Huomattava osa varsinkin etelän ry:n jäsenistä suhtautuu entistä positiivisemmin vl-naispappeihin.
Perinteinen jyrkkä ei kanta on lujassa.
Vaikeaa taitaa olla sovitella sitä ristiriitaa.
Onko tulossa muutaman vuoden sisällä repeämiä tämän vuoksi ?
Aika erikoista sinänsä, että vl-naispapit sanovat olevansa vl:iä edelleenkin vaikka tietävät että vl-oppi ei naispappeutta hyväksykkään.
Perinteinen jyrkkä ei kanta on lujassa.
Vaikeaa taitaa olla sovitella sitä ristiriitaa.
Onko tulossa muutaman vuoden sisällä repeämiä tämän vuoksi ?
Aika erikoista sinänsä, että vl-naispapit sanovat olevansa vl:iä edelleenkin vaikka tietävät että vl-oppi ei naispappeutta hyväksykkään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Aina kun keskustellaan uskonnoista pitää muistaa, että ne ovat ihmisten perustamia maailmallisia ja maallisia järjestöjä. Eräs niistä on hajaantunut lestatiolaisuus.
Se että järjestöllä on oma ideologia on luonnollista. Niin on kommunisteilla, äärioikeistoilaisilla ja myös jokaisella uskonnolla. VL-liike ei tee siinä poikkeusta, vaan sillä on omat järjestölliset periaatteet. Aloittaja aivan oikein mainitsee ry:n, sillä se on maallisen järjestäytyneen yhdistyksen tunnusmerkki.
Jokainen ideologinen järjestö on mielestään oikeassa, Niin ovat kommarit, jehovat, lestat, kokoomus, kepu ja työväen proletariaatti sekä suurpääoma ym ym.
Yhteistä niillä kaikille on se, että niissä on ihmisten valitsemat johtajat.
Suuriin johtajiin luetaan aina tietysti omat liikkeen johtajat, kuten Mao, Hitler, Lenin, Stalin, Roosevelt, Rutherford, L.L. Lestadius, Mussoliini ym.
Kun keskustelemme uskonnoista, niin ne ovat oikeammin uskonnollispoliittisia järjestöjä, joiden mukana kulkevat sen ideologian kannattajat. Historia osoittaa, että suurimmat sodat ovat aiheutuneet vallasta, rahasta ja uskonnoista.
Åerusteet joilla naisen pappeutta vastutetaan ovat hassuja: nainen eli Eeva lankesi ensin tai naisen tulee olla miehen tahdolle alamainen. Jne heko heko
Se on se eriseuran henki josta Oiva Tölli kirjoitti Päivämies-lehteen jo helmikuussa 1979, että "Paavali on puhunut siitä, miten tärkeää on, että Jumalan lapsilla on yhdenkaltainen ymmärrys ja puhe. (1. Kor. 1:14) Näin asia onkin silloin, kun on oikea usko sydämellä, ja oikea henki hallitsee ihmistä.
Meille on monia Raamatun esimerkkejä, joista näkyy eksyminen ja toisenlaisen ymmärryksen saaminen. Näin tapahtui Koran eriseurassa, josta kerrotaan raamatussa. "Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo: sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle? Koska Mooses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa, Ja puhui Koralle ja koko hänen seurallensa sanoen: huomenna Herra ilmoittaa, kuka hänen omansa on, ja kuka pyhä on, ja saa hänelle uhrata. Jonka hän valitsee, se uhratkoon hänelle." (4. Moos. 16: 3-5).
Tässä näkyy selvästi erilainen puheenparsi saman kansan keskellä. Näillä oli eri oppi, eri henki ja erilaiset olivat hedelmätkin.
Mooses puhutteli heitä: "Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät erottanut Israelin kansasta, ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään, Herran Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan? Hän on ottanut sinun ja kaikki minun veljesi Levin lapset tykönsä, ja te pyydätte myös pappeutta? Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan? Ja Mooses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia, mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös." (4. Moos. 16: 9 – 12}.
