Väitän, että työtä tekevässä yksinäisessä ihmisessä on oltava jotain vikaa. Ihminen joka tulee "omilla" toimeen eikä edes tarvitse yhteiskunnan tukia elääkseen pitäisi olla helppoa löytää seuraa. Olkoon sitten hiljainen, ruma, alkoholisti, inhottava luonne tai jotain vastaavaa. Hiljaisuuskin voidaan lukea ihmisessä yleisesti "huonoksi" puoleksi koska pitäähän ihmisen osata keskustella. Tarkoitan siis sellaista hiljaisuutta, että ei oikeasti tiedä mitään mistä keskustella vaan odottaa toisen aina sanovan jotain ja siihen sitten kommentoidaan "niin", "joo" tai "ei".
Tämä on siis testattua faktaa kun olen ihmisiä tapaillut ja joissa olen jättänyt oman silloisen työttömyyteni (valehtelematta) jättänyt kertomatta kun asiasta ei olla keskusteltu. Heti kun olen kertonyt työttömyydestä niin aina on tapaaminen päättynyt kuin seinään vaikka molemmilla on ollut todella kivaa, samat harrastukset ja keskusteltavaa on riittänyt. Laittaa vain hieman miettimään ihmisten moraaleja kun etsitään kumppania. Ihminenhän voi jäädä työttömäksi vaikka seuraavana päivänä kun kirkosta on kävelty ulos....kuinka kauan annatte aikaa kumppanillenne etsiä uuden työpaikan ennen kuin lähdette.
Välillä tuntuu, että olen ainoa normaali ihminen tässä maailmassa, joka inhoaa työntekoa ja tekee sitä vain pakosta. Jos ihminen ei löydä mistään muusta iloa kuin työstä ja rahasta niin voi hyvänen aika.
Tällä hetkellä olen yksinäinen ja käyn töissä. Eli minussa pitää olla jotain vikaa:) Ainoa vain, että en ole edes etsinyt kumppania sen jälkeen kun en työttömänä kelvannut. En ymmärrä miten olisin muuttunut tällä hetkellä muuten kuin, että lompakkoni on paksumpi kuin ennen. Enkä halua, että kukaan lompakkoani nai...
Tämä on siis testattua faktaa kun olen ihmisiä tapaillut ja joissa olen jättänyt oman silloisen työttömyyteni (valehtelematta) jättänyt kertomatta kun asiasta ei olla keskusteltu. Heti kun olen kertonyt työttömyydestä niin aina on tapaaminen päättynyt kuin seinään vaikka molemmilla on ollut todella kivaa, samat harrastukset ja keskusteltavaa on riittänyt. Laittaa vain hieman miettimään ihmisten moraaleja kun etsitään kumppania. Ihminenhän voi jäädä työttömäksi vaikka seuraavana päivänä kun kirkosta on kävelty ulos....kuinka kauan annatte aikaa kumppanillenne etsiä uuden työpaikan ennen kuin lähdette.
Välillä tuntuu, että olen ainoa normaali ihminen tässä maailmassa, joka inhoaa työntekoa ja tekee sitä vain pakosta. Jos ihminen ei löydä mistään muusta iloa kuin työstä ja rahasta niin voi hyvänen aika.
Tällä hetkellä olen yksinäinen ja käyn töissä. Eli minussa pitää olla jotain vikaa:) Ainoa vain, että en ole edes etsinyt kumppania sen jälkeen kun en työttömänä kelvannut. En ymmärrä miten olisin muuttunut tällä hetkellä muuten kuin, että lompakkoni on paksumpi kuin ennen. Enkä halua, että kukaan lompakkoani nai...
Vastaukset 47
Vanhimmat
Niin naiset ei ota työtöntä miestä mut kyllä miehenä olen ottanut työttömän naisen.
Minäkään en yhtään ymmärrä miksi työtön olisi jotenkin huonompi tai erilaisempi seurustelukumppani kuin töissä käyvä.
Itse ainakin olisin onnellisempi jos ei tarvitsisi käydä töissä, mutta monella se työ tuntuu olevan ainut elämänsisältö ja sitten valitetaan tylsyyttä kun ei olla töissä..
