Onnellinen Jumalan lapsi on Juppe...:)

niin helluntalaisia uskovia ei ole kuin murto-osa, verrattuna luterilaisiin uskoviin. Luulen, ja tiedän että helluntalaisista puolet viettävät synti elämää seurakunnan ulkopuolella. Huom. Suomessa....:)terv. juppe.

juppe kirjoitti:

niin helluntalaisia uskovia ei ole kuin murto-osa, verrattuna luterilaisiin uskoviin. Luulen, ja tiedän että helluntalaisista puolet viettävät synti elämää seurakunnan ulkopuolella. Huom. Suomessa....:)terv. juppe.

mutta hän tarkoitti prosentti osuutta. 100% helluntai seurakunan jäsenistä uskoo Jeesukseen. Luterilaisista alle 50% uskoo ylipäätään että mitään suurempaa on.

>>Luulen, ja tiedän että helluntalaisista puolet viettävät synti elämää seurakunnan ulkopuolella

Jaa sinä sitten voit kertoa että mikä on tilanne minun paikka kunnallani.

juppe kirjoitti:

niin helluntalaisia uskovia ei ole kuin murto-osa, verrattuna luterilaisiin uskoviin. Luulen, ja tiedän että helluntalaisista puolet viettävät synti elämää seurakunnan ulkopuolella. Huom. Suomessa....:)terv. juppe.

David B. Barrel& Todd. M. Johnson. Tilaston on suomeksi toimittanut Evl.Kirkon lähetysteologi.
Dos. Timo Vasko.2003.

-Roomalaiskatolilaisia 1097milj.
-Helluntalaisia, karismaattisia ja uuskarismaattisia 554milj.
-Ortodokseja 216milj.
-Anglikaaneja 82,8milj.
-Luterilaisia 65mil.
-Muita pienempiä ryhmiä 27milj.

Eli kyllä Helluntalaisia on huomattavasti suurempi määrä maailmassa kuin luterilaisia. Asiaa voi tutkia ja huomata että Helluntalaisuus on suurin kasvava 'Kirkkokunta.'

Kyllä sinäkin aika säälittävältä ihmisraukalta näytät...:) Ter. juppe.

Olen entinen helari ja tiedän mistä aina puhun...:)Terv. juppe.

juppe kirjoitti:

Olen entinen helari ja tiedän mistä aina puhun...:)Terv. juppe.

sinä voit sitten vissiin allekirjoittaa sen että jokainen hellari seurakunta on pelkkä rötöstelevä yhteisö?

Raamatun lukija kirjoitti:

sinä voit sitten vissiin allekirjoittaa sen että jokainen hellari seurakunta on pelkkä rötöstelevä yhteisö?

Sinäpä sen sanoit..:) Terv. juppe.

juppe kirjoitti:

Olen entinen helari ja tiedän mistä aina puhun...:)Terv. juppe.

Olen todella pahoillani, että olet joutunut helluntaiseurakunnassa kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin. Minä tunnen monta helluntalaista, jotka pidän paljon. Tunnen minä myös luterilaisiakin, joista pidän yhtä paljon. Me kokoonnumme välillä rukoilemaan, siellä meitä on eri seurakunnista ja meillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos joku on pahoilla mielin, toiset tukevat häntä. Kun mieheni kuoli, minä sain heiltä kaikilta tukea surussani.

Olen ajatellut, kun olen seurannut ihmisiä, jos he ovat sisältä rikkonaisia, he eivät osaa antaa toisille ihmisille rakkautta. Meidän rukouspiirissämme on ihmisiä erilaisista lähtökohdista, on sellaisia, jotka ovat saaneet lapsina rakkautta, he ovat sisäisesti terveempiä kuin ne, joilla on ollut huonommat lähtökohdat. Ne, joilla on ollut rakkaudeton lapsuus, he reagoivat negatiivisesti useisiin asioihin. Itsekin monesti huomaan, että minä reagoin asioihin väärin, mutten siinä tilanteessa osaa kuitenkaan ajatella oikein. Myöhemmin mietin, miksi minuun koski niin paljon siihen tapahtumaan ja huomaan, että ne entiset asiat minun sisälläni reagoivat. Sitä etsii toisilta rakkautta ja kuitenkaan ei osaa ottaa vastaan, koska joskus joku on käyttänyt sitä väärin. Sitä haluaisi, että ymmärrettäisiin, miksi minä itken, kun haluaisin, että olisi olkapää, johon voisin itkeä tuskani ja olisi ihminen, joka sanoisi, että minä kelpaisin itsenäni.

