Keskustalaiset voimat saivat alulle kehityksen Suomen itsenäisyyden saavuttamiseksi.
Oikein mieltä hiveli kun eilen tv:ssa puhuttiin kunniakkaasta talonpoikaisarmeijasta Mannerheimin yhteydessä.
Keskustalaiset voimat olivat itsenäisyystaistelussa ainoina aidon suvereniteetin kannattajia.
Oikeistolaiset halusivat tiivistä yhteyttä Saksaan ja työväestön aseman pitämistä entisellään.
Vasemmisto taas toivoi apua idästä ja olisi halunnut tehdä Suomesta sosialistisen valtion, jolla olisi tiivis yhteys Venäjän työväen proletaareihin.
Oikein mieltä hiveli kun eilen tv:ssa puhuttiin kunniakkaasta talonpoikaisarmeijasta Mannerheimin yhteydessä.
Keskustalaiset voimat olivat itsenäisyystaistelussa ainoina aidon suvereniteetin kannattajia.
Oikeistolaiset halusivat tiivistä yhteyttä Saksaan ja työväestön aseman pitämistä entisellään.
Vasemmisto taas toivoi apua idästä ja olisi halunnut tehdä Suomesta sosialistisen valtion, jolla olisi tiivis yhteys Venäjän työväen proletaareihin.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Noin ne asiat silloin olivat. Nyt on maa jälleen vaipumassa huonoon jamaan.
Toivottavasti Sipilä Mannerheimin tapaan tulee pelastamaan Suomen itsenäisyydestä sen mitä pelastettavissa on.
"Toivottavasti Sipilä Mannerheimin tapaan tulee pelastamaan Suomen itsenäisyydestä sen mitä pelastettavissa on."
Kyllä minullekin kelpaisi itsenäinen lomamatka ulkomaille, jos joku muu sen maksaisi.
Tunnet heikosti historiaa. Suomen itsenäisyyttä ajoivat ensimmäisinä fennomaanit. Heidän toimintansa keskittyi aluksi suomenkielen aseman vahvistamiseen, mutta 1850-luvulta alkaen kansallismielisten tavoitteeksi alettiin asettaa myös oma itsenäinen kansallisvaltio. Fennomaaneja oli paljon talonpoikaissäädystä, joten tässä mielessä varhaiskepulaiset voimat olivat kyllä liikkeellä. Sen sijaan ruotsinkielinen aatelisto, porvaristo ja virkamiehistö vastustivat tällaisia ajatuksia. Nouseva työväenliike omaksui pian kansallisvaltioaatteen, mutta ehkä enemmän siitä praktisesta syystä, että sillä tavoin olisi mahdollista parlamentaarisin keinoin paremmin edistää työväenliikkeen etuja. Itsenäisyystavoitteen kaksi tukipilaria olivat siis fennomaanit ja työväenliike.
Porvaristo muutti näkemystään vasta itsenäisyyden tavoittelussa vasta Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Siihen asti porvaristo juonitteli yhdessä venäläisten kanssa itsenäisyystavoitteita vastaan.
Itsenäisyyden tavoittelussa ei ollut muita olennaisia erimielisyyksiä. Kaikki tavoittelivat itsenäistä Suomea. Oikeistolla oli kuningasajatuksensa eli jonkinlaista liittoutumishaavetta Saksaan. Vasemmisto ei tavoitellut sosialistista valtiota ainakaan suoraan, vaan uskoi kaiketi siihen, että tasavaltainen Suomi siirtyisi parlamentaarista tietä myöten sosialismiin. Mitään diktatuuria ei siis tavoiteltu. Tuolloin tilanne oli sekava vielä Venäjälläkin ja sen lopullinen suunta avoin. Ei siis ollut olemassa mitään pysyvää ja pitkäaikaista sosialismin hallintomallirakennetta. Suomessa oli vankat parlamentaariset perinteet, mihin vasemmisto sinällään oli tyytyväinen. Järjestelmän haittana oli tsaarin veto-oikeus, mitä oikeisto käytti meillä hyväkseen torpatekseen uudistusvaatimukset.
Jos vasemmisto olisi saanut vallan Suomessa, varmaan Suomella olisi ollutkin tiivis yhteys Neuvostoliittoon sosialistisen järjestelmän vuoksi. Tuolloinhan ei vielä tavoitteena ollut kansallismielinen sosialismi vaan internationalistinen sosialismi (utopia). Sosialistinen utopia halusi itse asiassa heikentää kansallisvaltioiden merkitystä, mikä olisi ollut mm. tie rauhaan. EUhan on juuri tällainen kansallisvaltioita heikentävä yhteistyöelin ja sen suuri saavutus on rauhan saavuttaminen, mistä myönnettiin nyt Nobelin rauhanpalkintokin. Tässäkin Kepulla on kyllä varhainen oppi-isä Santeri Alkio, joka ehdotti aikoinaan Euroopan Yhdysvaltojen perustamista. Eli voi sanoa, että meillä EU-kehityksen aatteellinen perusta löytyy kepulaisuudesta.
Mistään kunniakkaasta talonpoikaisarmeijasta ei voi valitettavasti puhua. Pikemminkin häpeällisestä. Tosin eivät serbitkään tunne häpeää oman armeijansa toiminnasta, vaikka kaikki muut valtiot tuomitsevat sen toiminnan Jugoslavian hajoamisprosessissa. Suomen talonpoikaisarmeija syyllistyi erittäin vakaviin sotarikoksiin, joista ketään ei kuitenkaan koskaan tuomittu. Mannerhein tuon armeijan päällikkönä oli tietysti vastuussa tapahtuneesta ja tänä päivänä sellainen toiminnan olisi vienyt miehen Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomittavaksi.
Talonpoikaisarmeija kaiken lisäksi mitä ilmeisemmin höynäytettiin mukaan sotaan. Muutenhan sota ei aluksi edes koskenut millään lailla Pohjanmaan talonpoikia, koska sodan painopiste oli puhtaasti etelässä, Kartano-Suomen alueilla. Höynäytys tapahtui siinä, että talonpojat luulivat vastustajan olevan Venäjän armeija muutamalla suomalaisella loikkarilla vahvistettuna. Heille tuli yllätyksenä se, että viholliset osasivatkin järjestään puhua suomea.