Joku voisi selittää mikä siinä työssäkäynnissä on niin hienoa?
sinulla onkin todella hieno arvomaailma. itse haluaisin vierelleni juuri kaltaisesi kumppanin. en voi sietää ihmisiä jotka voittavat lotossa miljoonia ja haluavat silti jatkaa työn tekoa vain siitä syystä, että on "ystäviä" (ne ainot työkaverit= eivät ole edes oikeita kavereita) tai sitten syystä, että on jotain tekemistä. Sama eläkeläisiin jotka vielä haluavat eläkkeella viedä työpaikkoja.
Eiköhän suurin osa ihmisistä käy töissä vain rahan takia eikä sen, että se olisi jotenkin "hienoa". Itsellä ainoa syy on raha. Voi ostaa kaikkea kivaa ja pysyy ainakin talouspuoli kunnossa jos ihmissuhdeasiat kusee. Jos voittaisin lotossa riittävän suuren summan, en tekisi enää päivääkään töitä.
Monet tahtovat vähintään itsensä arvoisen kumppanin. Naisten aloilla on paljon parempi työllisyys, joten nallekarkit eivät mene tasan. Osa työttömistä myös käyttää liikaa päihteitä.
"Osa työttömistä myös käyttää liikaa päihteitä."
Työssäkäyvistä ei kukaan?
Minä en maksa yhdenkään miehenpuolikkaan elelyä tai tekemisiä. Enkä aio kököttää kotona tylsistymässä, kun toisella ei ole varaa mihinkään.
Entä jos miehellä olisi muita tuloja? Kyllä rahaa saa muualtakin kun töistä.
En tiedä mitä tuloja tarkoitat, mutta veikkaan, etteivät ne riitä alkuunkaan siihen, mitä minä haluan.
Haluat naida rahaa?
Olen asunut yksin työttömänä yli kuusi vuotta ilman mitään maksuhäiriöitä. Ei tätä kukaan ihminen minulle maksa. Osaan käyttää saamani valtion tuet järkevästi.
En, vaan haluan, että miehellä on vastaava tulotaso, jotta voimme tehdä asioita yhdessä niin, ettei minun tarvitse maksaa kaikkea. Mitä kohtaa et ymmärrä?
"veikkaan, etteivät ne riitä alkuunkaan siihen, mitä minä haluan. "
Kuinka hirveet tulot sulla sitten oikein on ? Ihan mielenkiinnosta kyselen, ainakin vaikuttaa siltä, että naisen eurot ei kohdallasi onneksi ole totta. Mietin vaan kun itse olen tavallinen hiukan alle 40 000€ tienaaja ja noilla ei paljo "harrasteta".
Eipä olisi minustakaan sinulle mieheksi, koska pistän koko paskan sileeks ennen kuin seuraava tili tulee, kuin pahainen kakskymppinen. Tarkoitukseni ei ollut loukata tai väittää että kaikki kakskymppiset ovat tuhlailevia.
eli haluat jotain sellaista mihin yksin omat rahasi ei riitä. Ihmisen pitäisi oppia tulemaan toimeen niin kuin yksin eläisit. Jos omien unelmien toteuttamiseen tarvitaan toisen ihmisen rahallista panostamista on tämä ns. naimista rahasta.
Ymmärrän tämän tiedostavan naisen pointi kyllä täysin. Olin itse parisuhteessa huomattavasti huonotuloisemman miehen kanssa jonkin aikaa. Suhteemme kaatui lopulta, ei toki pelkästään tuloerojen takia, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei sillä ollut merkitystä.
Se, että hänellä ei ollut varaa tehdä samoja asioita, jotka ovat minulle päivänselviä ja joista nautin itse, oli selkeästi ongelma. Minä maksoin ravintolalaskut, elokuva- ja teatteriliput, jne, jopa kaikki ruokaostokset, sillä hänellä ei valitettavasti ollut varaa yhtään mihinkään siinä taloudellisessa tilanteessa missä hän oli. Matkustelen paljon, mutta miehellä ei ollut koskaan varaa lähteä matkaseuraksi, vaikka intoa olisi kyllä riittänyt, ja koska en halunnut loukata toista lähtemällä reissuun yksin tai jonkun ystäväni kanssa, jätin ulkomaanmatkat tekemättä. Ei minua sinänsä haittaa vaikken juuri tänä kesänä päässytkään maailmalle, mutta koska minä rakastan matkustelua, toivoisin todellakin että kumppanillani on varaa lähteä seuraksi!
