Mitä olette viime aikoina tehneet yksinäisyyden poistamisen eteen ja itsenne kehittämisen eteen?
Mitä olette tehneet yksinäisyyden poistamiseksi?
Mielenkiinnosta kyse
22423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En yhtään mitään. Odotan että elämääni ilmestyy harvojen tuttujeni kautta juuri oikeanlaisia ihmisiä, jotta voin saada kaverisuhteita poistumatta mukavuusalueeltani.
Otin itselleni kunnon miehen ja kesytän sitä paraikaa Atriamakkaralla ja Fazerin sinisellä suklaalla mieleisekseni,,nyt se syö jo kädestä ja kehrää.
osallistuin joulun alla erään yhdistyksen (jonka jäsen olen) illanviettoon, lähdin pois kun kukaan ei halunnut jutella kanssani, ja kaikilla muilla oli tuttuja/kavereita paikalla. Menin sinne yksin, lähdin pois häpeissäni kun tunsin itseni aivan surkimukseksi, näin siinä aina käy. En ymmärrä mistä muut ihmiset löytää seuraa ja kavereita itselleen?
ja odotit sitten että muut rynnii luoksesi sulle puhumaan. Miksi et itse mennyt juttelemaan tai tehnyt elettä jutellaksesi jonkun kanssa? Just, piti lähteä pois kun ei heti saanut huomiota. Ne muut on rohkeita rokan syöjiä, tekee aloitteita itsekin ja hakee itse seuransa, eikä vaan odota että joku tulee ja sano " tuleks leikkimään mun kaa"
Vitustako sinäkin tiedät mitä kirjoittajan illanvietossa tapahtui tai mitä hän teki? Ihme lässyttäjä...
saanut huomiota? En minä huomiota olisi kaivannut, vaan juttuseuraa. Minä nimenomaan menin rohkeasti pöytään istumaan, jossa oli muita, ja kysyin saako siihen istua. Vastaus oli myöntävä. Tuntuu että kun paljastui etten ole tällä hetkellä töissä, niin se vaikutti asiaan. Se teki minut ulkopuoliseksi ja oudoksi.
Kyllä se on niin, että jos ei ole työelämässä, on täysi nolla. Valitettavasti. Et näköjään tiedä mistä puhut. Minä nimenomaan tein itse aloitteita keskustelussa, katsoin silmiin ja kyllä minusta näki, että olisin halunnut jutella.
Mutta se ongelma monissa järjestöissä on juuri se, että se on aikamoista sisäpiiritouhua.
Lähes kaikki ryhmät, kerhot, järjestöt, liikuntajutut yms. koostuvat ns. sisäpiiriläisistä. Mitä paremmin asiat ovat yleisellä tasolla niin sitä helpommin pääset mukaan toimintaan.
Eipä noihin kannata silti väkisin tunkea.
siis olitko sinä pipojen järjestämässä illanvietossa, jossa varmasti moni on työkyvyttömyyseläkkeen saajia työttömiä kuten ehkä sinäkin. En usko sinua. Sinulla on työttömiä kohtaan itselläsi ennakkoasenne ja halveksit heitä ja uskot, että työttömyys toimiin jonkin sortin ihmisyyden mittarina. Sisäpiirijuttu on asia erikseen ja sitä nyt on kaikkialla, siihen ei kai vaikuta onko työssä vai ei. Itse en lähtisi ketään syrjimään tai ole hänelle puhumaton vain siksi, että hän ei ole töissä tmv...ihmeellistä ajattelua?
kummalla ihmeellistä ajattelua? Miksi v.ttuilet? Muut ihmiset tilaisuudessa olivat työelämässä, ja puhuivat pääasiassa omasta työstään. Usein tuollaisissa tilaisuuksissa olen huomannut sen, että jos ei ole työssä tai ei ole korkeasti koulutettu, on ulkopuolinen. Et edelleenkään tiedä mistä puhut. Minulla ennakkoluuloja työttömiä kohtaan ja halveksin heitä??! En todellakaan. Kuinka voisin halveksia työttömiä, kun en itsekään ole työelämässä vaan eläkkeellä? Kuten sanoin, omiin kokemuksiini perustuen kautta vuosien olen huomannut, että jos ei ole töissä, katsotaan nenänvartta pitkin. Täällä Helsingissä katsotaan usein myös tavallisia duunareita nenänvartta pitkin, mikä on ikävää. Ei kaikki voi yliopistoon mennä, eikä tarvitsekaan.
