Parikymppisenä hankkiuduin aivan täyttä typeryyttäni suuriin velkoihin. Kun koulusta valmistuin, ei kannattanut mennä töihin, koska velka oli kasvanut sen verran suureksi, että vaikka kuinka töitä tekisin, silti uo vie kaiken suojaosuutta lukuun ottamatta. Eli kotonahan nuo vuodet meni. Jotain ihan pili-pali-huuhaa kursseja kävin, muttei niistä mitään hyötyä ole. Parhaimmat elinvuodet meni hukkaan.
Velka vanheni, muttei kukaan enää huoli ku puhelinmyyjäksi nelikymppistä pitkäaikaistyötöntä. Nyt työkkäri uhkailee kaiken maailman karensseilla sun muilla, jos en hommiin mee. Mutta kannattaako? Onko enää mitään järkeä edes yrittää? Ei todellakaan! Lämmittää vaan ajatus, etten yksin tässä tilanteessa ole... Ei ole perhettä, ei omaisuutta, ei mitään syytä herätä. Tyhjää täynnä elämä... Tässä se rahan mahti näkyy...
Velka vanheni, muttei kukaan enää huoli ku puhelinmyyjäksi nelikymppistä pitkäaikaistyötöntä. Nyt työkkäri uhkailee kaiken maailman karensseilla sun muilla, jos en hommiin mee. Mutta kannattaako? Onko enää mitään järkeä edes yrittää? Ei todellakaan! Lämmittää vaan ajatus, etten yksin tässä tilanteessa ole... Ei ole perhettä, ei omaisuutta, ei mitään syytä herätä. Tyhjää täynnä elämä... Tässä se rahan mahti näkyy...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joku muu tuossa tilanteessa oleva ehkä nyt miettii samaa, kannattaako mennä töihin ja maksaa edes vähän. No kannattaa, koska saa työkokemusta ja ammatin. Ei elämä lopu nelikymppisenä. Ehtii lainat maksettua vielä tienata kodin ja eläkettä itselleen, jotta keski-ikä on sitten mukavampaa ja itsenäisempää.
Pahin virheesi tosiaan oli se että tyhmyyttäsi velkaannuit ja seuraava virhe oli se ettet alkanut maksaa velkaa mahdollisimman ripeästi pois. Tietämättä alkuperäisiä summia veikkaan että olisit saanut velat maksettua jos olisit painanut töitä sen sijaan, että mietit kannattaako tehdä töitä että saa omat velkansa maksettua. Onko se pitkäaikaistyöttömän elämä jotenkin leveämpää kuin suojaosuudella elävän?
Tunnen miehen joka aloitti työnteon vasta nelikymmenvuotiaana ja oli siitä vielä ylpeä, eläkkeelle hän jäi vasta 65-vuotiaana.
Voithan hakea velkajärjestelyä.
Perhe tuottaa monille vain tuskaa ettet siinä mitään häviä.
Riippuu miten asian ajattelee, minua ihmiset kovasti neuvoivat kuinka surkeaa on, ensin lapsuus ja turvaton koti, opiskella ei voi ilman varakkaita vanhempia, työpaikkakiusaaminen, kuinka kauheaa on kun kaverit ei tykkää, työkyvyn aleneminen, haukkasin liian ison palan. Aina ja joka tilanteessa jotain säälittelyä.
Kuitenkin jälkeenpäin voin sanoa olin paljon onnekkaampi kuin moni muu.
Väitän että voit itse päättää miten hyvin pyyhkii.
Ex-mieheni puhui aina parhaista vuosista kun ne menivät hukkaan edellisen vaimon kanssa. Vastasin etteivät ne voineet olla parhaita vuosia kun olit niin onneton.
Enkä tunne yhtäkään ikätoveria, viisikymppisistä jolla olisi ollut onnellinen nuoruus.
Kaikilla oli kotona ongelmia, myös avioliitossa.
Vasta omillani saatoin sanoa, nyt kun saan valita ketä kotiini päästän, on siedettävää.
