Onko tämän palstan helluntailaisista ikinä tuntunut siltä, että kun jossain paikallis- tai isommastakin seurakunnassa armolahjat ovat käytännössä kadonneet, niin niitä on sitten yritetty korvata tai pakottaa takaisin jonkinlaisin vippaskonstein? Vai onko tuollaista hengen ja armolahjojen katoamista ole ikinä tapahtunut?
Mietin tässä sitäkin, että mikä sitten olisi se oikea tapa saada Jumalan henki taas toimimaan seurakunnassa vai miten tämä nyt pitäisikään sanoa?
Mietin tässä sitäkin, että mikä sitten olisi se oikea tapa saada Jumalan henki taas toimimaan seurakunnassa vai miten tämä nyt pitäisikään sanoa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän nykyisissä helluntaiseurakunnissa kukaan tavis uskalla tuoda armolahjojaan esiin ja käyttää niitä. Varsinkin Helluntaikirkko on lukeneiden ja menestyneiden idea ja niillä on ajatus, että kaikkeen tarvitaan koulutus, profetoimiseenkin tarvitaan koulutus, profeettana olemiseen koulutus, kaikkeen tarvitaan koulutus, ehkä penkissä pystyt istumaan ilman koulutusta ja sekin on vähän siinä ja siinä - niin ja mikä tärkeintä koulutuksen antaa joku teologian tri tai muu maisteri, eihän sitä nyt tavallinen kaduntallaaja mistään ymmärrä.
Tähän se Pyhän Hengen toiminta on kilpistynyt, ihmisviisauteen, siihen että jotkut kuvitelevat viisaaksi tulevansa hengellisissä asioissa kirjoja lukemalla. Miksi Jumala ilmestyisi sellaisen poppoon keskellä, jossa luokitellaan ihmiset ulkoisten juttujen perusteella?
Ihan turha odotella mitään herätyksiä, vaikka sinänsä sekin on ihan pelkkää euforiaa, toiveajattelua, ihmisvoimin tehty nostatusta, kun ei oikein mikään tunnu miltään huolimatta siitä, vaikka kuinka maailmoja valloitettaisiin ja massakokouksia pidettäisiin ja kirkkokuntien välistä ekumeniaa harrastettaisiin.
Miksi kirkko ei sitten anna sitä koulutusta kaikille vaan saarnaajat puhujanpönttöön päästyään puhuvat vain sellaista, mikä tylsyttää uskovien mielen sen sijaan, että kasvattaisi heitä kirjoitusten tuntemiseen? Koska jos kaikki oikeasti tuntisivat Raamatun niin hyvin kuin heidän pitäisi ja he voisivat, niin pastoreita ei enää tarvittaisi ainakaan niihin tehtäviin, joissa heitä eniten näkee?
Vai onko tässä nyt kyse siitä, että kirkkokunta pitää saada sille samalle tasolle kuin muut kirkkokunnat, että voidaan osallistua tuohon ekumeniaan ilman että tarvitsee jostain syystä hävetä omaa kirkkoaan tai pastorien koulutustasoa?
Vai onko tässä nyt kyse siitä nykyaikaisesta ajattelusta, että kaikesta pitää tehdä liiketoimintaa, jota harjoittaa liikelaitos? Miten tämä tie sitten eroaa siitä, miten alkukirkosta syntyi Rooman kirkkolaitos ja Babylon eli itsensä maailmallisen vallan ja vaurauden toivossa paholaiselle myynyt yhteiskunnallinen kirkkoinstituutio?
Itse tässä pohdiskelen, että eikö se oikea henki ja sitten ne armolahjatkin ennemminkin löydy ennemminkin sieltä alkuseurakunnan opetuksesta ja käytännöistä eli asioiden pitämisestä yksinkertaisina, toisista välittämisestä, tasavertaisuudesta Jumalan edessä ja siitä että kaikki osallistuvat seurakunnan toimintaan kukin omalla tavallaan mutta kuitenkin nimenomaan osallistuvat sen sijaan että vain kerran viikossa kävisivät istumassa penkissä kuuntelemassa pastorin sen viikon valitut palat kirkon opista.
1.Kor.14
(26) Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.
Ei nuo Paavalin sanat mielestäni minkään nykyisen kirkon jumalanpalveluksen muotoa ainakaan kuvaa. Pikemminkin jotain aivan erilaista.
Mitäpä sitä sitten Raamattua lukemaan, jos se on kerta niin, että ainoastaan ne, jotka maalliset opinahjot käyvät läpi, voivat sitä ymmärtää. Mitäpä siihen sitten Jumalaakaan tarvitaan Hänen sanansa aukaisemiseen, kun on olemassa vain tietyt, etuoikeutetut, jota sitä voivat ymmärtää. Niin ja kuinkahan paljon siitä Sanasta sitten on sitä, joka ihmisen pelastaa, pitääkö tuntea kaikenmaailman sukuluettelot ja kääntää kaikenmaailman kivet nurin, että niinkuin osaisi elää oikein, Jumalan tahdon mukaan. Joopa joo, uskokoon ken haluaa noin monimutkaiseen tien kulkemiseen, minä ainakin uskon, että Jumala antaa jokaiselle viisautta kulkea tätä uskontietä juuri oikein, jos vain yhteys tuonne ylöspäin on kunnossa, ettei piuhat oo menny ihan kertakaikkisesti poikki. Ja sekin on sellainen juttu, että kun Jumala on kerran lapsekseen kutsunut, niin Hän ei kyllä hevillä anna maijan tai matin taapertaa tuhonpartaalle, vaan aina tuntuu Jumalan katse takaraivossa.
