Jeesus julisti olevansa "Sapatin Herra" ja kaiken ihmisten lakien yläpuolella.
>>> > Matt 12:1-8
Ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan 660 sapattikäskyllään.
Päivän vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää.
Opetuslapset poimivat viljanjyviä ja fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna. Kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä oli se fariseusten mielestä sadonkorjuuta. (Mark 2:23-28, Luuk 6:1-5)
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papitkin "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
Kysymyksessä lampaan nostamisesta kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12)
Sapattina oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä. (Matt 12:7)
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin oli 660 kpl sapattikäskyjenkin laita. Fariseusten muotomenot eivät vastanneet oikeata palvelusta.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään kirkossa ja on sopiva päivä muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin.
Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa.
Riidan ja vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi” vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13-14)
jatkuu heti alla...........................
>>> > Matt 12:1-8
Ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan 660 sapattikäskyllään.
Päivän vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää.
Opetuslapset poimivat viljanjyviä ja fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna. Kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä oli se fariseusten mielestä sadonkorjuuta. (Mark 2:23-28, Luuk 6:1-5)
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papitkin "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
Kysymyksessä lampaan nostamisesta kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12)
Sapattina oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä. (Matt 12:7)
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin oli 660 kpl sapattikäskyjenkin laita. Fariseusten muotomenot eivät vastanneet oikeata palvelusta.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään kirkossa ja on sopiva päivä muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin.
Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa.
Riidan ja vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi” vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13-14)
jatkuu heti alla...........................
Vastaukset 17
Vanhimmat
jatkoa edelliseen...........................
Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa alkuperäistä raamatullisen viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa 1.1.1973 tehtiin sunnuntaista viikon seitsemäs päivä lakiasetuksella. Lauantai oli viikon seitsemäs päivä suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä asetettiin jo Eedenissä luomistyön yhteydessä. (1 Moos 2:1-4) sekä lain antamisen yhteydessä vanhan liiton aikana.
Uuden liiton kansalaiselle lepopäivä on ajankohtainen kerran viikossa edelleen Jumalan levon ja ilon päivän merkityksessä. Kymmenen käskyn moraalisiveyslaki ole mihinkään poistettu vaan ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä. (Room 6:23) Jaakob sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen. ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on syypää kaikilta kohdin.” (Jaak 2:8-13) (>Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 5:3, Luuk 16:17)
Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Lepopäivän vastustus alkoi vähitellen 100 luvulla juutalaisvastaisuuden vuoksi. Lepopäivällä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa kuitenkaan sillä juutalaiset olivat vain Juudan jälkeläisiä ja ennen kuin maailmassa oli ensimmäistäkään juutalaista oli lepopäivän asettamisesta kulunut jo 2000 vuotta. Lain käsky lepopäivästä on siis kuulunut kaikkina aikoina koko maailmalle.
Kautta aikain on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä. (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15)
Vuonna 321 maaliskuun seitsemäntenä päivänä keisari Konstantinus Suuri teki työvoimapolitiikkaa ja yhdisti kansan kaksi joka viikko toistuvaa juhlaa yhdelle päivälle. Valtakunnassa oli vain yksi lepopäivä ja kuusi työpäivää ja osa kansasta vietti kristittyjen sapattia ja toinen osa kansasta auringon ja valon juhlaa Heliumin Sanday:ta. Sen ajan kirkko oli aina kaikessa päätöksenteossa mukana. Näin molempien juhlien viettäjät tekivät myönnytyksiä yhdistäen tapojaan ja perinteitään samalle uudelle lepopäivälle Sandaylle. (Dan 7:25) Lepopäivämuutos oli siis keisarin ja sen ajan kirkon johtajien käsky.
Ovatko sunnuntain viettäjät syyllisiä ?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntainviettäjiä joilla ei ole ollut tietoa lepopäivän historiasta. He eivät ole syylliset että ovat ilman parempaa tietoa viettäneetkin päivää jolla on sellaista keisarillista historiaa että ovat kajonneet 300 luvulla Jumalan käskyyn. Vilpittömiä kristittyjä on viettänyt ja viettävät ”pyhäpäiväänsä” vuosisatoja hyvällä omalla tunnolla jättäen arkiaskareet vailla mitään muuta ymmärrystä. Lepopäivä on omantunnon kysymys jokaiselle ihmiselle itselleen.
Miksi Jeesus nimitti itseään ”Sapatin Herraksi?” Jeesus sanoi niin ilmeisesti koska oli itse sapattia asettamassa ja siksi valtuutettu opettamaan oikeata sapatin viettoa. (Mark 2:27-28,
Jeesus vahvisti omilla sanoillaan lain voimassaolon ihmiskunnan kaikkina aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laissa on kymmenen käskyä. (Apt 5:29)
Jeesus tahtoi opettaa sapatin oikeata viettoa- ei kumota lepopäivää !