"Oikeistolla oli kuningasajatuksensa eli jonkinlaista liittoutumishaavetta Saksaan."
Kyse ei ollut mistään epämääräisistä haaveista. Svinhufvudin senaatti teki Suomen sisällissodan vielä kestäessä Saksan keisarikunnan kanssa sopimuksen, jossa ylin määräysvalta Suomen ulko-, turvallisuus-, talous- ja kauppapolitiikkaan luovutettiin Saksalle. Suomesta tuli de facto Saksan alusmaa Saksan Mitteleuropa-suunnitelman mukaisesti. Vasta Saksan romahdus marraskuussa 1918 pakotti Saksan helmoissa viimeiseen saakka riippuneen Suomen rupeamaan itsenäiseksi, ja saksalaissuuntausta vastustanut venäjänsuomalainen, ententemielinen valkokenraali Mannerheim kutsuttiin ulkomailta valtionhoitajaksi.
"Tosin eivät serbitkään tunne häpeää oman armeijansa toiminnasta, vaikka kaikki muut valtiot tuomitsevat sen toiminnan Jugoslavian hajoamisprosessissa."
Kannattaa muistaa että länsimaiden propagandassa serbit on täysin yksipuolisesti demonisoitu 1990-luvun alusta lähtien, koska Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten liittolaisten geopoliittisiin intresseihin on kuulunut Jugoslavian ja Serbian silpominen ja alistaminen lännen protektoraatiksi. Siinä länsi onkin valitettavan hyvin onnistunut, lähinnä siksi että Venäjä oli vielä 1990-luvulla liian heikko auttaakseen serbejä. Tosin Venäjä sai lopulta kostonsa v. 2008, jolloin Venäjä saattoi käyttää Kosovon ennakkotapausta perustellakseen, miksi Venäjä aseellisesti puolusti Etelä-Ossetian ja Abhasian riippumattomuuden Yhdysvaltain satelliittivaltio Georgiaan nähden.
Punakapinan päätyttyä osa suomalaisista sosiaalidemokraateista siirtyi itärajan taakse perustamaan Karjalan työkansan kommuunia. Ajatuksena oli sen perustamisen jälkeen levittää sosialistista työväenaatetta myös Suomeen ja yrittää maan uudelleen valtausta mm. suuriin metsätyömaihin tukeutumalla.
Porvareilla oli tiivis yhteys Saksaan, jolla oli oma itsekäs tavoite, Suomen luonnonvarat, puu pääasiassa.
Kyllä talonpojilla oli hyvin vahva motiivi lähteä mukaan. He omistivat maata ja sen suhteen he tunsivat itsensä uhanalaisiksi. Puhut täyttä potaskaa kun väität heitä harhautetuiksi.
Työväestön elinolosuhteet olivat tosi kurjat, joten heillä oli ehkä vielä vahvempi motiivi lähteä oikeutta hakemaan.
Sinulla tuli ensimmäisessä lauseessa virhe.
Aikomuksesi oli kaiketi tunnustaa että "Tunnen historiaa heikosti" ja silloin olet jäätävän oikeassa.
Vielä huonommin osaat tulkita tuntemuksiasi.
Tämä on tuttua Mielipidepankin historiantulkintaa.
Sirola opiston vanhat politrukki-veteraanit saisivat polittisia orgasmeja jos pääsisisivät lukemaan tämän veijarin historiantulkintaa.
Pitää kyllä paikkansa, että Suomesta tuli 1918 Saksan alusmaa siihen saakka, kun Saksan keisarikunta romahti ja Saksa hävisi sodan vuoden 1918 lopulla. Senaatti oli vuoden 1918 keväällä tehnyt jopa salaisen sopimuksen Saksan kanssa eräistä asioista. Tämä alistuminen Saksalle kertoo osaltaan myös vallanpitäjiemme heikosta halusta itsenäistyä.
Jugoslavia hajotessa sotarikoksiin syyllistyttiin useammallakin taholla, mutta eivät serbit tässä kohdin huonoimmaksi jääneet.
Sisällissodassa Pohjanmaan talonpoikien maaomaisuus ei ollut uhanalaisena. Siellä ei esiintynyt samanlaisia eturistiriitoja kuin kartano-Suomessa. Pohjalaisia talonpoikia pidettiin kaiketi työväestön puolella rehteinä suomalaisina työntekijöinä, joilla ei ollut taipumusta alistaa muita. Päivätyöt, maaton maaseutuväestö sekä tehdastyöväestö olivat etelässä, eivät pohjoisessa.
Talonpoikien harhauttamista on tutkinut emeritusprofessori Heikki Ylikangas, joka esitti tämän teoksessaan "Tie Tampereelle" 1990-luvun alussa. Talonpojillahan on pitkään elänyt vahvana usko siitä, että kyse oli vapaussodasta eikä mistään kansalaissodasta. Se kuvastaa hyvin osuvasti sitä, että höynäyttämisellä on hyvät perusteet.
Mikä siinä oli sellaista, mikä ei pitäisi paikkaansa?
On esimerkiksi yleisesti tiedetty historiallinen fakta, että kapinoitsijat laativat sodan kestäessä Suomelle perustuslakiluonnoksen, jonka mallina olivat Yhdysvaltojen ja Sveitsin perustuslait sekä Ranskan vallankumouksen ihanteet. Se oli siihen aikaan moderni tasavaltainen perustuslaki. Tämä ei tietenkään poista sitä, että sosialistit tavoittelivat sosialialismi, mutta kaiketi uskoivat sen toteutuvan helposti parlamentaarista tietä.
Kapinoitsijat kapinoivat siitä myös sisällissodan vanha nimikin punakapina.
On helppo jälkikäteen hakea oikeutusta vallananastukselle siten että sen ihanteet olivat "oikeat".
Talonpoikaisarmeja puolestaan teki mitä sen kuuluikin eli varmisti Suomen itsenäisyyden tuona levottomana aikana.
Jälkikäteen on myös helppo hurskastella miten valkoisen armejan jälkipyyki suoritettiin.
Venäjän bolseviikki-vallakumouksen jälkipyykkihän saatiin valmiiksi vasta sitten kun Neuvostoliitto lakkautettiin.