Joskus ajattelen, millainen minä olisin, jos äitini olisi pystynyt rakastamaan minua. Olisinko ylpeä, muista ihmisistä piittamaton ihminen vai pystyisinkö rakastamaan heitä enemmän. Ainakin, luulisin, pystyn ymmärtämään paremmin nyt sisäisesti haavoitettuja ihmisiä. Minun ei tee mieli lyödä toista, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli haukkua ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli vihata ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Sitä en osaa kuvitella, että olisin voinut olla äidin rakas pikku tyttö. Mutta onneksi tiedän Jumalan rakastavan minua sellaisena kuin olen, sitä rakkautta olen saanut kokea. Ja haluan kokea enemmän, koska se rakkaus sulattaa minusta kaiken vihan pois ja saa rakastamaan lähimmäistäni kuin itseäni ja rakastamaan myös niitä, jotka minua vihaavat.

Ritva kirjoitti:

Olen todella pahoillani, että olet joutunut helluntaiseurakunnassa kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin. Minä tunnen monta helluntalaista, jotka pidän paljon. Tunnen minä myös luterilaisiakin, joista pidän yhtä paljon. Me kokoonnumme välillä rukoilemaan, siellä meitä on eri seurakunnista ja meillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos joku on pahoilla mielin, toiset tukevat häntä. Kun mieheni kuoli, minä sain heiltä kaikilta tukea surussani.

Olen ajatellut, kun olen seurannut ihmisiä, jos he ovat sisältä rikkonaisia, he eivät osaa antaa toisille ihmisille rakkautta. Meidän rukouspiirissämme on ihmisiä erilaisista lähtökohdista, on sellaisia, jotka ovat saaneet lapsina rakkautta, he ovat sisäisesti terveempiä kuin ne, joilla on ollut huonommat lähtökohdat. Ne, joilla on ollut rakkaudeton lapsuus, he reagoivat negatiivisesti useisiin asioihin. Itsekin monesti huomaan, että minä reagoin asioihin väärin, mutten siinä tilanteessa osaa kuitenkaan ajatella oikein. Myöhemmin mietin, miksi minuun koski niin paljon siihen tapahtumaan ja huomaan, että ne entiset asiat minun sisälläni reagoivat. Sitä etsii toisilta rakkautta ja kuitenkaan ei osaa ottaa vastaan, koska joskus joku on käyttänyt sitä väärin. Sitä haluaisi, että ymmärrettäisiin, miksi minä itken, kun haluaisin, että olisi olkapää, johon voisin itkeä tuskani ja olisi ihminen, joka sanoisi, että minä kelpaisin itsenäni.

Joskus ajattelen, millainen minä olisin, jos äitini olisi pystynyt rakastamaan minua. Olisinko ylpeä, muista ihmisistä piittamaton ihminen vai pystyisinkö rakastamaan heitä enemmän. Ainakin, luulisin, pystyn ymmärtämään paremmin nyt sisäisesti haavoitettuja ihmisiä. Minun ei tee mieli lyödä toista, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli haukkua ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli vihata ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Sitä en osaa kuvitella, että olisin voinut olla äidin rakas pikku tyttö. Mutta onneksi tiedän Jumalan rakastavan minua sellaisena kuin olen, sitä rakkautta olen saanut kokea. Ja haluan kokea enemmän, koska se rakkaus sulattaa minusta kaiken vihan pois ja saa rakastamaan lähimmäistäni kuin itseäni ja rakastamaan myös niitä, jotka minua vihaavat.

lukea kirjoituksesi. Siinä oli paljon omia kokemuksiani rikkinäisyydestä, siitä kun tuntuu ettei kukaan rakasta... Ja kuinka Jeesus voi kirjaimellisesti rakastaa terveeksi. Oma eheytymisprosessini on vielä pahasti kesken... Alkoi oikeastaan vasta 2,5 vuotta sitten ja on ollut kivulias, mutta en vaihtaisi yhtään raskasta kokemusta elämästäni nyt pois, koska vain niitten kautta voin ymmärtää toisia joita on satutettu.