Kun miesystäväni alkoi ehdottelemaan, että hän muuttaisi luokseni asumaan, jolloin hänen ei tarvitsisi maksaa "kaikkia näitä asumismenoja", minä lopulta kyllästyin.
Tilanne olisi ollut toinen, jos miehen taloudellinen "ahdinko" olisi ollut vain väliaikainen. Tällöinhän ongelmaan olisi ollut tiedossa ratkaisu. Aloin kuitenkin huomata hänessä selviä merkkejä siitä, ettei hän edes halunnut tehdä tulotasolleen mitään. Hän puhui yhtenään siitä, kuinka minä tuloillani pystyn tekemään ja ostamaan sitä sun tätä, ja kuinka hienoa oli, että suuntaan hyvätuloiselle alalle (joka ei kyllä minua itseäni houkuttele palkkaustasollaan vaan puhtaasti mielekkyydellä). Häneltä itseltään puuttui kuitenkin mielenkiinto tavoitella korkeammalle ja hän oli täysin tyytyväinen siipeilijän rooliinsa. Tässä kohdassa ymmärsin, että arvomaailmamme ovat niin erilaiset, että peli oli pelattu: minä kun en inhoa mitään niin paljon kuin siipeilijöitä.
Hyvin pitkälti status "työtön" kaikuu siis ikävästi minun korvassani. On sitten aivan eri asia, jos osoittautuu, että mies pyrkii muuttamaan tilannettaan tavalla tai toisella parempaan suuntaan. Se kertoo yleensä myös siitä, että miehellä on edes jonkin verran kunnianhimoa - ja tämä on ominaisuus, jota arvostan miehissä äärettömän paljon.
Ei ne ulkoiset puitteet, työ tms, vaan luonne, käytös ja ajatukset. Niillä seurustelukumppani valitaan, jos oikeasti halutaan seurustella. Pintaliitäjät sitten menevät niitä toisia teitä ja pomppivat suhteista toisiin.
Ei yksinäisissä mitään vikaa ole, töissä tai työttömänä. Vika on yhteiskunnassa ja muissa ihmisissä.
Ehkä työttömyytesi esiin tulo on muutanut myös omaa käyttäytymistäsi varautuneemmaksi, kun ei olekkaan lompakkoa turvana? Nyt kun on lompakko paksuna niin varjelet [mustasukkaisesti?] sitä noilta lompakonnaijilta?
Ehkä työllisyyskysymys on suurempana vaikuttimena sinun mielessäsi, ja näkyy vastapuolelle selvemmin kuin itsellesi...
Se, että haluaako tehdä töitä ja millaista työtä sitten haluaisi tehdä ei ole vain saatavilla. Näin ainakin asian itse näen. Olen työtön ja työ mitä haluaisin tai suostuisin tekemään täytyy kyllä olla muuta kuin pelkkää rahan tuloa ja saantia. Tai että suostuisin tekemään vain epämielekästä työtä, joka on itselleni vastenmielistä ja vain ns. pakkopullaa. Mitä iloa siitä minulle ihmisenä olisi, tehdä vain työtä jota inhoan ja josta koen pahanolontunnetta ja täytän itseni vain vihalla sitä kohtaan. Sekö sitten olisi vain tämä elämäntarkoitus tai elämisen tarkoitus tehdä vain inhoamaansa tai vihaamansa työtä.
Mitä sitten tulee siihen, että kelpaanko tai olenko samanlaisesti ihmisarvoinen vaikka en käy töissä muiden silmissä, tästä olen täysin eri mieltä. En koe alemmuuden tunnetta tai että olisin ihmisarvoltani jotenkin huonompi tämän vuoksi. Tai että en kelpaisi esim. ystäväksi, jos kerron, että olen työtön tai saisi ketään ystäviä, jos olen työtön. En ole ollut kuitenkaan koko elämääni työtön ja taas ihmisenä omat arvot ja kiinnostukset luovat ja tekevät minusta kyllä aivan erilaisen ihmisen, jolle elämän tarkoitus, sisältö ja sen merkitys löytyy kyllä ihan muista asioista ja jutuista.
