Tässä ote kirjasta "Jeesus Nasaretilaisen arvoitus" (Kirjoittaja on Vittorio Messori)
Kirjan ote on aivan eri mitä uskovaiset yleensä opettavat. Itsekään en ole opettanut tuon otteen mukaan.
Tässä:
"Jeesuksen antamana pidetty opetus asettaa, kuten nykyaikainen sosiologi asian ilmaisisi, "käytännön etusijalle ja ideologian toisarvoiseen asemaan". Tämäkin periaate on muille uskonnoille täysin vieras.
Pelastusta ei siis tuo pysyttäytyminen jossakin määrätyssä uskontunnustuksessa, vaan Jumalan valtakuntaan pääsee omaksi hämmästyksekseen sellaisiakin, jotka eivät ole edes kuulleet puhuttavan Jeesuksesta.
Pelastuksen ehtona ei ole aate - ei kuka tahansa, joka huutaa Herraa, pääse taivasten valtakuntaan. Tärkeätä on käytännön toiminta: tuohon taivasten valtakuntaan pääsee se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon - se, joka on elämässään osoittanut rakkautta. Näin sanoo Jeesus Matteuksen evankeliumissa.
Samassa tekstissä selitetään tätä kaikille muille uskonnoille täysin ennenkuulumatonta käsitystä, joka poistaa evankeliumeiden sanomasta viimeisetkin rippeet perinteisestä rituaalisesta uskonnollisuudesta ja tekee siitä entistä maallisemman, jokaiseen kohdistuvan.
Matteuksen evankeliumi väittää siis Jeesuksen sanoneen, että tuomion päivänä moni on hämmästyvä, kun häntä kutsutaan osalliseksi valtakunnasta, joka on valmistettu jo maailmaa luotaessa. Noille pelastetuille, jotka ihmetellen sanovat, etteivät ole koskaan kuulleet puhuttavankaan hänestä, Jeesus vastaa, että he ovat saaneet oikeuden "tulla sisälle", koska ovat voittaneet itsekkyytensä ja osoittaneet käytännön solidaarisuutta muita kohtaan.
He antoivat hänelle ruokaa, kun hänen oli nälkä, vettä, kun hän oli janoinen, asunnon, kun hän oli sitä vailla, vaatteita, kun hänellä ei niitä ollut, lohdutusta, kun hän oli sairas. He kävivät hänen luonaan, kun hän oli vankilassa. Ja kun he vielä hämmästyneempinä kysyvät, milloin he olivat nähneet hänet tuollaisena, Jeesus (Matteuksen evankeliumin mukaan) vastaa heille: "Totisesti minä sanon teille: kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Mt 25).
Ei siis ole välttämätöntä tunnustaa jotakin erityistä uskoa tai palvella Jeesusta Herrana ollakseen tämän moraalin mukainen. Riittää, kun toisia auttamalla osoittaa oman ihmisyytensä. Ja, päinvastoin, paikan lunastamiseen luvatussa valtakunnassa ei riitä, että uskoo Jeesuksen puhuvan Jumalan nimissä ja itse Jumalana.
Sanotaan jopa, että tuon valtakunnan eturivin paikoilla on monia, joita "uskovaiset" luulivat kadotukseen tuomituiksi, auttamattomasti pelastuksen ulkopuolella oleviksi, koska he ehkä eivät rukoilleet aamuin ja illoin, kiroilivat, eivätkä käyneet kirkossa. Mutta he olivat rakastaneet lähimmäistään.
Sitä vastoin ei ole ollenkaan varmaa, että monet "uskovista" onnistuvat saamaan edes viimeisen parven seisomapaikkaa.
Kirjan ote on aivan eri mitä uskovaiset yleensä opettavat. Itsekään en ole opettanut tuon otteen mukaan.
Tässä:
"Jeesuksen antamana pidetty opetus asettaa, kuten nykyaikainen sosiologi asian ilmaisisi, "käytännön etusijalle ja ideologian toisarvoiseen asemaan". Tämäkin periaate on muille uskonnoille täysin vieras.
Pelastusta ei siis tuo pysyttäytyminen jossakin määrätyssä uskontunnustuksessa, vaan Jumalan valtakuntaan pääsee omaksi hämmästyksekseen sellaisiakin, jotka eivät ole edes kuulleet puhuttavan Jeesuksesta.
Pelastuksen ehtona ei ole aate - ei kuka tahansa, joka huutaa Herraa, pääse taivasten valtakuntaan. Tärkeätä on käytännön toiminta: tuohon taivasten valtakuntaan pääsee se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon - se, joka on elämässään osoittanut rakkautta. Näin sanoo Jeesus Matteuksen evankeliumissa.
Samassa tekstissä selitetään tätä kaikille muille uskonnoille täysin ennenkuulumatonta käsitystä, joka poistaa evankeliumeiden sanomasta viimeisetkin rippeet perinteisestä rituaalisesta uskonnollisuudesta ja tekee siitä entistä maallisemman, jokaiseen kohdistuvan.
