Sijasvanhemmuus ei ole ruusuilla tansimista, ulkoisten paineiden vuosi, vaikka lapsen kanssa menis kuinka hyvin.
SIllä useinmiten lapsensa menettäneet vanhemat muuttuvat omasta mielestä paremiksi ihmisiksi kun koskaan, kun paineet lapsista katoaa ja voi ryypätä tai olla narkkari entistä enemmän. Jos kun siihen yhdistetään sosiaalihuollon vankumaton käsitys huonoonkin biologiseen yhteyteen perustuva pakko yhteydenpito sukujuuriin ylivertaiseksi ihmisen elämän kannalta,niin ongelmia kyllä riittää, tapaamisoikeuksien kautta. SIllä onhan se totta että veri on vettä sakempaa ja näyttää ruusunpunaiselta tilateessa kuin tilateessa,lapsekin näkökulmasta ja juuri se sekoittaa monesti lapsenkin pään. Kaiki tilateet on tietenkin erinlaisia,mutta melestäni lapisille ja sijaivanhemille pitää antaa työrauha soputumisvaiheessa ja unohtaa biolokiset vanhemmat, mieluummin pitemäksi kuin lyhyemmäksi ajaksi tyystin alkuvaiheessa.
SIllä useinmiten lapsensa menettäneet vanhemat muuttuvat omasta mielestä paremiksi ihmisiksi kun koskaan, kun paineet lapsista katoaa ja voi ryypätä tai olla narkkari entistä enemmän. Jos kun siihen yhdistetään sosiaalihuollon vankumaton käsitys huonoonkin biologiseen yhteyteen perustuva pakko yhteydenpito sukujuuriin ylivertaiseksi ihmisen elämän kannalta,niin ongelmia kyllä riittää, tapaamisoikeuksien kautta. SIllä onhan se totta että veri on vettä sakempaa ja näyttää ruusunpunaiselta tilateessa kuin tilateessa,lapsekin näkökulmasta ja juuri se sekoittaa monesti lapsenkin pään. Kaiki tilateet on tietenkin erinlaisia,mutta melestäni lapisille ja sijaivanhemille pitää antaa työrauha soputumisvaiheessa ja unohtaa biolokiset vanhemmat, mieluummin pitemäksi kuin lyhyemmäksi ajaksi tyystin alkuvaiheessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä meni juuri toisinpäin. Ensimmäiset 4 kk sai tavata mielin määrin, ja sen jälkeen lähes vuosikymmeneen ei juuri ollenkaan.
Ja eivät nuo sijaisvanhemmat mielestäni mitään "valittua kansaa" ihmiskunnan joukossa ole, kuten stereotypisesti annetaan ymmärtää. Jos jonkinlaista yrittäjää mahtuu joukkoon.
Mielestäni on silkkaa hulluutta yrittää vierottaa lapsi suvustaan, vaikka se kuten aloittajan kuvaamalla tavalla sijaisperhettä syrjäytyneempää joukkoa. Ihmisyys on sama, ette te sijaisvanhemmat ole yhtään parempia ihmisiä. Ettekä pysty eristämään lapsia maailmalta. Näin se vaan on.
Ja suljettujen seinien ja lukittujen ovien sisällä voi tapahtu lähes mitä tahansa. Oltiin sitten syrjäytyneitä tai vähän parempaa väkeä.
Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat itse toimineet sijaisvanhempina, mutta joiden lähisukulainen on sitten sijoitettu. Mitenkäs aloittaja luokittelee nämä tapaukset?
Niin, Mutta tuo 4 kk johtuikin varmaan ihan sijaisperheen tarpeesta. Kun lapsi oli sijoitettu, otti ko, perhe siitä noin 2 kk kuluttua hoteisiinsa 3 lasta (toisen perheen pientä lasta). Joten heitä kait sitten palveli, että yksinään pari kuukautta aiemmin sijoitettua pientä tapasivat omaiset. Joten minun kokemukseni on se, että meidän tapauksessa kaikki tehtiin sijaisperheen edun näkökulmasta - ei ainoankaan lapsen.
Johtuu siitä että lähisukulaisen lasta ei yhteiskunta sijottanut ennen ainakaan virapuolesta sukulaiperheeseen, peläten häiriöitä biologisten vanhempien taholta!
Vapaaehtoista hoitamista, asumista ja kolukunkä'yntiä on kyllä ollut mailman sivu, mummoilla ja siskojen ja veljien perheissä ja ihan hyvästä sydämestä.
Nykyään tilanne on muutunut, nyt taitaa sukulaisperhe olla jopa etusijalla sijotuksissa monestakin syystä.
Sinäkö sen yhteydenpidon tärkeyden arvioit? Ettei van omassa mielessä pyöri ajatus paremmuudesta - ehkä paremmasta kuin koskaan.
Sellainen, joka pitää itseään muita parempana ihmisenä ei pidä ryhtyä sijaisvanhemmaksi lainkaan. Opiskelu kannattaa aloittaa vaikka Martti Lindqvistin "Auttajan varjo" -kirjasta.
Ja vielä yksi kommentti: "Sijoitus ei ole adoptio!" Asetelma on varmaankin sijaisvanhempaa tyydyttävämpi ja helpompi, mutta se ei ole tarkoitus.
Jos haluat oman lapsen tee se tai adoptoi.
Eläkää ihmisiksi niin yhtään sijoitusta kodin ulkopuolelle ei tarvita ja kyllä tässä on lapsenetu tärkeintä ei sijaisperheen, eikä hulttiovanhempien, joiden mahdollisesti kokema häpeä ja itsesääli, aiheuttaa vain kapuloita rattaisiin.
Sijaskodit ei ole itsetarkoitus, vaan hyvien ihmisten aikaansaama välttämätön paha, heittelejätettyjen lasten parhaaksi, hulttiovanhempin vuoksi ja keino säästä yhteiskunnan kulut tällä sektorilla kolmasosaan, perhe ja lastenkoteihin verratessa.
Onnistunut sijoitus sijaiperheeseen, korjaa monesti jo syntyneitä vaurioita lapsen syykkeessä parhaalla mahdollisella tavalla eli kodinomaisella molemminpuolisella kiintymyksellä ja rakkaudella, jos sille annetaan mahdollisuus.
En luullut joutuvani ajattelemaan ollenkaan yhdistelmää sijaisperhe väkivalta, mutta jouduin niin tekemään, jos en ensimmäisenä niin ainakin toisena.
Sääli. Säälittäviä sijaishuoltopaikkoja on todellakin olemassa. Sääli etenkin lapsia, mutta myös näiden omaisia, jotka joutuvat sitä jatkuvaa pelkoa kestämään.
Lapsen paras paikka on kotona, jossa on molemmat rakastavat biologiset vanhemmat , mutta toiseksi paras on sijaiskoti,se ohittaa jopa yksinhuoltajien ja uusperheiden arjen.