Tunnen vastaavia tapauksia, ja olen aina ihmetellyt sitä asennetta. Jos itselläni olisi suuret velat, pitäisin työntekoa hyvin kannattavana, vaikka velat maksaakseen eläisi vain alle toimeentulotukea vastaavalla summalla. Maksamalla kun veloista pääsee, ja enemmän maksamalla pääsee nopeammin (ja mitä suurempi korko, sitä suurempi hyöty jokaisesti pennosesta). Joku 15 vuotta velanmaksua ei ole kuin kuudnneksesta neljännekseen odotettavissa olevasta elämästä (itseasiassa tämän päivän keski-ikäisen kannattaa varautua satavuotiaaksi elämiseen). Mitä sitten jos sen ajan pitää elää köyhemmin - lopussa se palkkio odottaa. Hyvin usein 15v kituuttaminen (jota sitten jatketaan elämäntapana) voisi kutistua muutamaksi vuodeksi jos viitsii velkansa maksaa
Tulevaisuus ei ole vain kuvitelmaa, vaan ajan kuluessa ihan oikeaa elämää. Siihen kannattaa varautua eikä vain elää hetkessä
Olet oikeassa. Mutta olet varmasti huomannut senkin, että luuserius on elämäntapa. Ihmisellä voi käydä huono mäihä, voi tehdä virheitä, voi joutua petkutetuksi, olla onnettomuudessa - lähes mitä tahansa. Suurin osa kärsii aikansa, taistelee ja selviää. Mutta on pieni joukko, jolle iskee päälle "ei kannata edes yrittää tehdä mitään" -moodi. Näistä ihmisistä ei tule koskaan mitään. Inhimillisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan nimissä elätämme näitä sitten verovaroin. Elämä kulkee äidin helmasta sossun helmaan. Ja aina koko kurjuus on jonkun muun vika.
KKHS on yksi niistä, jotka ovat maksaneet lapsuutensa yhteiskunnalla (hänen oman kertomuksensa mukaan), joten en pitäisi hänen kommenttejaan kovastikaan arvossa... mutta ymmärrän kyllä hänen kantansa siinä, että toisista tuntuu vaikealta, kun on menettänyt oman elämänsä hallinnan... ei sitä tule koskaan ymmärtämään ihminen, joka ei ole vastaavaa kokenut... velat on maksettava aina, tavalla tai toisella ja velkajärjestelyt ja muut helpottavat velallisten elämää... ei elämä pääty velkaantumiseen - se on vain rahaa :)
Niin ei ole perhettä eikä omaisuutta. Eikä nykyisellä tavoillasi¨koskaan perhettä edes saa...No valitsemallasi tiellä kuljet...
Sulla on ollut vähän väärää tietoa ulosotosta. Jos velallinen on normi vakityössä ja tienaa sen keskitason, sanotaan 2000e/kk netto niin uo vie tuosta "vain" sen kolmasosan eli joku 650e, siinähän jää jotain vielä itsellekin. Tuolla summalla velka jopa lyheneekin kivasti..
Joku teille toppahousuille jossain lähipubissa aina selittää että "ei kannata mennä töihin ku uo vie". Ihan soopaa ja siinäpä nyt istut kattomassa peilistä, että miten se olikaan.
Et tietenkään ole osannut laskea MITÄÄN että mikä kannatta ja mikä ei. Olet vaan toistellut sossussa ja työkkärissä ja äitilles ja kavereilles että ei kanna, ei kannata.
Velka kasvaa korkoa, ja lyhennys on senverran kuin se on. Jos se ei ulosotolla koskaan lyhyene, voi hakea ja saadakin velkasaneerauksen.
Töitä tekemällä saa velat kyllä AINA maksettua. Omia velkojashan ne on. Itse olet ottanut lainaa, luvannut maksaa lainaajalle takaisin ja itseesi rahat tuhlannut.
En voi jeesus tajuta sun ikuisen vässykän ajattelutapaa. Ettei kannattanut nuorena tehdä töitä ja sovitella ja maksella omia velkojaan!???
Ja etttei sitten nelikymppisenäkään "enää kannata???" Kuka tommosta voi edes uskoa.
Sä välttelet todellisuutta, ja välttelet vastuuta. Ihan on oma elämä ja siitä pitää ottaa ihan itse oma vastuu ja elää elämäänsä!
Väsyttävää valitusta jollain tekosyyllä. Työkkäristä ihan varmaan tulossa rangaistustyössäoloehto ja siinäpä sittten valitat että onpa ne ilkeitä työkkärissä.
Mene töihin ja ala tehdä elämälläsi jotain . Eihän tommosta kukaan jaksa.
Jos olet velkasi lusinut ja sovittanut, etkä ole fyysisiltä ominaisuuksiltasi vajaakuntoinen ja pääsi kestää niin ilman muuta sinun on osallistuttava työtoimintaan.
Se kannattaa aina.
Olin 35-vuotiaana luottotiedoton ja asuin opiskelijaboxissa, virallisena osoitteena poste restante. Velkaa oli 256 000 euroa. Uo-mies oli huomaavaisesti liittänyt kirjeeseen myös tilillepanolomakkeen valmiiksi ko. summalle präntättynä.
