Opettajien sivistystasosta ja peruskoulun tasosta

Kuulun samaan luokkaan kanssasi.

Olen insinööri ja olen opettanut toistakymmentä vuotta amiksessa. Yksityisellä puolella olin myytitehtävissä. Myyntipäällikkönä kun edellinen lama vei työpaikkani.

Muistan opiston matikan ope sanoi kurssien lopuksi"suurin osa teistä ei tule koskaan tarvitsemaan toisen asteen yhtälön ratkaisua" ja olin yrittänut opetella integraalilaskua, laplasemuunnoksia ja matriisilaskentoja ym. Omalta osaltani kävi juuri näin. Myynnissä tarvittiin prosenttilaskua katteen laskemiseksi, opettajana riittää ensimmäisen asteen yhtälö prosenttilaskun lisäksi.

Opettaessani alussa myös fysiikkaa totesin, etten ollut tarvinnut sitä opiston jälkeen, piti opetella se uudestaan, enkä ollut aina varma ymmärsinkö itsekkään opetustani. Harjoitustehtävät ja niiden vastaukset pelastivat minut.

Mielestäni ongelmia on kaksi. Ns pussinperien poistaminen, jolloin amiskin muuttui toisen asteen oppilaitokseksi jonka suorittaminen takasi jatko-opiskelupaikan. Kun miitama % oppilaista hakeutuu jatko-opintoihin, se merkitsee lähes sadalle prosentille oppilaista sellaisten asioiden opiskelua joita he eivät asentajina tarvitse.

Kun opettajana tiedän tämän oli lähes mahdotonta motivoida oppilaita, olisi ops;n mukaan matikassa pitänyt opettaa mm. tilastotiedettä ja todennäköisyys laskentaa. en opettanut kertaakaan, hyvä kun oppivat prosenttilaskun ja yhtälön ratkaisun.

Kun opetan nykyään vain ammattiainetta, siinä on samat ongelmat kuin meillä oli opistossa. Opiskelimme kaikki samat asiat. kun tapailimme valmistumisen jälkeen totesimme olevamme ainakin kymmenessä erilaisessa työssä.

Aloitin itse suunnittelijana, työ oli muutosten suunnittelua Nesteen tuotantolaitokseen. Ihme ettei se koko pas ka räjähtänyt taivaan tuuliin minun suunnitelmien takia, onneksi en silloin ymmärtänyt asiaa.

Missään en ole suorittanut eikä meillä ole oppilaille kurssia jossa opetettaisiin opiskelemaan. Se olisi kaikkein tärkein asia opittavaksi.

Noihin yllämainitsemiini ongemiin ei vaan ole ratkaisua olemassa normaali koulutuksessa. Opetetaan turhaa, mutta kukaan ei pysty sanomaan mikä osa siitä on sitä turhaa. Sähköasentajienkin työtehtävät ovat niin moninaisia ettei ole järkevää eikä mahdollista täsmäopetukseen ja vain tarvittavien tietojen opettamiseen.

Perusopetus laahaa väistämättä yhteikunnan ja työtehtävin muutoksista jäljessä. Ainakaan minä en ymmärrä miten perusopetuksen muutos saataisiin nopeammaksi.

Se jää erilaisten kurssikeskusten ym tehtäväksi.

Et ole varmaankaan tutustunut eri oppiaineiden opetussuunnitelmiin. Et löydä sieltä paljonkaan nippelitietoa.

Matematiikan tuntimäärä on jo merkittävän suuri. Matikkaa on yläasteella enemmän kuin vaikkapa äidinkieltä. Jokainen oppilas lukee vähintään kahta ellei kolmea vierasta kieltä vähintään neljä tuntia viikossa. Taito- ja taideaineita et mainitse, mutta niitä vängätään koko ajan mediassa lisää, vaikka niitä on esim. seiskaluokkalaisen lukkarista jo kolmannes. Ei köksää ja kässää ja liikkaa voi varmaan nippelitietona pitää.

