Kun aloitat uuden suhteen, ettekä sovi erikseen onko suhde avoin

Jippii! Samaa meinasin sanoa, mut en välittänyt edes kirjoittaa! :) Säätäjät hiiteen!

Panosuhde on vakava asia.

Panoeino kirjoitti:

Panosuhde on vakava asia.

Sitäkin vakavempi on aito rakkaussuhde, johon siis laitetaan myös kaikki tunteet peliin. Paneminen ei älyä vaadi eikä tunnetta. Minä taas vaadin tunnetta, ennen ei panoja tule.

hensosl kirjoitti:

Sitäkin vakavempi on aito rakkaussuhde, johon siis laitetaan myös kaikki tunteet peliin. Paneminen ei älyä vaadi eikä tunnetta. Minä taas vaadin tunnetta, ennen ei panoja tule.

Lue lisää

Tunnetta ei voi vaatia.

8[~ kirjoitti:

Tunnetta ei voi vaatia.

Kyllä voi. Jos sellaista ei ole kuin tunne, ei pidä ryhtyä mihinkään. Suhde ilman tunnetta on kuin kahvi ilman kahvinporoja.

hendsiaol kirjoitti:

Kyllä voi. Jos sellaista ei ole kuin tunne, ei pidä ryhtyä mihinkään. Suhde ilman tunnetta on kuin kahvi ilman kahvinporoja.

Puhutaanpa seksistä. Vaaditko aina tunnetta, myös itseltä, itseäsi lainaten ennen "panoa"?

8]~ kirjoitti:

Puhutaanpa seksistä. Vaaditko aina tunnetta, myös itseltä, itseäsi lainaten ennen "panoa"?

No nimenomaan aina itseltäni. Ja ensisijaisesti aina itseltäni.

eiskeilo kirjoitti:

No nimenomaan aina itseltäni. Ja ensisijaisesti aina itseltäni.

Ja asiahan ei ole mikään ongelma, kun paneskelee vain miehen kanssa jota kohtaan niitä tunteita on pakottamatta. Ja mulla on eli en näe mitään ongelmaa asiassa, varsinkaan kun hommassa on molemmat tunteella mukana.

Ei tekniikalla ja suorittamisella.

eiskeilo kirjoitti:

No nimenomaan aina itseltäni. Ja ensisijaisesti aina itseltäni.

Tiedätkö, mikä on nuorten aikuisten naisten yleisin haluttomuuden syy?

8]~ kirjoitti:

Tiedätkö, mikä on nuorten aikuisten naisten yleisin haluttomuuden syy?

En voi puhua muista naisista ja nykynuorista en ole varma. Ajat ja ihmiset tuntuu muuttuneen roboteiksi. Mutta omasta puolesta sanosin heiton vain, että varmaan tunnekylmyys on suurin syy?

hendiso kirjoitti:

En voi puhua muista naisista ja nykynuorista en ole varma. Ajat ja ihmiset tuntuu muuttuneen roboteiksi. Mutta omasta puolesta sanosin heiton vain, että varmaan tunnekylmyys on suurin syy?

Lue lisää

Tyytymättömyys parisuhteessa. Sille taas on taustalla useita eri syitä, kuten toistuvat pettymykset odotuksissa, väsymys, hormonaaliset vaihtelut, liiallinen stressi, epävarmuus ja huono itsetunto, mustasukkaisuus jne jne.

Kaikkiaan kyse on kuitenkin siitä, ettei nainen täyty miehestään, ei henkisesti eikä liioin fyysisesti senkään edestä.

Moni nainen uskottelee itselleen vielä ennen lapsen saamista, elämän jatkuvan ihanana parisuhdeonnena aina oikean miehen kohdattuaan, unohtaen kuitenkin että lapsi tulee kolmantena osapuolena sekoittamaan parin suhteet. Tähän "onnettomuuteen" vain harvat kykenevät varautumaan ja siitä tavallaan kokonaan uuden parinmuodostuksen kautta selviytymään liiton hajoamatta.

8]~ kirjoitti:

Tyytymättömyys parisuhteessa. Sille taas on taustalla useita eri syitä, kuten toistuvat pettymykset odotuksissa, väsymys, hormonaaliset vaihtelut, liiallinen stressi, epävarmuus ja huono itsetunto, mustasukkaisuus jne jne.