Taisit nyt käsittää sanani vähän väärin, jos ymmärsin sinun sanasi oikein tai siis sen ajatuksen ja hengen eli tarkoituksen niiden takana eli sen, mitä halusit sanoa.
En sanonut, että Raamattua ei voi ymmärtää ilman koulutusta. Koulutettu ja kouluttamaton molemmat lukevat eli tekevät työtä ymmärtääkseen samaa tekstiä. Koulutus itsessäänhän on vain sitä, että koulutettavan kalloon survotaan tai ainakin yritetään survoa tiivistetyssä muodossa muiden jo aiemmin tekemää tuota samaa työtä. Siinä ei siis mitään sen ihmeellisempää ole. Lopulta koulutetunkin täytyy sisäistää hänelle kerrotut asiat ihan itse samalla tavalla kuin kouluttamattomankin. Eikä se ole helppo eikä nopea prosessi, vaan molemmilla kestää siinä vuosia ellei jopa koko elinikä eikä takuita ole siitä, että homman saa valmiiksi.
Toisten aiemmin tekemään työhön nojaaminen on Raamatun tekstien ymmärtämisessä aivan yhtä hyödyllistä kuin se on esimerkiksi vaikka taloa rakentaessa. Eikä siinäkään mitään ihmeellistä ole. Koulutus auttaa, mutta ei se pelasta. Koulutus auttaa ymmärtämään niitä vaikeita tekstejä. Koulutus estää tekemästä tietynlaisia virheitä tekstien tulkitsemisessa. Koulutus on hyvä asia. Siitä pelastusehdon ja ihmisen arvon mitan tekeminen on kuitenkin virhe samoin kuin sen olettaminen, että koulutus aina johtaa oikeaan tietoon. Koulutustakin kun on monenlaista.
Onko pelastus monimutkainen asia? Ei. Ja käsittääkseni mitä enemmän Raamattua tutkii väärällä tavalla, sitä monimutkaisemmalta se tuntuu, kun sukuluettelot ja kaikki muut sotkevat ajatusten maisemaan kaikenlaisella turhalla roskalla. Toisaalta miten enemmän sitä tutkitaan oikealla tavalla, sitä yksinkertaisemmalta kokonaisuus ja sen osasetkin näyttävät. En siis sano, että kaikista seurakunnasta tulisi kouluttaa teologian tohtoreita, vaan että kaikkien tulisi tietää itse henkilökohtaisesti ja sisäistää ne perusasiat, joiden ympärille kaikki muu rakentuu. Eikä tässä mitään monimutkaista eikä ihmeellistä ole. Ihmeellisemmältä minusta kuulostaa se ajatus, että uskovat ihmiset voisivat itse laiminlyödä Jumalan sanan tuntemisen omalla kohdallaan ja luottaa vain siihen, että pastorit tekevät kaiken heidän puolestaan. Mistä lähtien pelastavan uskon omakohtainen kokeminen ja omistaminen oli ulkoistettavissa tai delegoitavissa toisten hoidettavaksi? Eikö Raamatussakin kysytä, että miten sitä voi muka edes uskoa, jos ei edes tiedä, mihin uskoo? Kyllä uskovien täytyy ne perusasiat sentään tajuta ja ihan itse. Jos ei tiedä, miten Jumala tahtoo uskovan elävän, niin miten sitä voi sitten elää Jumalan tahdon mukaisella tavalla? Ei pastori voi elää toisten elämää heidän puolestaan eikä ihminen itsekään omaa elämäänsä voi olla elämättä. Olisi hyvä siis tietää, miten se tehdään oikein ja kuten sanoitkin Jumala tuossa kyllä auttaa, jos ei kaikin voimiin hanttiin pistä.
Kyllä, Jumala ei hylkää, vaan on luvannut tehdä työnsä kussakin meistä loppuun niin, että olemme sitten kelvollisia aikanaan Jumalan valtakuntaan. Jumala kyllä Raamatun mukaan tekee kaikkensa. Mutta silti valitettavasti on niitäkin, jotka haluavat jättää uskontaipaleensa kesken ja sen sijaan kokeilla jotain muuta ihmistekoista tietä, joka johtaa tiedä minne ja jonka päätepysäkki on lopulta kadotus.
"Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle."
Tämä on se paras tie, oli sitten kysymys voiman saamisesta, esirukouksista, rukousvastauksista, Jumalan yhteydessä olemisesta, rakentumisesta tai mistä vaan, mitä Jumalan maailmoissa voidaan kokea. Sieltä kammiostaan, kun tulee ihmisten ilmoille, saa voimaa kulkea arjen keskellä hankalienkin ihmisten ympäröimänä, jaksaa pitää yllä toivoa paremmasta eli Jumalan valtakunnasta. Kyllä suurimmat voitot ja Hengen kosketukset saa kokea yksin Jumalan edessä.
