Muutamassa vuodessa kielikeskustelu on muuttunut omituiseksi. Ennen pakkoruotsituksen puolustajat vielä yrittivät tuoda asia-argumentteja tuekseen. Kuten muistetaan, ne kumottiin kaikki selkeästi ja sen jälken niitä ei enää edes yritetä tuoda esille.
Svekot muuttivat taktiikkaa ja aloittivat epäasiallisen argumentoinnin. Mukaan vedettiin historia, tunteita, lait ja tietysti lopulta silkat valheet. Tuollaisiin näennäisargumentteihin ei voi vastata asiallisesti. Keskutelu meni juupas/eipäs-tasoiseksi kinasteluksi.
Ehkä se oli svekojen tarkoituskin. He toivovat, että suuri yleisö kyllästyisi kinasteluun ja lopettaisi koko kielikeskustelun. Ja siten hiljaisuudella hyväksyisi pakkoruotsituksensa.
MUTTA onneksi suomalaiset eivät kyllästy vaatimaan heille kuuluvaa kielivapauttaan. Mikään svekotaktiikka ei onnisu tässä suhteessa.
Svekot muuttivat taktiikkaa ja aloittivat epäasiallisen argumentoinnin. Mukaan vedettiin historia, tunteita, lait ja tietysti lopulta silkat valheet. Tuollaisiin näennäisargumentteihin ei voi vastata asiallisesti. Keskutelu meni juupas/eipäs-tasoiseksi kinasteluksi.
Ehkä se oli svekojen tarkoituskin. He toivovat, että suuri yleisö kyllästyisi kinasteluun ja lopettaisi koko kielikeskustelun. Ja siten hiljaisuudella hyväksyisi pakkoruotsituksensa.
MUTTA onneksi suomalaiset eivät kyllästy vaatimaan heille kuuluvaa kielivapauttaan. Mikään svekotaktiikka ei onnisu tässä suhteessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomalaiset ovat fiksua kansaa ja siksi pitää vain jatkaa asiallisten perusteluiden esittämistä laajalle yleisölle. Se varmasti tuo parhaimman tuloksen ennen pitkää.
Vanha totuus, että valheella on lyhyet jäljet, pitää paikansa myös tässä asiassa.
Svekoleirin tämän hetken perusteet suomalaisten pakkoruotsalaistamiselle:
-erilaiset väitekehä tautologiat, kuten virkamiesruotsi ja peruskoulu
-perustuslaki
-ruotsinkielisten(yleensä suomea osaavien) palveleminen
-yhteiskuntarauha
-eduskunnan tahto
-hallitusohjelma
-pohjoismainen yhteys
Jokainen voi noista päätellä, miten "vahvalla" pohjalla keinotekoinen kaksikielisyys on.
Kansalliskielistrategiassa maan "parhaat pakkoruotsiaivot" ovat hioneet tällaiset perustelut pakkoruotsille:
Kansalliskielistrategia: "Suomessa suomi ja ruotsi kuuluvat koulujen opetusohjelmaan. Kaikki oppilaat oppivat näin ollen suomea tai ruotsia äidinkielenä ja toisena kotimaisena kielenä perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Myös korkeakoulututkintoon sisältyy sekä äidinkielen että toisen kotimaisen kielen opintoja ja niitä koskeva koe. Tämä on perusteltua, sillä suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään. Järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin."
Kansalliskielistrategia: "Ruotsin kielen oppiminen liittää suomenkielisetkin suomalaiset yhteisen kielen myötä tiiviimmin Suomelle monin tavoin läheiseen pohjoismaiseen yhteisöön. Ruotsin kieltä osaavalla suomalaisella on myös laajat mahdollisuudet toimia kaksikielisillä tai täysin ruotsinkielisillä alueilla niin suomen- kuin ruotsinkielisten suomalaisten kanssa."
Kansalliskielistrategiassa on uusi helmi, jotain aivan uskomatonta - korvannee vanhan porttiteorian, jossa suomenkielisen oli opiskeltava ruotsia, jotta englanti ja saksa onnistuisivat:
"Kielinä suomi ja ruotsi kuuluvat eri kieliryhmiin. Suomen kieli on kuitenkin esimerkiksi hallinto- ja tuomioistuinkielenä kehittynyt ruotsin kielestä. Kielillä on tästä syystä yhteiskunnan samankaltaisiin rakenteisiin ja ilmiöihin liittyvä eräänlainen semanttinen sukulaisuus, joka tarkoittaa sitä, että ne monin tavoin muistuttavat toisiaan. Tästä seuraa se, että suomenkielinen osaa tietämättäänkin jo paljon ruotsinkielisiä sanoja ja sanontatapoja. Hän pystyy siten helpommin omaksumaan tai ainakin lukemaan ruotsia ja toisia pohjoismaisia kieliä kuin mitä eri kieliryhmiin kuuluvien kielten kohdalla yleensä voisi olettaa. Näin ollen kansalliskielet ainakin osittain tukevat toisiaan."
