kun on hirmuinen kuoleman pelko. Kaikki kuolemme joka tapauksessa mutta haluaisin rauhan sydämeeni. Pelkoni niin kova etten saa kunnolla nukuttua. En tunne ketään jonka kanssa voisi jutella luottamuksellisesti ja eipä kukaan taida haluta jutellakaan kuolemasta kun kaikilla aina kiire.
rukoilkaa minunkin puolesta
pelkäävä nainen
25179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
seurakuntia ja niitä jotka voivat rukoilla. Ei kun menoksi Jeesuksen nimessä.
jätä rukouspyyntö tänne:
www.kotisatama.fi ja rukouspyynnöt
Itse rukoilin jo puolestasi.
Mikä kuolemassa pelottaa?
Pelkäätkö joutuvasi kadotukseen?
Jumalan rakkaus karkoittaa kaiken pelon, kuolemanpelonkin ja voit alkaa elää. Voin kertoa sulle yhden esimerkin omasta elämästä, mitä se merkitsee, kun kuolemaa ei enää pelkää. Mulla ei ole koskaan niin kiire, etten ehtisi jutella, mutta tässä palstalla se on vaikeata luottamuksellisesti. Jos sulla on rek.nimimerkki, niin viestiä voi laittaa.
Siunausta.
Hebr 2:14-15 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Jumala itse, lähetti myös apostoli Paavalin:
Apt:26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
Joh.16:8-11 Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Jeesus, on ainut vastaus näissä asioissa. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Kyösti Erkinkorpi http://www.tv7.fi/vod/player/?program=10709
Jos joku pelkää kuolema, hän tuskin tulee autetuksi raamatunlauseilla jotka puhuvat synnistä ja tuomiosta. Eikä pelokas ihminen ole saatanan vallassa, hän on vain tietämätön ja heikko. Raamatulla ei kannata sellaista hakata.
Jumala on armollinen. Rukoilen sinulle tapaturmaa jossa aivosi turmeltuu ja kaikki murheesi poistuu ajatuksistasi..
No mitäs sinä Aino oikein höpäjät?
Aino, tapahtukoon se itsellesi mitä toiselle toivot.
kohdelkaa toisia, niinkuin haluatte itseänne kohdeltavan.
nimessä kuulee kaikki sinun omatkin rukoukset, ole rohkea ja kestävä ja turvaa Herraan kuten tahdotkin tehdä ja anot rukoustukea ja hyvä sekin. Kiitetään Isää hyvästä mitä on suonut ja se, että tahdomme turvata Jumalaan Jeesuksen nimessä, on jo todella suuri asia ja paljon enemmänkin tathoo Isä vaikuttaa meissä tahtonsa tuntemista ja tekemistä ja on sinussakin tehnyt, emme vain itse sitä aina ymmärrä.
Tietysti Jumala tahtoo poistaa nuo pelkosi. Kun uskot Jeesukseen niin todista uskosi lähimmäisillesi ääneen ja ota myönteinen suhtautuminen tässä ja ano Pyhän Hengen voimaa samoin.
Itselläni ei koskaan ole ollut kuolemanpelkoa. Sinun kannattaisi lukea vaikka kirjastosta lainaten tämä kirja: Koskettava kokemus: Judy ja Bill Guggenheimin kokoama kirja ihmisten kokemuksista joissa kuollut läheinen on ilmestynyt kertomaan heille, että mitään pelkoa ei ole. Kuoltuaan ihmisen henki palaa ylös, mistä se on lähtenytkin, ja kaikki on hyvin. Kukaan ei ole siellä sairas, eikä onneton. Lueppa kirja niin pelkosi lähtee ikuisiksi ajoiksi.
Kuoleman pelko on turhaa, sillä kaikki kuolemme. Eikä kuolema ole ihmisen kiduttamista, vaan huomaamaton poistuminen, kuten vaivutaan illalla uneen.
