koottujen punavankien rankaisukysymykset.
Kiistan Mannerheimin ja senaatin välillä ratkaisi saksalaisten Etelä-Suomen valtaus. Se mahdollisti senaatin ja tynkäeduskunan siirtymisen Helsinkiin ja poliittisen niskalenkin oton ylipäälliköstä Saksan tuella. Mannerheim erosi ja valta siirtyi selkeästi Svinhufvudin johtamalle senaatille. Hänet valittiin valtionhoitajaksi.
Laki valtionrikosoikeuksista vahvistettiin tynkäeduskunnassa 29.5.18 kahta päivää ennen Mannerheimin eroa. Se tuli olemaan kohtalokas monille punavangeille.
Kiistan Mannerheimin ja senaatin välillä ratkaisi saksalaisten Etelä-Suomen valtaus. Se mahdollisti senaatin ja tynkäeduskunan siirtymisen Helsinkiin ja poliittisen niskalenkin oton ylipäälliköstä Saksan tuella. Mannerheim erosi ja valta siirtyi selkeästi Svinhufvudin johtamalle senaatille. Hänet valittiin valtionhoitajaksi.
Laki valtionrikosoikeuksista vahvistettiin tynkäeduskunnassa 29.5.18 kahta päivää ennen Mannerheimin eroa. Se tuli olemaan kohtalokas monille punavangeille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
( valtionrikosoikeudet) osastot, 1-21 nimitettiin jo 31.5., mutta kuulustelujen ja vankileirien järjestelyjen hitauden takia ne pääsivät toimimaan vasta 18.6. Se merkitsi suurta ongelmaa niille vangeille, jotka olivat ollet leireillä maalis-huhtikuusta lähtien. He olivat valmiiksi huonossa kunnossa.
Byrokratiaa lisäsi ja oikeuskäsittelyjä hidasti suuresti erittäin monimutkainen tutkintajärjetselmä. Se osoittautui pian täysin epäonnistuneeksi ja siitä luovuttiin 11.6.18.
Punavankeja oli taistelujen päättyessä jopa 90 000. Näistä lähetettiin kotiin pääosa naisista, lapsita ja vanhuksista. Viralliseksi luvuksi jäi noin 74 000.Naisia oli 4 300 eli noin 6 %. Tällaiseen määrään ei oltu lainkaan varauduttu.
asetettiin lisää. Niitä poli lopulta 145. Niitä oli kaikilla vankileiripaikkakunnilla. Käytöön otettiin kaikkiaan 1 000 lakimiestä.
Heti alkuun 18.6. säädettiin laki, jolla alle 3 vuoden kuritushuonetuomiot voitiin sovittaa ehdollisesti. Tämä merkitsi vankiluvun nopeaa pienenemistä. Lisäksi heti alkuun vapautettiin 7 683 vankia.
Vankeja oli 1.8. jäljellä 37 827. Vapaiksi tai ehdonalaiseen oli päässyt noin
29 700 vankia ja eri syistä menehtynyt 8 283. Vankileirien huoltoa ei kyetty järjestämään mm. vastuun jakautuessa epäselvästi armeijan ja senaatin välillä. Osnasa oli myös puhtaalla kyvyttömyydellä ja välinpitämättömyydellä. Svinhufvudin hallinto reagoi hyvin hitaasti vankileirikuolemiin. Ne olivat suurimmillaan heinäkuussa.
VRO:ssa kaikkiaan 75 575 henkilöä, joista 67 788 tuomittiin erlaisiin rangaistuksiin, Heistä 5.9 % oli naisia.Yleisin tuomio oli 2-3 vuotta kuritushuonetta, jonka sai 31 526 eli 45,6 %. Kuolemantuomioita annettiin 544.
Vankileirit olivat aluksi armeijan sotavankilaitoksen (SVL) vastuulla. Se lakkautettiin 15.9. 18 ja leirit muutettiin valtion pakkotyölaitoksiksi.Samalla niiden oloja parannettiin. Vankeja oli tuolloin noin 23 000. Kuolleisuus pieneni ratkaisevasti. Se oli syyskuussa vajaa viidennes heinäkuuhun verraten. Suuri se oli edelleen.
hei oottako te niitä stallareita? -siis niitä stallereita? hei oottako te niitä stallareita? -siis niitä stallereita? hei oottako te niitä stallareita? -siis niitä stallereita? hei oottako te niitä stallareita? -siis niitä stallereita?
VRO:n tuomitsemia punavankeja kahteen otteeseen 30.10 ja 7.12. 18.
Senaatti oli myös 26.6. 18 antanut päätöksen tiettyjen vankiryhmien vapauttamisesta ilman oikeudenkäyntiä. Kyseessä olivat lähinnä ne vangit, joita vastaan ei ollut esittää selkeää rikossyytettä.
Esimerkiksi Tammisaaressa tämä merkitsi kaikkiaan 4 426:n vangin vapauttamista.Vuoden -18 lopulla leirillä oli enää 1 042 vankia.
Leirillä kuolleita oli kaikkiaan 2 941. Vapautettuja oli siis noin 1,5-kertainen määrä.
punavankeja oli jäljellä enää 6 700. Kaikkien rangaistuksia oli alennettu kolmanneksella. Kuolemanrangaistukset oli muutettu elinkautisiksi ja elinkautiset 12 vuodeksi.
Huomattava rasitus oli entisillä punavangeilla se, että kansalaisoikeuksia ei heti palautettu.Näin puuttui mm. äänioikeus.
vapautti valtionhoitajana 2 000 punavankia 19.6. 1919.
Seuraavan vuoden alusta sai 40 000 kansalaisoikeudet takaisin.
niin, että syksyllä 1921 oli jäljellä 1 000 vankia. He istuivat Tammisaaressa.
armahduksia 1923 ja 1925. Vankeja oli enää 200. Heidät oli tuomittu vakavista rikoksista.
sdp:n hallitus armahtamaan viimeiset punavangit 1927. Heitä oli enää 50.
Tosin voittajien komento oli jo tuonut uutta väkeä tilalle.