Eikö kristityn tarvitse olla joka päivä uskovainen ?
Jumalan valtakunnan perustuslaki on ollut aina olemassa. Perustuuhan sanakieleen puetut lain kymmenen käskyä kaikki rakkauteen. Lain tuli olla ennen kivitaulujakin sydämen lihatauluissa.
Joka päivä uuden liiton uskovallakin on Jumalan laki uskossa mieluisena sydämenasiana. (2 Kor 3:3, 1 Joh 5:3)
”Laki on pyhä, käsky on pyhä oikea ja hyvä” (Room 7:12)
Lepopäivän asetuksesta on selvät sanat luomistyön yhteydessä;
”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi työstään. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. ” (1 Moos 2:1-3)
Kivitauluihin laki ja lepopäiväkäsky saatiin 2 Moos 20 ja 5 Moos 5 luvuissa. Lepopäiväkäsky on yksi lain käsky. Laissa on kymmenen- ei yhdeksän käskyä. Yhdenkin käskyn rikkominen merkitsee koko lain rikkomista. (Jaak 2:8-13, 1 Joh 2:3-6) Lepopäivä erotti Jumalan kansan jumalattomista. (2 Moos 31:13-17)
Jumalalle pyhitettyä päivää onkin vietetty aivan kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti olisi vain "juutalaisten juhla" ei pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Lepopäivä ei liity juutalaisuuteen mitenkään, vaan on koko universumin ja kosmoksenkin globaali asia iankaikkisesti liittyen moraalilakiin.
Lepopäivää ei voi koskaan sekoittaa Jeesuksen aikaisten fariseusten arvottomiin 660 ihmiskäskyyn. Jeesus nuhteli sapatilla orjuuttamisesta ankarasti fariseuksia.
”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark 2:27)
Kaikkina aikoina ihminen tarvitsee päivän jolloin levätä ja panna syrjään kaikki arkeen liittyvät asiat -työn, opiskelun, harrastukset, kaupankäynnin ja omilla asioilla kulkemisen. Lepopäivä on Herran päivä, kokonaan Jumalalle pyhitetty. Muinakin viikonpäivinä kristitty kulkee Jumalan Hengen yhteydessä, mutta yksi päivä viikossa on varattu kokonaan Herralle rakkaiden ja läheisten seurassa. Arjen taakat ja arkiset ajatuksetkin katoavat kokonaan yhdeksi päiväksi ja ihminen saa uusia voimia. Päivä kuuluu jumalanpalveluksen tehtäviinkin. Omaisiakin ehtii tapaamaan ja voi tehdä hyvää. (Jes 58:12-14)
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13)
jatkuu heti alla........................
Jumalan valtakunnan perustuslaki on ollut aina olemassa. Perustuuhan sanakieleen puetut lain kymmenen käskyä kaikki rakkauteen. Lain tuli olla ennen kivitaulujakin sydämen lihatauluissa.
Joka päivä uuden liiton uskovallakin on Jumalan laki uskossa mieluisena sydämenasiana. (2 Kor 3:3, 1 Joh 5:3)
”Laki on pyhä, käsky on pyhä oikea ja hyvä” (Room 7:12)
Lepopäivän asetuksesta on selvät sanat luomistyön yhteydessä;
”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi työstään. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. ” (1 Moos 2:1-3)
Kivitauluihin laki ja lepopäiväkäsky saatiin 2 Moos 20 ja 5 Moos 5 luvuissa. Lepopäiväkäsky on yksi lain käsky. Laissa on kymmenen- ei yhdeksän käskyä. Yhdenkin käskyn rikkominen merkitsee koko lain rikkomista. (Jaak 2:8-13, 1 Joh 2:3-6) Lepopäivä erotti Jumalan kansan jumalattomista. (2 Moos 31:13-17)
Jumalalle pyhitettyä päivää onkin vietetty aivan kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti olisi vain "juutalaisten juhla" ei pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Lepopäivä ei liity juutalaisuuteen mitenkään, vaan on koko universumin ja kosmoksenkin globaali asia iankaikkisesti liittyen moraalilakiin.