Olishan ne vanhentuneet nyt tässä viisissäkymmennissä ollessa joo niin. Mutta ei se totaalisen persaukisen elämä oikein tuntunut elämältä ollenkaan. Vähän niinkuin sinäkin olet siinä nyt ajatellut.
Että lähdin sitten töihin ja annoin voudin mitata mitä mittaskin. Kerran vuodessa anoin vapaakuukautta. Tein hanttihommia, mitä nyt keski-ikäinen nainen voi saada. Patti en tosiaankaan puhelinmyyntiä, josta ei mitään tienaa ja joka ei ole mistään kotoisin mitenkään muutenkaan!
Aikani kärvisteltyäni hain velkasaneerausta. Koska olin jo ulosottomiehen asiakas, ja oli nähtävissä ettei niillä keinoin velka ikinä häivä. Sekä koska oli näyttää että teen töitä ja kovasti yritän, puolsi velkoja velkasaneerausta ja käräjäoikeus sen mulle vahvisti.
Nyt olen liki 50 v. Tienaan käteen 2500 kk. Minulla on työsuhdeasunto, josta verollisen edun jälkeen jää maksettavaksi 300 euroa kk. Uudehko auto, miesystävällä kesämökki meren rannalla.
Käyn näin talvella 3 viikkoa aasiassa lomailemassa, matkojen osto ja matkustelu on aika luonnikasta kun on luottokortteja, vinkkinä vaan.
Ylivelkaantuneena, luottotiedottomana, keski-ikäisenä hitaasti vanhenten ulkopuolella yhteiskunnan ja minkän tominnan ei ole vaihtoehto. Eiku on se ihan helevetin huono ja epäreilu vaihtoehto itselleen! Siihen elä jää.
Vielä ehtii komiasti saada hommat raitelleen, kun on vasta nelikymppinen. Ota pää pois persiistä ja ala toimimaan.
Työkkärin kuppasilla korvauksilla kärvistely ja jonkun 99 % varman karenssin välttely ei oo mistään kotoisin. Karenssi tulee sulle joku päivä joka tapauksessa ja nykyään se on ikuinen. Sossu ruuvaa sitten loputkin mehut irti.
Ite se on alettava lunta lapioimaan, ihan turha sääliä itteensä ja toivoa, että joku tulis kotoa töihin hakemaan taikka että työkkäristä jostain ihmeestä hommattaisiin hyväpalkkaista työtä.
Ylivelkaantuneena, luottikset
TÄH, ei perhettå, ei harrastuksia. eikö Mitään miikö olisi sinulle tärkeää....?
Lspsia,koiraa,kissaa,hamsteria miestä hoivattavaa....
Meissä naisissa on yksi juttu........, hoivaamisvietti.
Akvaario.
Mies.
Kissa.
Koira.
Rotta..........kääärme tatska......tarantella....
mulla on ihana kissa ja ihana mies.. kissa on ollu 3v. mies on ollu pikkasen kauemmin,41v. vai mitä siitä tulee kun -1971 on aloitettu....kumpaakin hoivattu on ja hoivataan, mutta kiitos ei lapsia.
Kuinka oikein hommauduit tuollaisiin velkoihin?
Jos multa kysyt, niin sehän oli yksikertaista vain! Sisar tapasi yrittäjähenkisen tulevaisuuden menestyjämiehen. Yritystä pystyyn ja tavaraa sitä varten liisaamaan ja lainaamaan ja mitä kaikkea.
Viisi takaa, takus oli omavelkainen. En tiennyt sitä silloin, mutta nytpä tiedän joo, että tarkoittaa sitä että mikäli lainasta jää osakin pystyyn, niin jokaiselta 5 takaajalta peritään koko summaa. Joo ei siis 1/5 osaa, ei tosiaankaan.
FIrma meni kuinkaollakkaan nurin noin vuonna 1992, kun tuo lama vähän iski. Velka perintään. 2 takaajista oli 3 lapsen perheellisiä, eli saivat helposti soviteltua omaa takaustaan kun oli lapsiperheen murheita muutenkin.
Kaksi takaajaa muutti Norjaan. En tiedä onko niiltä peritty tai ovatko mitään maksaneet.
Minä oli suomessa ja yritin opiskella. Ei siitä mitään tullut siitäkään.
´Takamaani summa kasvoi korkoa ja korkoa ja korkoa, kunnes summa oli aika mukavaa luettavaa.
Ei pysty pienellä toimistotyöläisen palkalla koskaan maksamaan.
Jotenkin pitä koittaa tuostakin paskasta päästä. Samalla pääsi eroon siskosta, jonka kanssa ei ole tarvinnut sanaakaan puhua vuosikymmeniin...