Olet ilmeisesti sen verran opiskellut, että lienet itsekin havainnut, että on vaikea pitää kaikkea oppimaansa mielessä, jos tietoa tai taitoa ei jatkuvasti tarvitse. Se, että nuori ei osaa prosenttilaskuja, ei tarkoita sitä, että hänelle ei olisi niitä opetettu. Luultavasti hän on vielä kokeenkin läpäissyt. Valitettavasti vain perusmurrosikäinen on yleensä täysin vakuuttunut siitä, ettei tule koskaan tarvitsemaan prosenttilaskuja, predikaatin käsitettä, ruotsin kielen taitoa, pilkkusääntöjä jne. yhtään missään. Tämä asenne takaa sen, että pysyviä muistijälkiä ei puberteettimyllerryksen vaivaamiin aivoihin kaikesta jää.

Toinen seikka on sitten se, että peruskoulua käyvät kaikki, myös ne "laaja-alaisista oppimisvaikeuksista" kärsivät, jotka keikkuvat siellä normaalin älykkyyden alarajoilla ja joille abstrakti ajattelu on hyvin vaikeaa. Heidätkin on käytännössä pakko viedä koulun läpi. Tukitoimin ja armovitosin ja kannustavin kutosin se onnistuu yleensä, vaikka oppilaan päähän ei ole paljoa jäänytkään. Totuus paljastuu jatko-opinnoissa, mutta ei sitä mielestäni voi peruskoulun opettajia syyttää. Meihin kohdistuu koko ajan merkittäviä paineita "eriyttää" ja "auttaa" ja "tukea" eli hoitaa päättäri niillekin, jotka eivät oikeasti opi. Eihän näitä nuoria voi minnekään yleensä siirtääkään tai loputtomiin jättää luokalle.

"Miksi peruskouluissa ei lueta aineita, joista voisi oikeasti olla hyötyä myöhemmissä opiskeluissa, kuten kieliä ja matematiikkaa."

Peruskoulussa luetaankin kieliä ja matikkaa. Matikkaa on peräti 10 kurssia yläkoulussa, kieliä voi valita vaikka mitä - toki riippuen koulusta...

Miksi ei siis lueta (vain) aineita, joista on hyötyä jatko-opiskeluista? No, mitä ne jatko-opiskelut on? Yksi haluaa maalariksi, toinen haluaa catering-alalle, kolmas himoitsee lukioon ja neljäs haluaa korjata autoja sekä viides hakee teatterialalle. No, mitäs aineita me nyt näille opetettaisiin?

Maalari tarvitsee nyt ainakin matikkaa ja kemiaa... gatering-alalla taas kotitalous ja terveystieto voi olla aika hyödyllisiä, lukiossa yleissivistys, kielet, matikka, teatterialalla tai vastaavalla kuvataide, ilmaisu.

No, mitä me siellä opetetaan? Me annetaan mahdollisuus siihen, että oppilas voi hakeutua eri aloille eikä vain aloille, joissa matikka ja kielet hallitsee. Sen lisäksi jokainen oppiaine tuo oman lisänsä ajatusmaailmaan, ongelmanratkaisuun ja luovaan oppimiseen. Ei voida pisteyttää eri aineita. Toki, matematiikan opettajana, myönnän sen, että arvostan eniten aineista matematiikkaa ja kieliä, koska niitä nyt ainakin tarvitaan alalla kuin alalla. Mutta eihän nyt kaikki oppilaat tällaisille aloille hae. Peruskoulu takaa sen, että niissä jatko-opinnoissa voi syventää tietoja eikä sitä, että jatko-opinnoissa opiskeltaisiin perusasioita eikä itse ammattiopintoihin päästäisi koskaan sisälle...

En tunne peruskoulun OPS:a, ihmettelen vain sitä, että7-8 oppilas ei noita perusteita tunne.

Omassa kirjoituksessani toin selvästi esiin opiskelun kohdidtamisen vaikeuden. Se jatkku amiksessa, ja omana aikanani myös insinööri kuolutuksessa.

Tietoni perukoulusta perustuu lehtikirjoitteluun ja oppilaiden kertomuksiin ja osaamiseen, mitään yhteidenpitoahan ei teidän ja meidän välillä ole