Hieno kirjoitus Voimassa Helluntailaispastorin tytöstä
Voiman numerossa 8/2012 s. 48-49.
Mikä vimma ajaa Yonan sitten tekemään musiikkia?
Helluntailaispastorin tytär joutui muuttamaan vanhempiensa työn perässä, etsimään aina paikkaansa uusissa kouluissa eikä hän omien sanojensa mukaan oikein ymmärtänytkään olevansa musikaalinen. Silti hän lapsena opetteli ensin itsekseen soittamaan pianoa.
”Mulla ei mennyt koulussa kauheen hyvin. Olin aina se ulkopuolinen. Yläasteella opettaja vinkkasi, että mun kannattaisi mennä musiikkilukioon.”
Yona kertoo rankoistakin koulumuistoista ja sanoo, että menisi mielellään kouluihin puhumaan kiusaamisesta. Elämä helpottui Vaskivuoren musiikkilukiossa, siellä Yona valittiin laulajaksi big bandiin. Siitä lähtien Yonalle oli selvää, että hän todellakin haluaa tehdä musiikkia.
”Kai mulla on aina ollut joku missio. Haluaisin viestittää jotain sellaista, että asioita voi tehdä monella tavalla. Perheeni takia olin joku Jeesus-friikki. Ja seiskalta lähtien päätin pukeutua vain kirppisvaatteisiin. Ajattelin, että onpa vähän noloa olla massaa, ja sama teini mä olen vieläkin. Vaikka ymmärränkin nykyään massaan sulautumista, se tuo tietenkin turvaa.”
Yonasta on tuskin tehty haastattelua, jossa uskontoa ei olisi mainittu. Miten hänen mielestään uskosta pitäisi puhua kouluissa? ”Nimikin pitäisi olla Suomen uskonnon historia, ja ala-asteelta lähtien opetusohjelmassa pitäisi olla myös maailman uskonnot. Mutta en mä sitä hahmottanut koulussa silleen. Mä elin sitä uskontoa, kaikki mun elämässä oli Jeesusta. Aamupalasta siihen saakka kun nukuin, ja varmaan unetkin. Mulle on normaalia, että joku puhuu kielillä ja tärisee vieressä.”
Yona ei kuitenkaan ole kääntynyt ateistiksi vaan kertoo, että välit Vapahtajaan ovat kunnossa, vaikkei hän enää itseään kristityksi luokittelekaan.
”Kaikenlainen mustavalkoisuus on minulle vierasta. Voisin kaivella menneisyydestä ikäviä asioita, mutta ei se ole sen arvoista. Me eletään täällä niin vähän aikaa. Kaikilla on traumoja, jokaisella on omat taakkansa kannettavana. Ei kenenkään olemassaolo siitä vähene tai vahvene, jos niitä jankkaa. Mutta hyvä ne on käsitellä.”
Koko artikkeli
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-8/anna-yonan-johdattaa
Voiman numerossa 8/2012 s. 48-49.
Mikä vimma ajaa Yonan sitten tekemään musiikkia?
Helluntailaispastorin tytär joutui muuttamaan vanhempiensa työn perässä, etsimään aina paikkaansa uusissa kouluissa eikä hän omien sanojensa mukaan oikein ymmärtänytkään olevansa musikaalinen. Silti hän lapsena opetteli ensin itsekseen soittamaan pianoa.
”Mulla ei mennyt koulussa kauheen hyvin. Olin aina se ulkopuolinen. Yläasteella opettaja vinkkasi, että mun kannattaisi mennä musiikkilukioon.”
Yona kertoo rankoistakin koulumuistoista ja sanoo, että menisi mielellään kouluihin puhumaan kiusaamisesta. Elämä helpottui Vaskivuoren musiikkilukiossa, siellä Yona valittiin laulajaksi big bandiin. Siitä lähtien Yonalle oli selvää, että hän todellakin haluaa tehdä musiikkia.
”Kai mulla on aina ollut joku missio. Haluaisin viestittää jotain sellaista, että asioita voi tehdä monella tavalla. Perheeni takia olin joku Jeesus-friikki. Ja seiskalta lähtien päätin pukeutua vain kirppisvaatteisiin. Ajattelin, että onpa vähän noloa olla massaa, ja sama teini mä olen vieläkin. Vaikka ymmärränkin nykyään massaan sulautumista, se tuo tietenkin turvaa.”