Identiteetit on nyt jätetty strategian ulkopuolelle, samoin yleissivistys ja pakkomatematiikka ja jopa edellisten liturgiakirjojen "historialliset ja kulttuuriset syyt".
Nyt pakkoruotsi on "järjestely, jolla varmistetaan mahdollisuus tutustua". Pakkoruotsi "liittää suomalaiset pohjoismaiseen yhteisöön". Pakkoruotsi "antaa mahdollisuudet toimia" ruotsinkielisten kanssa (jotka osaavat joka tapauksessa joko suomea tai englantia paremmin kuin pakkoruotsitettu ikinä ruotsiaan).
Tämä kansalliskielistrategia on nyt viimeisin ja arvovaltaisin perustelu pakkoruotsille. Sen ainoa ei-tunnepuhetta oleva perustelu onkin "suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään" - näin pakkoruotsi siis kytkeytyy nimenomaan nykyiseen tulkintaan kaksikielisyydestä.
Muuttuuko kaksikielisyyden tulkinta vai onko kaksikielisyydestä luovuttava, jotta pakkoruotsi voisi poistua?
Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä kansalliskielistrategia on väsätty. Ovatkohan nämä työryhmän jäsenet mitenkään osallistuneet sen laatimiseen, onko kokokouksia pidetty ja puheenvuoroja käytetty. Vai ovatko työryhmän jäsenet viitanneet kintaalla koko jutulle käskeneet sihteerin kirjoittaa jotain muodon vuoksi. Vain sihteerin nimi löytyy paperista ts. kun hallituksen toimikausi loppuu, ei paperi sido ketään päättäjää. Aikaa ei ole kuin pari vuotta, ja sinä aikaina virkamiehet pystyvät hituroimaan ja jarruttamaan kaikkea, jos joku nyt edes yrittäisi jotain.
Strategeilla tulisi olla näkemystä, ja hyvä strategia voisi johtaa kaikkien kannalta hyvään lopputulokseen. Siihen tarvitaan kuitenkin viisautta ja rohkeutta, mutta niitä ominaisuuksia ei strategiapaperista löydy.
Suurin osa lienee ollut valmiina RKP:n toimijoiden kovalevyillä jo ennen strategian laadintaa. Valmiit ajatukset on vain tuotu yhteen ja stilisoitu kokonaisuudeksi.
Ettei unohdu: pakkoruotsituksen syy ja argumentti on raha, ei mikään muu. Ruotsalaishimmelin (= kaksikielisyys tuplarakenteineen, pakkoruotsi, ruotsalaisten etuoikeudet) varjolla siirretään vuosittain miljardeja suomalaisten duunarien taskusta ruotsalaisen "eliitin" taskuun.
Suomalaiset painavat peräsuoli pitkänä ruotsalaisten orjina, ja ruotsalaiset saavat helpon, pitkän ja iloisen elämän.
Ehkä kaikkein yleisin svekoargumentti on kehäpäätelmä ruotsin tarpeellisuudesta!
Pakkovirkaruotsi luo keinotekoisen tarpeen ja sillä sitten perustellaan yleisesti ruotsin tarpeellisuutta.
Nimenomaan taloudellisen vallan ja kaiken omaisuuden kahmiminen omiin käsiin ( siis ruotsinkielisille ) on koko tämän suomenkielisten pakkoruotsittamisen tarkoitus.
Kun suomenkieliset opiskelijat pänttäävät päähänsä mitääntekemätöntä pakkoruotsia, ruotsinkieliset opiskelevat tarpeellisia maailmankieliä.
Kummatko ovat silloin etulyöntiasemassa työelämässä Suomessa ja maailmalla ?
Virkamiespakkoruotsi taas varmistaa, että ruotsinkieliset ovat etulyöntiasemassa kaikkiin virkoihin Suomessa.
Ja kiintiöt ruotsinkielisille kaikkiin oppilaitoksiin varmistavat ruotsinkielisten pääsyn opiskelemaan alemmilla pistemäärillä kuin suomenkieliset.
Juuri näistä asioista johtuu ruotsinkielisten karmea yliedustus Suomen lainsäädäntöelimissä, oikeuslaitoksessa, ja niin talouden kuin kulttuurinkin johtopaikoilla sekä talouselämässä yleensä.
Miksi ruoskimme itseämme, ja annamme kaiken tämän jatkua ?
Muuhun lopputulokseen ei voi päätyä, kuin että maamme päättäjät ovat syvästi korruptoituneita, ja heitä korruptoivat ruotsinkieliset
miljardisäätiöt, joiden ainoa tehtävä ja tarkoitus on ruotsinkielisten ylivallan säilyttäminen Suomessa hamaan maailman tappiin.