Palkka-alen pohjustamistyöt ovat hyvässä vauhdissa. Yritys on vimmaisa luoda ilmapiiri suomalaisten totaaliselle köyhdyttämiselle.
Vielä nykyistä edellisen laman aikaan ammattiyhdistysliike onnistui osittain torjumaan totaalisen romahduksen kieltäytymällä hyväksymästä palkkojen alentamista, mutta sai sen sijaan aikaiseksi yhäti kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden.
Jo tuolloin 1990 -luvun alun aikoihin meillä oli näitä palkka-ale-ihmisiä pilvin pimein julistamassa oppia taloustieteen kuolemasta ja Siperiasta ylivertaisena opinahona, opinahjona. Virallinen käsitys kansantaloudestakin oli rinnastettu matti heikäläiseen eli että talous toimii samalla tavalla kuin yksityinen kansalainenkin, mikä sitten merkitsisi sitä, että kun on lama, niin tuotantoa, kulutusta, pitäisi supistaa.
Ja kun tuommoinen älli kerran pääsee iskostumaan vähän oppia saaneisiin massoihin, niin sen varjollahan voidaan sitten tehdä lähes millaisia typeryyksiä tahansa.
Talouden keskeinen ongelma lamassa on rahan puute. Siksi jos rahan puutetta vain lisätään eikä vähennetä, lama vain syvenee. Seikka, joka pitäisi olla selviö tyhmemmällekin. Tässäkin suhteessa talous poikkeaa yksittäisestä kansalaisesta sikäli, että taloudessa on aina myös niitä, joilla on rahaa.
Näin ollen palkanalennus toimii vain sikäli, jos tätä palkkarahaa siirretään niiltä, joilla rahaa on niille, joilla sitä ei ole. Tällaisesta siirtämisestä ei kukaan ole tämänkään laman yhteydessä puhunut halaistua sanaa. Siksi epämääräinen tai yleinen palkkojen alennus on suorastaan tyhmä teko.
Palkkojen alentaminen kilpailukyvyn lisääjänä ei toimi, ellei siihen liitetä tehostettua tulojen siirtoa alikuluttavalle väestönosalle. Muutoin käy niin kuin edellisen laman aikaan, että kansa repeää vähintään kahtia: köyhiin ja rikkaisiin, ja oikeastaan kolmantena ryhmänä yhteiskunnasta totaalisesti pudonneisiin.
Aikaisemmat lamat on selvitetty aina ryöstämällä köyhin väestönosa mistä sitten kapitalistinen eliitti on aina hyötynyt käsittämättömällä tavalla. Ja tuntuu siltä, että tämä ryöstö saa aina vain suuremmat mittasuhteet. Koskaan aikaisemminhan ei Suomessa ole ollut sellaista rahapösöeliittiä kuin nykyään.
Nyt sitten tämä palkka-ale yritetään saada oikein Euroopan laajuiseksi, viralliseksi opiksi aina Euroopan unionin silmälasipäistä johtoa myöten. Sisäinen devalvaatiohan merkitsee etupäässä palkkoihin puuttumista, koska ulkoinen devalvaatio ei ole enää mahdollinen.
Jos kilpailukyvyn parantamiseksi tahdotaan alentaa palkkoja, pitäisi siitä sopia jotenkin koordinoidusti sen selvittämiseksi, miten mahdolliset hyödyt jaetaan. Jonkun tahon pitäisi myös olla mukana pitämässä huolta siitä, että myös tulonsiirrot kohoavat hyötyjen kasvaessa.
Valtion pitäisi olla myös aktiivinen sen suhteen, että työllisyys valtakunnassa kehittyy. Ei työllisyys parane sillä, että säädetään pakkolakeja tyypilliseen porvarilliseen tapaan. Porvarillisella tavalla tarkoitan takapajuista talouspoliittista ajattelutapaa, joka on tyypillistä suomalaiselle äkkiä rikastuneelle raharuhtinaalle, joka on saanut rahansa lähinnä hyvällä tuurilla ilman mitään ymmärrystä saati käsitystä talouden toiminnasta.
On suorastaan surkuhupaisaa, miten porvarien valtaan päästyä kaikki tuntuu leviävän käsiin. Siis kaikki järkiperäinen, koordinoitu toiminta. Sen sijaan yhä laajemmalle leviää yleinen sählääminen ja kaaos. Myös tulo- ja hyvinvointierot sen kuin kasvavat ja yhteiskunta kokonaisuutena rapautuu aina demokratiaa myöten.
Vielä nykyistä edellisen laman aikaan ammattiyhdistysliike onnistui osittain torjumaan totaalisen romahduksen kieltäytymällä hyväksymästä palkkojen alentamista, mutta sai sen sijaan aikaiseksi yhäti kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden.
Jo tuolloin 1990 -luvun alun aikoihin meillä oli näitä palkka-ale-ihmisiä pilvin pimein julistamassa oppia taloustieteen kuolemasta ja Siperiasta ylivertaisena opinahona, opinahjona. Virallinen käsitys kansantaloudestakin oli rinnastettu matti heikäläiseen eli että talous toimii samalla tavalla kuin yksityinen kansalainenkin, mikä sitten merkitsisi sitä, että kun on lama, niin tuotantoa, kulutusta, pitäisi supistaa.
