iltalehti.fi 28.12.2012:
"Suomenruotsalainen munaleipä
Kirjoittanut Juha Vuorinen
Kielenhuoltoa sillä toisella kotimaisella.
Nyt kun napa mollottaa jouluherkkujen myötä kuin ulos ponnahtanut paistovahti, on aika ottaa heikkoa lihaa niskasta kiinni ja kiikuttaa se sulamaan talvisten rientojen pariin. Toinen tehokas kavennuskeino on katsoa muutama jakso sarjoista, joissa esitellään surkeasti hoidettuja keittoloita. Skotlantilainen Gordon Ramsay avasi ladun tähän formaattiin Kurjat kuppilat -sarjallaan, jota on eri maissa yritetty kopioida enemmän ja vähemmän onnistuneesti.
Olen itsekin työskennellyt useissa kapakoissa ja nähnyt millaista elämää niiden kyökeissä parhaimmillaan ja pahimmillaan vietetään. Siitä olen valitettavan varma, ettei Gordon Ramsayn ole tarvinnut raahata kuvauskaluston lisäksi omia rottia tai mätiä raaka-aineita rekvisiitaksi.
Aivan kuin missä tahansa muussakin työssä suurin tasoero syntyy hyvin yksinkertaisesta asiasta. Onko ihmisellä intohimoa työtään kohtaan vai ei. Vuosia sitten kohtasin hyvin intohimoisen näköisen, mutta joksikin muuksi osoittautuneen naiskokin, joka palveli minua pastaruokiin erikoistuneessa pikaruokaravintolassa. Tarjolla oli vain neljää eri kastikevaihtoehtoa, joista pyysin kokki-kassayhdistelmää suosittelemaan jotain. Vastaus tuli kuin päänsärkylääkkeisiin erikoistuneen apteekin hyllyltä:
– Kana, lohi ja tomaatti ovat ihan hirveää paskaa.
Litania tuli sellaisella itsevarmuudella paljon pastaa jauhaneesta suusta, ettei mieleenikään tullut tilata kuin kammolistalta tipahtanutta katkarapupastaa.
Vielä tänäkin päivänä mietin, oliko koko näytös sittenkin pätkä jotain YouTubeen ladattua pilavideota, sillä tilauksen saatuaan nainen raapaisi toiseen käteensä seminologin kumihanskalta näyttäneen kertakäyttörukkasen ja kahmaisi sillä kourallisen esikeitettyä pastaa keittosiivilään. Liedellä odotti neljä pikkukattilaa, joista kolmessa porisi juuri saamani tiedon mukaan ihan hirveää kuraa ja yhdessä jotenkuten syömäkelpoista katkarapukastiketta. Kourittuaan pastani lämmitysastiaan kokki rullasi kuin ammattirakastaja kumisuojuksen kädestään ja nakkasi sen komeassa kaaressa roskikseen. Mutta roskiksen sijaan kumikinnas pulahtikin yhteen kastikekattiloista kuin karski uimari avantoon. Joko nainen ei huomannut vapaaheittonsa epäonnistumista tai sitten hän oli aivan oikeasti umpihullu ja antoi hanskan sulaa jonkun onnettoman tomaattisoosiin. Annoksen saatuani tiedustelin tarjolla olleen parmesanjuuston laktoosipitoisuutta. Kokki tihrusti aikansa juustopussin tekstiä ja sanoi lopulta:
– Tää on kreikkaa. Sun pitää vaan kokeilla.
Toisessa kurjahkossa kuppilaesimerkissäni myöhemmin hyvin kuuluisaksi itsensä kokkaillut keittiömestari joutui uransa alkupuolella erään suomenruotsalaisen hienostoperheen vesan simputuksen kohteeksi. Pilalle hemmoteltu nuorukainen oli löytänyt sillileivästään milloin mitäkin valitettavaa ja lähettänyt sen yhä uudestaan takaisin keittiöön. Aikansa leipää trimmattuaan nuoren kokin mitassa tulivat reunat vastaan ja hän saksi leivällä olleen tillin sekaan omaa genitaalikarvoitustaan. En tiedä millaista mausteyrttitarhaa tuo kokki tietämättään viljeli muniensa ympärillä, sillä tämän operaation jälkeen leipä kelpasi kaikkine karvoineen. Siis sanojen kaikissa merkityksissä, helan går.
Tämä kolumni on kuultavissa 28.12.2012 Iskelmässä, Voicessa ja Radio Cityssä tai täältä."
"Suomenruotsalainen munaleipä
Kirjoittanut Juha Vuorinen
Kielenhuoltoa sillä toisella kotimaisella.
