Totta vai tarua?

Olen menettänyt vuoden sisään molemmat mummoni. Molemmat näkivät enneunia ja kertoivat niistä minulle. Ensimmäisen mummoni menehtymisen jälkeen itkin voimakkaasti sängyssä käpertyneenä kuin sikiö, tunsin hyvin vahvasti, että minua lohdutetaan, tunsin kuinka joku silittää päätäni, tunsin hetkellisen kosketuksen niin voimakkaasti, että pomppasin pystyyn! Olin aika itkuinen, joten en tiedä olenko voinut itse kehittää sen aistimuksen jotenkin? Tätä ennen olin pyytänyt Jumalaa apuun. Toinen mummoni kuoli viime viikolla. Karmeaa, mutta näin enneunen n. 1 viikko ennen, että jotain surua on luvasssa (olin todella surullinen kun heräsin). Uni meni näin: oveen koputetaan meidän kotona, avaan oven ja oven takana on pieni nainen/tyttö (voi olla lapsi tai vanhus, koska on niin pieni) ja hän on hyvn pahoillaan (jostakin), tunnen, että hän tulee lohduttamaan minua ja hän ojentaa kukkakimpun ja on hyvin surullinen/pahoillaan ja minä halaan häntä liikutuksesta ja itken unessa. Kysyn häneltä: missä asut? Tyttö/nainen vastaa, että ei missään, ei hänellä ole kotia. Muistin myöhemmin, että mummoni aina sanoi noin (hän suri kun hänellä ei ollut kotia, koska asui vanhainkodissa). Kävin katsomassa mummoa aaton aattona ja menin kirkkoon tämän jälkeen ja ostin enkelikuusenkoristeen. Unessa esiintynyt tyttö oli hyvin samanlainen kuin tuo enkeli, jonka ostin kirkosta. Muutakin ihmeellistä tapahtui: koko joulun ajan joulukuusemme valot syttyivät itsestään palamaan ja sammumaan vähän väliä ja usein hyvin symbolisissa kohdissa (esim. lapset halaavat toisiaan ja valot syttyvät itsestään kuuseen palamaan samalla hetkellä kun lapset halaavat yms.). Tahdon uskoa, että tuo kirkosta ostamani enkeli olikin "oikea enkeli" , koska ilmestyi unessa (tuli lohduttamaan) ja lähetti ihmeellisiä viestejä valon muodossa. Toki kaikki voi olla sattumaa vai mikä on teidän tulkinta tapahtuneesta? Olen hyvin herkkä ihminen ja vaistoan monet asiat etukäteen (mieheni sanoo minulla olevan seitsemäs aisti)