Tuosta on muuten harvemmin minkäänlaista opetusta, missään.. Rukouselämästä ei pahemmin edes uusitestamentti puhu, ei muuten vanhakaan...
Minkälaista rukouselämää sinä kristittynä vietät? Onks sulla jotain tiettyjä "juttuja" mit'ä teet/ kuinka usein tai mitä haluaisit jakaa muiden kanssa..
Onks sulla joku tietty tapa, esim otat joka päivä jonkun tietyn hetken/ ajan/aikamäärän? Jos sul on perhettä niin rukoiletteko yhdessä??
Mitä yleensä sanot/puhut kun rukoilet??
Minkälaista rukouselämää sinä kristittynä vietät? Onks sulla jotain tiettyjä "juttuja" mit'ä teet/ kuinka usein tai mitä haluaisit jakaa muiden kanssa..
Onks sulla joku tietty tapa, esim otat joka päivä jonkun tietyn hetken/ ajan/aikamäärän? Jos sul on perhettä niin rukoiletteko yhdessä??
Mitä yleensä sanot/puhut kun rukoilet??
Vastaukset 26
Vanhimmat
Alkoi kiinnostaa - miksi kysyt?
Rukoilen joka päivä,yhteensä tunteja. Silloin kun en ole varsinaisessa rukouksessa ja puuhastelen muuta, olen kuitenkin yhteydessä Herran kanssa hengessä. Juttelen Herralle täysin vapaamuotoisesti ja kaikesta, mitä mielessä on. Olen kutsuttu palvelemaan ja yksi osa sitä on esirukoilijana olo. Siihen kuuluu välillä rukoustaisteluita tai paastorukousta. Rukoilen usein englanniksi, vaikka olen supisuomalainen, yhtenä päivänä 2 v sitten vaan aloin rukoilla englanniksi. Luen myös paljon englanninkielistä Raamattua. Välillä rukoilen myös kielillä.
Mielestäni rukous on ihanaa lepoa Herran läsnäolossa, elävä keskustelu- ja seurusteluyhteys, jossa Herra vastaa kysymyksiin, ilmestyy, puhuu suoraan tai sanansa kautta.
Kysyin koska kiinnostaa miten muut kristityt rukoilee. Mä ku ennen olin ateisti ja kaks v sit Jumala löys mut niin ei kukaan opettanut miten rukoilla tai mitä se ees on.. Ei kukaan. Joskus kyselin siitä vanhemmilta kristityiltä mutta ei kukaan oikein osannut ataa vastausta mikä olisi tyydyttänyt mua. Joissakin ohjelmissa on ihan mielenkiintoisia asioita siel tääl mut ei oo sellasta ohjelmaa silmiin pistäny mikä olis vaan ja ainoastaan rukouselämästä.. Miten kukin rukoilee? Kun raamattu sanoo että älä latele tyhjänpäiväisiä sanoja niinkuin pakanat jne ja mene omaan huoneeseesi yksin jne.. Mut missään ei oikeestaan oo ikin sanottu et mitä sit pitäis puhua.. Vastaako jumala. Ehkä oikeampi kysymys ois et miten hoidat tuota suhdetta..? kysytkö koskaan esim et mitä SINÄ haluat puhua minulle/mitä haluat että teen.. Tekeekö kukaan koskaan pelkästään noin päin vai onko se useamminkin lähinnä sellasta et "haluan, tarvitsen sitä tätä tota, auta"...
No voin kertoa omasta rukoilustani että rukoilen ihan mihin aikaan päivästä tahansa, olinpa hereillä tai unessa. Rukoiluni on yleensä keskustelua Jumalan kanssa, kyselen, juttelen, kommentoin, kuuntelen. Ihan mistä aiheesta milloinkin mikä sattuu tuntumaan oleelliselta. Aloitan aamulla sanomalla huomenet ja päivän mittaan juttelen asioita. Käsittelen rukouksen kautta usein henkimaailman ja menneen elämäni asioita. Niitä tuntuu riittävän jokaiselle päivälle.