Eivät he aikoneet tulla myöskään seurakunnan eteen neuvottavaksi. Tiedämme, miten siinä lopulta kävi. "Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta." (4. Moos.16: 32 - 33).
Jumalan rangaistus näkyi eri henkeen ja puheeseen menneille. Heissä oli eriseuran henki.
Näin on vieläkin. Kun väärään henkeen menneet ihmiset puhuvat, he syyttävät Jumalan johdatusta, jota Jumala omiensa kautta kansalleen antaa.
Uskossaan heikolle ja epäilevälle Jumala osoittaa voimansa evankeliumissa. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit ja epäilykset anteeksi. Näin uskoen pysyy meillä yhdenkaltainen puhe kaikkien Jumalan lasten kanssa.
Monia varoittavia esimerkkejä on myös uuden liiton kirjoituksissa. Niitä on yksityisten henkilöiden kohdalla, ja on myös eriseuran kaltaisia eksytyksiä. Eräästä tällaisesta Paavali sanoo: "Sillä Demas antoi minun ylön ja halasi tätä maailmaa, ja meni Tessalonikaan, Kreskens Galatiaan, Titus Dalmatiaan." (2. Tim. 4: 10).
Toisenlainen oli mieli Juudaalla Jeesuksen opetuslasten joukossa. Juudaan lopun tiedämme. Lukiessamme Paavalin kirjettä galatalaisille, tulee näkyviin, miten se eksytys, joka siellä tuli, vei toisenlaiseen puheeseen. Apostoli kirjoittaa: "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin. Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu! Niin kuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!" (Gal. 1:`6–9).
Aina, kun joku alkaa Jumalan seurakunnan elämästä puhua toisella tavalla, kuin mitä Raamattu opettaa ja me Jumalan lapsina puhumme, se on huono merkki, se on eksymisen merkki. Siksi on tärkeä apostolin neuvo: "Että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).
Jumalan lapset, ahkeroimme näin uskoa ja Jumalan armon avulla varjeltua yhdessä mielessä ja hengessä. Rakkaat Jumalan lapset, Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi.
Usko sinäkin, vähäuskoisen tuntoinen ja epäileväinen. Ole vähässä uskollinen, niin sinut pannaan paljon päälle. "
Laitan tähän jatkoksi vielä Juhani Uljaan kirjoituksen, joka on kirjoitettu kaksi vuotta aiisemmin edellä olevaa Oiva Töllin kirjoitusta.
Juhani Uljas kirjoitti 17. elokuuta 1977 Päivämies-lehdesä seuraavasti:
"Silloin Jeesus puhui kansalle ja hänen opetuslapsillensa, sanoen: Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja Pharisealaiset: kaikki siis, mitä he teidän käskevät pitää, se pitäkää ja tehkää, mutta heidän töittensä jälkeen älkää te tehkö, sillä he sanovat, ja ei tee. Sillä he sitovat raskaat kuormat, joita ei voida kantaa ja panevat ne ihmisten olille, mutta ei he sormellansakaan itse tahdo niitä liikuttaa. Mutta kaikki työnsä tekevät he, että ne ihmisiltä nähtäisiin. He levittelevät muistokirjansa, ja tekevät suureksi vaatteensa liepeet. Ja rakastavat ylimmäisiä sijoja pidoissa ja ylimmäisiä istuimia synagogissa. Ja tervehdyksiä turulla, ja tahtovat kutsuttaa ihmisiltä: rabbi, rabbi. Mutta älkää te antako teitä kutsuttaa rabbiksi, sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus, mutta te olette kaikki veljekset. Ja älkää ketäkään kutsuko isäksenne maan päällä, sillä yksi on Isänne, joka on taivaissa. Ja älkää antako teitä kutsuttaa mestariksi, sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus. Joka teistä suurin on, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Matt. 23: 1-12.