Yonasta on tuskin tehty haastattelua, jossa uskontoa ei olisi mainittu. Miten hänen mielestään uskosta pitäisi puhua kouluissa? ”Nimikin pitäisi olla Suomen uskonnon historia, ja ala-asteelta lähtien opetusohjelmassa pitäisi olla myös maailman uskonnot. Mutta en mä sitä hahmottanut koulussa silleen. Mä elin sitä uskontoa, kaikki mun elämässä oli Jeesusta. Aamupalasta siihen saakka kun nukuin, ja varmaan unetkin. Mulle on normaalia, että joku puhuu kielillä ja tärisee vieressä.”
Yona ei kuitenkaan ole kääntynyt ateistiksi vaan kertoo, että välit Vapahtajaan ovat kunnossa, vaikkei hän enää itseään kristityksi luokittelekaan.
”Kaikenlainen mustavalkoisuus on minulle vierasta. Voisin kaivella menneisyydestä ikäviä asioita, mutta ei se ole sen arvoista. Me eletään täällä niin vähän aikaa. Kaikilla on traumoja, jokaisella on omat taakkansa kannettavana. Ei kenenkään olemassaolo siitä vähene tai vahvene, jos niitä jankkaa. Mutta hyvä ne on käsitellä.”
Koko artikkeli
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-8/anna-yonan-johdattaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikesta huolimatta Mahtava ja Upea tyttö :
”Lapselle hengellisyys on tiettyyn pisteeseen asti ihan hyvä”, Yona lisää. Uskonnon myötä Yona on kiinnostunut myös maailman romanien asemasta, sillä Suomen romaneista suuri osa on helluntailaisia.
Nyt hän on auttanut yhden bulgarialaisen romaniperheen Suomeen. Viiden hengen perhe asuu onnellisesti yksiössä. Yona auttoi hankkimaan perheen isälle työpaikan.
”Menin vaan Koffin puistoon, kun halusin kohdata ennakkoluuloni. Tapasin heidät siellä”, Yona selventää.
_______________________________
Tulee niin monta asiaa kommentoitavaksi
1 Ei kai tästä voi sanoa muuta kuin että kaikesta huolimatta helluntailaiset kasvattaa lapsiaan hyvin.
2 " vaikkei hän enää itseään kristityksi luokittelekaan. "
Minä itse olen kristityksi kastettu ja kasvatettukin kai. Se on upeaa olla kristitty – tietää että vanhemmat tahtoi minusta hyvän ihmisen. Mielestäni kristillisyys kertoo tavan ajatella ja käyttäytyä ja tavallaan uskon meille opetettuun Jumalaan.
Itsekään en niin paljon usko tuohon opetettuun Jumalaan mutta uskon siihen kulttuuriin ja kristinuskon hienoon tapaan opettaa ja kasvattaa lapsia hyvyyteen. Siitä pisteet kristinuskolle.
Toivonkin että kristitty voisi tarkoittaa vain sitä että tunnustaa kristinuskon kauneuden ilman välttämättä uskomista Jumalaan. Toki useimmat kristityt uskovat Jumalaan vahvasti tai kevyesti, mutta ei kristityksi tunnustautuva ainakaan vihaa Jumalaa ja kristinuskon kulttuuria.
Ateisteille missio on vihata kaikkea Jumalaa uskovia raamattua uskomista jne…
Ateisteja näkyykin tällä palstalla aika tavalla haukkumassa Jumalaa, raamattua, uskomista jne – se kuulostaa aika tympeältä – ja niinhän ne sitten ovatkin.
Me kristityt jotka emme usko Jumalan olemassa olemiseen, annamme kuitenkin uskovaisille rauhan uskoa.
3. asia ainakin tuo Yonan auttamisen tahto bulgarialaisen romaniperheen auttaminen elämän lakuun Suomessa.
On upeata ja mahtavaa. Ja vaikka itse mielummin olisin suomalaisten kesken Suomessa. Mutta pisteet Yonalle.