En ole uskonut pitkään aikaan Jumalaan, mutta silti joissain tilanteissa huomaan automaattisesti rukoilevani.
En ajattele sitä. Lapsena ulkoa opitut lauseet vain alkavat toistua päässäni. Tämä on joku tiedostamaton juttu aivoissa?
En ajattele sitä. Lapsena ulkoa opitut lauseet vain alkavat toistua päässäni. Tämä on joku tiedostamaton juttu aivoissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivopesusta johtuvaa.
Se on tiedostettua koska olet kokenut saavasi apua rukouksista. Et ehkä välttämättä tiedostettuja konkreettisia rukousvastauksia. Kuitenkin sielullista rauhaa joka vaikuttaa elämään. Sellaisesta ei tarvitse päästä eroon koska se on osa sinua. Ne on sydämen asioita.
Ehkä tästä pääsee ajan kanssa eroon kun saa sen "sielullisen rauhan" jostain muualta?
OK. Jos rukous on nyt kuitenkin enemmän lääkettä kuin tautofoniaa lapsuuden muistoista, niin palaat siihen löydettyäsi ensin sen jonkun puuttuvan palan.
Rukoilemalla voi kyllä saada apua, mutta se ei ole ilmaista, sllä siitä joutuu aina maksamaan jossain muodossa
Jos rukoilet apua jumalalta, niin auttaja ei ole kuitenkaan jumala
vaan syyn ja seurauksen laki joka joustaa sen verran, että ihminen
muuttais tapansa kun saa jonkun verran apua, mutta jos ihminen jatkaa entiseen malliin, niin joutuu maksamaan korkojen kanssa takaisin.
VOISIN KERTOA YHDEN ESIMERKIN LÄHIPIIRISTÄNI.
2 leskeksi jäänyttä uskovaista naisihmistä rukoilivat yhdessä että, he loppuelämäkseen saisivat vielä kaverit
Toisen kohdalla tuo onnistuikin sillä hän kohdasi leskimiehen ja varakkaankin, ja eikö vihille
Leskimiehellä asui lapsia ruotsissa ja he lähtivät heidän luokseen kyläilemään, mutta takaisin palatessa he ajoivat kolarin, ja tuo mies kuoli siinä kolarissa, ja niin päättyi surullisesti tuo juttu
Kaiken lisäksi vaimo alkoi epäilemään ystäväänsä, että se vikittelee hänen miestään ja sekin ystävyys päättyi siihen