Julkisen toimintansa aikana törmäsi Herra Jeesus usein yhteen fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa. Tekstimme edellä kerrotaan, miten fariseukset jäivät vastausta vaille Jeesuksen edessä, vaikka heidän tarkoituksensa oli Häntä kiusata ja sanoistansa solmia. Jeesuksen suusta kuuluva elävä Jumalan sana kaatoi maahan koko sen jumalisuuden ja omavanhurskauden rakennelman, jota fariseukset olivat suurella vaivalla rakentaneet. Terävä ja voimallinen kaksiteräinen miekka tunki lävitse, ja teki kipeätä. Kun se ei saanut parantaa, niin se pahensi.
Näin ei ollut vain Herran Jeesuksen aikana, vaan aina siellä missä, Jumalan valtakunta ja ihmisten kehittämä muotojumalisuus' joutuvat toistensa kanssa tekemisiin. Meidänkin päivinämme elävän kristillisyyden kiivaimmat vastustajat ovat hengellisyyttä harjoittavia ihmisiä. Toteutuu se, mitä Pietari kirjoittaa: "Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi, nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat." (1. Piet. 2: 7 — 8.
Tätä taustaa vastaan vaikuttaa yllättävältä, kun Herra Jeesus aloittaa tekstinä olevan puheensa kehottamalla kuulijoitaan kuunteleman Mooseksen istuimella istuvien kirjanoppineiden ja fariseusten opetuksia, ja tekemään niiden mukaan. Miksi näin, kun Hän kuitenkin toisaalla varoittaa farisealaisuuden hapatuksesta ja sanoo vielä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa.
Ei Herran Jeesuksen opetus eikä Raamattu ole kuitenkaan ristiriidassa itsensä kanssa. Tuskin myöskään Jeesuksen tarkoituksena on ollut vain aloittaa puheensa huomiota herättävästi. Hän ei tämän kaltaisia tehokeinoja tarvinnut. Näillä sanoillaan Hän ilmaisi sekä oman, että Jumalan valtakunnan suhtautumisen kahteen eri asiaan, nimittäin Mooseksen virkaan — lakiin — että ulkonaiseen näkyvään kirkkolaitokseen.
Jeesusta syytettiin siitä, että Hän halusi kumota lain, kun Hän ei opettanut kuulijoitaan pitämään isäin perinnäissäätyjä. Itse Hän kuitenkin sanoo: "Älkää luulko, että minä tulin lakia ja profetoita päästämään, en minä tullut päästämään, vaan täyttämään. Sillä totisesti sanon minä teille: siihen asti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katoomaan, siihen asti kuin kaikki tapahtuvat. Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää ja niin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman, mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan. ("Matt. 5: 17 — 21).
Jatkuu
Jatkoa
"Meidän päiviemme fariseukset ja kirjanoppineet arvostelevat elävää kristillisyyttä, ja sanovat sitä holläksi ja helpoksi kristillisyydeksi. Heidän mielestään uskon elämän tueksi tulisi ottaa Mooseksen laki. Tämä arvostelu ja nämä ohjeet ovat kuitenkin aivan väärät. Eivät Jumalan lapset halveksi lakia. Mutta Herra Jeesus on sen jo heidän edestään täyttynyt, ja siksi he eivät ole lain alla, eivätkä tee lain tekoja.
"Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon
kautta, ilman lain töitä. Teemmekö me lain tyhjäksi uskon kautta? Pois se,
vaan me vahvistamme lain." (Room. 8: 28 – 31).
Missään muualla, kuin elävässä kristillisyydessä, niiden ihmisten joukossa, jotka Jumala on evankeliumin saarnan kautta lain alta päästänyt, ei selvästi tajuta ja ymmärretä sitä, että Mooseksen istuimelta kuuluva laki on vieläkin voimassa, ja että sen lain alla ovat kaikki ne ihmiset, jotka ovat ilman elävää uskoa, ulkona armovaltakunnasta.
"Mutta ennen kuin usko tuli, olimme me lain alla kätketyt ja siihen uskoon suljetut, joka piti ilmoitettaman." (Gal. 3: 23).