Kaikkiaan kyse on kuitenkin siitä, ettei nainen täyty miehestään, ei henkisesti eikä liioin fyysisesti senkään edestä.

Moni nainen uskottelee itselleen vielä ennen lapsen saamista, elämän jatkuvan ihanana parisuhdeonnena aina oikean miehen kohdattuaan, unohtaen kuitenkin että lapsi tulee kolmantena osapuolena sekoittamaan parin suhteet. Tähän "onnettomuuteen" vain harvat kykenevät varautumaan ja siitä tavallaan kokonaan uuden parinmuodostuksen kautta selviytymään liiton hajoamatta.

Lue lisää

Joo antaa niiden uskotella, joilla ei kapasiteettia riitä muuhun ajatteluun ja toimintaan. :)

hendosli kirjoitti:

Joo antaa niiden uskotella, joilla ei kapasiteettia riitä muuhun ajatteluun ja toimintaan. :)

Ilman kokemusta asiat on helppo kieltää, "eihän niin voi meille tapahtua".

8]~ kirjoitti:

Ilman kokemusta asiat on helppo kieltää, "eihän niin voi meille tapahtua".

Miksi pitäis mennä asioiden edelle? Ikään kuin tollaisten asioiden odottaminen ja lietsominen omassa ajatusmaailmassa alkaa tehdä tuollaiselle epäonnelle tietä mahdolliseksi. Eli jos sä psyykkaat itsesi "meitä kohtaa epäonni meitä kohtaa epäonni", sä alat tajuamattas johdatella asioita siihen suuntaan, että vielä epäonni kohtaakin.

Miksi sen sijaan ei ajattelis, että mä olen valmis katsomaan elämää eteenpäin ja kohtaamaan ongelmat silmästä silmään, kun ne ajankohtaisia ovat. Ratkaisut tehdään sitten sen mukaan mitä molemmat parhaaksi kokee ja näkee. Tommonen ennakkohysteria ja pelko, että joo kaikki menee kuitenkin päin helvettiä tästä eteenpäin vaan edesauttaa asioiden päin persettä menemiseen.

Ei hyvä tapa minusta. Ja miksi kaikilla pitäis olla tommosia ongelmia, jos joillain on? Toiset selvii ongelmistaan ja toiset hajoo niihin. Ei sitä voi tälleen palstalla tuosta vaan ennustaa kuka kuuluu kumpaan kastiin.

ieksmmdui kirjoitti:

Miksi pitäis mennä asioiden edelle? Ikään kuin tollaisten asioiden odottaminen ja lietsominen omassa ajatusmaailmassa alkaa tehdä tuollaiselle epäonnelle tietä mahdolliseksi. Eli jos sä psyykkaat itsesi "meitä kohtaa epäonni meitä kohtaa epäonni", sä alat tajuamattas johdatella asioita siihen suuntaan, että vielä epäonni kohtaakin.

Miksi sen sijaan ei ajattelis, että mä olen valmis katsomaan elämää eteenpäin ja kohtaamaan ongelmat silmästä silmään, kun ne ajankohtaisia ovat. Ratkaisut tehdään sitten sen mukaan mitä molemmat parhaaksi kokee ja näkee. Tommonen ennakkohysteria ja pelko, että joo kaikki menee kuitenkin päin helvettiä tästä eteenpäin vaan edesauttaa asioiden päin persettä menemiseen.

Ei hyvä tapa minusta. Ja miksi kaikilla pitäis olla tommosia ongelmia, jos joillain on? Toiset selvii ongelmistaan ja toiset hajoo niihin. Ei sitä voi tälleen palstalla tuosta vaan ennustaa kuka kuuluu kumpaan kastiin.

Lue lisää

Tapa katsoa samaa asiaa, vain kahdesta eri suunnasta. Sinun suuntasi on optimismi, minä katson realistisesti. Tavallaanhan otat sen itsekin huomioon, kun sanot että suhtautuu sitten sen eteentulevan mukaan.