Työnteko on ihmisen elämän tarkoitus. Ihmisellä on vain kaksi pakkoa: tehdä töitä ja kuolla. Jos et ole saanut hankittua itsellesi mieluisaa työtä, et voi syyttää kuin itseäsi. Mitäs et ole tarpeeksi lahjakas, kouluttautunut ja motivoitunut.
En mä usko että työttömyys itsessään on totaalinen dealbreaker. Enemmän varmaan riippuu siitä minkälaisesta työttömyydestä on kyse. Ajoittainen, suhdanteista johtuva työttömyys tuskin ketään karkottaa pois, mutta pitkäaikaistyöttömät saattavat karkottaa ihmisiä pois mikäli heistä jää vetelien laiskimusten kuva. Varmaan työttömän omalla elämänasenteella on iso merkitys siihen kuinka ihmiset hänen tilanteeseensa reagoivat.
Ihan samalla tavalla minä olen ollut yksinäinen olen sitten ollut työssä tai työttömänä, joten ei työssäkäynti mielestäni ratkaise asiaa suuntaan taikka toiseen. Yhden pidemmistä suhteistani solmisin kun olin työttömänä (mitä en peitellyt), toisen taas kun olin taas töissä, joten se työpaikan "houkuttavuudesta".
Työ on kuitenkin sinänsä positiivinen asia yksinäiselle(kin), onhan töissä yleensä myös muita ihmisiä, eli on mahdollisuus saada työkavereita. Työ voi - ainakin teoriassa - tuoda elämään myös eräänlaista "tarkoitusta", kun päiviin tulee jotain määriteltyä tekemistä, eikä päivät enää vain solju harmaana massana horisontin taa. Työ tuo elämään järjestystä.
Toisaalta, yksinäisyys on myös vapauttavaa. Yksinäisen ei periaatteessa tarvitse tehdä "mitä tahansa työtä". Etenkään yksinäisen miehen. Mehän emme paljoa rahaa tarvitse, ja jos olemme pitkään jo olleet yksinäisiä, on jo melko varmaa että yksinäiseksi myös jäämme. Joten emme tarvitse rahaa "pakolla", eikä täten tarvitse tyytyä mihin tahansa työhön. Voimme siis hankkia uraksi sellaisen, mitä nautimme tehdä.
Miksi ihmeessä parisuhteessa elävän pitäisi tehdä mitä tahansa työtä?
Totta muriset ; ) , ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Koin samanlaisia tuntemuksia töissä ollessani, vaikka toisaalta kaipasinkin vain sitä omaa aikaa omalle tekemiselle ja vapaudelle. Tämä työ oli myös paljoltikin sellaista, mistä pidin, mutta myöskinhän oli tai löytyi niitä puolia, mistä työssäni en aina pitänyt. Tätä ennen olin jo ollut jonkin aikaa työttömänä ja kun sain sitten tämän työn tuntui se kyllä silloin aika 'lottovoitolta' vaikka kestikin vain sen tietyn ajan.
Nyt kun olen ollut n. kolmisen kk:tta työttömänä huomaa kuitenkin, että kaipaa sitä rutiinia ja tarkoitusta elämälleen ,mitä tuo työ antoi. Toisaalta on myös ihanaa, kun saa tehdä niitä omia juttujaan, mistä enemmän kuitenkin löytyy sitä merkitystä ja sisältöä elämälle ja itselleen. Kuitenkin tuo sama yksinäisyyden tunne on elämässä läsnä ja vielä sekin, kun muutto uudelle paikkakunnalle on tapahtunut äskettäin, eikä täältä tunne ketään. Joten tuo yksinäisyyden tunne vain korostuu ja lisääntyy.
Yksinäisyys nyt ei ole mikään uusi tunne. Onhan se aina ollut läsnä siitäkin riippumatta, onko ollut töissä vai ei töissä. Samankaltaisten ystävien löytäminen ja saanti nyt aina on ollut vaikeaa ja jo tässä iässä vielä vaikeampaa. En silti ole kokenut, että ollessani työtön, en olisi ketään löytänyt. Tai että se toinen ei olisi ystäväksi (tai kumppaniksi) minua kelpuuttanut tai halunnut edes ystävystyä, jos sillä hetkellä olen ollut työtön. Kyllä todellisessa, aidossa ja oikeassa ystävyydessä (tai parisuhteessa) merkitsevät enemmän muut tekijät kuin vain se, että onko ihminen työssä oleva vai ei.