Ja kun tuommoinen älli kerran pääsee iskostumaan vähän oppia saaneisiin massoihin, niin sen varjollahan voidaan sitten tehdä lähes millaisia typeryyksiä tahansa.
Talouden keskeinen ongelma lamassa on rahan puute. Siksi jos rahan puutetta vain lisätään eikä vähennetä, lama vain syvenee. Seikka, joka pitäisi olla selviö tyhmemmällekin. Tässäkin suhteessa talous poikkeaa yksittäisestä kansalaisesta sikäli, että taloudessa on aina myös niitä, joilla on rahaa.
Näin ollen palkanalennus toimii vain sikäli, jos tätä palkkarahaa siirretään niiltä, joilla rahaa on niille, joilla sitä ei ole. Tällaisesta siirtämisestä ei kukaan ole tämänkään laman yhteydessä puhunut halaistua sanaa. Siksi epämääräinen tai yleinen palkkojen alennus on suorastaan tyhmä teko.
Palkkojen alentaminen kilpailukyvyn lisääjänä ei toimi, ellei siihen liitetä tehostettua tulojen siirtoa alikuluttavalle väestönosalle. Muutoin käy niin kuin edellisen laman aikaan, että kansa repeää vähintään kahtia: köyhiin ja rikkaisiin, ja oikeastaan kolmantena ryhmänä yhteiskunnasta totaalisesti pudonneisiin.
Aikaisemmat lamat on selvitetty aina ryöstämällä köyhin väestönosa mistä sitten kapitalistinen eliitti on aina hyötynyt käsittämättömällä tavalla. Ja tuntuu siltä, että tämä ryöstö saa aina vain suuremmat mittasuhteet. Koskaan aikaisemminhan ei Suomessa ole ollut sellaista rahapösöeliittiä kuin nykyään.
Nyt sitten tämä palkka-ale yritetään saada oikein Euroopan laajuiseksi, viralliseksi opiksi aina Euroopan unionin silmälasipäistä johtoa myöten. Sisäinen devalvaatiohan merkitsee etupäässä palkkoihin puuttumista, koska ulkoinen devalvaatio ei ole enää mahdollinen.
Jos kilpailukyvyn parantamiseksi tahdotaan alentaa palkkoja, pitäisi siitä sopia jotenkin koordinoidusti sen selvittämiseksi, miten mahdolliset hyödyt jaetaan. Jonkun tahon pitäisi myös olla mukana pitämässä huolta siitä, että myös tulonsiirrot kohoavat hyötyjen kasvaessa.
Valtion pitäisi olla myös aktiivinen sen suhteen, että työllisyys valtakunnassa kehittyy. Ei työllisyys parane sillä, että säädetään pakkolakeja tyypilliseen porvarilliseen tapaan. Porvarillisella tavalla tarkoitan takapajuista talouspoliittista ajattelutapaa, joka on tyypillistä suomalaiselle äkkiä rikastuneelle raharuhtinaalle, joka on saanut rahansa lähinnä hyvällä tuurilla ilman mitään ymmärrystä saati käsitystä talouden toiminnasta.
On suorastaan surkuhupaisaa, miten porvarien valtaan päästyä kaikki tuntuu leviävän käsiin. Siis kaikki järkiperäinen, koordinoitu toiminta. Sen sijaan yhä laajemmalle leviää yleinen sählääminen ja kaaos. Myös tulo- ja hyvinvointierot sen kuin kasvavat ja yhteiskunta kokonaisuutena rapautuu aina demokratiaa myöten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se ikävää ios 100 000 euron vuosipalkasta pitäisi 1000 euroa niistää pois.
Onhan se parempi ottaa vaikka toimeentulotuesta pois. Se on paljon helpompaa eikä kukaan lakkoile sen vuoksi:D
Näkyy Vartiainenkin heränneen. Vaatii hanttihommia talouden toiminnan tehostamiseksi.
EK:n Kokkila puolestaan on joutunut kierteeseen: on kuuleman mukaan luvannut alentaa palkkaansa, mutta perunut sen sitten. Mikähän mahtaa olla tilanne nyt?
Oma ratkaisuni talouden tervehdyttämiseen on jyrkästi porrastuva progressiivinen verotus ja verotuottojen ohjaaminen kotimaisen alikulutuksen normalisoimiseen. Se olisi oiva ratkaisu myös sikäli, että jos Ranskan esimerkki toistuu, niin osa änkyröistä muuttaa Venäjälle.
Alikulutuksen poistamisen voisi toteuttaa vaikka kansalaispalkan avulla. Toinen uudistus olisi siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon, jota sitten voitaisiin tehdä hieman vanhempanakin.
Myös koulutusjärjestelmä kaipaa remontin. Kotona tapahtuvaa oleskeluopiskelua voisi hyvin kehittää nykyisten makkaratehtaan muotoon rakennettujen laitosten sijasta. Nykyinen tietotekniikka ei edellytä ihmiseltä pakkotahtista istumista luentosaleissa kuuntelemassa kaikenmaailman horinoita.