Kun kapina epäonnistuu, sitä nimitetään kapinaksi ja kun se onnistuu, kyse on vallankumouksesta. Kapinaan johtaneet syyt kuvaavat myös sitä, mistä kapinassa oli kyse. Sisällisota tai kansalaissota kuvastaa juuri sitä, että kyse oli sisäisestä kahakasta eikä sodasta ulkovaltoja vastaan. Kapina on sanana lisäksi liian mieto, koska tässä käytiin rankkaa sotaa, joka vaati paljon uhreja.
Syiden kertominen ei tarkoita mitään oikeutuksen hakemista vaan sitä, että ymmärretään paremmin, mistä oli kysymys. Minusta kapinaan ryhtyneiden päätös asellisesta kapinasta oli suuri virhe, mutta ymmärrän niitä syitä, jotka johtivat tuohon päätökseen.
On historian vääristelyä väittää, että talonpoikaisarmeija varmisti Suomen itsenäisyyden tuona aikana. Ei se sitä kyennyt edes varmistamaan. Suomen itsenäisyyttä ei aluksi edes uhannut mikään ulkovalta. Vasta sen jälkeen, kun Saksan armeija saapui maaperällemme, syntyi ulkoinen uhka, jota vastaan talonpoikaisarmeija ei alkanut taistelemaan. Suomi siirtyi Saksan alusmaaksi ja itsenäistyi siitä meistä riippumattomista syistä vasta vuoden 1918 lopulla.
Valkoinen puoli unohtaa mielellään tämän vaiheen historiassamme.
Valkoisen armeijan jälkipyykki on oma lukunsa. Itse otin esille sotarikokset eli ne eivät ole sitä varsinaista jälkipyykkiä vaan sodanaikaisia rikoksia. Hyökättiin sairaalaan, ammuttiin järjestelmällisesti antautuneet vangit jne. Ne ovat puhtaita sotarikoksia, joista olisi pitänyt langettaa rangaistukset, jos olisi noudatettu Suomen lakeja ja kansainvälistä oikeutta. Suomen kaltaisen maan tulisi aina pyrkiä pitämään kilpensä puhtaana, sillä talvi- ja jatkosodassa tulimme tunnetuksi valtiona, joka ei ainakaan suuressa mittakaavassa syyllistynyt sotarikoksiin, vaikka itse jouduimme sellaisten kohteeksi.
Korljoville on annettava tunnustus siitä, että hän kuvaa ja alleviivaa venäjän imperialismia ja sen harjoittamaa kansainvälistä väkivaltaa - jopa vainoharhaista kostamista viattomille - kerrankin selkeästi.
On aina muistettava tarkastella asioita siinä kontekstissa, jossa ne tapahtuivat. Tuskin meistä kukaan olisi kummoisempaan suoritukseen pystynyt. Molempia puolia on siis ymmärrettävä heidän motiiviensa kautta.
Tuolloin oli Geneven sopimus voimassa vain haavoittuneiden ja sairaiden vihollisten suojelemiseksi. Vankien kohtelusta sovittiin vasta II maailmansodan jälkeen.
Jos kerran mielestäsi valkoisia harhautettiin sotaan, niin ei ainakaan vähäisemmässä määrin samoin voisi sanoa punaisista.
Arvostan aitoja vasemmistolaisia koska heillä on kirkas ja perusteltu periaate. Demareita opportunistisina "plasebovasemmistolaisina" ei kukaan moraalinen ihminen voi arvostaa.
Valkoiset saivat Suomen ruotuun, Keskusta pääosassa. Se oli myös pitkän aikaa rakentamassa Suomea demarien kanssa, äärivasemmisto mukana. Se oli silloin kun demareillakin oli vielä edes hitunen ideologiaa.
Siis: Kolminkertainen eläköönhuuto Keskustalle: ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN!ELÄKÖÖN!
Juuri laillista valtiovaltaa puolustamaan lähtenyt talonpoikaisarmeja oli itsenäistyvän Suomen tukijalka ja varmistaja. Tämän tunnustaa virallinen historiankirjoitus ja sen olisi aika tunnustaa myös nämä "punaisen totuuden toitottajat"
Mutta toisinkin olisi voinut käydä
Mikäli kapina olisi päättynyt punaisten voittoon osa valkoisesta armejasta olisi siirtynyt Ruotsiin tai palkkasotureiksi Venäjän valkoisten puolelle ja kotiin jääneet hengissä säilyneet talonpojat olisivat taipuneet pääosin punaisten mielivallan alle.
Bolseviikit olisivat kuitenkin ajanmittaan ottaneet Punasuomen Neuvostovenäjän "toverilliseen suojelukseen" ja silloin olisi turha puhua itsenäisestä Suomesta.
Myös maamme jako Ruotsin ja Neuvostovenäjän kesken olisi voinut olla kohtalomme pitkittyneessä sisällissodassa..
Kun asiat menivät niinkuin menivät, ne toivat Suomelle itsenäisyyden, jota taas ollaan menettämässä EU:lle.
Päävastuun itsenäistymisestä ja sen säilyttämisestä ovat pitkässä juoksussa kantaneet Keskustan isänmaalliset voimat.
Aliarvioit pahasti suomalaisten tietämyksen vuonna 1918, jos oletat Pohjanmaan talonpoikien joutuneen höynäytetyksi niin paljon, etteivät tienneet enneen Kartano-Suomea, että vastassa on ensisijaisesti suomalaisia punakaarteja.
Ajattele nyt:
Sanomalehdet ilmestyivät jo vuonna 1918 ja myös puhelin oli keksitty. Tieto vapaussodan luonteesta kulki niiden kautta syrjäisimpäänkin kylään asti parissa päivässä.
Väitettäsi seuraten pohjalaiset työväenyhdistyksetkin eli sosialidemokraatit olisivat olleet yhtä autuaan tietämättömiä kuin talonpojat, että toverit etelässä ovat ryhtymässä kapinaan. Näin ei tietenkään ollut, vaan pohjalaiset yhdistykset tiesivät hyvissä ajoin hankkeesta ja päättivät kapinaan osallistumisesta vastaavin kokouksin kuin nähtiin pentinkulmalaisten osalta televisiossa pyörivässä Täällä pohjantähden alla -elokuvassa. Valkoisen Suomen maaseudulla toimineet työväenyhdistykset tekivät kuitenkin valtaosaltaan päinvastaiset päätökset - sellaiset kuin räätäli Halme sekä Kivivuoren Otto ja Janne.