Laki kuuluu ulkopuolella oleville, se saarnataan heille herätykseksi. Sen tehtävänä on ajaa heitä Kristuksen tykö, Uuden testamentin viran tykö, evankeliumia kuulemaan ja uskomaan. Herraa Jeesusta syytettiin myös kirkon viholliseksi, temppelin pilkkaajaksi. Tästähän Hänen vastustajansa ottivat aiheen Hänen ristiin naulitsemiseensakin. Mutta viimein tuli kaksi väärää todistajaa ja sanoivat: tämä on sanonut: minä voin maahan jaottaa Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakentaa ylös. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: etkös mitään vastaa, mitä nämät sinua vastaan todistavat? Mutta Jeesus oli ääneti." (Matt. 26: 60–63).
Ei tajunnut pappein päämies, eikä voinutkaan osattomana Pyhästä Hengestä, Herran Jeesuksen puhetta temppelin hajottamisesta Johanneksen tavoin, joka toteaa: "Mutta hän sanoi ruumiinsa templistä." Kuin hän siis oli kuolleista noussut, muistivat hänen opetuslapsensa hänen sen heille sanoneeksi, ja uskoivat Raamatun ja puheen, minkä Jeesus oli puhunut." (Joh. 2 21 - 21).
Vaikka Herra Jeesus tiesi, että temppeli ja siellä suoritettava jumalanpalvelus olivat vain heikko kuva Hänen ruumiinsa temppelistä, Hänen elävästä seurakunnastaan, ja siellä suoritettavasta jumalanpalveluksesta, ei Hän silti ollut temppelin halveksija, eikä taistellut sitä ja sen jumalanpalvelusta vastaan. Hän tiesi, että ne olivat Jumalan asettamat. Hän nousi sitä väärää vastaan, joka oli pesiytynyt temppeliin, ja sitä farisealaista ulkokullaisuutta ja tekopyhyyttä vastaan, jonka harjoittajat tekivät itsensä mahdottomiksi Jumalan valtakuntaan, ja vieläpä yrittivät estää niitä, jotka oman sielunsa hädässä halusivat sinne sisälle mennä."
Jatkuu
Jatkoa
"Elävä kristillisyys nähdään meidänkin aikanamme, jos ei nyt aina kirkon vihollisena, niin ainakin kiusallisena ja haitallisena vastaan seisojana, joka on kaiken kehityksen jarruna. Moni mahtaa ajatella, että kirkollemme alkaisi rauhan ja onnen aika, jos nuo alituiset muistuttajat ja Jumalan sanaan vetoajat kuolisivat sukupuuttoon. Ja kuitenkin Jumalan lapset rakastavat kirkkoaan. He tajuavat, miten Jumala on sen suojassa ja sisällä hoitanut elävää seurakuntaansa, sitä Kristuksen ruumiin temppeliä, jonka Hän kolmessa päivässä rakensi. He ymmärtävät kirkon tunnustuksen ja opin oikeaksi, mutta myös sen, ettei kirkko ole sama, kuin Jumalan valtakunta. Kun Jumalan lapsilla on Kristuksen mieli, niin he totuudessa rakastavat kirkkoaan. He eivät voi vaieten hyväksyä, ja vielä vähemmän mukautua kaikkeen siihen väärään, joka niin nopeasti on lisääntymässä kirkon toiminnassa.
Ne farisealaisen väärän hengellisyyden tuntomerkit, joita Herra Jeesus luettelee tekstissämme, ovat vieläkin tunnistettavissa, tosin nykyaikaistuneina. Siitäkin huolimatta, että fariseusten lahkokunta lienee vähenemässä, ja saddukeusten lisääntymässä, ylpeä, ihmiskunniaa etsivä sisin on saanut päällensä räätälintyönä tehdyn nöyryyden kaavun. Siihen pukeutuneena saatetaan valittaa omaa raadollisuuttakin. Mutta jos tällaiselle Jumalan lapset tarjoavat syntien anteeksiantamuksen evankeliumia, sitä ei tarvita, kaunis nöyryyden vaate repeää, ja sydämen kyllyydestä vastataan: miksi sinä minua oikein luulet?
