Ajankohtainen motiivini muistuttaa eroakirkosta.fi -palvelusta niille, joilla on ollut jo pidempään pohdinnan alla ja aikeena kirkosta eroaminen, on siinä, että ero kannattaa hoitaa nyt niin samalla välttää vuoden 2013 kirkollisverot. Jos eroaa vasta tammikuussa 2013, joutuu maksamaan vuoden 2013 kirkollisveron koko vuodelta joulukuun 31. päivään asti. En yritä käännyttää, eikä siihen ole tarvettakaan. Lähtötilanne ei ole sikäli kovin huono, jos kyselyssä vain 27 % sanoo uskovansa niin kuin kirkko opettaa.... Jäsenenä kuitenkin roikkuu moni myös eränlaisen sosiaalisen paineen vuoksi...
Yleinen eettinen motiivi on protestoida sitä vastaan, että pikkulapset rekisteröidään valtion toimesta väestörekisteriin uskonnollisella ja samalla juridisella leimalla, joka mm. aiheuttaa heille verovelvolllisuuden sekä samalla rajoittaa valinnanmahdollisuuksia peruskoulussa ja lukiossa.
Puolinainen ratkaisu olisi, että västörekisteri lähettäisi kaikille pakkoliitetyille henkilöille 18-vuotispäivän lähestyessä kyselyn, haluaako pysyä kirkon jäsenenä vaiko eikö. Oikeampi, todellinen ratkaisu olisi lasten juridishallinnollisen leimaamisen lopettaminen valtion toimesta; sehän ei vielä estäisi vanhempia kastattamasta lasta uskonnollisin rituaalein, kuten veden valelu ja papin sanat, eikä liittämästä lasta kirkkoon "lapsijäseneksi".
Uskonnollisia yhdyskuntia voi verrata puolueisiin? Ei olisi korrektia, jos vahemmat liittäisivät lapsen puolueen jäseneksi ja valtio sitten rekisteröisi sen. Uskonto niin kuin poliittinen kantakin on kuitenkin yksilön perusoikeuksien näkökulmasta yksityisasia, jos sen haluaa sellaisena pitää. Toisaalta toki on myös oikeus julistaa uskonnollista sanomaa(nsa), ja sen vapauden turvaaminen on valtion tehtävänä; enkä ole sitä pois viemässä.
Valtion tulee kuitenkin kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti riippumatta uskonnosta tai vakaumuksesta. Tämä ei nyt Suomessa täysin toteudu. Toteutumattomuutta, ev.lut. kirkon kohtuutoman "positiivista erityiskohtelua" perustellaan sen enemmistöasemalla, vaikka se ei periaatteessa ole ihmisoikeusasioissa kestävä perustelu.
Kirkon enemmistöasema on sitä paitsi siis suureksi osaksi keinotekoinen, ja se perustuu juuri tuohon lasten liittämiseen. Sen takia on ihan oikein tuoda esiin palvelua, jossa kirkosta eromisen voi hoitaa kätevästi.
Kirkon jäsenmäärä on em. syistä ihmisten ajattelukirjoon nähden ylisuuri, ja kun sillä jäsenmäärällä perustellaan vähemmistön syrjintää, epäyhdenvertaista kohtelua esim. peruskoulussa, syrjinnän vähentämisen ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi on paikallaan vähentää "keinotekoista" jäsenmäärää kirkossa. Eromalla kirkosta tulee tukeneeksi vakaumusten tasa-arvoa uskovien ja uskonnottomien ihmisten kesken. Ja sillä välillä olevienkin...
Toki perusoikeustilanteen parantamiseksi voi yhä vedota myös kirkon uskoviin ja muihin jäseniin, että uskonnottomien ja toisuskoisten syrjintää poistettaisiin, että tukisivat yhdenvertaisuuden lisäämistä. Harvassa vain sellaista editävät kirkon jäsenet ainakin julkisuudesa tuntuvat olevan...
Ja holhotaanhan kirkkoon kuuluvia mm. sillä, että eivät voi valita elämänkatsomustietoa katsomusaineekseen.
Yleinen eettinen motiivi on protestoida sitä vastaan, että pikkulapset rekisteröidään valtion toimesta väestörekisteriin uskonnollisella ja samalla juridisella leimalla, joka mm. aiheuttaa heille verovelvolllisuuden sekä samalla rajoittaa valinnanmahdollisuuksia peruskoulussa ja lukiossa.
Puolinainen ratkaisu olisi, että västörekisteri lähettäisi kaikille pakkoliitetyille henkilöille 18-vuotispäivän lähestyessä kyselyn, haluaako pysyä kirkon jäsenenä vaiko eikö. Oikeampi, todellinen ratkaisu olisi lasten juridishallinnollisen leimaamisen lopettaminen valtion toimesta; sehän ei vielä estäisi vanhempia kastattamasta lasta uskonnollisin rituaalein, kuten veden valelu ja papin sanat, eikä liittämästä lasta kirkkoon "lapsijäseneksi".
Uskonnollisia yhdyskuntia voi verrata puolueisiin? Ei olisi korrektia, jos vahemmat liittäisivät lapsen puolueen jäseneksi ja valtio sitten rekisteröisi sen. Uskonto niin kuin poliittinen kantakin on kuitenkin yksilön perusoikeuksien näkökulmasta yksityisasia, jos sen haluaa sellaisena pitää. Toisaalta toki on myös oikeus julistaa uskonnollista sanomaa(nsa), ja sen vapauden turvaaminen on valtion tehtävänä; enkä ole sitä pois viemässä.
Valtion tulee kuitenkin kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti riippumatta uskonnosta tai vakaumuksesta. Tämä ei nyt Suomessa täysin toteudu. Toteutumattomuutta, ev.lut. kirkon kohtuutoman "positiivista erityiskohtelua" perustellaan sen enemmistöasemalla, vaikka se ei periaatteessa ole ihmisoikeusasioissa kestävä perustelu.
Kirkon enemmistöasema on sitä paitsi siis suureksi osaksi keinotekoinen, ja se perustuu juuri tuohon lasten liittämiseen. Sen takia on ihan oikein tuoda esiin palvelua, jossa kirkosta eromisen voi hoitaa kätevästi.
Kirkon jäsenmäärä on em. syistä ihmisten ajattelukirjoon nähden ylisuuri, ja kun sillä jäsenmäärällä perustellaan vähemmistön syrjintää, epäyhdenvertaista kohtelua esim. peruskoulussa, syrjinnän vähentämisen ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi on paikallaan vähentää "keinotekoista" jäsenmäärää kirkossa. Eromalla kirkosta tulee tukeneeksi vakaumusten tasa-arvoa uskovien ja uskonnottomien ihmisten kesken. Ja sillä välillä olevienkin...
Toki perusoikeustilanteen parantamiseksi voi yhä vedota myös kirkon uskoviin ja muihin jäseniin, että uskonnottomien ja toisuskoisten syrjintää poistettaisiin, että tukisivat yhdenvertaisuuden lisäämistä. Harvassa vain sellaista editävät kirkon jäsenet ainakin julkisuudesa tuntuvat olevan...
Ja holhotaanhan kirkkoon kuuluvia mm. sillä, että eivät voi valita elämänkatsomustietoa katsomusaineekseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eettinen kysymys liittyy myös lapsiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11160278