Lepopäivää ei voi koskaan sekoittaa Jeesuksen aikaisten fariseusten arvottomiin 660 ihmiskäskyyn. Jeesus nuhteli sapatilla orjuuttamisesta ankarasti fariseuksia.
”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark 2:27)
Kaikkina aikoina ihminen tarvitsee päivän jolloin levätä ja panna syrjään kaikki arkeen liittyvät asiat -työn, opiskelun, harrastukset, kaupankäynnin ja omilla asioilla kulkemisen. Lepopäivä on Herran päivä, kokonaan Jumalalle pyhitetty. Muinakin viikonpäivinä kristitty kulkee Jumalan Hengen yhteydessä, mutta yksi päivä viikossa on varattu kokonaan Herralle rakkaiden ja läheisten seurassa. Arjen taakat ja arkiset ajatuksetkin katoavat kokonaan yhdeksi päiväksi ja ihminen saa uusia voimia. Päivä kuuluu jumalanpalveluksen tehtäviinkin. Omaisiakin ehtii tapaamaan ja voi tehdä hyvää. (Jes 58:12-14)
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13)
jatkuu heti alla........................
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatkoa edelliseen..................
Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa. (Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain Jaakobin mukaan. (Jaak 2:10-12) Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta, mutta taakka se ei ole koskaan oikein vietettynä. (1 Joh 2:4)
Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat lepopäivän vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo. -Sen Jumalan joka on luonut taivaan, maan ja ihmisen ja tietää mikä ihmiselle on hyväksi.
Lepopäivää on vietetty hiukan erilaisissakin merkityksissä; -Ensin luomistyön muistomerkkinä, sitten kivitauluissa ihmisen fyysistäkin lepoa varten ja myös Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Uudessa liitossa ja uudessa maassakin Herran pyhäpäivää vietetään. Muitakin merkityksiä ihmisellä ollut on Herran kunniaksi vuoden jokaisena viikkona yhtenä päivänä viikossa. Ihmiskunnan historiassa on aina vietetty sapattia. Ikuinen asetus ei koskaan lopu.
Uudessa maassakin on ”sapatti” kunniassa. >Jes 66:22-23.
Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Jeesus muuttanut sapattia; Matt 5:17-20 Jeesus puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr: "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)
Aikamme ihmiset uupuvat ja masentuvat. Hengellinen lepopäivä on hyvä stressin poistaja, mielen virkistäjä ja voimien ylläpitäjä. Jos ihmiset olisivat aina noudattaneet Jumalan käskyä ja viettäneet Herran pyhän päivän maailmassa ei olisi jumalatonta menoa ja kärsimystä. Ihmiset tekisivät hyvää, eivät puhuisi pahaa >2 Tim 3 luku. (Ps 34:15)
”Jumalattomalla ei ole rauhaa sanoo Herra” (Jes 48:22)
Jumalan rakkaudessa ihminen lepää ja on tyytyväisempi. Elämässä usko on vahva ”oljenkorsi” huolissa ja vaikeuksissa kamppaileville. Varmuus. (Room 5:1-11)
Elämä Herrassa Jeesuksessa ihminen ei jatkuvasti murehdi ja kärsi vaikka puutta olisikin. Maailman menot ja halut tuovat kärsimystä ja pettymyksiä. (1 Tess 4:1-12, Kol 3:1-17, Ef 2:1-10, 4:17-32, Room 8:1-17, 2 Piet 3:3,9-10) Ihmisen on elettävä maailmassa mutta ei voi liikaa rakastaa maailman asioita. (1 Joh 15-17)
”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Katsokaa minua: Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt 11:28-30)
Ihminen muuttaa tapojaan ja arvojaan elämässä. Isä ja Poika odottavat myönteistä vastausta. Jumala tahtoo että kaikki kääntyisivät rauhan ja uskon tielle. (Room 5:1-11) (Apt 26:18)
Jokainen tahtova saa levon Herrassa. Että ihmisellä olisi onni. Aamen.
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8.1
Jari Laurila
8.1.2013