Ulkokullainen ihminen ei halua alentaa itseään syntisen paikalle uskomaan sen päälle, joka jumalattoman vanhurskauttaa oman nimensä tähden, ja antaa armonkin armosta. Tältä paikalta kuitenkin vain korotetaan, ensin Jumalan lapseksi Jumalan valtakuntaan. Me sanommekin veljet ja sisaret tänä päivänä yhdessä Johanneksen kanssa: "Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään. Sen tähden ei maailma teitä tunne, sillä ei hän häntäkään tunne."(1. Joh. 3: 1).
Jumalan lapseksi tuleminen — syntyminen - ei kuitenkaan ole ainoa, eikä lopullinen korotus, jolla meitä korotetaan, sillä Johannes jatkaa: "Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme, kuin se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on."(1. Joh. 3: 2).
Jeesuksen veren puhtaudessa me haluammekin vaeltaa, omistaen sitä vanhurskautta, joka ei ole laista, ei edes osaksikaan, vaan yksinomaan Herran Jeesuksen ansiosta, jota me uskolla omistamme. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, Kristuksen päivä on lähellä."
Noin Juhani Uljas Päivämies-lehdessä elokuun 17. päivä vuonna 1977
Haluan vielä vähän jatkaa ja tähän erikseen nostaa tuosta edellä olevasta Juhani Uljaan 35-vuoden takaisesta kirjoituksesta kohdan, jossa Uljas osuvasti kirjoittaa, "Meidänkin päivinämme elävän kristillisyyden kiivaimmat vastustajat ovat hengellisyyttä harjoittavia ihmisiä. Toteutuu se, mitä Pietari kirjoittaa: "Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat ovat hyljänneet, kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi, nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat." (1. Piet. 2: 7 — 8.)
20 2 On aivan sama mitä Juhani Uljas kirjoittelee. Ilmeisesti hän on Päivämieheen kirjoitteleva kolumnisti.
Lestojen loukkauskivi on Lapin Maria, joka oli jumalanne Lestadiuksen oppiäiti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milla_Clemensdotter
Kumma kun tämä tuntematon nainen kelpaa koko liikkeenne ideologiseksi jumalattareksi. Naispapit te tuomitsette, mutta Lestadiuksen synninpäästäjäksi kelpasi nainen !!
Ei Juhani Uljas ole mikään Päivämieheen kirjoitteleva kolumnisti, vaan hän on yksi vl-liikkeen tunnetuimpia maallikkopuhujia, toiminut puhujana ainakin 1960-luvulta lähien, vaikkakin nyt jo varsin korkeassa iässä oleva, enkä ihan varmuudella tiedä, vieläkö hän seurapuhujana puhuu, vai onko jo jättänyt puhujan tehtävät nuoremmille; hänen pojistaan aiankin kaksi toimii myös puhujana.
Juhani Uljas on myös "Maijan tarina" -kirjan toisen kirjoittajan, Johanna Hurtigin isä. Varsinaiselta ammatiltaan Juhani Uljas on ollut entisen Vaasan läänin maanmittausinsinööri. Vl-liikkeessä Juhani Uljaalla on ollut arvostettu asema, vaikka hän kokikin avioeron 1970-80-lukujen taitteessa, josta Juhani Uljaan ex-vaimo Eva kertoo oheisessa linkissä kohdissa 7,20 ja 16,25.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vanhoillislestadiolaisten_piirista_erotetut_kertovat_37913.html#media=37933
Kiitos tarkennuksesta. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Päivämiehestä otetut referaatit ovat uskonnollisen ideologian pönkittämistä, johon sopivasti uskottavuuden takia lainataan Raamattua.