Hups, ja tämä ed. viesti oli tarkoitettu 'a18plus6' vastaajan perään.
No ei "pitäisipitäisi", mutta parisuhteessa elävällä, etenkin vielä jos on lapsia, on todennäköisesti suuremmat menot kuin yksinäisellä. Tällöin voi joutua tyytymään mihin tahansa työhön.
"Välillä tuntuu, että olen ainoa normaali ihminen tässä maailmassa, joka inhoaa työntekoa ja tekee sitä vain pakosta. Jos ihminen ei löydä mistään muusta iloa kuin työstä ja rahasta niin voi hyvänen aika."
Mikä siinä sitten on niin suuri synti jos sattuu tykkäämään työstä jota tekee? Joillakin sattuu olemaan niinkin hyvä tuuri että tekevät työkseen asioita joista he pitävät ja jotka he kokevat merkityksellisiksi. Eri ihmiset kokevat eri asiat tärkeiksi, ja joillekin yksi asia näiden joukossa on työ. Se ei tarkoita sitä että työn ulkopuolelta ei saisi iloa (mahdollisesti jopa suurempaa kuin työstä), se on vain yksi asia muiden joukossa.
Jos sattuisin voittamaan lotossa (joka lottoamattomalle olisi muuten aika saavutus) 10 miljoonaa niin luulisin tekeväni jotain työtä siitä huolimatta että taloudellinen tilanne ei olisi palkasta riippuvainen. En välttämättä samalla tavalla kuin nyt mutta jollain tavalla kuitenkin. Enkä koe että tämä tekisi minusta erityisen viallisen yksilön.
Luultavasti tarkoittanut sitä, että tekee työtä liikaa ja samalla voivottelee yksinäisyyttä. Kukaan ei kaipaa vierelleen työmyyrää joka töissä 24/7.
Voittaisit lotossa ja silti tekisit töitä ja veisit joltain ihmiseltä työpaikan joka sitä todella tarvitsee? Tuo todellakin tekee sinusta viallisen yksilön. Olet juuri sellainen mitä Niinistökin lehdissä kirjoittaa, että nykyajan ihmiset ovat tulleet liian itsekeskeisiksi. Kun oma elämä, kumppani ja lapset on rinnalla eikä ystäville ja kavereille ole tarvetta, ei välitetä ulkomaittenkotimaan tapahtumista mitään. Sitten kun pitäisi hieman joustaa ja ottaa muita ihmisiä huomioon niin ensimmäisenä tulee suusta "ei".
"Olet juuri sellainen mitä Niinistökin lehdissä kirjoittaa, että nykyajan ihmiset ovat tulleet liian itsekeskeisiksi."
Niinistö se vasta itsekeskeinen ja ahne onkin. Kunhan kalastelee suosiota mm. tuolla palkkionlaskualoitteellaan. Oikeasti erittäin kovien arvojen kannattaja ja näkisi mielellään työttömät kaduilla, jotta rikkaille voitaisiin antaa lisää veronalennuksia. Käsittämätöntä, miten moneen ihmiseen hänen esityksensä uppoaa.
Jep, tuossa Niinistön aloitteesta huomaa lisääntyvän painostuksen meitä vähemmän-rikkaita kohtaan suostua laskemaan omia tulojamme, koska "johtajatkin laski".
Paljosta on helpompi antaa kuin vähästä.
"Luultavasti tarkoittanut sitä, että tekee työtä liikaa ja samalla voivottelee yksinäisyyttä. Kukaan ei kaipaa vierelleen työmyyrää joka töissä 24/7."
Joka on eri juttu kuin se että työn vastenmielisyys olisi itsestäänselvyys kaikille.
Mitä työntekoon lottovoittajana tulee, se on tietty mahdollista että olemalla töissä vien työpaikan sellaiselta ihmiseltä jolla olisi sille suurempi tarve kuin minulla mutta tuo tilanne on teoreettinen. Yhtä teoreettinen kuin se että työpanos työpaikassa on niin huomattava että firmaan voidaan palkata kaksi muuta työntekijää lisää. Se että minulla on työpaikka ei tarkoita automaattisesti sitä että joku muu jää työttömäksi.