Niin. Ihminenhän on tavallaan aina pohjimmiltaan yksin. On asioita, joita kukaan ei voi puolesta tehdä, tietää eikä tuntea. Onneksi Jumala kuitenkin on lähellä ja aidosta Jumalan seurakunnasta voi löytää ainakin tukea, rohkaisun sanoja, lohdutuksen sanojen ja matkaseuraa. Heprealaiskirjeessä sanotaankin, kuinka tärkeää on olla muita tukemassa niin tuen saajana kuin tuen antajana. Sitä saa, mitä antaa, ja hyvää saanut haluaa jakaa sitä eteenpäinkin, jolloin kaikkien elämä rikastuu.
Väärin, eihän se nyt niin mene Jumalan sanan mukaan, että sitä saa mitä antaa , tuo on täysin maailmallinen ajattelutapa. Uskovanhan pitää rakastaa, vaikka toiset vihaisivatkin, kääntää toinen poski, vaikka toinen olisi jo ihan ruvella läimimisestä.
"Väärin, eihän se nyt niin mene Jumalan sanan mukaan, että sitä saa mitä antaa, tuo on täysin maailmallinen ajattelutapa."
Luuk.6:31"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
Jassoo, Jeesuskin ajatteli maailmallisesti vai?
"Uskovanhan pitää rakastaa, vaikka toiset vihaisivatkin, kääntää toinen poski, vaikka toinen olisi jo ihan ruvella läimimisestä."
Ja sinä oletit, minä en olisi ehdottomasti sillä kannalla, että Jeesuksen opetuslapsen tulisi rakastaa lähimmäistään joka tilanteessa, vaan että olin tuossa sanomassa jotain muuta? Jos näin, niin mielelläni kuulisin perustelut tuolle käsitykselle. Minun mielestä kun pelkkä tuollaisen väitteen esittäminen minun ajattelutavasta olisi aivan täysin järjetöntä.
Mutta katsotaanpas tätä nyt vähän eri näkökulmasta. Oletko sinä siis nyt sitä mieltä, että tuo Jeesuksen opetus toisen posken kääntämisestä on ymmärrettävä täysin kirjaimellisesti ja ehdottomasti kaikissa tilanteissa? Oletan, että et kuitenkaan ole sitä sanomassa, vaikka se, mitä sanotkin tuosta posken kääntämisestä, siihen suuntaan vihjaakin, nimittäin tuon tekstin noin ymmärtäminen ei kyllä palvele mitään hyvää. Tuskinpa Jeesus kuitenkaan tuolla tarkoitti sitä, että jos joku irstas paha mies tulee ovelle pyytämään perheenisältä hänen tytärtään raiskattavaksi, niin miehen velvollisuus kristittynä olisi tehdä kuten pyydetään. Minä kun luulin, että asian ydin oli pahan voittaminen hyvällä eikä masokistinen kaikkien ihmisten hyväksikäytettäväksi ja ovimatoksi alistuminen, joka vain rohkaisee väärintekijöitä tekemään entistä enemmän vääryyttä, kun kukaan ei heitä vastusta. Ei hyvä voita pahaa sen vallan alle alistumalla.
>>...kun jossain paikallis- tai isommastakin seurakunnassa...>>
Eikö "isompi seurakunta" olekaan paikallisseurakunta?
Mitä varsinaiseen aloituksesi aiheeseen tulee niin sanoisin, että kun Jumalan Henki vetäytyy pois toiminnastamme niin pyrimme apinoimaan hänen vaikutuksiaan, ikään kuin hän yhä olisi mukana. Mutta jäljellä on vain huonosti näyteltyä teatteria ja show-temppuja.
"Eikö "isompi seurakunta" olekaan paikallisseurakunta?"
Yhteisöjä on kai kaikenkokoisia? Lienee vain helpompi vain kuvitella, että pienempi yhteisö on parempi kasvualusta sille lähimmäisenrakkaudelle, jota Jumala seurakuntaan haluaa.
"kun Jumalan Henki vetäytyy pois toiminnastamme niin pyrimme apinoimaan hänen vaikutuksiaan, ikään kuin hän yhä olisi mukana. Mutta jäljellä on vain huonosti näyteltyä teatteria ja show-temppuja."
Tuota vähän pelkäsinkin. Kysymys onkin, miten seurakunta saadaan kääntymään takaisin Jumalan puoleen sellaisella tavalla, että Jumala voi ja tahtoo sitä armolahjoillaan siunata. Enkä keksi mitään muuta lääkettä kuin sen, että ensin seurakunnan pitäisi saada opettajiltaan edes oikea käsitys Jumalasta, evankeliumista ja muista perusasioista. Ei sillä, että luottaisin siihen, että useimmat opettajat tuollaiseen kykenisivät, kun eivät itsekään välttämättä tajua asioita.