Olettamuksessasi saattaa päteä muutamaan talonpoikaan niinä sodan parina ensimmäisenä päivänä, joina valkoisen armeijan tehtävänä oli riisua kylissään majailleet venäläiset joukot aseista, mutta ei sen pitemmälle. Heti kun nämä miehet olivat edenneet kaupunkeihin kotiseudullaan, heitä vastassa oli myös tehtaiden työläisiä. Noina ensimmäisinä päivinä heillä oli käsissään sanomalehtiä, jotka kertoivat, mitä Etelä-Suomessa tapahtuu.
Kyllä tieto kulki tuohon aikaan ilman nettiyhteyksiäkin, hyvänen aika!
Kiitoksia vaan hyvästä avarruksesta po asiaan. "Paikkoheitto" oli oivallinen täydentämään kokonaisuutta.
Myös nykyään näyttävät etelän "kehittyvät" alueet erkanevan muusta Suomesta. Se on lisännyt myös itsekkyyttä ja voimantuntoa, jopa typeryyteen saakka.
P.S. Punaisia nähdäkseni harhautettiin aikamoisella menestyksellä, utopistisilla lupauksilla. Se oli mahdollista tiedonsaannin yksipuolisuuden vuoksi.
Valkoisilla lienee ollut parempi käsitys kokonaistilanteesta.
Tottakai tietämys sodan todellisesta luonteesta alkoi paljastua kaikille sen jälkeen, kun sota oli alkanut. Mutta talonpoikaisarmeijan ja jääkärien rekrytointivaiheessa oli värvätyille annettu ymmärtää, että tässä lähdettäisiin nimenomaan vapaussotaan, jossa päävastustaja olisi Venäjän maassa oleva armeija. Tämä käsityshän heijastuin kaualle tulevaisuuteenkin, kun sotaa haluttiin nimittää vapaussodaksi eikä sisällissodaksi tai kansalaissodaksi.
Kun sotaan oli lähdetty, silloin oli myöhäistä jo perääntyä. Siinä olisi voinut käydä silloin niin, että miehiä olisi alettu syyttää rintamakaskuruudesta. Tosin siihen aikaan oli yleistä ottaa omaa lomaa, jos kotipuolen asioiden hoito sitä vaati. Vähitellen tunteet myös kuumenivat, kun alkoi tulla uhreja, mikä sitoutti miehiä tietysti sotaan. Talonpoikaisarmeijan asema oli kuitenkin aluksi samantapainen kuin apuun kutsutun saksalaisarmeijan. He olivat varsinaisen kiistan ulkopuolisia, apuun kutsuttuja joukkoja, jotka sitten myös ratkaisivat lopputuloksen. Jos rekrytointi olisi epäonnistunut ja Saksan armeija ei olisi tullut apuun, sodan lopputulos olisi varmaankin ollut toinen.
Talonpoikaisarmeija ei ollut mikään tae Suomen itsenäisyyden jatkumisesta. Päinvastoin jouduimme aluksi käytännössä Saksan alusmaaksi ja meille haluttiin valita saksalainen kuningas. Näytti siis siltä, että Suomi oli menettämässä eikä saamassa itsenäisyyttä. Vasta Saksan romahdus maailmansodassa muutti tilanteen.
Mistään punaisten mielivallasta ei ole näyttöä, ellet siten tarkoita sitä, että punaiset olisivat syyllistyneet samanlaiseen terroriin kuin mihin valkoiset sodan jälkeen syyllistyivät. Kyllä se tietysti mahdollista olisi ollut. Mutta kaikki tällainen on spekulaatioita ja arvausta vailla mitään todellisuuspohjaa. Voimme tietää vain siitä mitä tapahtui, ei siitä mitä mahdollisesti olisi tapahtanut.
Mietipä asiat uudestaan.
Eiköhän Suomalaiset itse valinneet valtiomuodon kuningaskunnan/ tasavallan väliltä.
Hauras Itsenäistyvä Suomi valitsi liittolaisekseen Saksan, olisiko parempi liittolainen ollut Venäjää pelkäävä Ruotsi vai Venäjän tsarinistinen valkoinen armeja?. Olisiko nämä mahdolliset liittolaiset olleet itsenäistyvälle Suomelle otollisia?
Molemmat olivat suomalaisten vanhoja jakajia ja heidän tavoitteena olisi todennäköisesti ollut vain Suomen valtaaminen tai jakaminen uudelleen Venäjän ja Ruotsin kesken.
Hiuskarvan varassa oli Suomen itsenäisyys monessakin suhteessa sen myönnän mutta talonpoikaisarmejamme oli kuitenkin se joka piti Suomea pinnalla pahimman yli ja tästä meidän tulee olla kiitollisia.
Nyt puhut varmaan punakapinasta ja sen kuskistamisesta?
Jo ennen varsinaisen sodan alkua Karjalan suojeluskunnat olivat pyrkineet pysäyttämään Rahjan veljesten asetoimitukset junilla punaisille. Rivimiehet tiesivät aseiden alkuperän, joten heidän näkökulmastaan voitiin vallan hyvin puhua vapaussodasta Venäjää vastaan, vaikka tiedettiinkin, että valtaosa itse aseenkäyttäjistä tulee olemaan suomalaisia.
Mielikuvaa vapaussodasta vahvisti myös se, että sosialidemokraatit olivat äänestäneet hallituksen itsenäisyysjulistusta vastaan. Tämäkin uutinen oli jo rekrytointivaiheessa luettu lehdistä, joten ei armeijan johdon tarvinnut juurikaan mielipiteitä muokata. Toisin päin: jos sosialidemokraatit olisivat äänestäneet itsenäisyysjulistuksen puolesta, he olisivat ottaneet komean propagandavoiton myöhempiä tapahtumia ajatellen.
Talonpoikaisarmeija siis tiesi alusta alkaen hyvin, että vastassa on suomalaisia, mutta heidän määränsä on varmaankin yllätys siihen asti, että keskinäiset taistelut alkoivat.
Paikallisten venäläisten aseista riisumiseenhan osallistui vielä suhteellisen pieni joukko "talonpoikia". Kun punaisten määrästä ja heidän poliittisista motiiveistaan eli sosialismista oli saatu uutisia, lisävoimien rekrytointi valkoisille oli entistäkin helpompaa.
halusta vaan siitä miten voi irrottautua Venäjän alaisuudesta..