Fyysisellä ruumiilla on aikansa, sielu on ikuinen.
Kiitän kaikkia suuresta avustanne, käyn kysymässä kirjastosta josko löytyisi mainitsemasi kirja, sydämestäni kiitän kaikkia, olette ihania.
Tuo kuolemanpelko saattaa johtua etsikkoajastakin.Koin itse sellaista vuosia sitten sekä siihen liittyi myös voimakas synnintunto ja ahdistus.Ei todellakaan ollut hyvä olo.Epäonnekseni menin ja vähän myöhemmin liityin jäseneksi kouvolassa olevaan seurakuntaan.Siellä oloaikana kyllä kuolemanpelko parissa vuodessa katosi,mutta ahdistus ei,mutta sekin katosi kun erosin tästä maallistuneesta seurakunnasta.Etsiydy joidenkin uskovien kristittyjen seuraan.En tarkoita seurakuntia sillä niitä en suosittelisi,vaan uskovia ystäviä joiden kanssa voisit rukoilla ilman selkäänpuukottelua ja panetteluja.Muista,että Jumala ei asu ihmiskäsin rakennetuissa temppeleissä,vaan hän asuu uskossa ollessasi sinussa,sekä kanssapalvelijoissasi.Totta kyllä,että tämä epävarma ja paha aika myös voi aiheuttaa monissa ahdistusta ja pelkoja,ja et varmaan ole pelkojesi kanssa yksin.Olen tuntenut joitain aitoja kristittyjä jotka ovat täysin pelottomia,oli tilanne heillä mikä tahansa.He elävät ja ovat Kristusta lähellä.Pelkojen poistaja on Jumala heissä ja meissä.
tuohitorvi1, sinun kirjoituksessa on paljon juuri sitä mitä koen itsekkin. Käyn sunnuntaisin kirkossa ja raamattupiirissä kerran viikossa mutta se ei auta peloissani eikä ole yhtään ihmistä joka keskustelisi ns. syvällisesti, jos yritän jonkun kanssa aloittaa keskustelua, hän kääntää asiat hyvin pian säähän tai muuhun pinnalliseen mikä ei minua kiinnosta. Tunnen suurta yksinäisyyttä vaikka onkin paljon ihmisiä kirkossa ja raamattupiirissä. Ehkä joskus saan rauhan ja pelkonikin poistuu.
Täällä voit keskustella luottamuksellisesti. Älä välitä häiriköistä.
Oletko miettinyt tarkemmin, mikä sinua kuolemassa pelottaa? Pelkäätkö kipua? Pelkäätkö mitä kuoleman jälkeen tulee? Pelkäätkö vain sitä, että elämä on ohi?
Minäkin olen kokenut itseni yksinäiseksi, kuulun kirkkoon ja aion pysyäkkin sillä se on antanut perustani. Valitettavasti kirkko on kuitenkin hyvin jäykkä, tuskin uskaltaa katsettaan kohottaa virsikirjasta. Tuntuu että siellä käydään lähinnä esittelemässä uutta pyhäkolttua ja puheet ovat käyneet maallisiksi. Olenkin muutaman kerran käynyt sisar seurakunnissa; vapaakirkko ja ilmestysmaja ja siellä otetaan ihminen vastaan lämpimästi. He tulevat halaamaan ja keskustelemaan vaikka eivät tunnekkaan.... suosittelen, sillä eihän Jumala ole lahko vaan tärkeintä on että puhumme samasta Jumalasta ja evakeliumista. Kuuntele you tubesta: ÄLÄ PELKÄÄ. Olen rukoillut puolestasi ja keskustellut Herran kanssa pelostasi ja hän on vastannut ettei hän ole luonnut meitä pelkureiksi, pelko tulee muusta lähteestä. Hän sanoo monessa kohdassa; Älä pelkää... Lue Psalmi 139.