Ei Päivämiehestä otetut referaatit ole mitään "uskonnollisen ideologian pönkittämistä", vaan Päivämieheen kirjoitettu on Jumalan sanaa, jonka referoiminen ja lukeminen kyllä pönkittä, ei ideologiaa, vaan oikeaa uskoa vahvistaen taivastiellä pysymistä.
päivämies-lehden lukeminen on siis uskonelämän kannalta, jos ei välttämätöntä, niin ainakin hyödyllistä, sillä onhan kirjoitettu "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä." (Matt. 24:4)
Eikö esimerkiksi Päivämiehen lanseeraama tinanvalantasynti ole eksytystä?
Juhani Uljas ajattelee monista näistä asioista huomattavasti raittiimmin kuin moni muu vl-liikkeessä. Hän ymmärtää, että 70-luvulla tapahtui pahoja ylilyöntejä Saara-äidin nimissä. Hän tietää, että moni puhuja on edelleen raamatuntulkinnassaan pahasti hukassa, erityisesti vedetään pitkällemeneviä johtopäätöksiä ihan olemattomista seikoista. Tiedot perustuvat kahdenkeskisiin keskusteluihin.
On vähän kummallista, että miehen 70-luvun hulluudessa kirjoitettu kirjoitus otetaan nyt aivan kuin ohjenuoraksi.
Provosoitko tarkoituksella? Harva vl:kään tällä tavalla nostaa Päivämiestä Raamatun rinnalle auktoriteetiksi.
"Hän tietää, että moni puhuja on edelleen raamatuntulkinnassaan pahasti hukassa, erityisesti vedetään pitkällemeneviä johtopäätöksiä ihan olemattomista seikoista."
Jos tuo pitää paikkansa, niin minkä takia Uljas ei nosta aiaa esille? Vai johtuuko se siitä, että Juhani Uljas ei ole enään korkean ikänsä vuoksi samassa vireessä, mitä oli 70-luvulla parhaina päivinään, kun seurapuheillaan, kirjoituksillaan ynnä muuila tavoin vaikutti herätysliikkeen opilliseen linjaan.
"Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä." (Matt. 24:4)
Viitaa Raamattuun eikä mihinkään muuhun. Jumalan sanaa on vain Raamatun tekstit ilman mitään tulkintoja ja lisäyksiä. "Tämän pyhä enkeliumi." todetaan jokaisessa jumalanpalveluksessa.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan ajatellaan näin:
Jumalanpalveluksessa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Evankeliumissa kuullaan kirkon uskon mukaisesti läsnäolevan Kristuksen ääni.
Ihminen joka kirjoittaa näin on eksyttäjä:
"Päivämieheen kirjoitettu on Jumalan sanaa"
"Huomattava osa varsinkin etelän ry:n jäsenistä suhtautuu entistä positiivisemmin vl-naispappeihin."
Nyt heität puhtaita olettamuksia.
Ite asun Helsingissä ja mulla on todella laaja ystäväpiiri. Lähes kaikki ovat samalla kannalla, mitä minäkin, että naispappeus ei ole raamatullinen.
Tiedän vain kolme, jotka ovat naispappeusmyönteisiä.
Nämä ovat muutenkin monissa asioissa ulos ajautuneita.
Kaikki nämä tuntemani kolme henkilöä pitävät myös muita, kuin meikäläisiä pelastuvina. Ja nämä kaikki kolme kritisoivat myös opetusta ehkäisystä.
Näiden mielipiteet eivät saa kannatusta siionissamme, joten se siitä sun olettamuksesta!
No niin. Sieltähän alkoi tulla ihmisideologian tuotteita aivan roppakaupalla. Näitä ideologeja mainitaan nimeltä mm. Oiva Tölli ja Juhani Uljas. Heillä ovat omat näkemykset siihen ideologiaan, mitä esimerkiksi Vl-liikkeen pää-äänenkannattaja on Päivämies julkaissut. He ovat oikeastaan jumalallisia persoonia, koska heidän mielipiteillään ruokitaan uskonnon tavoitteita ja tarkoitusperiä. Se uppoaa jäsenistöön ja se on tarkoituskin.