Olen kokenut, että elämässä auttaa tietoisuus siitä, ettei mikään onni ole ikuista. Tavoitteena on tasaisuus, jossa onnellisuus syntyy tavoittelematta. Tarvitaan tietoisuutta sen onnen havaitsemiseen, tunnetilat menevät nopeasti.

Mitä sinulle tarkoittaa tunne onnesta, mitä tunnetta oikein vaaditkaan, oletko pysähtynyt sitä miettimään?

8]~ kirjoitti:

Tapa katsoa samaa asiaa, vain kahdesta eri suunnasta. Sinun suuntasi on optimismi, minä katson realistisesti. Tavallaanhan otat sen itsekin huomioon, kun sanot että suhtautuu sitten sen eteentulevan mukaan.

Olen kokenut, että elämässä auttaa tietoisuus siitä, ettei mikään onni ole ikuista. Tavoitteena on tasaisuus, jossa onnellisuus syntyy tavoittelematta. Tarvitaan tietoisuutta sen onnen havaitsemiseen, tunnetilat menevät nopeasti.

Mitä sinulle tarkoittaa tunne onnesta, mitä tunnetta oikein vaaditkaan, oletko pysähtynyt sitä miettimään?

Lue lisää

Kyllä mäkin koen olevani realisti ja tietoinen kolikoiden kääntöpuolistakin, mutta optimisella otteella. En halua märehtiä murheita joita ei vielä ole, etukäteen. Ne kerkiää suremaan sittenkin, kun ne eteen tulee. Menee elämänhalu, jos vatvoo etukäteen kaikkea pahaa mitä voi sattua ja tapahtua. Tai koittaa kaiken aikaa pelata jotain järjestelmää. Nimenomaan en tavoittele, vaan elän päivän kerrallaan ja nautin ja opettelen nauttimaan asioista simppelimmin, kuin väkisin tekemällä jostain jotain.

Kyllä mä tiedostan aikuisena ja elämää kokeneena, sydänsuruja kokeneena ettei mikään ole ikuista eikä välttämättä ainakaan helakan punaista ja suloista onnea pelkästään.

Mutta mä haluan nauttia siitä onnestani täysillä silloin, kun se ajankohtaista on. En jättää nauttimatta minkään tulvaisuuden pelon tai pelokkeen vuoksi.


Elää hetkessä.

Tunnetilat on mulle hetkiä, joihin haluan pysähtyä silloin kun ne mua liikuttaa ja vavisuttaa. Haluan maistella niitä, kuten viiniä tai juustoa maistellaan. Jopa ne kipeät tunteet kuuluu näihin.

Onnen tunne on mulle rauhallinen olotila. Tässä ja nyt.

jendieosl kirjoitti:

Kyllä mäkin koen olevani realisti ja tietoinen kolikoiden kääntöpuolistakin, mutta optimisella otteella. En halua märehtiä murheita joita ei vielä ole, etukäteen. Ne kerkiää suremaan sittenkin, kun ne eteen tulee. Menee elämänhalu, jos vatvoo etukäteen kaikkea pahaa mitä voi sattua ja tapahtua. Tai koittaa kaiken aikaa pelata jotain järjestelmää. Nimenomaan en tavoittele, vaan elän päivän kerrallaan ja nautin ja opettelen nauttimaan asioista simppelimmin, kuin väkisin tekemällä jostain jotain.

Kyllä mä tiedostan aikuisena ja elämää kokeneena, sydänsuruja kokeneena ettei mikään ole ikuista eikä välttämättä ainakaan helakan punaista ja suloista onnea pelkästään.

Mutta mä haluan nauttia siitä onnestani täysillä silloin, kun se ajankohtaista on. En jättää nauttimatta minkään tulvaisuuden pelon tai pelokkeen vuoksi.


Elää hetkessä.

Tunnetilat on mulle hetkiä, joihin haluan pysähtyä silloin kun ne mua liikuttaa ja vavisuttaa. Haluan maistella niitä, kuten viiniä tai juustoa maistellaan. Jopa ne kipeät tunteet kuuluu näihin.

Onnen tunne on mulle rauhallinen olotila. Tässä ja nyt.

Lue lisää

Mutta mitä tunnetta vaadit, kuten alussa esitit?

8]~ kirjoitti:

Mutta mitä tunnetta vaadit, kuten alussa esitit?