En sano mitään aamenia tai muita mantroja, kohdistan vain sanani Jumalalle. Joskus Kristukselle. Olen oppinut kuuntelemaan vastauksia, ja pidän suunnattomasti opetuksesta ja opastuksesta. Tykkään myös jutella henkilökohtaisia asioita. Olen useimmiten yksin huoneessani kun rukoilen, koska en pysty keskittymään rukoukseen kunnolla seurassa, se on vaikeaa. Mutta juttelen kyllä Jumalalle julkisillakin paikoilla kun vaikka yksikseni matkustan bussilla.
En saanut minäkään opastusta fyysisen maailmamme kautta rukoiluun. Ihan itsekseni Jumalan opastuksella pääsin siihen sisään. Saatan myös kirjoittaa mitä rukouksessa puhutaan joskus. Se on tapa joka on jäänyt niiltä ajoilta kun harjoittelin tekstiä apuna käyttäen kuuntelemaan vastauksia Jumalalta rukouksiin. Kirjoituksia en kuitenkaan säilytä, vaan ne ovat vain helpottamaan kuuntelemista, joka on joskus vaikeaa. Tätä ei pidä sekoittaa siihen mitä automaattikirjoitukseksi kutsutaan, vaan kyse on ennemminkin muistiinpanoistani rukouksen aikana. Se myös helpottaa minua jäsentämään mistä on jo puhuttu ja mitä pitäisi vielä käsitellä.
Löydät sen oman tyylisi kun vain alat etsiä ja kokeilla. Siinä on oma viehätyksensä kun pikkuhiljaa löytää oman tyylinsä tehdä niin.
Rukoilen milloin sattuu olemaan siihen hyvää aikaa, se on yhteyttä Jumalaan.
jos ei jaksa//kerkia//ei tunnu ,etta haluaisi rukoilla//ei ole sanoja//tms.. rukoile aina isa- meidan rukous.. niin mina teen ja aina tuntuu hyvalta
Oletteko koskaan kokeilleet, onko mitään vaikutusta rukouksen tehoon jos rukoilee jotenkin tietyllä tavalla? Vastaako jumala useammin myönteisesti jos tekee jonkun tietyn tempun? Onko joku toinen tapa taas selkeästi vähemmän taivaallisen toivomuskanavan suosiossa?
Eikö kannattaisi ainakin kokeilla erilaisia tapoja ja vertailla vaikutuksia?
Entä jos kaikki erilaiset tavat tuottavat saman verran tulosta, tarkoittaako se että on ihan samantekevää miten rukoilee?
ei temput auta,,vaikka seisoisit päälläsi ja huitoisit jaloillasi ei tehoisi...vain sydamen asenne pitää olla oikea,,..
Voisiko nimimerkki "jkl;jklmk" hieman täsmentää?
Todella vaikea ymmärtää mitä tarkoitat, sillä ihmisen ajatteluhan asuu aivoissa. Sydämessä on toki autonomista toimintaa mutta ei mitään sellaista, mikä olisi tekemisissä asenteen kanssa vaan ne liittyy ainoastaan veren kierrättämiseen ympäri kehoa.
Millainen asenne siis pitää olla AIVOISSA että rukoilu toimii? Entä minkä verran kokemuksen perusteella sanoisit, että asennetta voi muuttaa että vaikutus pysyy vielä hyvänä?
usko siihen,etta Jumala ON ,,,siina asenne jota tarvitaan..ja kun olet tiedostanut /uskot/ ,etta on JOKU jolta voi pyytaa -anoa-hakea lohdutusta.. niin sitten Jumalakin tekee osansa..ei toki aina vastaa rukouksiin niinkuin sina-mina- haluamme,,mutta taytyy myontaa,etta EI-kin on vastaus..
ja noita vastauksiakin tulee..Jumala yksin tietaa mika on meille parhaaksi se EI vastaus.. tai sitten myonteinen
tapahtukoon Sinun tahtosi... tuo on vaikea laksy opittavaksi
Odottelen vielä vastausta nimimerkiltä "jkl;jklmk" mutta kommentoin välissä tuota nimimerkin "l-h" tarjoamaa väliselitystä.