Samalla kirjoittaja 20 2 ylistää tuossa lehdessä esille tuotua "puhtainta" ideologiaa. Se on varmin tunnusmerkki lahkolaisuuteen ajautuneesta suljetusta ja valvotusta uskonnollisesta järjestöstä, jossa oma järjen käyttö on suorastaan kiellettyä. Miksi se ei ole suotavaa. Siksi koska kaikkea perustellaan "hengen" työllä, eli ihminen ei tarvitse enää omaa järkeä.
Tulokset ovat sen mukaisia, ollaan kuuliaisia järjestölle, jota se itse kutsuu " Jumalan valtakunnaksi". Sen jumalat ovat ihmisiä.
Ei Jumalanvaltakunnassa voida olla montaa mieltä uskonperusteista, koska on vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;" (Efe 4:5.)
20 2. Olet jäsenenä maailmallisessa ja maallisessa uskonnollisessa järjestössä, etkä missään Jumalan valtakunnassa. Jos luulet todella olevasi jumalanvaltakunnassa, sinun jumalasi ovat ihmisiä. Ne ovat SRK:ssa.
20 2. Se että luulet asioita on seurausta pitkästä aivopesusta, johon olet alkanut uskomaan sokeasti. Niin se uskonnollinen lahkonne toimii.
On kirjoitettu: "aika tuottaa saman mallin toistoa ulottuvuuksiltaan erilaisissa ilmentymisissä: päivässä, vuodessa, ihmiselämässä, maailmankaudessa".
Suomi oli edelläkävijä mitä tulee naisten äänioikeuteen.Yliopistotkin ovat nykyisin naisvaltaisia, ainakin teologinen ja oikeustieteellinen tiedekunta.
Miehillä on ollut aikaa näyttää kyntensä papin viroissa, peräti satoja vuosia. Ja mihin se on johtanut?
Uskon sotiin, viattomien ihmisten tappamiseen.
Uskontojen hajoamisiin, uskonlahkojen kuolemisiin ja uusien uskonlahkojen syntymisiin.
Raamatun erillaisiin tulkintoihin. Kirjan, joka jo itsessään on ristiriitoja täynnä.
Miehet, nämä pappismiehet, ovat ottaneet ne kohdat Raamatusta esiin, joista on heille hyötyä miehinä, muista asioista pyritään pitämään pienempää ääntä.
Mitä sitten, jos naiset saavatkin papin oikeudet? Sehän on vain pelkkä ammatti. On aika naisten näyttää mihin he pystyvät. Pystyvätkö korjaamaan miesten aikaan saaman uskonnollisen rappion?
Totta kai Raamatussa sanotaan ei naispappeudelle, sehän on nimenomaan miesten kirjoittama kirja.
Hyvin sekulaaria, jopa pakanallista, sekä miesten vallankuisuutta on SRK;n suhteessa naiseen, sekä naispuhujiin.
Raamattua tuntemattomia he ottava vain YHDEN KOHDAN Paven kirjeistä, vaikka niitä on lukuisa, jossa naisen käsketään hillitä suunsa.
Asiaa ei ole vahvistettu Vanhassa Testamentissa, joten valaisen hieman lisää.
Mitä todellisuudessa tuo 1 Kor 14;34 teksti sanoo? Kieltääkö se heitä puhumatta, vai kieltääkö se heitä olemaan ”joskus” hiljaa.
Pave ei väheksy naisia, ei epäile heidän älykkyyttään, vaan suosittelee KUULEMANN NAISIA puhujina ja uskovina!
2 Tim 1;5 Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.
Tit. 2,1-6.
1 Sinun puheesi olkoon terveen opin mukaista.
2 Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä.
3 Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään.
4 Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan,
5 olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi.
Tässäkin Pave pitää naista yhtä arvokkaana mitä miestä. Hän vielä naisen kohdalla sanoo, että heissä siveellisinä elää Jumalan Sana.