Onko se sitten jollain tasolla itsekeskeistä jos haluaa tehdä töitä vaikka tarvetta ei olisi? Mahdollisesti, mutta se että ihminen ajattelee itseään ei tarkoita että ihminen ajattelisi aina vain itseään.
11 vuotta samas firmas olin vakituisena ja sit yhtäkkiä annettiin monoa ilman mitään syytä. Haastin oikeuteen ja sain 2 vuoden palkat korvauksena laittomasta irtisanomisesta. Nyt jo pari vuotta työtöömänä. Töitä ei ole helppo saada vaikka olis kokemustakin. Oon mä jotain pätkätöitä tehnyt välillä. Mut naiset ei kiinnostunut sinä aikana vaikka olin töissä 11 vuotta.
Eiköhän meissä kaikissa yksinäisissä ole jotain vikaa. Tai toisesta näkökulmasta, muissa on vikaa kun eivät meitä hyväksy. Niin tai näin, ei työllä ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa oletko yksinäinen vai et. Tosin, yksinäiselle työn saaminen lienee vieläkin vaikeampaa kuin sosiaaliselle, kauniille jolla on paljon kavereja ja kumppani.
Kuitenkin kun esimerkiksi itse olen yksinäisyydestä huolimatta onnistunut itselleni töitä saamaan, en hääppöisiä tosin mutta palkkatöitä kuitenkin, en koe että työnteolla ja yksinäisyydellä olisi yhteistä nimittäjää. Päinvastoin, mitäs muuta minulla on kuin aikaa. Ajan käyttäminen työntekoon on varmasti kaikille parempi kuin että mätänisin 24/7 kotona sängyssä sossun rahoilla. Se on kyllä totta, että pienikin palkka riittää kummasti kun on yksinäinen. Eipä ole menoja paljon, ei taloudellisia eikä sosiaalisia.
Tulkinta siitä, että joku yksinäinen pelkästään työttömyydestä johtuen, on todella yksinkertainen. Työttömillä sitä aikaa riittää sosiaalisuudelle. Ei silti, ei oma yksinäisyyteni varmasti ajanpuutteesta johdu, ihan sisäsyntyistä kelvottomuutta se on. Ei työllä tai työttömyydellä kumppania hankita, ellet sitten satu olemaan tosielämän James Bond tai jotain muuta "seksikästä". Täytyy olla edes jotain, mistä naiset kiinnostuisivat. Epäsosiaalinen, ruma ja melko persaukinen peruspertti ei naisia kiinnosta. Kokemuksen äänellä puhun.
varmasti kaikissa yksinäisissä jotain vikaa. työttömässä yksinäisessä vika vain on hänen työttömyydessään. Työntekijän yksinäisyyden syyt johtuvat jo useimmiten luonteestan, alkoholismista, ulkonöstä, itsekeskeisyydestä jne. Eli työttömät yksinäiset olette parempia ihmisiä.
Minä heitin muijan ulos vuosi sitten ja helvetin hyvä olikin.Nytkin Thaikussa naimassa ja tulaamassa isoa perintöä josta ei muijakaan saanut eikä saa penniäkään vaikka itkee miljoonien perään,kun erottiin ennen:=)
Ymmärsinkö oikein? Koska luulet että yksinäisyytesi johtuu työttömyydestäsi (bullshit btw), olet sitä mieltä että työssä käyvissä yksinäisissä on pakko olla jotain vikaa?
Se, ettet saa naista, tuskin johtuu työttömyydestäsi..
Jos olisit vaivautunut lukenut aloittajan viestin niin siitä käy hyvin selväksi, että juuri työttömyydessä syy. Lisäksi työssä käyvässä miehessä on varmasti jotain vikaa jos edes työtön nainen ei häntä huoli...