Sanot, että rukouksen toiminnan kannalta on tärkeää uskoa "että Jumala ON". Tämähän rajaa mielenkiintoisesti kokonaan pois sellaiset ihmiset, jotka eivät usko jumalaan mutta haluaisivat uskoa ja rukoilevat uskolle vahvistusta.
Onko mielestäsi todella niin, että ihminen ei siis voi rukoilla että pääsisi uskosta osalliseksi jos ei valmiiksi jo usko? Moni koulutettu ihminen tietää maailmasta niin paljon, ettei tarvitse ilmiöiden selittämiseen jumalaa. Jos hän haluaisi uskoa jumalaan, eihän se riitä että hän vain päättää uskoa jos kaikki hänen tietonsa kertovat että maailmankaikkeudessa ei ole jumalia. Jos hän kuitenkin uskoon tullakseen rukoilisi jumalaa, johon ei usko, siitä ei siis näkemyksesi mukaan olisi mitään hyötyä.
Mielestäni tuo on hyvin kummallista.
Onko mielestäsi todella niin, että ihminen ei siis voi rukoilla että pääsisi uskosta osalliseksi jos ei valmiiksi jo usko?
Raamattu kehoittaa uskosta osatonta pyytämään uskoa Jumalalta, ja Jumalalle voi puhua rukouksessa, tai rukoiluttaa rukousryhmää.
Onko mielestäsi todella niin, että ihminen ei siis voi rukoilla että pääsisi uskosta osalliseksi jos ei valmiiksi jo usko? ?/
ei toki ole niin...mutta syvempaan rukouselamaan kuuluu automaattisesti usko ja luottamus siihen ,etta Jumala on ja kuulee kaikki rukoukset..
toki uskomatonkin saa ,ja tulee rukoilla uskolleen[olemattomallekin] vahvistusta ja Jumala sen voi antaa..ei rukousta ole rajoitettu vain uskossa oleville,,muutenhan kukaan muu ei voisi tulla uskoon..
sanot--- Moni koulutettu ihminen tietää maailmasta niin paljon, ettei tarvitse ilmiöiden selittämiseen jumalaa. ///
mutta kukaan koulutettukaan ihminen ei tieda miten selvita kuolemasta ilman iankaikkista kadotusta ellei ole uskossa ennen kuolemaansa Jeesusta ottanut Vapahtajakseen..
Rukoilla voi myös uskovien seurassa, joskus joissain seurakunnissa pyydetään menemään eteen rukoiltavaksi jos on asiaa, ja siellä työntekijät rukoilevat yhdessä sinun kanssasi. Silloinhan siinä on mukana ainakin se toinen jolla on uskoa, ja se menee perille.
No nythän tuo vasta oudoksi menikin.
Eli aikaisemmin sanoit, että rukouksen toimiseksi on oltava asenne, "että Jumala ON". Nyt kuitenkin kirjoitat että rukous toimii myös jos ei usko että jumalaa on olemassa. Ilmeisesti siis olet sitä mieltä, että rukous toimii molemmissa "asenneääripäissä"? Korjaa jos olen väärässä.
Tästä herää uusia kysymyksiä:
- toimiiko rukous yhtä hyvin molemmissa ääripäissä? Siis jos uskoo jumalaan tai ei usko?
- jos ateisti rukoilee itselleen uskoa vain sen takia, että haluaisi elää ikuisesti taivaassa, kyseessähän on puhtaasti itsekäs rukous. Voiko se toimia? Jos voi niin miksi ateisti ei voisi rukoilla itselleen vaikka palkankorotusta tai lottovoittoa?
- entä erilaiset välitapaukset? Jos on sitä mieltä, että jumalaa tuskin on olemassa, mutta pitää sitä kuitenkin etäisesti mahdollisena, niin toimiiko rukoilu silloin?