Nyt kun napa mollottaa jouluherkkujen myötä kuin ulos ponnahtanut paistovahti, on aika ottaa heikkoa lihaa niskasta kiinni ja kiikuttaa se sulamaan talvisten rientojen pariin. Toinen tehokas kavennuskeino on katsoa muutama jakso sarjoista, joissa esitellään surkeasti hoidettuja keittoloita. Skotlantilainen Gordon Ramsay avasi ladun tähän formaattiin Kurjat kuppilat -sarjallaan, jota on eri maissa yritetty kopioida enemmän ja vähemmän onnistuneesti.
Olen itsekin työskennellyt useissa kapakoissa ja nähnyt millaista elämää niiden kyökeissä parhaimmillaan ja pahimmillaan vietetään. Siitä olen valitettavan varma, ettei Gordon Ramsayn ole tarvinnut raahata kuvauskaluston lisäksi omia rottia tai mätiä raaka-aineita rekvisiitaksi.
Aivan kuin missä tahansa muussakin työssä suurin tasoero syntyy hyvin yksinkertaisesta asiasta. Onko ihmisellä intohimoa työtään kohtaan vai ei. Vuosia sitten kohtasin hyvin intohimoisen näköisen, mutta joksikin muuksi osoittautuneen naiskokin, joka palveli minua pastaruokiin erikoistuneessa pikaruokaravintolassa. Tarjolla oli vain neljää eri kastikevaihtoehtoa, joista pyysin kokki-kassayhdistelmää suosittelemaan jotain. Vastaus tuli kuin päänsärkylääkkeisiin erikoistuneen apteekin hyllyltä:
– Kana, lohi ja tomaatti ovat ihan hirveää paskaa.
Litania tuli sellaisella itsevarmuudella paljon pastaa jauhaneesta suusta, ettei mieleenikään tullut tilata kuin kammolistalta tipahtanutta katkarapupastaa.
Vielä tänäkin päivänä mietin, oliko koko näytös sittenkin pätkä jotain YouTubeen ladattua pilavideota, sillä tilauksen saatuaan nainen raapaisi toiseen käteensä seminologin kumihanskalta näyttäneen kertakäyttörukkasen ja kahmaisi sillä kourallisen esikeitettyä pastaa keittosiivilään. Liedellä odotti neljä pikkukattilaa, joista kolmessa porisi juuri saamani tiedon mukaan ihan hirveää kuraa ja yhdessä jotenkuten syömäkelpoista katkarapukastiketta. Kourittuaan pastani lämmitysastiaan kokki rullasi kuin ammattirakastaja kumisuojuksen kädestään ja nakkasi sen komeassa kaaressa roskikseen. Mutta roskiksen sijaan kumikinnas pulahtikin yhteen kastikekattiloista kuin karski uimari avantoon. Joko nainen ei huomannut vapaaheittonsa epäonnistumista tai sitten hän oli aivan oikeasti umpihullu ja antoi hanskan sulaa jonkun onnettoman tomaattisoosiin. Annoksen saatuani tiedustelin tarjolla olleen parmesanjuuston laktoosipitoisuutta. Kokki tihrusti aikansa juustopussin tekstiä ja sanoi lopulta:
– Tää on kreikkaa. Sun pitää vaan kokeilla.
Toisessa kurjahkossa kuppilaesimerkissäni myöhemmin hyvin kuuluisaksi itsensä kokkaillut keittiömestari joutui uransa alkupuolella erään suomenruotsalaisen hienostoperheen vesan simputuksen kohteeksi. Pilalle hemmoteltu nuorukainen oli löytänyt sillileivästään milloin mitäkin valitettavaa ja lähettänyt sen yhä uudestaan takaisin keittiöön. Aikansa leipää trimmattuaan nuoren kokin mitassa tulivat reunat vastaan ja hän saksi leivällä olleen tillin sekaan omaa genitaalikarvoitustaan. En tiedä millaista mausteyrttitarhaa tuo kokki tietämättään viljeli muniensa ympärillä, sillä tämän operaation jälkeen leipä kelpasi kaikkine karvoineen. Siis sanojen kaikissa merkityksissä, helan går.
Tämä kolumni on kuultavissa 28.12.2012 Iskelmässä, Voicessa ja Radio Cityssä tai täältä."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tarkoitat lopun tempausta suruöykkäriä kohtaan, niin sehän oli aivan paikallaan.
Juha Vuorinen taitaa saada haasteen, kansanryhmää vastaan suunnatusta kiihotuksesta.
Mika Illman toiminee.
Kommentointi on näköjään estetty Iltalehdessä.
Heh heh , tuohan on hyvä vinkki kaikille köksän puolella jos rantahurri vaatii palvelua ruotsiksi.. :=)
http://kauhujoki.blogspot.fi/
Miten tämä liittyy aloituksen???