Pelkään kuolemanhetkeä, kuolenko kolarissa tai muussa onnettomuudessa, sekin että mihin joudun kuoltuani, pääsenkö taivaaseen, suuri epäilys vaikka olenkin pyytänyt syntini anteeksi, ja tiedän ettei minusta synnitöntä tulekkaan kun olen syntinen. En pelkää sitä että elämäni on ohi, olen ollut jo lapsena kiusattu ja syrjitty, minusta tuli hyvin arka, aikuisena taas arkuuteni vuoksi ivattu ja pilkattu, aika usein tunne että kunpa en olisi syntynytkään, syntymälleen ei kuitenkaan voi mitään. Tässäpä ihan pieni pintahipaisu elämääni ja pelkoni liittyy myös kaikkeen muuhun kokemaani.
Onneksi emme tiedä hetkeämme emmekä sitä kuinka se päättyy. On hyvä että olet pyytänyt syntisi anteeksi ja sitä pitää välillä päivittää... Me emme ole kukaan täydellisiä, olemme kaikki syntisiä. Uskotko että hän kuoli ristillä meidän syntiemme tähden että hän on lunastanut sinut ja minut sellaisina kuin olemme? Hän rakastaa meitä suuresti, aina mustasukkaisuuten saakka ja etenkin kiusattuja ja syrjittyjä. Sinä olet hänen silmäteränsä ja hän haluaa alati olla kanssasi läsnäolossaan niinkuin Psalmi 139 sanoo. Usein iltaisin kun käyn nukkumaan kuvittelen että kun painan pääni tyynylle että olen Herran sylissä ja turvassa, se on sitä läsnäoloa ja voit vain olla ja olet samalla rukouksessa sillä hän tietää ajatuksesi ennen sinua. Kuuntelen ylistysmusiikkia kun olen masentunut ja se auttaa. Ota hänen rakkaus vastaan.
Sanot joskus ajattelevasi, että kunpa et olisi syntynytkään.
Jos uskoisit kuoleman olevan lopullinen, ilman mitään taivasta tai kadotusta, niin vähentäisikö se pelkoasi? Silloinhan kuoleman jälkeen olisi se sama olotila kuin et olisi koskaan syntynytkään.
Pelkäätkö että jollet uskoisi kuoleman jälkeen olevan enää mitään niin joutuisit kadotukseen?
Sinun ja jokaisen perusta on Jeesus Kristus.
Rukouksella voi vapautua, minäkin pelkäsin niin hirveästi sairaaloita että olin ihan out, sitten keksin pyytää apua yläkerrasta, enkä pelännyt yhtään.
Lapsesta asti on ollut joku paniikkihäiriö isoja laitoksia kohtaan, siihen ei ole mitään syytä että olisin kokenut kauheita.
Lääkkeet eivät auttaneet, vain turruttivat. Vasta sitten rauhoituin kun olin jo lähtenyt pois ja käynyt vaikka kaupassa.
En tiedä palaako kohtaus vielä mutta ainakin vähän pääsin eteenpäin.
Tietty kuolemanpelko on eri asia ja ehkä liittyy johonkin alitajuiseen juttuun.
Ettei se ole sairaus kuten paniikkihäiriö.
Varaa aika asiantuntijalta.
Jos uskot Jeesukseen Kristukseen lunastajana ja vapahtajanasi ja haluat antaa elämän Hänen johtoon, sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa.
Kuolemaa ei tarvitse pelätä muutenkaan. Tilanne kuoleman jälkeen on aivan sama kuin mitä se oli ennen kuin tulimme siitetyiksi ja synnytetyiksi.
Minua ei kauhistuta, etten ollut olemassa 1700-luvulla, eikä minua kauhistuta, etten ole olemassa enää 2200-luvulla.
Kuolemansairaus voi tietenkin olla ikävä kokemus, mutta ei sitä enää kuoleman tapahduttua pysty muistamaan.
toistemme puolesta että parantuisimme Jeesuksen veressä ja nimessä ja haavojen kautta.