Tämän hauskan joulusadun myötä toivotamme Oikein Hyvää Joulua kaikille http://6bfb428a.linkbucks.com (ei mainossivua)
Joulusadun myötä Hyvän Joulun toivotus
Inkeri
250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Satu tässä (linkki ei toimi!!):
Kun Hanna on mennyt vuoteeseen jouluaattoa edeltävänä iltana, ei Hanna saa unta - jouluaatto jännittää niin! Huomenna jouluaattona syödään kasapäin jouluruokaa: kinkkua, laatikoita ja pipareita. Ruoan jälkeen koittaa koko jouluaaton kohokohta joulupukin saapuessa lahjoineen. Koko koti on täynnä joulupuuhista aiheutuvia ääniä: Hanna kuulee kuinka äiti Inkeri ja isä Valtteri rapistelevat lahjapaperia ja kuiskivat ja nauravat. Hanna miettii hetken, hiipisikö kurkkimaan vanhempien joulupuuhia. Toisaalta, ajattelee Hanna, on parempi mennä nukkumaan mahdollisimman pian jotta jouluaatto koittaa nopeammin!
Hanna puristaa silmät tiukasti yhteen ja yrittää nukahtaa - turhaan! Nukahtaminen on vaikeaa, sillä Hanna yrittää samalla pitää silmällä puoliavoimen oven kahvassa roikkuvaa joulusukkaa nähdäkseen kuka yön aikana hiipii pudottamaan sukkaan pienen paketin. Hanna haluaa mielellään tietää, onko asialla itse joulupukki vai joku pukin tontuista. Äiti Inkeri sanoo, että tontut vastaavat joulusukkien täyttämisestä Joulupukin ollessa liian kiireinen valmistautuessaan aattoillan lahjojen jakoon.
Hanna pyörii sängyssään saamatta unta. Lopulta valot sammuvat ja hiljaisuus laskeutuu kotiin - myös äiti Inkeri ja isä Valtteri ovat menneet nukkumaan. Ainoastaan ikkunassa oleva joulutähti loistaa. Yhtäkkiä Hanna kuulee hiljaisia tassuttavia ääniä ja pienen aivastuksen - Hanna katsoo ovelle ja näkee punaisen lakin vilahtavan oven taakse. Hanna kuulee pientä rapinaa ja kaksi aivastusta lisää ja tulee uteliaaksi. Hanna nousee hiljaa sängystään ja hiipii hiljaa ovelle ja näkee pienen tontun!
Tonttu on vain puolen metrin pituinen, suurinpiirtein keskikokoisen koiran korkuinen, ja pukeutunut harmaisiin housuihin ja villapaitaan. Lattialla lojuu pieni punainen tonttulakki. Tonttu näyttää koostaan huolimatta kovin vanhalta ja parrakkaalta. Hän hyppii ja hyppii ja yrittää ylettyä ovenkahvassa roikkuvaan sukkaan voidakseen pudottaa sinne lahjansa. Tontun lopulta onnistuttua hän istahtaa hengästyneenä lattialle kuivaamaan vuotavaa, punaista nenäänsä ruudulliseen nenäliinaan ja huokaa samalla raskaasti. Tonttu on ollut niin työn touhussa ettei ole huomannut, kuinka Hanna on koko ajan seissyt hänen takanaan.
Nyt Hanna ei enää malta olla hiljaa vaan kuiskaa "Hei Tonttu!". Tonttu kääntyy kauhuissaan ympäri ja näkee, kuinka Hanna seisoo hänen vieressään. Hetken kuluttua hän vastaa happamasti "Hei itsellesi! Jaaha, olipa tyypillistä että nyt sinä vielä näit minut." "Tämä jouluyö on ollut täysin epäonnistunut" huokaa hän sitten. "Mitä tarkoitat?" kysyy Hanna. "No ymmärrät kai, ettei ihmisten ole tarkoitus nähdä meitä tonttuja...Minun on täytynyt pudottaa lakkini hyppiessäni. Lakki tekee meistä näkymättömiä, mutta ilman lakkia kuka tahansa voi nähdä minut". "Minulla vaan on ollut niin rankka yö" Tonttu jatkaa. "Olen nimittäin onnistunut vilustumaan oikein toden teolla, ja vilustuneena on vaikeaa jakaa lahjoja lasten joulusukkiin. Olisi niin paljon helpompaa jos ihmiset ripustaisivat joulusukkansa hieman alemmaksi, jotta me tontut ylettyisimme niihin helpommin. Kaikki hyppiminen ja kurkottelu käy tonttujen voimille" selittää Tonttu ja niistää jälleen nenäänsä. "Tonttu parka" huokaa Hanna. "Ei kai se haittaa kovasti että satuin näkemään sinut? Huominen jouluaatto jännitti niin kovasti etten saanut nukuttua ja sitten satuin kuulemaan aivastuksesi". "Eipä kai, sinä tunnut olevan kiltti lapsi joten ehkä se ei haittaa" vastaa Tonttu. "Mutta ehkä sinun ei tarvitse kertoa kaikille nähneesi minut? Jos muut tontut saavat tietää, nauravat he minulle koko ensi vuoden". "Lupaan, etten kerro kenellekään" Hanna lupaa.
jatkuu...