Välittämisen tunnetta. Tunnetta toista ihmistä kohtaan, ettei hän ja hänen kokemansa tunteet ole sulle mikään välipala tai itsestään selvyys jokin automaatio. Ja omat tunteet häntä kohtaan on välittäviä ja hänelle hyvää tahtovia.

En halua pitää toista ihmistä itsestäänselvytenä ja välineenä joka palvelee mua.

Tuntuu hyvältä olla oikeutettu ja osallinen jostain niin hienosta ja arvokkaasta asiasta, kun olla tärkeä toiselle ihmiselle. Sitä tunnetta pitäis osata kunnioittaa ja arvostaa. Myös omia tunteitaan.

Vaadin sana on ehkä kova sana, mutta kuvaa sitä ettei mulle tunteet ole mikään leikin asia ja ilman tunnetta toista ei ehkä osaa ottaa riittävän vakavasti ja arvostuksella. Enkä mä halua, että kukaan ihminen kokee olebansa mulle välipala tai lelu.

irkfosi kirjoitti:

Välittämisen tunnetta. Tunnetta toista ihmistä kohtaan, ettei hän ja hänen kokemansa tunteet ole sulle mikään välipala tai itsestään selvyys jokin automaatio. Ja omat tunteet häntä kohtaan on välittäviä ja hänelle hyvää tahtovia.

En halua pitää toista ihmistä itsestäänselvytenä ja välineenä joka palvelee mua.

Tuntuu hyvältä olla oikeutettu ja osallinen jostain niin hienosta ja arvokkaasta asiasta, kun olla tärkeä toiselle ihmiselle. Sitä tunnetta pitäis osata kunnioittaa ja arvostaa. Myös omia tunteitaan.

Vaadin sana on ehkä kova sana, mutta kuvaa sitä ettei mulle tunteet ole mikään leikin asia ja ilman tunnetta toista ei ehkä osaa ottaa riittävän vakavasti ja arvostuksella. Enkä mä halua, että kukaan ihminen kokee olebansa mulle välipala tai lelu.

Lue lisää

Puhut kauniisti asiasta, jonka voi liittää vaikkapa maisemaan, vanhukseen, lapseen tai lapsuustoveriin. Asiasta, jonka säilytät, asia, joka säilöö sinut, ilmatiiviisti ja arvokkaasti. Entäpä sitten? Arvostusta ja kunnioitusta on, riittääkö se, ja mihin sen tulisi riittää? Mitä ajattelet tulevaisuudestasi? Mitä ajattelet kumppanisi tulevaisuudesta, hänen tunteista?

8]~ kirjoitti:

Puhut kauniisti asiasta, jonka voi liittää vaikkapa maisemaan, vanhukseen, lapseen tai lapsuustoveriin. Asiasta, jonka säilytät, asia, joka säilöö sinut, ilmatiiviisti ja arvokkaasti. Entäpä sitten? Arvostusta ja kunnioitusta on, riittääkö se, ja mihin sen tulisi riittää? Mitä ajattelet tulevaisuudestasi? Mitä ajattelet kumppanisi tulevaisuudesta, hänen tunteista?

Lue lisää

No mä liitän noihin asioihin kauneutta, tunteiden muodossa. Tärkeään ihmiseen, eläimeen tai luontoon liittyy mulla yleensä tunteita. Muuten se ei olis niin tärkeäkään.

Jokainen vetää itse sisäiset rajansa arvostuksen määrälle ja sen mihin se kullakin riittää. Siitä on hankalaa tehdä standardia tai millään mitalla mitattavaa. Mun on vaikeaa mitata esimerkiksi toisen arvostusta ja kunnioitusta mua kohtaan millään mittarilla tai asettaa jotain tiettyä lukemaa. Ainoastaan voin tehdä tulkintaa tulkitsemalla toisen tekoja ja asennetta mua kohtaan. Niissäkin on aina virhemarginaalia. Aukotonta mittaustekniikkaa ei ole. Eikä tarvi ollakaan.

Mutta on se tunne ja luottamus. Kokemus (subjektiivinen) toisen tunteista ja kunnioituksesta.