Päivän tarkoitus on pyhä ilon ja levon päivä. Riita ja viha ei pyhää eikä kristillistä koskaan ole. Ongelmia ei ole kun on viikossa viisi työpäivää. Jokainen voi rauhassa viettää omantuntonsa mukaista päivää ja vastaa siitä itse tietenkin Jumalan edessä niin kuin kaikesta muustakin itse.
Jumalan Pyhä Henki on kristityn kasvattaja, opettaja, nuhtelija, syyttäjä ja tuomari aina.
Omantunnon kysymyksiä ei voi pakottaa. Jumalan moraalilaki on uskovan sydämessä mieluisena sydämenasiana joka uskossa taipuu Jumalan tahtoon ilolla. Ihmisen tavat ja arvot muuttuvat elämässä. Jokainen käy itse oman kilvoittelun uskon asioissa, ihminen kasvaa ja erehtyy. Oppii lisää.
”Pitäkää pyhänä minun sapattini olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon meitä siitä että minä olen Herra teidän Jumalanne.” Hes 20:20
Muista pyhittää lepopäivä. Jumala - Pyhä Henki - Jeesus pyhittää ihmisen. (1 Piet 13-25)
Jari Laurila
7.1.2013
****"Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa."****
Aivan oikein, me saamme ilolla viettää Jeesuksen vapauttamaa levonpäivää, sillä SAPATTI ON IHMISTÄ VARTEN, eikä ihminen sapattia varten.
Sinun ja minun harkinnassa on, että miten sappattimme vietämme. Tärkeintä on se että kunniotamme ja rakastamme Jumalaa, niin ettemme hänen säädöksiään halveksi, vaan ilolla toteamme ne hyviksi ja oikkeamielisiksi. Sillä jokainen Jumalan käsky on tarkoitettu ihmisen parhaaksi.
Huomenta ja kiitos !
Kyllä, kyllä.
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8.2
Jumalan siunausta 2013
jari
LAKI (sapattilaki): Sinä adventistina joko noudatat sapattilakia (siveyslakia) tai rikot sitä. Säästä selitykset tutkivaan tuomioon.
Onko tosiaan adventismissa sellainen uskomus vallalla että sapatin pyhittämisellä mitataan Jumalalle uskollisuus?
Mistä sen tietää "tutkivan tuomion" valossa että adventistin sapatin pyhittäminen on mennyt putkeen ilman pienintäkään rikettä?
Pyydetäänkö adventtikirkossa ollenkaan anteeksi sapattikäskyn rikkomuksia?
Adventistien venyy....vä omatunto on heidän pyhy...ytensä mittari koska adventisti ei voi rikkoa sapattikäskyä?
Kertokaapas adventistit joku esimerkki että joku on erotettu sapattikultin (SDA) jäsenyydestä ainoastaan sapatinrikkomisen takia.
#Tärkeintä on se että kunniotamme ja rakastamme Jumalaa, niin ettemme hänen säädöksiään halveksi.#
Totta .. näin se on .. se on tärkeintä ..
Jari kiltti! Miswsä kohtaa julista, että hän ihmisten lakien yläpuolella? Ei siis missään. koska hänkin oli vain liha ja verta ja luuta, mutta hän eli ei lihallisen ruumiin määräysvallan alla. Hän oli yhtä ajattoman Jumalallisen hengen kanssa, kuten hän sanookin, että Isä: elämän henki me olemme yhtä. juutalaiset fariuseukset vainosit häntä juuri sapatin rikkomisesta, koska hän työskenteli kaikkina päivinä. Niin kuin hän sanoo.Joh.5:-18.17.Sanoo, näin. "Jeesus vastasi ja sanoi heille "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".
Eli selvää selvempi vastaus, ei mitään kiertelyä kaikkeuden elämää ylläpitävästä laista joka yllä pitää planeettamme elämää. Sen tähden juutalaisilla oli vielä enemmän syytä tavoitella hänen henkeään, että saisiva murhahimonsa tyydytettyä, koska hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan kutsui Jumalaa vielä Isäksensä. He juutalaiset eivät halunneet koskaan ymmärtää Jeesuksen Henkisen elämän merkitystä, aivan samoin tekee adventistit; he eivät halua syventyä sisäisen elämänsä tutkimiseen, ja sitä valvoo pääkomfferenssi yhdysvalloissa ja täällä pitävät adventisti auktoriteetit, eli johtajat ympäri Suomea huolta, että jos jäsen ilmaisee heille jotain joka poikkaa hyeille opetetuista adventismi-oppiin sisältyvistä tutkisteluvihkoihin merkityistä ohjeista silloin häntä tulee nuhdella, ja varoittaa toistuvista omakohtaisista näkemyksistä, sillä mikään muu ei ole "pyhää" adventismia sanallinen adventismi jota "tutkitaan" lakisapattina kuri se pitää olla, ettei lähdetä omille tutkimusmatkoille. Sapatti pyhittymisen kriteeri, oli se, sitten kuinka väärä kriteeri hyvänsä.