Tuossa vastauksesi lopussa puhut siitä, että koulutettu ihminen ei selviä kuolemasta ilman uskoa. Huomaatko kuitenkin sen seikan, että jos kyseinen ihminen ei lähtökohtaisesti usko jumaliin tai kuolemanjälkeiseen elämään, ei hän myöskään näe pienintäkään ongelmaa siinä, että ei ole uskonnon sääntöjen mukaan pääsemässä osalliseksi kuolemanjälkeisestä elämästä. Hänen mielestään kun sellaista ei ole olemassa ollenkaan. Edes hel-ve-tillä pelottelu ei auta, koska hänen maailmankuvansa mukaan sellaista paikkaa ei ole olemassa.
Usko on kaikille armoa, ei kukaan pelastu siksi että olisi toista parempi ihminen, vaan siksi koska risillä kuoli Jumalan poika, joka maksoi syntivelkamme. Tuo tapahtuma on se josta armo tulee, ja pyytävälle annetaan uskoa kun hän sitä haluaa, voit vedota vaikka Jeesukseen, niin se menee perille, ymmärsit sinä siitä yhteydestä paljoakaan taikka et, se on yhetys.
Anteeksi vain kirjoitusvirheet, toivottavasti sait viestistä silti selvää? Koetan korjata sen:
Usko on kaikille armoa, ei kukaan pelastu siksi että olisi toista parempi ihminen, vaan siksi koska ritsillä kuoli Jumalan poika, joka maksoi syntivelkamme.
Tuo tapahtuma on se josta armo tulee,
ja pyytävälle annetaan uskoa kun hän sitä haluaa, voit vedota vaikka Jeesukseen, niin se menee perille, ja
ymmärsit sinä siitä yhteydestä paljoakaan taikka et, niin silti se on yhteys.
Korjaan vielä, on vielä yksi virhe: koska ristillä kuoli Jumalan poika, joka maksoi syntivelkamme.
En käsitä, miten ateistit jaksavat tuhlata aikaansa näihin iänikuisiin väittelyihin. Eikö teillä ole mitään parempaa tekemistä? Mitä koette saavanne näistä vänkäämisistä?
Ei teidän ole pakko uskoa, mutta mitä teette päivästä toiseen uskonto-palstalla? Menkää vaikka lenkille, lukekaa kirjaa... Tai toki saahan sitä keskustella missä ja mistä haluaa, mutta minun on vaikea nähdä, mikä on noiden "keskustelujen" anti kummallekaan osapuolelle. Jos asenne on valmiiksi hyökkäävä ja sarkastinen, ei todellinen aito vuorovaikutus ole mahdollista puoleen eikä toiseen. Silloin ei ateisti tule uskovaksi ja tuskin uskovakaan uskoaan menettää.
Loppuiko selittelyn eväät vai mistä moinen pillastuminen?
Jos siis aidosti ihmettelen rukoilun toimimisen lainalaisuuksia niin sekö on jotenkin paha asia? Onko vain sokea usko hyvä asia?
Onko sokea usko hyvä asia myös koraanin kohdalla vai onko kristinusko jotenkin erilaisessa asemassa tämän seikan suhteen? Miksi et itse sokeasti usko koraanin sanomaan?
Kännykälläkin voi soittaa, ja silloin on toiseen yhteys, Jumalan suuntaan se toimii rukouksen kautta, ja yleensä viestitään vain Jumalalle, vaikka hän kuulee rukoukset kun huomaa että rukoilija on tosissaan. Hän näkee sydämmeen, joten se rukous kuullaan jos olet tosissasi.
Rukouksessa saa sanoa mitä ajattelee, se on rehellistä, ei rehellisyys sinua tuomitse, vaan sinä voit saada kysymyksiisi vastauksia, joko heti tai jonkin ajan päästä, sen sanon omasta kokemuksestani.
Raamattu opettaa, että Uuden liiton kansan (Herran Jeesuksen opetuslapset) tulee rukoilla Isä Jumalaa Herran Jeesuksen nimessä. Rukouksen alueella on muutamia ongelmia uskovien keskuudessa, joista kirjoitan tässä kirjoituksessa. Aion käsitellä tässä kirjoituksessa rukousta Raamatun sanan valossa sekä sitä mitä Raamattu opettaa rukoilemisesta. Tutki ja koettele tämä opetus Jumalan sanalla.
Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Herra Jeesus sanoi:
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
En usko, että Isä meidän rukous on annettu kuin kaavaksi, jonka mukaan aina tulee rukoilla sanatarkasti, vaan Isä meidän rukous osoittaa asioita, jotka ovat tärkeitä kun rukouksia tuodaan Jumalalle. Mutta totta kai myös Isä meidän rukousta voidaan rukoilla sanasta sanaan, kunhan muistaa sen, että Jumalaa voi rukoilla myös muissa asioissa, joista Isä meidän rukous ei mainitse.
Kun rukoilemme Jumalaa, niin meidän tulee aina muistaa, että Jumala on Jumala, joka on taivaissa. Jumala ei ole tämän maailman luotu asia, vaan Kaikkivaltias Jumala, joka on taivaissa, joka on itse Luoja Jumala. Rukouksemme kohdistuvat Kaikkivaltiaalle Jumalalle.
Jumalaa rukoilevan ihmisen sydämessä olisi hyvä olla kaipuu Jumalan valtakunnasta, että pääsisimme Jumalan valtakunnan vaikutuspiiriin.
Jumalan tahto on, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä. Koska rakastamme Jumalaa, niin silloin rakastamme myös lähimmäisiämme. Jumalan tahto, että koska Häntä rakastamme, niin haluamme myös elää Hänen sanansa opetuksien mukaan. Näin Jumalan tahto varmasti tapahtuu, jos rakastamme Jumalaa kuten on edellä kuvattu. Jumalan rakastaminen on myös prosessi, jossa saamme kasvaa koko ajan enemmän rakastamaan Jumalaan.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/rukoileminen.html
Kukaan uskova ei ole täydellinen, eikä tule tässä ajassa täydelliseksi, siksi Jumala haluaa että rukouksessa ymmärrämme oman pienuutemme ja rukouksessa turvaudumme luottamaan Hänen apuunsa ja voimaansa.
Tähän täytyy tuoda taas eräs hyvin tärkeä näkökulma. Kukaan uskova ei heti pysty luottamaan Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa, vaan kipuilee ja huolehtii ja kamppailee oman elämän ongelmien ja asioiden kanssa. Terveen uskon kasvun kautta opimme kuitenkin koko ajan enemmän luottamaan Jumalaan ja Hänen hyvään huolenpitoonsa.
Ongelmia ja huolia saa tietenkin tuoda rukouksessa Jumalalle, mutta terveen kasvun kautta opimme suhtautumaan niihin oikealla tavalla. Uskovan uskonelämän alussa huolet ja ongelmat ahdistavat meitä ja ne koittavat kaataa meidät ja järkyttää meitä. Mutta terveen kasvun kautta opimme tuomaan huolet ja ongelmat Jumalalle siten, että kiitoksen kautta tuomme ne Herralle luottaen, että Hän auttaa ja tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa. Terve kasvu ei poista tiettyjä huolia ja ongelmia, joita kohtaamme elämässämme, mutta terve uskon kasvu auttaa suhtautumaan niihin, niin etteivät ne järkytä ja kaada meidän maailmaamme, vaan voimme tuoda ne kiitoksen kanssa Jumalalle, että Hän auttaa ja Hänen hyvä tahtonsa tapahtukoon.
Sama linkki
Noniin runoilevat osa-aikasaarjaajat, saisiko nyt yksinkertasia vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin:
a) toimiiko rukous jos ei ollenkaan usko jumalaan mutta rukoilee silti?
b) toimiiko rukous jos vain pitää jumalan olemassaoloa mahdollisena?
c) toimiiko rukous paremmin jos uskoo kovemmin?
a-- voi se olla niinnii,mutta voe mennä toisinni päen..
b--samanlainen vastaus
c- vahva usko vie läpi vaikka harmaan kiven..