Maaomaisuus olisi kollektivisoitu, talonpojat tapettu tai ajettu maanpakoon jos punaist olisi voittanut sisällissodan..
"EUhan on juuri tällainen kansallisvaltioita heikentävä yhteistyöelin ja sen suuri saavutus on rauhan saavuttaminen, mistä myönnettiin nyt Nobelin rauhanpalkintokin."
Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että Euroopan rauha on EU:n ansiota?
"Mistään kunniakkaasta talonpoikaisarmeijasta ei voi valitettavasti puhua. Pikemminkin häpeällisestä. Tosin eivät serbitkään tunne häpeää oman armeijansa toiminnasta, vaikka kaikki muut valtiot tuomitsevat sen toiminnan Jugoslavian hajoamisprosessissa."
Suomen talonpoikaisarmeijan vertaaminen serbeihin on törkeää! Suomen talonpoikaisarmeija pelasti itsenäisyytemme, serbit sen sijaan järjestivät täysin tarpeettoman ja brutaalin etnisen puhdistuksen.
Mielikuvaa vapaussodasta ei suinkaan vahvistanut se, että SDP äänesti hallituksen itsenäisyysjulistusta vastaan. Äänestyksessähän oli vastakkain kaksi itsenäisyysjulistusta ja SDP äänesti oman julistuksensa puolesta. SDP ei ollut millään muotoa itsenäistymistä vastaan. Ero syntyi lähinnä siitä, missä järjestyksessä tämä tapahtuisi. SDP:n ehdotuksessa edellytettiin sitä, että NL tunnustaa itsenäisyytemme. Muutkin ulkovallat panivat itsenäisyytemme riippumaan siitä, että se saa tällaisen tunnustuksen ja niin myös sitten lopulta meneteltiin. SDP:hän hamusi itsenäisyyttä jo aiemmin toisin kuin poliittinen oikeisto. Silloin itsenäisyys ei kelvannut oikeistolle. Kyllä tämä SDP:n halu saada maa itsenäiseksi oli tunnettu jo ennen kuin itsenäisyyteen johtanut julistus annettiin.
Venäläisten aseista riisuminen toteutettiin pääosin jo ennen varsinaisten sotatoimien alkamista. Tämä tapahtui suurimmaksi osaksi sulassa sovussa, sillä venäläinen upseeristo luovutti mielellään armeijan aseet, koska pelkäsi miehistön liittyvän Venäjän vallankumouksellisiin ja ampuvan ensin omat upseerinsa. Lisäksi venäläisillä oli koti-ikävä, joten he lähtivät Suomesta ihan mielellään pois, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Täällähän alkoi olla ruuasta ja kaikesta muustakin pulaa, joten sekin vauhditti venäläisten lähtöä.
Kansallisiin ristiriitoihin hyvin väljästi sitoutuneita talonpoikia ja vielä enemmän jääkäreitä piti tietysti motivoida jollakin tavalla sotaan. Ei tällaisia miehiä olisi saatu lähtemään sotaan omia kansalaisia vastaan, kun eturistiriidat eivät heitä koskeneet. Sen vuoksi heitä piti yllyttää sotaan kertomalla, että kyse on sodasta Venäjää ja venäjänmielisiä bolshevikkejä vastaan, jotka harasivat Suomen itsenäistymistä vastaan. Kyllä kaikki olivat varmaan tietoisia kansan sisäisistä levottomuuksista, mutta ei sillä pelkästään olisi saatu paljossa ulkopuolisia miehiä motivoiduksi sotarintamalle.
Motivoinnin hankaluudesta kielii myös se, että talonpoikaisarmeijan joukot olivat kurittomia ja lähtivät puntikselle milloin lystäsivät. Senaatti joutui senkin vuoksi turvautumaan ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin ja lopulta sitten Saksan järjestäytyneeseen armeijaan, joka oli koulutettuna sotavoimana tietysti ylivoimainen tekijä suomalaisiin verrattuna. Talonpoikaisarmeija ei kyennyt voittamaan kapinallisia oikein omin voimin ja esim. suunniteltu Tampereen valtauskin myöhästyi aikataulustaan. Siihen vaikutti kylläkin myös paljon punaisten sitkas vastarinta, vaikka kyse oli suuressa määrin ryysyläisarmeijasta, jossa oli paljon myös naispuolisia taistelijoita. Punaisten sitkeys johtui valkoisen puolen raakuudesta ja sotarikoksista. Kun ihminen tietää joka tapauksessa tulevansa tapetuksi, antautuminen ei tullut kysymykseen vaan tapeltiin sitten viimeiseen veripisaraan asti. Tampereen valtaus olikin sitten yhtä teurastusta.
Sodan luonteesta luokkasotana kertoo sekin, että hävinneitä punaisia kohdeltiin julmasti eikä heitä luettu yhdenvertaisiksi suomalaisiksi. Kansa oli jakaantunut kahtia pahasti jo ennen sotaa ja jakolinja vain kärjistyi sodan jälkeen. Näitä suomalaisia ei sorrettu eri rotuisuuden takia kuten juutalaisia myöhemmin Saksassa, vaan alempaan yhteiskuntaluokkaan kuulumisen ja poliittisen näkemyksen vuoksi.
>>>Mielikuvaa vapaussodasta ei suinkaan vahvistanut se, että SDP äänesti hallituksen itsenäisyysjulistusta vastaan. Äänestyksessähän oli vastakkain kaksi itsenäisyysjulistusta ja SDP äänesti oman julistuksensa puolesta. SDP ei ollut millään muotoa itsenäistymistä vastaan.>Venäläisten aseista riisuminen toteutettiin pääosin jo ennen varsinaisten sotatoimien alkamista. >Ei tällaisia miehiä olisi saatu lähtemään sotaan omia kansalaisia vastaan, kun eturistiriidat eivät heitä koskeneet.
Tuosta "kunniakkaasta" armeijasta vielä sen verran, että se ei kelvannut edes 2.5 pidettyyn voitonparaatiin, kun senaatti saapui Helsinkiin. Paraati järjestettiin saksalaisten toimesta ja niissä ensivielua soitti saksalainen sotilassoittokunta. Senaatin otti vastaan Suomen valtionhoitaja kenraalimajuri Rudiger von der Goltz Saksan armeijasta. Ilmeisesti Suomen senaatti arvosti enemmän näitä saksalaisia kuin suomalaisia talonpoikia.