Jumalan laki on ihmisten lakien yläpuolella - sillä Jumalan lainpitäjät ovat iankaikkisia kun taas ihmisten lakien pitäjät eivät ole.
Ei kukaan, lukuun ottamatta Jumalan Poikaa ole koskaan pitänyt Jumalan lakia - n.s. viimeistä piirtoa myöten. Siksi Jeesus on oikeutettu Vapauttaan maailman sen syntien kahleista. Niin voimallinen Jumalan laki on.
alex
Kysymys ei olekkaan sapatin vietto tavasta, vaan päivästä. Jeesus kumosi juuri sen juutalaisten pikkumaisuuden tekojen suhteen, älä sitä, älä tätä, niin että sapatti alkoi jo enemmän muistuttaa orjuuden kuin ilon päivää. Nämä juutalaisren kirjanoppineiden lisäämät määräykset sapatti matkoineen, montako askelta saa ottaa mihinkin suuntaan ym.Jeesus kumosi, ei Jumalan pyhittämää lepopäivää. Päinvastoin Jeesus sanoi että sapatti on asetettu IHHMISTÄ VARTEN.
Hei ja huomenta !
Kiitos paljon viestistäsi.
Jeesus kuului jumaluuteen mutta tuli lihaksi.
Joh 1:1-3
Fil 2:5-11.
Kol 1:16-17, 2:9.
Siinä on pari raamatunpaikkaa.
Lepopäivä on yksi lain käsky ja laki aina voimassa. Luuk 16:17, Jaak 2:8-13.
Ilm 14:12.
Lepopäivä on Herran pyhä päivä kokonaan Herralle varattu.
Ihmisen hyvinvointia varten.
Kyllä Adventtikirkossa saa olla omaa mieltä. Tottakai, mutta ei vaatia omia teologioitaan muilta.
Lepopäivä on hengellinen asia. Ei että pitää ja pitää.... ja pitää.......
On iloinen ja miellyttävä asia. Ei taakka että pitää viettää.
Kaikki uusi voi ensin tuntua vieraalta.
Lain noudattaminen merkitsee "kuuliaisuutta" ja laki opettaa mikä on syntiä. Room 3:20. Ei muuta tekemistä lailla.
Laki on kyllä Jumalan valtakunnan perustuslaki joka kertoo ja opettaa miten rakastatetaan Jumalaa ja miten -lähimmäisiä.
Laki ei pidä olla taakka, vaan uskossa sydämessä ihminen ilolla ikäänkuin automaattisesti elää lain mukaista elämää. 1 Joh 5:3.
yst. t. jari
Oikeassa olet alex, sillä tämä maallinen laki perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn. Jos kaikki ilolla pitäisivät Jumalan käskyt kunniassa ei mitään oikeuslaitosta tarvittaisi, koska kaikki ihmisten välillä tapahtuva vääryys on rakkaudettomuutta.
Jeesus jopa supisti koko lain kahteen rakkauden käskysanaan:"Rakasta Jumalaa ylikaiken" on käskyistä suurin. Ja toinen tämän vertainen on:"Rakasta lähimäistäsi, niinkuin itseäsi."
Näihin kahteen käskysanaan sisältyy koko laki ja profeetat. Jos ihmisen henki pysyy Kristuksen rakkaudessa, niin hänessä pysyy myöskin rakkaus, joka aiheuttaa sen, että ihminen haluaa koko sydämestään olla oikeudenmukainen ja totuudellinen niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä.
Mitä sä höpiset! Eikö sullakaan ole sen enempi nymmärrystä, kuin yleensä adventisteilla, sillä Jeesus oli vähän yli 2000 vuotta sitten, vain meidän vanhempi veli, joka oli kuolleenmeren-rannalla olevan uskonnollisen oikeaoppisuuden Jumalan tahdosta, eli elämän hengen oikeasta toimimistavasta oppi ymmärtämään sen täydellisyyden johon ihminen oli kutsuttu fyysisessä muodossa, jo äidin kohdussa. Johannes kastaja oli Jeesuksen kanssa samassa "luola koulussa", kulleenmeren rannalla, jossa molemmat opiskeliva samaa aikaan. Jeesus oli lahjakas, ja tallensi, kaikki henkisyyteen viittaavan sielunsa syvimpiin "lokeroihin", siksi Johannes kastaja, joka oli kenties "ehkä vähän enemmän materialistinen ajatuksiltaan", sanookin kirjeissä, että hän julistaa siitä henkilöstä "jonka kengän nauhoja hän ei ole arvollinen sitomaan".