Matteuksen evankeliumi väittää siis Jeesuksen sanoneen, että tuomion päivänä moni on hämmästyvä, kun häntä kutsutaan osalliseksi valtakunnasta, joka on valmistettu jo maailmaa luotaessa. Noille pelastetuille, jotka ihmetellen sanovat, etteivät ole koskaan kuulleet puhuttavankaan hänestä, Jeesus vastaa, että he ovat saaneet oikeuden "tulla sisälle", koska ovat voittaneet itsekkyytensä ja osoittaneet käytännön solidaarisuutta muita kohtaan.
He antoivat hänelle ruokaa, kun hänen oli nälkä, vettä, kun hän oli janoinen, asunnon, kun hän oli sitä vailla, vaatteita, kun hänellä ei niitä ollut, lohdutusta, kun hän oli sairas. He kävivät hänen luonaan, kun hän oli vankilassa. Ja kun he vielä hämmästyneempinä kysyvät, milloin he olivat nähneet hänet tuollaisena, Jeesus (Matteuksen evankeliumin mukaan) vastaa heille: "Totisesti minä sanon teille: kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Mt 25).
Ei siis ole välttämätöntä tunnustaa jotakin erityistä uskoa tai palvella Jeesusta Herrana ollakseen tämän moraalin mukainen. Riittää, kun toisia auttamalla osoittaa oman ihmisyytensä. Ja, päinvastoin, paikan lunastamiseen luvatussa valtakunnassa ei riitä, että uskoo Jeesuksen puhuvan Jumalan nimissä ja itse Jumalana.
Sanotaan jopa, että tuon valtakunnan eturivin paikoilla on monia, joita "uskovaiset" luulivat kadotukseen tuomituiksi, auttamattomasti pelastuksen ulkopuolella oleviksi, koska he ehkä eivät rukoilleet aamuin ja illoin, kiroilivat, eivätkä käyneet kirkossa. Mutta he olivat rakastaneet lähimmäistään.
Sitä vastoin ei ole ollenkaan varmaa, että monet "uskovista" onnistuvat saamaan edes viimeisen parven seisomapaikkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Tämäkin periaate on muille uskonnoille täysin vieras."
Buddhalaisuus.
raamatussa kuitenkin sanota että taivaaseen pääsee vain kristuksen kautta, eli pelastajan kautta ja että jokainen ihminen on syntinen, että jos ei usko kristukseen pelastajanaan joutuu helvettiin viimeisellä tuomiolla, koska on jokatapauksessa syntinen, eikä silloin voi vedota viimeisellä tuomiolla kristukseen syntiensä sovittajana.
Totuus raamatusta on se että sen ristiriitaisista teksteistä ja väitteistä voi vetää monia eri johtopäätöksiä. Esimerkiksi taivaaseen tai helvettiin meno johtuu tulkinnasta riippuen joko ihmisen uskosta tai sitten ihmisen teoista. Vastaavasti helvetti on tulkinnasta riippuen joko ikuinen kärsimys tai ikuinen kuolema.
Tuo on aivan totta. Paljon on semmoista mitä emme tiedä mutta se on varmaa että jos ihminen ottaa Jeesuksen vastaan ja uudestisyntyy niin elämä muuttuu.
Tuo on sinun harhaista mielikuvitustasi. Mitä luulet että äitisi ajattelisi, jos sinut uudelleen maailmaan punnertaisi. Paikathan siinä hajoaisivat.
Ei millään pahalla, mutta jos elämä muuttuu likimainkaan sellaiseksi, millaisen kuvan sinä ja kanssauskovasi siitä annatte, jätän vähän helevetin mielelläni uudestisyntymättä.
Ihmisen ajatukset ovat nuoruudesta asti pahat, eikä maan päällä ole YHTÄKÄÄN joka tekee hyvää. Huulten alla on myrkkyä, ja kurkkunsa on kuin avoin hauta. Joka ei ota Jeesuksen sovitusta osalleen HUKKUU. Opetat harhaoppia.
Jeesuksen ansiosta voimme saada syntimme anteeksi, MUTTA SE EI OLE LUPA TEHDÄ SYNTIÄ. Älä sekoita syntien anteeksisaamista, ja Jumalanpalvelusta keskenään. Miten paljon ikinä teetkin hyvää, ET IKINÄ KELPAA SILLÄ JUMALALLE. Ainoastaan Jeesuksen veri puhdistaa siihen.
En ole syntinen. Synti on siihen uskovien oma ongelma, ei muiden. Ja lopeta tuo älytön älämölö.
Te jeesussekopäät ihmettelette miksi teitä pidetään sekopäinä ja kirjoitatte sen jälkeen tuollaista aivotonta roskaa?