Ökyisännät pyrkivät säilyttämään kansalliset maarojuuden muodot ja saivat aikaan sisällissodan. Torpparit suostuttiin vapauttamaan vasta sotimisen jälkeen.
50-luvulla kekkonen liittoutui neukkulan kanssa, tilasi korsimon kanssa ruplakassan ja sai haluamansa.
K-linja räksytti breshnevin koirana surkealla tavalla.
nykyäänkin kepusatraapit vaativat mullah-koulutuksen aloittamista ja pakkovenäjän syöttöä lapsille.
Kun feodaaliseen mädännäisyyteen listään vireaan vallan intressi, on tuloksena likaista ja surkeaa politiikkaa
Kylläpäs on tökeröä Keskustan mustamaalaamista, et taida ihan kuosissa olla.
"Sotakommunismi aloitettiin 13.5.1918: elintarvikeasiain kansankomissariaatille annettiin erikoisvaltuudet elintarvikkeiden pakko-ottoihin. Lähinnä Pietarin työttömistä koottiin tuhansien miesten ”elintarvikekomennuskuntia”, jotka ottivat talonpojilta väkivalloin ”ylimääräiset” maataloustuotteet. Palkkioiksi he saivat osan takavarikoimistaan tuotteista sekä runsaasti rahaa. Näitä komennuskuntia auttamaan perustettiin 11.6.1918 annetulla asetuksella ”köyhien talonpoikien komiteoita”.
Edellisenä vuonna kommunistit eivät olleet vastustaneet talonpoikien suorittamaa maanjakoa rikkailta köyhille, mutta nyt luottamus katosi lopullisesti. Sotakommunismia vastaan puhkesi 110 kansannousua (”kulakkikapinaa”) heinä-elokuussa 1918, ja samaa jatkui vuodesta toiseen.
Takavarikointi tuhosi kannustimet ja maa näki nälkää, vaikka pahimmillaan tuotannon takavarikointi oli tasoa, joka johti talonpoikien nälkäkuolemiin. Toisinaan kymmenet tuhannet talonpojat nousivat kommunisteja vastaan hangoin ja keihäin, ja nämä niittivät heidät maahan tykein ja konekiväärein tai pommittivat kauppalat ja polttivat kylät, veivät omaiset keskitysleireille jne. """"
Tutulta kuulostaa nyky EU-järjestelmässä ja luultavasti lopputuloskin on sama!
Koita muistaa Fruikkari, että tämä järjestelmä ei ole viljelijöiden kehittelemä!
Nykykommunismi löytyy jostain ihan muualta!
Muuten sinun ihannoima tuotannon pakkosiirto sadontuottokyvyltään parhaille alueille vaatisi myös kommunistisia järjestelmiä, koska markkinataloudessa tuotanto yleensä siirtyy paikkoihin, missä työvoima on edullisinta!!!"
Torppareita oli yhtä paljon punaisten ja valkoisten joukoissa. Valtaosin he eivät osallistuneet sotaan laisinkaan.
Torpparivapautuslakia valmisteltiin jo ennen sisällissotaa, mutta yksityiskohdista oli siinä määrin erimielisyyksiä, että lainvalmistelu jäi sodan puhjettua kesken. Itse asiassa suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja ruotsalainen kansanpuolue yhdessä yhtäältä ja maalaisliitto toisaalta olivat tehneet omat esityksensä jo vuonna 1916, kun sosialidemokraattien oma esitys tuli vasta vuonna 1917.
Kaikki puolueet olisivat siis olleet valmiita torpparivapautukseen ilman sotaakin, sillä vuokraviljely oli tullut tiensä päähän siihen liittyvien juridisten ja käytännön ongelmien vuoksi. Jopa nuo Kartano-Suomen ökyisännät tiedostivat, että maatalous tulee koneellistumaan niin paljon, etteivät he tarvitse torppareiden päivätöitä enää muutaman vuoden päästä.
Mielipidepankin todella heikko historiantuntemus aina välillä ihmetyttää.
Torpparilaki valmisteltiin ja oli tarkoitus antaavahvistaa eduskunnassa talvella 1918 (25.1.1918, eduskunnassa oli lähetekeskustelussa hallituksen esitys ”erinäisten vuokra-alueiden erottamisesta itsenäisiksi tiloiksi). Samoin työaikoja koskeva laki. SDP:lle tuli kiire aloittaa kapinan ennenkuin nuo lait saataisiin käsiteltyä ja vahvistettua, sillä olihan heidän vihanlietsontansa perustunut pitkälti juuri noihin kysymyksiin. Venäjän bolsevikkien painostuksesta ja suoranaisesta aseavusta rohkaistuneena SDP teki puoluepäätöksen ryhtyä aseelliseen vallankumoukseen tammikuussa 1918 ennenkuin lait saatiin varsinaisiin päätösvaiheisiin.
Torppareista vain noin 5% osallistui sotaan, ja kuten sanot, aika tasan molemmilla puolilla rintamaa
Torppareiden ja tilanomistajien suhdetta on muutekin suuren yleisön keskuudessa ymmärretty väärin, pitkäti kertomakirjallisuuden (Linna: Täällä Pohjantähden alla) luoman fiktiivisen kuvan vuoksi. Myös muutama propagandasyistä suhteettoman suuren julkisuuden (tuon ajan mittapuun mukaan) saanut torpparihäätö vaikuttaa edelleen, esimerkkinä Laukon kartanon häädöt. Uudellamaalla oli 1900 luvun alussa alle 200 suurtilaa (kartanot mukaanlukien). Torppia oli keskimäärin alle 10 suurtilaa kohden, joten mistään hirmuluvuista ei puhuta. Koko maassa oli hieman yli 50 000 torppaa, siis vain murto-osa talollisten määrästä. Todellinen sosiaalinen ongelma olikin maaseudun täysin maattomat ihmiset, loiset. Mutta heillä ei ollut sitä propaganda-arvoa (ja olivat lukutaidottomina huono kohde propagandalle) kuin torppareilla, joten SDP laski saavansa maaseudun väen kapinaan torpparien kautta. Ei onnistunut kuten tiedämme.