Taas Korinttilaiskirjeissä Pave pyytää KAIKKIA, miehiä ja naisia, joilla on kielillä puhumisen lahja, pysymään vaiti yhden puhuessa.
Kor 14 Pave kertoo jakeesta 26 eteenpäin miehistä ja naisista samanarvoisina.
- Jokaisella on jotain annettavaa.
Mutta jos ei ole annettavaa, tai joku puhuu, MYÖS MIEHEN ON OLTAVA SILLOIN HILJAA.
Nykypäivään se soveltuu niin, että kun naispappi puhuu, mies on hiljaa, oli vaikka lestadiolainen vaikuttaja.
Yksi syy naisilla oli puuttua jopa puheen aikana asiaan kysymyksillä, sillä vain silloin heillä oli mahdollisuus se tehdä yhteisesti, sillä vain miehet opettelivat Tooraa.
Uutta Testamenttia ei vielä ollut, se OLI KUULLUN PUHEEN VARASSA.
Naisen älykkäänä oli kiinnostunut ja siihen Pave sanoi rauhoittaakseen kysymystulvan, ei sulkijakseen naisien suun, - Kysykää kotona mieheltänne.
Vanahssa Testamentissa naisen asema on hyvin sama kun miehen, Jumalan edessä, vasta sen jälkeen kun Jumala hiljeni, eli n 450 v eKr alkoi hellenistinen kulttuuri muovata sanomaa, ja sitä jatkaa useakin herätysliike.
Kes.
Vl-naispapisto on uhka vl-namusedille. Asia on näin yksinkertainen.
Niin on. Naispapit ovat rohkaistuneet puhumaan liikkeen sisällä vallitsevasta pahuudesta. Näin mm. Mari Leppänen
http://areena.yle.fi/radio/1576756
Vahvat ja rohkeat naiset ovat uhka vl-järjestön miesylivallalle.
Olisiko esimerkiksi Hilja Aaltosen pitänyt vaieta. Ei. Oli Pyhän Hengen vaikuttama puhuja ja vaikuttaa edelleenkin. Oli evankeliumin sanan julistaja, mutta ei pappi.
Evankeliumin julistajan virka kuuluu kaikille - omalla vatiopaikallaan.
Onhan vl-liikkeessäkin pyhäkoulun opettajina naisia, jotka siinä työssään evankelioivat vaikka eivät toimi pappina.
Alkaa natista jo liitoksistaan srk-korttitalo.
Kun puhutaan papeista, niin olipa hän mies taikka nainen, niin kysymys on kirkon virasta. Kyseessä ei ole mikään hengellinen kutsumus, vaan aikansa opiskeltuaan teologiaa hänellä on pätevyys toimia papin virassa.
Kyse on siis työpaikasta maallisessa instituutiossa nimeltään EVL-kirkko. Se suorittaako tapakristillisiä tehtäviä mies taikka nainen, sillä ei ole merkitystä. He tekevät vain työtään, niinkuin kaivinkoneenkuljettaja työmaallaan. Kaikille heille maksetaan työehtosopimuksessa määrätty palkka.
Kyllä kirkolla on myös hengellinen merkitys! Ei kirkonjäsenenä kannata olla jos ei Jumalaan ja Jeesuksen ristinkuolemaan usko.
Kirkon jäsenyydellä on merkitystä jos on uskontunnustuksen kaikista kohdista samaa mieltä. Niin että pystyy tosiaan lausumaan sen. Rehellisesti.
Taitaa lappix Raamattu olla eri mieltä sinun kanssasi. Tai sinä Raamatun kanssa.
1. kirje Timoteukselle 5
Seurakunnan vanhimmat
17 Vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina. [1. Tess. 5:12,13; Hepr. 13:17]
18 Sanotaanhan kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on palkkansa ansainnut". [Matt. 10:10 ]
Kuka on seuraavana vihkimysvuorossa vl-naispapiksi ?
Onko Olavi veli mukana vihkimässä