Vieraasta lähes omaksi lapseksi!

Meillä meni juuri toisinpäin. Ensimmäiset 4 kk sai tavata mielin määrin, ja sen jälkeen lähes vuosikymmeneen ei juuri ollenkaan.

Ja eivät nuo sijaisvanhemmat mielestäni mitään "valittua kansaa" ihmiskunnan joukossa ole, kuten stereotypisesti annetaan ymmärtää. Jos jonkinlaista yrittäjää mahtuu joukkoon.

Mielestäni on silkkaa hulluutta yrittää vierottaa lapsi suvustaan, vaikka se kuten aloittajan kuvaamalla tavalla sijaisperhettä syrjäytyneempää joukkoa. Ihmisyys on sama, ette te sijaisvanhemmat ole yhtään parempia ihmisiä. Ettekä pysty eristämään lapsia maailmalta. Näin se vaan on.

Ja suljettujen seinien ja lukittujen ovien sisällä voi tapahtu lähes mitä tahansa. Oltiin sitten syrjäytyneitä tai vähän parempaa väkeä.

Sinäkö sen yhteydenpidon tärkeyden arvioit? Ettei van omassa mielessä pyöri ajatus paremmuudesta - ehkä paremmasta kuin koskaan.

Sellainen, joka pitää itseään muita parempana ihmisenä ei pidä ryhtyä sijaisvanhemmaksi lainkaan. Opiskelu kannattaa aloittaa vaikka Martti Lindqvistin "Auttajan varjo" -kirjasta.

Ja vielä yksi kommentti: "Sijoitus ei ole adoptio!" Asetelma on varmaankin sijaisvanhempaa tyydyttävämpi ja helpompi, mutta se ei ole tarkoitus.

Jos haluat oman lapsen tee se tai adoptoi.

Eläkää ihmisiksi niin yhtään sijoitusta kodin ulkopuolelle ei tarvita ja kyllä tässä on lapsenetu tärkeintä ei sijaisperheen, eikä hulttiovanhempien, joiden mahdollisesti kokema häpeä ja itsesääli, aiheuttaa vain kapuloita rattaisiin.
Sijaskodit ei ole itsetarkoitus, vaan hyvien ihmisten aikaansaama välttämätön paha, heittelejätettyjen lasten parhaaksi, hulttiovanhempin vuoksi ja keino säästä yhteiskunnan kulut tällä sektorilla kolmasosaan, perhe ja lastenkoteihin verratessa.
Onnistunut sijoitus sijaiperheeseen, korjaa monesti jo syntyneitä vaurioita lapsen syykkeessä parhaalla mahdollisella tavalla eli kodinomaisella molemminpuolisella kiintymyksellä ja rakkaudella, jos sille annetaan mahdollisuus.

En luullut joutuvani ajattelemaan ollenkaan yhdistelmää sijaisperhe väkivalta, mutta jouduin niin tekemään, jos en ensimmäisenä niin ainakin toisena.

Sääli. Säälittäviä sijaishuoltopaikkoja on todellakin olemassa. Sääli etenkin lapsia, mutta myös näiden omaisia, jotka joutuvat sitä jatkuvaa pelkoa kestämään.

Lapsen paras paikka on kotona, jossa on molemmat rakastavat biologiset vanhemmat , mutta toiseksi paras on sijaiskoti,se ohittaa jopa yksinhuoltajien ja uusperheiden arjen.