Mihin se riittää? Voin vain toivoa, että se riittää molemmilla loppuelämän ajan elinikäiseen tunnesiteeseen ja välittämiseen. Sitä mä toivon.


Mun tulevaisuus? Se tuo mulle ainakin paljon uutta ennen kokematonta tullessaan. Paljon vastuuta ja kasvamista, ilon ja varmasti murheenkin tunteita mukanaan. En usko, että se on aina helppoa, mutta ei mun elämä ole koskaan ollut kovin helppoa ja itsestäänselvää. Joten en ehkä osaa sellaista koskaan elämältäni odottaakaan, että asiat vaan pelkästään sujuis siitä vaan. Mutta mä luotan omaan kykyyni kasvaa ja mennä eteenpäin aika vahvasti. Olen selvinnyt monesta sopasta, josta se tietynlainen itsetunto ja itsevarmuus tulee.

Kumppanilla on myös paljon uutta ja kasvattavaa edessään. Toivon, että jos jotain vaikeeta eteen tulee mä saan olla ja voin, pystyn olemaan hänelle tukena parhaan taitoni ja kykyni mukaan. Ja jos se ei riitä, hän osaa ja haluaa ilmaista sen. Hänen tunteilla on mulle iso merkitys niin hyvässä kuin pahassakin. Jos hänellä on paha olo, mäkin tunnen pahaa oloa. Hänen ilostaan mulle tulee hyvä mieli.

Mä toivon, että mitään sellaista ei tulis eteen mistä ei selvittäis. Että me oltais vahvoja yhdessä ja yksinkin. Toivon, että kumppanini on onnellinen ja saa eväitä onneensa myös jatkossa perheestään. Että me henki pysyy edelleen vahvana ja voimakkaana.


Mitään ihmeitä vaatimuksia mulla ei ole asettaa. Tietysti turvallinen isä lapselleen on sellainen edellytys, jota on melkeinpä pakko vaatia, mutta oikeasti ei vaatimalla tarvitse vaatia. Koska uskon sen asian olevan järjestyksessä vaatimattakin.

ehdneislo kirjoitti:

No mä liitän noihin asioihin kauneutta, tunteiden muodossa. Tärkeään ihmiseen, eläimeen tai luontoon liittyy mulla yleensä tunteita. Muuten se ei olis niin tärkeäkään.

Jokainen vetää itse sisäiset rajansa arvostuksen määrälle ja sen mihin se kullakin riittää. Siitä on hankalaa tehdä standardia tai millään mitalla mitattavaa. Mun on vaikeaa mitata esimerkiksi toisen arvostusta ja kunnioitusta mua kohtaan millään mittarilla tai asettaa jotain tiettyä lukemaa. Ainoastaan voin tehdä tulkintaa tulkitsemalla toisen tekoja ja asennetta mua kohtaan. Niissäkin on aina virhemarginaalia. Aukotonta mittaustekniikkaa ei ole. Eikä tarvi ollakaan.

Mutta on se tunne ja luottamus. Kokemus (subjektiivinen) toisen tunteista ja kunnioituksesta.

Mihin se riittää? Voin vain toivoa, että se riittää molemmilla loppuelämän ajan elinikäiseen tunnesiteeseen ja välittämiseen. Sitä mä toivon.


Mun tulevaisuus? Se tuo mulle ainakin paljon uutta ennen kokematonta tullessaan. Paljon vastuuta ja kasvamista, ilon ja varmasti murheenkin tunteita mukanaan. En usko, että se on aina helppoa, mutta ei mun elämä ole koskaan ollut kovin helppoa ja itsestäänselvää. Joten en ehkä osaa sellaista koskaan elämältäni odottaakaan, että asiat vaan pelkästään sujuis siitä vaan. Mutta mä luotan omaan kykyyni kasvaa ja mennä eteenpäin aika vahvasti. Olen selvinnyt monesta sopasta, josta se tietynlainen itsetunto ja itsevarmuus tulee.

Kumppanilla on myös paljon uutta ja kasvattavaa edessään. Toivon, että jos jotain vaikeeta eteen tulee mä saan olla ja voin, pystyn olemaan hänelle tukena parhaan taitoni ja kykyni mukaan. Ja jos se ei riitä, hän osaa ja haluaa ilmaista sen. Hänen tunteilla on mulle iso merkitys niin hyvässä kuin pahassakin. Jos hänellä on paha olo, mäkin tunnen pahaa oloa. Hänen ilostaan mulle tulee hyvä mieli.

