Tästäkään duunipäivästä ei tuu mitään. Miks
ihmeessä et lähetä jo meiliä? En jaksa odottaa
aina iltapäivään! Höh. Onkohan mun aika jo
unohtaa sut. En tekis sitä vielä.
Mä en oo ainoa joka on väsynyt seikkailuihin.
Kundit sanoo samaa. Seikkailujen sijaan sitä
haluis taas vakituisen, jonka kans seikkailla.
ihmeessä et lähetä jo meiliä? En jaksa odottaa
aina iltapäivään! Höh. Onkohan mun aika jo
unohtaa sut. En tekis sitä vielä.
Mä en oo ainoa joka on väsynyt seikkailuihin.
Kundit sanoo samaa. Seikkailujen sijaan sitä
haluis taas vakituisen, jonka kans seikkailla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...Taidan odotella samassa tilanteessa kuin
sinäkin. Tekisi välillä mieli luopua koko kissa
hiiri leikistä, mutta kun miettii millaista olisi
seikkailla yhdessa jossain, niin en voi antaa
periksi.
Minun kysymys kuuluukin itselleni. Miksi en tee
itse jotain asioiden hyväksi? Miksi vain leikin
takaisin? Miksi en ota ohjia ja johdata meitä
seikkailuun? Mitä ihmettä minä sitten pelkään?
Miksi en luovuta ja mene vain nukkumaan? Miksi
olen rakastunut, mutta en suostu sitä myöntämään?
Voitkos sinä kertoa minulle, miksi rääkkään
itseäni?
Veera
Ei kai me rääkätä itseämme. Mä luulen, et me
hyvin tarkkaan tiedetään, mitä tehdään. Me
etsitään & annetaan itsellemme lupa etsiä. Vaikka
ollaan petytty joku kerta, ollaan opittu siitä.
Mekin ollaan oltu sinä osapuolena, jonka takia on
petytty.
Me uskotaan yhä etsimiseen. Ja tää on meille vaan
yks väylä etsiä...
(Ja by the way se odotettu maili tuli ja siinä
oli jotain enemmän, mitä olisin voinut
kuvitellakaan.)
Tästä ei miehestä ei kuulu (tosin se on
ymmärrettävää) eikä häntä näy (vielä
ymmärrettävämpää, kun on suuri este) Mutta hän
minulle kyllä vastaisi jos soittaisin tai
viestisin, mutta... vielä kun tiedän että hän
odottaa yhteydenottoani. Miksi minä en vain tee
sitä, ja päästä molempia kärsimyksestä? Miksi
minä odotan että hän tekee sen?
Hienoa kun jollain selviää asiat, Olen iloinen
puolestasi. minä taas jatkan samaa rataa... jolle
loppua ei näy, ennen kuin kaikki on pilalla...
Mä olen kuin taivaassa! Meillä oli eilen ihana
ilta...
Mä haluaisin toivottaa niin mielettömän paljon
rohkeutta että sä tekisit itse lopun tosta
kärsimyksestä. Mä voin kuvitella. Sä olet
uskomattoman fiksu ja rakastettava, sua varten on
se toinenkin, se oikea!
Mulle on jäänyt mieleen lukemani juttu, jossa yks
mies etsi sitä yhtä oikeaa. Kunnes se tajusi,
että ympärillä on sata sitä oikeaa. Täytyy vain
uskaltaa tarttua ja elää...
Mä toivon sydämeni pohjasta sulle onnea! Mäkin
olen pettynyt ja kärsinyt, nyt on taas vuoro olla
pilvissä...
...pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä
jotain. Mutta miksi kaikki ei ole kuin satu
kirjoissa, joissa prinssi rohkea ottaa kädestä
kiinni ja vie mennessään? Miksi minunlainen
rämäpää jää niin vaiti kun hän on lähellä? Miksi
Hän ujostelee minua? Totuus on ettei tästä tule
mitään... ei kun vain odotamme molemmat ihmettä!
Missä on se taika, mikä tekee ujoutuneista
rohkeista ihmisistä jälleen uskalijaita?
Todellakin olen onnellinen puolestasi... Onnea
jatkoonkin. Sen ansaitset...
mutta ne sata oikeaa, ei ole juuri tämä... Ja
minuakin on vain yksi, ja hän tietää sen. Ehkä me
vain pelkäämme rakastua oikeesti?
Joo, totta! Rakastumisen pelko tai rakastamisen
näyttämisen pelko. Siinähän sitä vaikeutta, kun
on pakko laittaa itsensä kokonaan mukaan!
Mä en olis silloin torstaina uskonut, mitä mulle
tapahtuu. Me otettiin tietoinen riski; tunteet
toisiamme kohtaan avoimesti esiin toista
pelkäämättä. Kannatti!
sen ottaisin vaikka heti, jos vain voisin...
Tilanteemme ei ole mitenkään yksinkertainen,
koska en voi jostain syystä miestä tavata face 2
face. Molemmat olemme kaiken lisäksi kovin
vastahakoisia puhumaan kaikista
henkilökohtaisista tunne asioista... Molemmat
pelkää itseään, enemmän kuin toista...
Minä pelkään rakastuvani oikeasti, koska en
koskaan ole rakastanut ketään. Mutta vielä
enemmän pelkään että särjen hänen "hauraan"
sydämensä, koska siitä minulla on paljon
kokemusta. En ikinä halua hänelle mitään pahaa,
mutta kun itse ei ole hyvä...