Pakkokollektivisointi toteutettiin esim Neuvosto-Karjalassa vasta 30- luvulla. Silloin osat saattoivat vaihtua hyvikin rajusti. Entisestä kylän "ökyisännästä" saattoi tulla kaikien vihaama kulakki.
Taloudelle annettiin kuitenkin osin mahdollisuus itsellisyyteen. Jos oli vaikka kaksi venettä, sai toisen pitää itse kun toisen luovutti kolhoosille.
Merkittävää oli myös naisten nousu alistetusta asemasta miesten rinnalle tai jopa ohi. Se tapahtui enimmäkseen pinnallisen ja iskostavan puoluekoulutuksen avulla.
Voihan sitä "heikkoa historiantietämustä" tietysti äimistellä, mutta eikö kuitenkin olisi rehellisyyden nimissä perustettava se ainakin minun sanomisiini eikä omiin kuvitelmiin siitä, mitä olisin ehkä voinut kirjoittaa. En ole tässä ketjussa kirjoittanut halaistua sanaa torppareista. Torpparikysymys ei ole kuin yksi sivujuonne koko asiassa enkä ole koskaan muuta väittänytkään. Eikä torppakysymyksen lainsäädännöllinen hoitaminen olisi suinkaan poistanut maassa vallinnutta kahtiajakoa.
Kansan jakautuminen juontui säätyläisyhteiskunnasta. Teollistumisen myötä maahan syntyi uusi yhteiskuntaluokka eli työväestö. Työväki teki töitä tehtaissa ja maaseudulla maasetutöissä. Väestö jakaantui säätyläisiin ja rahvaaseen, ylä- ja alaluokkaan, omistavaan ja omistusta vailla olevaan luokkaan, työnantajiin, kartanonherroihin ja työntekijöihin perustavaa laatua olevalla erotuksella toisistaan. Oli herraskainen kansanosa ja sivistymättömänä pidetty rahvas. Tästä seurasi jyrkkä poliittinen jako sen jälkeen, kun tuon rahvaan omanarvontunto ja poliittinen tietämys lisääntyivät. Seurauksena oli ammatillinen ja poliittinen järjestäytyminen eli ns. joukkovoiman luominen. Vallitsevissa oloissa parlamentaarinen tie tuotti tsaarinvallan aikana huonoja tuloksia, mutta lakkoilua oli sitäkin enemmän. Kaikki tämä vain kärjistyi sitten Venäjän vallankumouksen jälkeen, kun järjestysvalta maasta kaikkosi. Kärjistyminen johti siihen, että ns. rahvas ja työväenluokka herkistyivät myös agitaatiolle ja olivat valmiita poliittisen väkivallan käyttöön. Kyse ei siis ollut mistään ylhäältä päin johdetusta kapinasta. Sellainen ei olisi ollut mahdollista ilman kurjistumisekehitystä ja kansan syvenevää kahtiajakautumista. Ensin tarvittiin kahtiajakautunut kansa, jonka huonon kohtelun alaiseksi itsensä kokenut osa oli sitten helppo saada mukaan mihin vain. Samalla kaavalla ihmisiä rekrytoidaan rikollisiksikin maissa, joissa vallitsee syvä kuilu kansan eri väestöryhmien kesken.
Tuon edellä esittämäsi luettuaan joutuu entistä enemmän äimistelemään historian totaalista tietämättömyyttäsi, tai vääristelyäsi, kuinka vaan
Sääty-yhteiskunta säätyläisineen nimeomaan poistui 1900 luvun alussa, ei muotoutunut kuten väität. Tämä näkyi mm. yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myöntämisellä koko kansalle ensimmäisten joukossa koko maaimassa.
Meillä ei edes ollut vahvaa sääty-yhteiskuntaa. Ruotsin vallan ajalta periytyneitä aatelissukuja oli jonkun verran, mutta Venäjän vallan aikana uusia aatelointeja ei juuri tullut. Pappissääty oli ehkä vaikutusvaltaisin, mutta sen omistukset olivat vähäisiä. Suomen teollisuussuvut taas olivat pääosin teollistumisen alkuaikoina muualta tänne tulleita, mm Finlaysonit ja Gutzeitit. Suomessa ei yksinkertaisesti ollut omasta takaa rikkaita eikä pääomaa perustamaan laajamittaista teollisuutta. Jopa työnjohto piti tuoda usein ulkomailta, meillä ei ollut edes koulutettua keskiluokkaa. Työväkeä sen sijaan riitti, samoin käyttövoimaa (vesivoima, puu) ja raaka-ainetta ainakin puunjalostukseen.
Teollisuudessa tyskenteli 1900 luvun alussa 10 % työvoimasta, 70% oli sidoksissa maatalouteen ja loput sitten erilaisia muita ammatteja virkamiehistä kauppiaisiin. Maatalouteen sidoksissa olleet olivat pääosin köyhiä, joten ei meillä voi puhua mistään luokkajaosta. Koko kansa oli käytännössä yhtä köyhälistöä. Talollisilla oli toki tilansa, mutta eivät hekään rikkaita olleet.
Työväenliike oli osa kansalaisyhteiskunnan syntyä. Muita ajan valtavirtauksia olivat jo aiemmin syntyneet raittiusliike ja nuorisoseuraliike, myös erilaiset urheiluliike kehittyi viime vuosisadan alkupuolella. Näiden kansalaisjärjestöjen ansioista kansan sivistystaso oli korkeampi kuin varallisuustaso olisi antanut olettaa. Tämä edesauttoi myös järjestäytymistä. Suomalaisen työväenliikkeen erikoispiirre ja rekenteellinen poikkeavuus muihin maihin nähden olikin se, että meillä työväenliike piti sisällään myös maaseudun väestöä, mualla se oli teollisuuden työväen järjestäytynyt liike.
Suomessa järjestäytynyt työväki ei siis kattanut koko työväenliikkeen jäsenistöä. Järjestäytymätön työväki äänesti SDP:tä, mutta oli muutoin passiivista. Kansalaissodan valkoisissa joukoissa olikin työväestöä kokonaismäärästä (noin kolmannes. Selitys työväestön suureen määrään on se, että valkoinen armeija ei ollut lähtökohdiltaan luokka-armeija. Se lähti sotaan palauttamaan laillisen järjestyksen, kukistamaan "kapinan". Tämä ei kysynyt puoluekantaa. Punaisella puolella taas "luokkasota" ja "vallankumous" keräsivät kannattajikseen vain järjestynyttä työväkeä. Järjestöissä oli totuttu ajattelemaan eri lailla kuin ns. normaalissa yhteiskunnassa ja seuraamaan vallankumouksen punaista lippua. Pieni radikalisoitunut johtajajoukko sai aikaan suuren rähinän.
