Voiko olla mahdollista (silloisen lain mukaan) että kirkkoherranvirastossa ei voinut erota kirkosta, jos pappi ei ollut paikalla. Näin eräs kaverini juuri puhelimessa kertoi. Hänelle oli sanottu, että vain pappi voi vahvistaa eroamisen.
Minä erosin vuotta myöhemmin, tosin toisella paikkakunnalla, enkä nähnyt papista vilaustakaan, ei ollut mitään vaikeuksia eroamisessa.
Minä erosin vuotta myöhemmin, tosin toisella paikkakunnalla, enkä nähnyt papista vilaustakaan, ei ollut mitään vaikeuksia eroamisessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erosin Helsingissä 1080.luvulla ja marssin ensin kolmannella linjalla sijaitsevaan Hgin seurakuntien virastotaloon, ja ilmoitin tiskon takana olevalle naiselle asiani, eli kirkosta eroamisen. nainen nousi ja poistui sanaakaan sanomatta.
Ihmettelin mielessän, ja ajattelin että kai se meni hakemaan apuvoimia, työntekijää joka osaa homman hoitaa. Odottelin siinä minuutti tolkulla, eikä ketään tullut palvelemaan. Niinpä hipsin Hesperiankadulle väestörekisteriin, sai lomakkeen, jonka täytin, ja kotiin vahvistuksen että ero astuu voimaan kuukauden kuluttua käynnistäni.
Aika omituistä köäytöstä kirkon työntekijältä. Kieltäytyi palvelemasta kirkosta eroon haluavaa asiakasta. Virkavirhe.
"Älkää tehkö mitään, niin ette tee viravirheitä", sanoo Jaakko Teppo laulussaan, mut ei se ihan niin taida mennä.
En mä ihan noin vanha sentään ole, siis 1980-luvulla erosin kirkosta. Ei ollu kirkkoa mistä erota Suomessa vielä 1080-luvulla.
Sitä mieltä minä olen, että virkailija toimi kaverini tapauksessa omavaltaisesti ja suorastaan valehteli.
Ei tuo sinunkaan tapauksesi oikein mennyt.
Asiat ovat parantuneet onneksi aikain saatossa. Itse erosin kirkosta vuonna 2001 eli juuri ennen kuin eroakirkosta-palvelu käynnistyi, ja tein sen silloin paikallisessa kirkossa. Menin kirkkoon, ilmoitin asiani, sain lomakkeen täytettäväksi ja se oli sillä selvä.
ja oli aika rumba sekin - aika shokissa olin koska opettaja uhkasi antaa 4 uskonnosta oli pakko erota - pappikin siihen löntysteli lässyttää jotain - en kuunnellut kun itkin vaan että tärkeintä oli välttää se 4 ja saada vapaa kesä.
- selvisin en muista miten
Alaikäinen tarvii huoltajan allekirjoituksen. Pyysin äidiltä vaan riita siitäkin tuli – väärensinkö nimen paperiin koska en saanut 4 – vai suostuiko äiti. Aika shokki tilanne - en muista, enkä tahdokaan muistaa - enkä takaisinkaan mene, vaikka kristinusko ihan kaunis asia onkin ja tahtoisin olla siinä mukana – vana en näillä (ym ym) kokemuksilla .
Eli luultavasti papin piti vielä 70 luvulla puhutella eroavat.
Oli kirkko 70 luvulla aika vahva yhteiskunta vaikuttaja.
Tulipa mieleen että äidin kuoleman jälkeen huomasin papereista että hänkin erosi kohta minun jälkeeni - toki liittyi takas kohta - ja ihmetyttääkin että mistä siinä oli kyse - saiko äitinikin papilta huutia, ehkä suuttui jos pappi otti yhteyttä minun eroni takia ja tuli jotain riitaa jostain koska äitinikin erosi - hetkeksi –
... vaikea tietää, en tiennyt äitini erosta ?
Hän vaikutti vakaalta uskovaiselta, toki sekin ”tieto” mureni hiukan ennen kuolemaansa.
Siihen aikaan vaan oli yhteiskunnan hylkiö, rikollinen jos ei kuulunut kirkkoon –ilmeisesti se jo oli rikos, jos ei kuulunut kirkkoon. Yhteiskunta ignoorasi, kirkon työntekijät levitti huhua rikollisesta perheestä jos ei kuulunut kirkkoon.
