Yhteiskunnan viranomaiset ja päättäjät liittävät syrjäytymisen ja rahan yhteen.
Eli oikeasti syrjäytynyt ei ole sellainen, joka saa jotain yhteiskunnan tukea, vaikka ei olisikaa työssä, opiskelemassa, kortistossa, tai eläkkeellä.
Todellinen syräytynyt on kaiken näiden ulkopuolella, eikä saa mistään yhtään mitään ja joutuu tulemaan toimeen sillä mitä on elämän varrella kertynyt säästöön.
Vaikka ihminen, jolla olisikin säästäjä sen verran, että tulee toimeen, mutta jos ei ole mitään säännöllisiä tuloja, edes pieniä, niin pidemmän ajan kuluessa se syrjäyttää ihmisen ja elämästä tulee merkityksetöntä.
Koska tämä koko yhteiskunta on tehty rahan ehdoilla ja säännöllisten tulojen korostamisen tärkeydellä.
Jos ihmisellä on edes pienikin tulo vaikka 200 euroa/kk, niin se motivoi ihmistä ja kannustaa aloittamaan elämässään erilaisia hankkeita ja asioista.
Mutta, kun ei ole mitään tuloja, niin ihminen pidemmällä aikajaksolla jumiutuu paikalleen, menettää innostuksen uusiin saatikka jokapäiväisiin asioihin ja lopulta elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Rahan ylikorostaminen aiheuttaa elämän merkityksen laantumisen, koska yhteiskunnassa korostetaan jatkuvasti menestystä ja rahaa.
Aika räikeää, että yhteiskunta asettaa rahan niin korkeaan asemaan, mutta ei anna rahaa kuitenkaan sitä tarvitseville, jotka eivät itse kykene työnteolla rahaa hankkimaan.
Varsinkin, kun joillakin on sitä rahaa enemmän, kuin mitä he koskaan sitä tulevat tarvitsemaan ja näille sitä rahaa jaetaan vain lisää.
Toisaalla ovat sitten ne ihmiset, joilla ei ole rahaa lainkaan ja heille ei rahaa jaeta, ennemminkin sitä otetaan heiltä pois.
Kun ihminen on muutaman vuoden tulottomana, niin katoaa halu rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Ihminen taantuu ja luopuu kaikista aikaisemmista suunnitelmista, joita hänellä oli aikana, jolloin oli vielä säännölliset tulot.
Kun säännöllisiä tuloja ei ole, niin mahdoton on myöskin tehdä mitään suunnitelmia, koska harvoja suunnitelmia pystyy toteuttamaan rahattomana.
Koko yhteiskunta alkaa tuntumaan turhalta ja järjettömältä tällaisena rahan ylivallan alaisena olevana.
Raha hallitsee kaikessa. Jos sinulla on rahaa, niin olet kaikki, mutta jos sinulla ei ole rahaa, niin et ole yhtään mitään tämän yhteiskunnan silmissä.
Kaikista ei vain yksinkertaisesti ole jaksamaan tässä oravanpyörä yhteiskunnassa, johon kaikkia pakotetaan.
Eli oikeasti syrjäytynyt ei ole sellainen, joka saa jotain yhteiskunnan tukea, vaikka ei olisikaa työssä, opiskelemassa, kortistossa, tai eläkkeellä.
Todellinen syräytynyt on kaiken näiden ulkopuolella, eikä saa mistään yhtään mitään ja joutuu tulemaan toimeen sillä mitä on elämän varrella kertynyt säästöön.
Vaikka ihminen, jolla olisikin säästäjä sen verran, että tulee toimeen, mutta jos ei ole mitään säännöllisiä tuloja, edes pieniä, niin pidemmän ajan kuluessa se syrjäyttää ihmisen ja elämästä tulee merkityksetöntä.
Koska tämä koko yhteiskunta on tehty rahan ehdoilla ja säännöllisten tulojen korostamisen tärkeydellä.
Jos ihmisellä on edes pienikin tulo vaikka 200 euroa/kk, niin se motivoi ihmistä ja kannustaa aloittamaan elämässään erilaisia hankkeita ja asioista.
Mutta, kun ei ole mitään tuloja, niin ihminen pidemmällä aikajaksolla jumiutuu paikalleen, menettää innostuksen uusiin saatikka jokapäiväisiin asioihin ja lopulta elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Rahan ylikorostaminen aiheuttaa elämän merkityksen laantumisen, koska yhteiskunnassa korostetaan jatkuvasti menestystä ja rahaa.
Aika räikeää, että yhteiskunta asettaa rahan niin korkeaan asemaan, mutta ei anna rahaa kuitenkaan sitä tarvitseville, jotka eivät itse kykene työnteolla rahaa hankkimaan.
Varsinkin, kun joillakin on sitä rahaa enemmän, kuin mitä he koskaan sitä tulevat tarvitsemaan ja näille sitä rahaa jaetaan vain lisää.
Toisaalla ovat sitten ne ihmiset, joilla ei ole rahaa lainkaan ja heille ei rahaa jaeta, ennemminkin sitä otetaan heiltä pois.
Kun ihminen on muutaman vuoden tulottomana, niin katoaa halu rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Ihminen taantuu ja luopuu kaikista aikaisemmista suunnitelmista, joita hänellä oli aikana, jolloin oli vielä säännölliset tulot.
Kun säännöllisiä tuloja ei ole, niin mahdoton on myöskin tehdä mitään suunnitelmia, koska harvoja suunnitelmia pystyy toteuttamaan rahattomana.
Koko yhteiskunta alkaa tuntumaan turhalta ja järjettömältä tällaisena rahan ylivallan alaisena olevana.
Raha hallitsee kaikessa. Jos sinulla on rahaa, niin olet kaikki, mutta jos sinulla ei ole rahaa, niin et ole yhtään mitään tämän yhteiskunnan silmissä.
Kaikista ei vain yksinkertaisesti ole jaksamaan tässä oravanpyörä yhteiskunnassa, johon kaikkia pakotetaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta meillä jokaisella on omat aivot: ei ole pakko normittaa ja arvostaa elämäänsä ja ihmisarovaan yhteikunnan päättäjien ja rikkaiden arvsotusten mukaan.