Kyllä ne ovat nämä "suvaitsevaisiksi" yleensä mieltävät kaikkein pahinta sakkia ennakkoluuloissaan ja suvaitsemattomuudessaan.
Samanlaiset tyypit kyllä suvaitaan ja viran puolesta maahanmuutajatkin, mutta samalla katsotaan kaikkia oman viiteryhmän ulkopuolisia kieroon.
Yksinäiseen mieheen suhtaudutaan yleensä aivan toisin kuin vaikkapa yksinäiseen naiseen. Eli tuskin on ensimmäinen ja viimeinen paikka minne sinua ei hyväksytä.
eiekaeivika: juuri näin! Kuin omasta kynästäni. Olen ollut V-kirjaimella alkavan puolueen jäsen nuorempana, ja juuri siellä jos missä nämä "suvaitsevaiset" suvaitsevat lähinnä kaltaisiaan. Maahanmuuttoa tulee kannattaa ja homoliittoja myös koska se on muotia ja antaa kuvan että on "suvaitsevainen" ja fiksu.
No joo, nyt tais mennä vähän alkuperäisen aiheen vierestä.
Kannattaa varmaan hakeutua sellaiseen seuraan, jonka kanssa on yhteisiä puheenaiheita. Monelle työ on tärkeä asia elämässä eikä osaa keskustella sellaisen kanssa, jolla ei ole samaa kokemusta. Sitten useimmilla jää keskusteluaiheiksi vain perheasiat, sää, harrastukset. Eli jos lähtökohta on se, että ihmiset joiden kanssa pyrit juttuun ovat kiinnostuneet eri asioista kuin sinä, niin on vaikea löytää yhteistä jutunjuurta. Eiköhän se menisi niinkin päin, että jos tapaamisessa kaikki osallistujat olisivat olleet työttömiä jo pitkään ja yksi työssäkäyvä yrittäisi päästä sisäpiiriin mukaan niin ei se niin vain onnistuisi.
Olen tehnyt paljonkin. Tulokset näkyvät tuonnempana. Toisaalta. Onko täällä yksinäisten joukossa montaa, jolla olisi lapsia? Tai iästä riippuen aikuisia lapsia?
Tein yhelle naiselle seksin harrastamis ehdotuksen mut nainen vaan nauroi ja sanoi että ei ilman kondomia
Yritin poistaa yksinäisyyttäni käyttämällä erästä naista, mutta sainkin lähestyskiellon.
SIis yksinäisyydelle. En halua poistaa yksinäisyyttä. Itsensä kehittämiseenkin jää paljon enemmän aikaa kun ei ole turhia sosiaalisia kissanristiäisiä.
En usko et tässä voi tehdä enään mitään. Kyllä mahikset on menneet aikoja sitten
Kyllä ihminen voi aina jollain tavalla muuttaa elämäänsä. Jos haluat seuraa muista ihmisistä, mene vaikka vapaaehtoistyöhön tai seurakunnan toimintaan, aivan varmasti löytyy yhteys muihin ihmisiin, eikä tarvitse juopotella.
Mitä on enää tehtävissä? Ilman kavereita ja muitakaan ihmissuhteita omia vanhempia/sisaruksia lukuunottamatta viimeiset 12 vuotta.
Valitettavasti en mitään.
Kiipesin lumikasan päälle, ihan korkeuksiin saakka, ja huusin niin kovaa, kuin lähtee, että: "Kaikki, jotka katsovat minua, ovat sormi perseessä!" Hetken ajan kaikki olivat minusta kiinnostuneita, mutta sitten he hävisivät. No, kyllähän noilla eväillä pärjää taas vähän aikaa. Ei tunnu yhtään hullummalta olla tällainen seuraihminen.
En mitään. Tätä jo 6 vuotta.