Mä toivon, että mitään sellaista ei tulis eteen mistä ei selvittäis. Että me oltais vahvoja yhdessä ja yksinkin. Toivon, että kumppanini on onnellinen ja saa eväitä onneensa myös jatkossa perheestään. Että me henki pysyy edelleen vahvana ja voimakkaana.


Mitään ihmeitä vaatimuksia mulla ei ole asettaa. Tietysti turvallinen isä lapselleen on sellainen edellytys, jota on melkeinpä pakko vaatia, mutta oikeasti ei vaatimalla tarvitse vaatia. Koska uskon sen asian olevan järjestyksessä vaatimattakin.

Lue lisää

Kaikesta näen, että olet idealisoinut itsellesi tulevaisuuden, joka on sinun voimasi ja uskollasi pidät siitä kiinni. Tiedät jo, ettei se riitä. Takeita ei ole. Arvostan kyllä sitä, että vastoinkäymistesi jälkeen olet uuden elämän aloittamisvaiheessa ja tunnut seisovan sen edessä tukevasti. Syntymätön lapsesikin sitä arvostaisi.

8]~ kirjoitti:

Kaikesta näen, että olet idealisoinut itsellesi tulevaisuuden, joka on sinun voimasi ja uskollasi pidät siitä kiinni. Tiedät jo, ettei se riitä. Takeita ei ole. Arvostan kyllä sitä, että vastoinkäymistesi jälkeen olet uuden elämän aloittamisvaiheessa ja tunnut seisovan sen edessä tukevasti. Syntymätön lapsesikin sitä arvostaisi.

Lue lisää

Idealisointi on toivoa. Mikään ei silti takaa, että toiveet toteutuu. Hyvin usein ne eivät ole toteutuneet.

Mutta nyt mun tartvitsee lähteä viemään vanhempien koiraa eläinlääkäriin. Toivon, ettei se ole niin pahasti sairas, että pystytään sitä vielä auttamaan. Ja että mun rahat riittää, ettei jää siitä kii avun saaminen. Osaavat olla eläimien lekurit kiskuroimista. :(

jendielo kirjoitti:

Idealisointi on toivoa. Mikään ei silti takaa, että toiveet toteutuu. Hyvin usein ne eivät ole toteutuneet.

Mutta nyt mun tartvitsee lähteä viemään vanhempien koiraa eläinlääkäriin. Toivon, ettei se ole niin pahasti sairas, että pystytään sitä vielä auttamaan. Ja että mun rahat riittää, ettei jää siitä kii avun saaminen. Osaavat olla eläimien lekurit kiskuroimista. :(

Lue lisää

Voimia. Tule kertomaan aikanaan miten siellä kävi.

8]~ kirjoitti:

Voimia. Tule kertomaan aikanaan miten siellä kävi.

Siellä kävi niin, että tilanne on hankala korjata eikä takuita paranemisesta ole. Yritetään kuitenkin kaikin mahdollisin tavoin saada paranemaan, koska toivoa vielä on annettu. Mikäli ei parane oli suositus eutanasia, mikä taas ei olis kiva vaihtoehto ollenkaan. Vaan aika näyttää. Kärsimyskään ei ole kiva vaihtoehto.

Oikeastiko kysyt toiselta, että millainen tämä meidän suhde on? Seurustellaanko vai onko suhde vapaa--

viivinvaavin kirjoitti:

Oikeastiko kysyt toiselta, että millainen tämä meidän suhde on? Seurustellaanko vai onko suhde vapaa--

En nyt ehkä täsmälleen noilla sanoin kesken tavallisen ruokapöytäkeskustelun, mutta siis totta ihmeessä siinä alkumetreillä kannattaa jutella ja selvittää, mitä kumpikin suhteelta haluaa. Arvailemalla ei välttämättä osu oikeaan.

ihminen, jolle käy monenlaiset suhteet, ei sovi sinulle, koska sinulle käy vain yhdenlaiset suhteet? Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus on siis turn-off-piirteitä?