Jumalan siunausta sinulle Ritva! :)

Ritva kirjoitti:

Olen todella pahoillani, että olet joutunut helluntaiseurakunnassa kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin. Minä tunnen monta helluntalaista, jotka pidän paljon. Tunnen minä myös luterilaisiakin, joista pidän yhtä paljon. Me kokoonnumme välillä rukoilemaan, siellä meitä on eri seurakunnista ja meillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos joku on pahoilla mielin, toiset tukevat häntä. Kun mieheni kuoli, minä sain heiltä kaikilta tukea surussani.

Olen ajatellut, kun olen seurannut ihmisiä, jos he ovat sisältä rikkonaisia, he eivät osaa antaa toisille ihmisille rakkautta. Meidän rukouspiirissämme on ihmisiä erilaisista lähtökohdista, on sellaisia, jotka ovat saaneet lapsina rakkautta, he ovat sisäisesti terveempiä kuin ne, joilla on ollut huonommat lähtökohdat. Ne, joilla on ollut rakkaudeton lapsuus, he reagoivat negatiivisesti useisiin asioihin. Itsekin monesti huomaan, että minä reagoin asioihin väärin, mutten siinä tilanteessa osaa kuitenkaan ajatella oikein. Myöhemmin mietin, miksi minuun koski niin paljon siihen tapahtumaan ja huomaan, että ne entiset asiat minun sisälläni reagoivat. Sitä etsii toisilta rakkautta ja kuitenkaan ei osaa ottaa vastaan, koska joskus joku on käyttänyt sitä väärin. Sitä haluaisi, että ymmärrettäisiin, miksi minä itken, kun haluaisin, että olisi olkapää, johon voisin itkeä tuskani ja olisi ihminen, joka sanoisi, että minä kelpaisin itsenäni.

Joskus ajattelen, millainen minä olisin, jos äitini olisi pystynyt rakastamaan minua. Olisinko ylpeä, muista ihmisistä piittamaton ihminen vai pystyisinkö rakastamaan heitä enemmän. Ainakin, luulisin, pystyn ymmärtämään paremmin nyt sisäisesti haavoitettuja ihmisiä. Minun ei tee mieli lyödä toista, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli haukkua ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli vihata ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Sitä en osaa kuvitella, että olisin voinut olla äidin rakas pikku tyttö. Mutta onneksi tiedän Jumalan rakastavan minua sellaisena kuin olen, sitä rakkautta olen saanut kokea. Ja haluan kokea enemmän, koska se rakkaus sulattaa minusta kaiken vihan pois ja saa rakastamaan lähimmäistäni kuin itseäni ja rakastamaan myös niitä, jotka minua vihaavat.

Ritva sinulle, ja kaikille muillekin tasa puolisesti..:) On kaunis alkava syksyinen sää, niin mielemme kuin ajatuksemme, olkoot taivaan ja maan luojaan...:)Terv. juppe. Ps. Rakastakaa toisianne niin kuin Jeesuskin rakasti teitä..:)

Ritva kirjoitti:

Olen todella pahoillani, että olet joutunut helluntaiseurakunnassa kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin. Minä tunnen monta helluntalaista, jotka pidän paljon. Tunnen minä myös luterilaisiakin, joista pidän yhtä paljon. Me kokoonnumme välillä rukoilemaan, siellä meitä on eri seurakunnista ja meillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Jos joku on pahoilla mielin, toiset tukevat häntä. Kun mieheni kuoli, minä sain heiltä kaikilta tukea surussani.

Olen ajatellut, kun olen seurannut ihmisiä, jos he ovat sisältä rikkonaisia, he eivät osaa antaa toisille ihmisille rakkautta. Meidän rukouspiirissämme on ihmisiä erilaisista lähtökohdista, on sellaisia, jotka ovat saaneet lapsina rakkautta, he ovat sisäisesti terveempiä kuin ne, joilla on ollut huonommat lähtökohdat. Ne, joilla on ollut rakkaudeton lapsuus, he reagoivat negatiivisesti useisiin asioihin. Itsekin monesti huomaan, että minä reagoin asioihin väärin, mutten siinä tilanteessa osaa kuitenkaan ajatella oikein. Myöhemmin mietin, miksi minuun koski niin paljon siihen tapahtumaan ja huomaan, että ne entiset asiat minun sisälläni reagoivat. Sitä etsii toisilta rakkautta ja kuitenkaan ei osaa ottaa vastaan, koska joskus joku on käyttänyt sitä väärin. Sitä haluaisi, että ymmärrettäisiin, miksi minä itken, kun haluaisin, että olisi olkapää, johon voisin itkeä tuskani ja olisi ihminen, joka sanoisi, että minä kelpaisin itsenäni.