Kun aikuisena muutin toiselle paikkakunnalle – kirkko oli heti oveni takana( 3kpl) – saa ne jostain tietää, että seudulle muutti kirkkoon kuulumaton ja heti valistamaan oikeellisuuden tielle. Tunsin sen yhden, ja tiedän hulluksi uskovaiseksi joten en edes avannut ovea, kun arvasin mitä asiaa mammoilla oli. Soitin kirkolle, että jos viittis jättää minut rauhaan, en tahdo riidellä jos sopii. Ja on kai sopinut kun mummot ovat jättäneet rauhaan minut.
Jos kirkko joskus ymmärtäisi miten paljon itse mokailee itseään. Jos joskus.
Juttelin kerran miehen kassa, joka oli käsittääkseni eronnut kirkosta 70-luvun jälkipuoliskolla. Silloin eroaminen ilmeisesti edellytti papin kanssa keskustelua ja pappi ei koskaan ollut paikalla tai ei ehtinyt ottamaan vastaan kun joku olisi halunnut erota kirkosta. Tämäkin mies oli käynyt kirkkoherranvirastossa kolme kertaa ja viimeisellä kerralla oli jo vähän menettänyt malttiaan ja siellä oli käyty aika kovaäänistä mielipiteiden vaihtoa, mutta yllättäen papilla oli sitten kiireistään huolimatta ollut aikaa vahvistaa eroaminen.
Olisi varmaan hyvä, jos nämä vanhat kirkostaeroamisjutut saataisiin kerättyä vaikka kirjaksi ennen kuin ne kokonaan häviävät ikäpolven vaihtuessa. Näin taltioitaisiin kirkon tekemät vääryydet kansaa kohtaan. Tähän työhön pitäisi saada joku määräraha vaikka opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Kukapa tahtoo päästä eroon maksajista?
Skupollikin pamautti elämänsä maksajan kuoliaaksi
että onneksi meidän sivistys ainakin on aiemmin kehittynyt parempaan suuntaan.
Sinällään ymmärrän kirkon vastahankaisuuden eroajiin nähden.
Toivottavasti nämä "kirkosta erottajat" ymmärtävät että siitä on seurauksia, eikä kaikki ole varmasti hyviä, mutta ittepä ristinne kannatte.
Miettikää vaikka hautausta - kukas sen hoitaa paremmin kuin kirkko - USAssa oli jo uutinen siitä miten polttohautaustoimiston takana lojui kasa ruumiita - Selitys : uuni on rikki. Miettikää sitten miten yhteiskuntanne järjestätte ilman asiantuntevaa kirkkoa.
Kirkolla on pitkät 2000v perinteet miten hoitaa asiat oikein, jos te menetätte kirkon te menetätte enemmän kuin muutaman kympin mikä kirkollisvero on.
Vaikken paljon tiedä niin ymmärrän että pienellä kirkollisverolla me jokainen saamme aivan uskomattoman hyvän yhteiskunnan.
Siis saimme - Nythän islam laittaa sen pilalle, joten tulevaisuus on hel*ettiä.
ps kirkon olisi kannattanut pysyä lestissään. OLISI, se on myöhäistä enää.
Ei ole toimittu oikein. Silloisen lain mukaan
"Joka tahtoo erota evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta tahi muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta, tehköön siitä henkilökohtaisesti ilmoituksen joko sille seurakunnalle tai yhdyskunnalle, josta hän aikoo erota, tai sen väestörekisterin pitäjälle, johon hän aikoo siirtyä."
Ilmoitus seurakunnalle ei voi tarkoittaa ilmoitusta papille (tai rabbille, imaamille jne.)
Sitä en tiedä miten tuo on käytännössä hoidettu pienuskontojen suhteen. Oletan, että vain Helsingissä toimivan uskontokunnan ei ole tarvinnut ylläpitää konttoria Oulussa siltä varalta, että Ouluun muuttanut jäsen haluaa erota. Toki tällä oli merkitystä vain vuoteen 1968 saakka, 1969 sai em. lain mukaisesti erota myös henkikirjoittajan toimistossa.
Kiitos vastauksesta. En itse löytänyt vanhoja lakipykäliä. Kaverini kertoi, että hän polki fillarilla kymmenen kilometriä vain kuullakseen, että ei onnistu eroaminen. Seuraavalla kerralla onnistui ja sanoi hän myös sen, että koska opiskeli siihen aikaan, eikä tuloja ollut, niin ei sillä niin väliä sinänsä.
Mutta onhan se harmillista, että joku virkailija saa noin valehdella.