Jeesuksella oli kokemusta menneistä elämisistä - äärettömistä aikakausista!! Siksi hän omaksui kaiken äärettömyydestä tulevan Hengen jatkuvan uudistumisen aineellisessa luonnossa, ja hän omaksui itseensä luonnon lakien sopusuhtaisen menetelmän, hän unohti tuossa henkisessä oppilaitosessa, että fyysisellä ruumiilla ei ole tulevaisuutta, jonka hän todisti ristinkuolemalla. Mikään ei pelasta meidän fyysistä elämää koskaan, sillä se on vain "lyhyen elämän ajan" hengen käyttöväline, joka kerää maallisen vaelluksensa aikana sielun, eli hengen" avulla uutta tietoa; fyysisen ruumiinsa avulla tulevaisuutta uutta elämää varten, jonka hän aloittaa äidin kohdussa, ja käy siten läpi fyysisen koulun aineellisessa maailmassa.
Aivan samoin kuin lapsi aloittaa koulun eka-luokalla, ja jatkaen sitä, aina yliopiston kautta valitsemaansa "ammattiin" asti, samoin hengellinen kasvu, jonka Jeesus omassa lihallisessa persoonassaan suoritti. Eivät fariuseukset, uskoneet Jeesuksesta, sellaista lahjakkuutta olevan, koska he luulivat, vain, että hän on köyhän ja oppimattoman puusepän poika. Mutta he eivät tienneet hänen opiskelustaan mitään, siksi he ihmettelivät, että mistä hän oli ammentanut tietonsa.
Seuraavassa lisää jos niin haluatte? eremith2
Ei sellaista Jeesusta ole vielä syntynyt, joka puhdistaa sinut iankaikkiseen elämään! Kyllä sinun on omista pahoista teoistasi "synneistäsi" vastatattava, tai sopimalla niiden kanssa joille olet "velkaa" jehnyt, tai rikkonut luonnon-elämän lakeja, siis kaikkeuden äärettömiä lakeja, niistä sä olet itse vastuussa. Jos me, esimerkiksi, otamme lainaa pankista, eli joltakin luotonantajalta, niin kyllä sopimus velvoittaa meidät, tai sinun yksinkertaisesti pitämään sopimuksemme, eli maksamaan velkamme viimeistä senttiä myöten, - eikö niin. Samoin on hengen elämän laita, muista se aina!!
Hei viel
Kyselit jossakin äsken, hiukan myöhässä sattumalta tuli vastaan etten ole aikaisemmin huomannut vastata Raamattuaiheisten kirjoituksieni käytöstä
Täällä: http://jarinhotelli.blogspot.fi/p/tekijanoikeuksista.html
Hengellisessä vaikuttimessa tutkimiseen yksin ja ryhmissä saa käytää ja kopioida ja postittaa Raamattuaiheisia kirjoituksiani.
yst. t. jari
Lisäys;
Siis Alexille tämä pitää mennä, en tiedä lähetinkö oikein, kerran vielä;
Kyselit jossakin äsken, hiukan myöhässä sattumalta tuli vastaan etten ole aikaisemmin huomannut vastata Raamattuaiheisten kirjoituksieni käytöstä
Täällä: http://jarinhotelli.blogspot.fi/p/tekijanoikeuksista.html
Hengellisessä vaikuttimessa tutkimiseen yksin ja ryhmissä saa käytää ja kopioida ja postittaa Raamattuaiheisia kirjoituksiani.
yst. t. jari
>>Laki ei pidä olla taakka, vaan uskossa sydämessä ihminen ilolla ikäänkuin automaattisesti elää lain mukaista elämää. 1 Joh 5:3.
Eihän silloin kannata puhua laista, jos Kristus on sydämessä, silloinhan ihminen elää on koko luomakunnan lakien mukaisesti, hän rakastaa kaikkea luonnonlakien mukaista elämää sydämensä pohjasta asti, ei suinkaan hänen tarvitse ymmärtää, tai lukea päähänsä mitä laki tarkoittaa, hän on sydämensä rakkauden "Kristuksen kanssa" sopusoinussa, koska hän rakastaa kaikkea viattomuutta, jokaista ihmistä, kuin itseään. Näin hän, Jeesus opetti?
Jeesus ei tietenkään kumonnut sapattia. Sehän kuuluu juutalaisille yhä.
Eikä meiltä voitu sapatrtia kumota kun se ei ole koskaan ollutkaan meille annettuna.
Adventismin perustelut ovat epäkurantteja.