On aloittajan omaa kuvitelmaa, että epäkiinnostavuutensa johtuisi juuri työttömyydestä.
jos ottaa työttömän miehen, joutuu istumaan aina kotona kattomassa telkkaa...tai sitten pitää vaa naiskella koko ajan..sehän on ilmasta. EI käy. Haluan harrastuksia ja aktiviteetteja kodin ulkopuolelta. Työttömällä ukolla ei semmoiseen ole varaa.Enkä minä myöskään aio kustantaa miehen hauskanpitoa , sori vaan. Jos olisin mies tai lesbo, en katsoisi työttömyyttä hyvällä naisenkaan kohdalla. Silloin tällöin voi toki kumppaninkin osan huveista kustantaa, mutta ei jatkuvasti..Bläääh
Olkaa hyvä kimmastuneet ukot, ottakaa tästä herneitä nenäonteloihin nuuhkaistavaksi. *ojentaa pakastepussia *
lenkkeily, hiihto, kuntosali, koiran pitäminen ja kokkailu nehän maksavat niin kauheasti. Työttömällä on kyllä varaa tehdä lähes kaikkea paitsi matkustella ulkomailla, ostaa autoa tai taloa.....siis jos ei ryyppää tai osta tupakaka rahoillaan.
"Työttömällä on kyllä varaa tehdä lähes kaikkea paitsi matkustella ulkomailla, ostaa autoa tai taloa"
Eli työttömällä on varaa kaikkeen, paitsi täyteen elämään. Niinpä niin, asia loppuunkäsitelty.
Vaikka lotossa kilahtaisi se 10 000 000 niin en lopettais työntekoa, koska töissä on niin mukava porukka ja asiakkaatkin on kivoja. Vähentäisin kyllä tunteja että olis enemmän aikaa kaikelle mukavalle puuhalle sekä niille työpiirin ulkopuolisille ihmisille.
Olisit voinut samalla kertoa mikä se sellainen työ on jota joku haluaa tehdä lottovoiton jälkeen? Itsellä on kokemusta ehkä n. 10 eri työpaikasta ja mitään en niistä tekisi vapaaehtoisesti, aika tuntuu pysähtyvän kokonaan töissä.
Olen normaali työssä käyvä yksinäinen nainen, rahasta ei juurikaan ole pulaa ja säästöönkin sitä jää. Inhoan työtäni, mutta vielä muutama vuosi ja sitten pääsen eläkkeelle.
Yksinäisyyteeni en kaipaa, enkä edes huolisi miestä, enkä tunne olevani outo tyyppi sen vuoksi.
Nautin, kun ketään ei tarvitse huomioida enää. Kolme lastani ovat maailman tärkeimmät.
Niin, varmasti onkin outo kun yksinäisenä jaksaa käydä töissä. Ei tätä kyllä enää kauaa jaksa. Alkaa olla voimat vähissä. Tämä kamala pimeys ja kylmyyskin vielä taakkana. Palkkakaan ei ole häävi töissä ja tällä koulutuksella.
Kaikissa on vikoo, mutta kaikki viat ei oo kaikissa.
Olin aikaisemmin hyvässä työssä ja rahaa oli muttei aikaa tuhlata. Kun tuli loppu homalle ja aikaakin olisi ollut niin eipäs ollu rahaa touhuta sitä sun tätä..
Todellisen köyhyyden olen kokenut opiskeluaiana, kun se veny enkä saanut rahaa mistään. Totean vain ilman rahaa tääl ei pärjää ja kivahan se on et on sellanen tilanne et jos ostan jotain ni ei seuraava viikko olla näkkileivällä
Eiköhän ole parempi olla miettimättä, kuka on normaali ja kuka epänormaali. Normaalia on se, että kokee itsensä onnelliseksi...yksin,yhdessä, työssäkäyvänä, työttömänä...ja omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa vain itse. Ihmisiä on runsaasti erilaisia, joten kyllä siellä valinnanvaraa riittää, joten miksi turhaan yrittää muuttaa jotakuta toista omaan "normaaliin" elämäänsa, jota tämä taas pitäisi epänormaalina.
Itse olen sinkku 52v lapseton nainen. Rakastan työtäni, harrastuksiani, ystäviäni, mutta viihdyn myös yksin erittäin hyvin. Olen todella onnellinen, enkä helposti vaihda tätä vapautta parisuhteeseen. Siksi rima korkealla, kun on lopettanut epätyydyttävät parisuhteet.