Joskus ajattelen, millainen minä olisin, jos äitini olisi pystynyt rakastamaan minua. Olisinko ylpeä, muista ihmisistä piittamaton ihminen vai pystyisinkö rakastamaan heitä enemmän. Ainakin, luulisin, pystyn ymmärtämään paremmin nyt sisäisesti haavoitettuja ihmisiä. Minun ei tee mieli lyödä toista, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli haukkua ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Minun ei tee mieli vihata ketään, koska tiedän miltä se tuntuu. Sitä en osaa kuvitella, että olisin voinut olla äidin rakas pikku tyttö. Mutta onneksi tiedän Jumalan rakastavan minua sellaisena kuin olen, sitä rakkautta olen saanut kokea. Ja haluan kokea enemmän, koska se rakkaus sulattaa minusta kaiken vihan pois ja saa rakastamaan lähimmäistäni kuin itseäni ja rakastamaan myös niitä, jotka minua vihaavat.

Kuka saa paljon anteeksi, rakastaa paljon. Vai mitä Ritva terv.matias

sinultakin otettava se malka silmästäsi. Voitais me lutuset tulla sitä kaivelemaan oikein porukalla. Sanot vain osoitteen, niin olemme tuota pikaa ovesi takana...:) Terv. juppe.

juppe kirjoitti:

sinultakin otettava se malka silmästäsi. Voitais me lutuset tulla sitä kaivelemaan oikein porukalla. Sanot vain osoitteen, niin olemme tuota pikaa ovesi takana...:) Terv. juppe.

Kuulosti pahasti uhkailulta..
Mietinpähän nyt vain miksi?
Valaisetko vähän? ja muutenkin.. Mikäs mulla on silmässä, kertoisitko senkin? Mä kun en ota sit lainkaan kantaa siihen mikä jumala on "oikea" kun mulle se on ihan sama, uskokoon, ken tahtoo, mihin tahtoo. En ole ketään osoittamassa syyttävällä sormella, mut tää kinastelu on vaan NIIN turhaa..
kuin kakarat hiekkalaatikolla jauhamassa "juupas-eipäs.."
Tai kerroppa mulle onko tämä sitten sinunkäsityksesi aikuismaisesta tuloksekkaasta keskustelusta? ja jos on, niin mitä sillä sitten saavutetaan?

Just dont get it? kirjoitti:

Kuulosti pahasti uhkailulta..
Mietinpähän nyt vain miksi?
Valaisetko vähän? ja muutenkin.. Mikäs mulla on silmässä, kertoisitko senkin? Mä kun en ota sit lainkaan kantaa siihen mikä jumala on "oikea" kun mulle se on ihan sama, uskokoon, ken tahtoo, mihin tahtoo. En ole ketään osoittamassa syyttävällä sormella, mut tää kinastelu on vaan NIIN turhaa..
kuin kakarat hiekkalaatikolla jauhamassa "juupas-eipäs.."
Tai kerroppa mulle onko tämä sitten sinunkäsityksesi aikuismaisesta tuloksekkaasta keskustelusta? ja jos on, niin mitä sillä sitten saavutetaan?

"vähän" nappaa...

diagnoosi kirjoitti:

"vähän" nappaa...

..ilmeisesti..

diagnoosi kirjoitti:

"vähän" nappaa...

teitä vaivaa ihan kuin olisitte saaneet sähköiskun!!..:) Otin päiväunet niinkuin Jumalan lapsen tuleekin ottaa!..:) Täällä ne oikein kakarat oli sillä aikaa messuamassa!..:)

Minä kun NIIN NÄTISTI TEILLE OLEN PUHUNUT, mutta kun te ette ole ymmärtäneet vielä. Mutta siinä meneekin aikaa ennenkuin ymmärrätte Jumalan tarkoituksen elämässänne! Muuten minulla meni kaksikymmentä vuotta helareissa, ennenkuin mulle Jumala aukaisi minun silmäni näkemään ne harhaopit. Vähän ottaa pattiin, kun vihollinen vei elämästäni parhaat vuodet oltuani vihollisen narutettavana ne vuodet...:)Terv. juppe.