Näin juhlistin uutta vuotta 2013: Bulimikon tarina.

Toivon että saat apua. Oikeasti. Bulimia on kamalinta ever.

Itse vedin kunnon satsin uni- ja ahdistuslääkkeitä ja menin nukkumaan kello 19. Enpähän ainakaan syönyt liikaa :)

Mä tarvisin kanssa tollasia lääkkeitä.. haluisin vaan nukkua kaiken ajan

en jaksaa enää ! haluan vain kuolla pois ja mahdollisimman pian.

Itselläni vähän saman tyyppinen aatto. Aloitin ahminnan ja oskentamisen puolilta päivin ja viimeisen kerran oksensin tammikuun puolella joskus yhden aikaan. Siinä välissä tuli oksennettua noin 16 kertaa. Tänään vuosi 2013 on jatkunut ihan samanlaisissa merkeissä.

Että hyvää uutta vuotta vain teillekin.

Minä 25-vuotias neitonen vietin vapaapäivää aaton aattona. herärin melko aikaisin koska olin suunnitellut meneväni jumppaan 1,5ih. Sinne tuli onneksi mentyä ja aika kuluikin mukavasti kävin kaupoilla ja valmistauduin uuden vuoden viettoon. Olin saannu muutamaan illanistujaiseen kutsun ja kävinkin kaverilla. Mutta KOKO päivän ja illan päässä pyöri vain se että koska pääsen kotiin ahmiin ja oksentaan. Päivällä olin hommannut ruokaa kaapin täyteen. Mutta en viitsinyt syödä tai oksentaa mitään päivällä koska kasvot turpoavat ja olo tulee tosi väsyneeksi. Ilta oli aivan tylsä. Kaverit pyöri kännissä ja käytiin me baarissakin mutta minä en ole viiteen vuoteen pystynyt irrotteleemaan kunnolla , nauttimaan elämästä, hetkistä ja tarjottavista ruoista ja juomista. vaan aina päässä pyörii se että kumpa pääsisin jo kotiin ahmiin ja oksentaan. Olen niin surullinen ja masentunut. Tulinkin kotiin jo hyvissä ajoin ennen klo 1 yöllä ja söin ja söin...ja oksensin aamu viiteen asti.

Asuuko kukaan teistä pääkaupunkiseudulla? Tukijutustelu, varsinkin yksinäiselle, voisi varmaankin tehdä hyvää.

Mä asun :) Täällä olisi yksi nuori neitokainen joka kaipailis kans tukijutustelua!

oksennellassahan tuo. kävin kyllä oksentamassa steissin vessassa, kuvottavinta ikinä kädet hais oksennukselle yms.

Tämä ilta menny taas posliinijumalan kanssa rakastellessa ja jääkaapilla juostessa. Olisin ihan valmis tapaamaan toisia jotka käyvät läpi samaa. Täällähän voi valehdella vaikka kuinka, mutta kysynpä silti: minkä ikäisiä olette? Itse olen 18. Anoreksiataustaa, nyt bulimia kuvioissa oikein kunnolla.

täällä viestii yksi parantunut, mutta kerrompa silti: olin varmaan 12-vuotias kun tuo paska alkoi. aluksi oli anoreksia, sitten bulimia nosti päätään, koska rakastan ruokaa. kun olin 15, oksentaminen ja ahmiminen oli mun elämäni sisältö. tämä jatku aiihen, että olin 18. en poistunut kotoa muuta kuin kouluun, kurkku oli kipeä ja ääni meni. kotiin mennessäni odotin ensimmäisenä ruokaa, varastin rahaa sukulaisilta ja perheeltä jotta sain syödä pikaruokaa ja oksentaa. käytin lääkkeitä myös yhdessä vaiheessa, olin tuolloin enää 43/154 vaikka bulimian alkaessa painoin 60 kg eikä bulimiassa juurikaan pitäisi laihtua. silti onnistuin siinä jotenkin mysteerisesti :D lopulta aloin seurustelemaan ja pelkäsin kuollakseni mitä tapahtuisi, jos poikaystäväni saisi tietää.aloin syodö e-pillereitä, ja lihoin kahdessa kk:ssa 25 kg. tällöin ymmärsin, että mitä vain ikinä syönkään, lihon silti. väärät e-pillerit olivat siis avain parantumiseen. kävin terapiassakin ja äitini syytti minua kaikesta, olin itse kuulemma valinnut "oksentelun", kun kerroin viimein poikaystävälleni sairaudestani, hän ei jättänytkään minua, kuten pelkäsin. asumme nykyään yhdessä, olemme nykyään parikymmpisiä opiskelijoita. olen onnellinen, terve, ylipainoinen: 73/164. olen silti kauniin muotoinen, enkä hyllyvä, pikemminkin naisellinen. olen myös lihaksikas, eli en näytä
niin painavalta, kuin kuulostan. tavoite olisi laihtua 60 kiloon. joskus. terveesti.
bulimia ei lopu itsestään, en toivota paranemista, vaan jaksamista.