaimot kun tiesivät miestensä hommasta ja ikävystyivät kotirouvina, he menivät itseptuntoaan kohottaakseen lärvimään naapureille miten tärkeää työtä heidän miehensä tekeekään!

Ja sitten tulikin kutsu päämajaan ja hommat loppuivat siihen.

Mormonit kun tulevat lähetystyöhönsä: rakastuminen on maanpetturuutta vastaava asia-kotiin lähtö tulee.

Tässä koulutetaan tulevat agentit sokeaaan uskollisuuteen.

Mormonismi on yksi amerikan peitetarinoista vakoiluun kuten Watchtowerkin ja monet sen Raamattu Puhuu lahkoista. Rahaa jaetaan eri mailleja puolueillenäitten kautta, sotkeudutaan maitten hallituksiin.

Tämä on karkea totuus koko sopasta.

Rivimormoneista seulotaan johtoon tarkoin lojaalit miehet - seula on todella huikea.

Parhaat yliopistot avautuvat näilleveljille automaattisesti. Vaimoiksi katsotaan umpiluotettavia CIA hyväksymiä tytteleitä-mormoneja.

Kuulostaako lennokkaalta- mutta totta se vaan on.

Rivimormoni joka ei saavuta tasoa häntä ei vihitä millään mihinkään tärkeään,vaan saa olla ja kuolla siinnä luulossa että palveli "hyviä miehiä".

Täällä kirjoittavista suuri osa on ulalla.

Tämä on aihe johon ei varmaankaan oikein voi vastata tyydyttävästi heille joiden mielestä kaikilla pitäisi olla mahdollisuudet kaikkiin tehtäviin.

Mutta selitetään nyt kuitenkin mormonien ajatuksia naisten ja miesten eroista.
Miehillä on pappeus. Sen takia he ovat johtotehtävissä. Naiset toki ovat johtajia Apuyhdistyksessä (kirkon naisjärjestö) samoin kuin miehet johtavat omia miesten pappeuskoorumeitaan. Seurakunnan (ja kirkon)ylimmässä johdossa voi kuitenkin olla vain mies, jolla on pappeus. Pappeus on voima jonka valtuudella kirkkoa johdetaan ja toimituksia suoritetaan.

Miksi naisilla ei sitten ole pappeutta, voi kysyä. Tässä voisi ajatella sitä, mikä on kirkon mukaan tärkeintä tässä elämässä oman henkilökohtaisen edistymisen lisäksi: perhesuhteet. Perheet joissa äidit ovat keskeisellä sijalla. Melkein yhtä hyvin voisi esittää kysymyksen että miksi miehet eivät voi synnyttää kuin ihmetellä että miksi naisilla ei ole pappeutta. Kyse on molemmissa Jumalan antamasta voimasta ja erityisestä tehtävästä.

Voi kuulostaa sovinistiselta ja vanhanaikaiselta tässä nykyajan maailmassa, mutta ei kirkko ole koskaan pyrkinytkään olemaan maailmasta, vaan Jumalasta.

Naiset ovat äitejä. Jopa ne naiset jotka eivät syystä tai toisesta voi tässä maailmassa saada omia lapsia voivat olla äitejä ja auttajia muille ihmisille ja lapsille. Naisten jumalallinen tehtävä on oikeastaan todella tärkeä, vähintään yhtä tärkeä kuin miesten ellei tärkeämpikin.. ;) Pitää maailma pystyssä.
Mies taas on perheen hengellinen johtaja, pappeuden haltija joka huolehtii perheensä tarpeista ja toimeentulosta ja hengellisistä tarpeista. Siunaa ja opettaa lapsiaan.
Äiti kasvattaa ja opettaa lapsiaan, hoitaa heitä ja usein luo kotiin Jumalan henkeä kaunistamalla sitä.
Yhdessä mies ja vaimo huolehtivat perheestään ja sen ajallisista ja hengellisistä tarpeista. Tasaveroisina, toisiaan täydentävinä kumppaneina.

Itse olen kolmen ihanan lapsen onnellinen äiti. Opiskelen mieleistäni alaa joka ei kuitenkaan vie aikaani kokonaan pois perheeltä. Perheeni on tärkein kaikessa elämässäni evankeliumia ehkä lukuunottamatta (tosin ne sisältyvät toisiinsa). Ja uskokaa tai älkää, en koe olevani yhtään alistettu tässä mormoneiksi kutsutussa yhteisössä, päinvastoin arvostettu ja kunnioitettu. Minunkin mielipiteilläni on väliä vaikka olenkin vain tälläinen "rivimormoni" eikä minulla tällä hetkellä edes ole mitään tehtävää kirkossa.
Voin opiskella ja harrastaa. Tosin minulla ei edes ole mitään halua laiminlyödä lapsiani viettämällä liikaa aikaa pois perheeni luota.

Koskaan minua ei ole harmittanut se ettei naisilla ole pappeutta. Saan pappeuden siunaukset aivan samalla tavalla kuin ketä tahansa mies. Eiväthän hekään voi itseään siunata. Minä saan kaiken hyvän mieheni pappeuden kautta ja naimattomat naiset saavat samat siunaukset seurakuntansa ja kotiopettajiensa kautta.

Pappeus ei ole voima jonka siunaukset tulevat vain sen kantajille. Voisi jopa sanoa että naiset saavat aivan yhtä paljon siunausta pappeudesta kuin miehetkin mutta miehillä on pappeutensa takia isommat velvollisuudet ja ankarammat rangaistukset rikkomuksista. Itse olen kokenut useasti sen ihanan tunteen kun pappeutta käytetään. Minun kohdallani siunausta saadessa. Se todella tuntuu kuin olisi suora väylä taivaaseen pään päällä kun kelvollinen pappeuden haltija laskee kätensä pääni päälle ja antaa siunauksen.

Vasta kun ymmärtää Jumalan suuren suunnitelman tässä maailmassa, voi hyväksyä sen että kaikilla on tehtävänsä ja kaikilla on paikkansa. Myös miehillä ja naisilla.