"Voi voi " valittaa Tonttu "jäljellä on vielä niin monta pakettia ja alan olla todella väsynyt". Silloin Hanna keksii! "Luuletko että kuumasta kaakaosta olisi apua?" Hanna kysyy "se piristäisi varmasti!". "Taidat olla oikeassa, kaakao kieltämättä maistuisi!" sanoo tonttu ja aivastaa jälleen. Hanna tarttuu Tonttua kädestä ja he hiipivät yhdessä keittiöön. Hanna ottaa jääkaapista maidon ja kaataa maitoa kahteen mukiin jotka hän laittaa mikroon lämpiämään. Sitten Hanna ottaa esille kaksi lusikkaa ja kaakaopaketin. Kaapista Hanna löytää lisäksi rasiallisen pipareita, jotka hän asettaa pöydälle. Tonttu on puolestaan hypännyt mikron päälle voidakseen pysäyttää sen juuri ennenkuin se päästää kilahduksen, jotteivat äiti Inkeri ja isä Valtteri herää. Lopulta Hanna ja Tonttu istahtavat keittiönpöydän ääreen juomaan kuumaa kaakaota ja rouskuttamaan pipareita.
Tonttu kertoo kuinka kiireisiä tontut ovat olleet koko joulukuun yrittäessään saada kaikki joululahjat ajoissa valmiiksi."Me teemme sitä paitsi paljon muutakin kuin joululahjoja" Tonttu kertoo. "Lakkimme tekevät meistä näkymättömiä myös siksi, että voisimme hiipiä taloihin ja pihoille tarkistamaan, että kaikki on kunnossa ja auttamaan siellä missä on tarvetta". "Mitä te silloin teette?" Hanna ihmettelee. "Muistatko vaikka sen päivän kun Valtteri etsi ja etsi eikä silti löytänyt joulukoristelaatikkoa? Ja kuinka laatikko yhtäkkiä olikin aivan hänen nenänsä edessä?" "Muistan" Hanna vastaa. "Kenen luulet etsineen laatikon ja asettaneen sen niin, että isä Valtteri melkein kompastui siihen?" tiedustelee Tonttu pientä ylpeyttä äänessään. "Sellaisissa asioissa me autamme". "Ensi kerralla kun aikuiset luulevat asioiden vain järjestyneen kuin itsestään, tiedät että asialla on varmasti ollut joko minä tai joku muista tontuista" Tonttu sanoo ja iskee silmää. Sitten hän ottaa suuren kulauksen kaakaostaan ja laskee kupin pöydälle. "Mutta nyt minun on kyllä mentävä, minulla on vielä paljon tekemistä ennen aamunkoittoa" Tonttu sanoo. "Suurkiitos kaakaosta - se maistui todella hyvälle ja piristi huomattavasti". "Oli oikein hauska vihdoinkin tavata sinut" sanoo Hanna ja jatkaa: "lupaan kunniasanalla etten kerro sinusta kenellekään".
"Sinun täytyy luvata minulle vielä eräs toinenkin asia ennenkuin lähden" sanoo Tonttu kulmiaan kurtistaen. "Lupaa, ettet avaa pakettiasi ennen huomisaamua!" "Minä lupaan" sanoo Hanna. "Ja nyt olen sitä paitsi niin väsynyt että nukahdan varmasti saman tien". "Hyvä. Kauniita unia ja Hyvää Joulua!" toivottaa Tonttu. Sitten hän vetää lakin päähänsä ja muuttuu näkymättömäksi! Yhtäkkiä Hanna kuitenkin näkee, kuinka yksi pipari nousee rasiasta ja katoaa pieneen, näkymättömään taskuun!
Hanna palaa sänkyynsä ja nukahtaa saman tien. Aamulla herättyään Hanna muistaa Tontun, ja alkaa epäillä oliko kyseessä sittenkin vain uni vai tapasiko Hanna oikeasti ihka elävän tontun. Kun Hanna menee keittiöön aamupalalle tokaisee aamupalaa laittava isä Valtteri: "taidan olla tulossa vanhaksi ja huonomuistiseksi - ensin en löytänyt joulukoristeita ja nyt olin aivan varma että pyyhin pöydän eilisiltana ennen nukkumaan menoa, mutta aamulla pöytä oli täynnä piparinmuruja!" Hanna hihittää, muttei kuitenkaan paljasta syöneensä pipareita yhdessä Tontun kanssa. Sen sijaan Hanna sanoo: "Isä, luulen että meidän tulisi ensi vuonna ripustaa joulusukka hieman alemmaksi - jos äiti nimittäin on oikeassa, voi pienten tonttujen olla vaikeaa yltää ovenkahvaan ja vilustuneet tontut eivät välttämättä jaksa hyppiä niin korkealle". Isä Valtteri näyttää ensin hieman hämmentyneeltä mutta sanoo sitten: "tiedätkö Hanna, en ollut edes ajatellut koko asiaa, mutta taidat olla aivan oikeassa!"
Pidä mielessä...
Älä ripusta joulusukkaasi liian korkealle, jotta pienten, vilustuneiden tonttujen olisi helpompi pudottaa siihen lahjansa!