Lisäisin esittämääsi, että järjestäytynytkään työväki ei ajatellut kovin yhtenäisesti. Esimerkiksi juuri tuolla Pohjanmaalla, jossa maaseudun työväenyhdistykset päättivät lähes kaikki yksimielisesti jäädä kapinan ulkopuolelle, sosialidemokratian nousseen kannatuksen taustalla oli amerikansiirtolaisuutta ja yhdistyksiin kuului myös talonpoikia. On mahdollista, että niissä noista kahdesta syystä omaksuttiin etelän kaupunkikeskuksia maltillisempi asenne "luokkiin", vaikka niinikään pohjalainen amerikansiirtolainen Oskari Tokoi liittyikin kapinallisiin. Mutta hänhän olikin jo siinä vaiheessa siirtynyt pysyvästi Helsinkiin.
Alan epäillä, että sinulla on jonkinmoinen lukihäiriö, kun esität jatkuvasti kirjoituksista sellaista, joka on enemmän oman mielikuvituksesi tuotetta kuin johdettua siitä, mitä kirjoitin.
En ole väittänyt missään, että sääty-yhteiskunta muotoutui 1900-luvun alussa. Sen sijaan kirjoitin, että luokkayhteiskunta juontui sääty-yhteiskunnasta. Historia on usein ajassa kulkevaa prosessia. Mikään äänioikeus ei esim. kerralla poista vallinneita omistusoloja, jotka siis juonsivat juurensa edeltävästä sääty-yhteiskunnan ajasta. Minun on vaikea ymmärtää, ettet tajua edes näin päivänselviä ja yksinkertaisia asioita ja prosesseja. Ehkä sinun kannattaisi käydä loogisesta päättelystä ja historian perusasioista vaikka jokin kirjeopiston kurssi.
Suurimman yhteiskuntaluokan muodosti tilaton maaseutuväestö ja heitä oli puolet koko maatalousväestöstä. He saivat äänioikeuden viimeisenä, vuonna 1906. Vaikka tilallisia ei varmaan voinut pitää rikkaina nykypäivän mittapuun mukaan, he voivat silti hyvin verrattuna tilattomaan väestöön, joka oli kokonaan muiden armoilla ja vailla mitään omaisuutta. Suhteellinen ero oli siten suuri ja voitiin hyvinkin puhua luokkaeroista.
On täysin hullunkurista ajatella niin kuin sinä teet, että jokin yhteiskunnallinen liike syntyisi ikään kuin tyhjästä, keksittynä ilman, että olisi jotain ongelmaa joka sen synnyttää. Raittiusliikkeen synnytti alkoholin aiheuttamat ongelmat, itsenäisyyttä tavoittelevan liikkeen tekijät, jotka autonomian alaisena heikensivät itsemääräämisoikeuttamme ja työväenliikkeen tarve parantaa työväen oloja. Kaikkialla siellä missä työväki ei ollut järjestäytynyttä, heidän oikeuksiin poljettiin surutta ja polhjetaan tänäkin päivänä. Tietysti joki aate voi nousta myös ylevistä päämääristä kohottaa esim. kansanterveyttä, mutta senkin taka-ajatuksena on kansan sairastavuuden tuomiin ongelmiin vastaaminen. Punaista eikä muunkaan väristä lippua heiluteta ilman tällaisia edelläkäyviä syitä.
Jos jossain järjestössä on totuttu ajattelemaan muka toisella lailla kuin muussa yhteiskunnassa, punakapinaan ryhtyjät olisivat voineet olla silloin vaikka hyvin toimeentulevaa porvaristoa, jos kerran omalla asemalla yhteiskunnassa ja siinä vallitsevilla oloilla ei ole mitään merkitystä. Minusta kirjoittelusi on tältä osin älytöntä haihattelua.
Ei minulla ole lukihäiriötä. Sinä kirjoitit, että kansan jakautuminen johtui säätyläisyydestä. Sehän on täyttä huuhaata. Suomessa kun ei koskaan ollutkaan sellaista sääty-yhteiskuntaa jossa kansa olisi ollut vahvasti jakautunutta. Niin aateliset kuin teollisuutta omistavat suvut olivat pääosin "tuontitavaraa". Jos haluat tutustua aiheesta tutkittuun tietoon niin lueppa vaikka Alex Snellmannin esityksiin.
Meillä oli kyllä säätyvaltiopäivät, joilla niilläkin oli autonomian aikana tiettyjä demokraattisia elementtejä, mm. kaupunkien porvarissäädyn valtiopäiväedustajat valittiin säädyn sisäisin vaalein, talonpoikaissäädyn edustajat taas valittiin tuomiokunnittain. Papistolla oli oma vaalimenettelynsä edustajien valitsemiseen. Siis vain meidän pienellä aatelistolla oli yhteiskunnalliseen asemaan perustunut edustus.
Meillä ei siis ollut sellaista jäykkää perittyyn asemaan perustuvaa säätyjärjestelmää kuin useimmissa muissa tuon ajan sääty-yhteiskunnissa, ja meillä oli siis myös talonpoikaisedustus, joka sekin puuttui Ruotsia lukuunottamatta säätyvaltiopäiviltä muualla Euroopassa
Meillä ei siis ollut "luokkayhteiskuntaa" siinä mielessä kuin vaikkapa sosialismin syntysijoilla Saksassa ja Britanniassa. Meillä oli melkolailla tasaisen köyhä kansa.
Omistusolot meillä oli järjestetty jo ns ison jaon yhteydessä, osakeyhtiölaki taas saattoi mm teollisuuden omistusolot laillisuusvalvonnan piiriin jo 1870 luvulla. Myös osuustoiminnallinen "omistus" oli Suomessa suosittua 1900 luvun alussa senkin vuoksi, ettei pääomia maassa liiemmälti ollut. Ei siis rikkaitakaan.
Ei mikään liike synny tyhjästä. Suomen kansa oli suhteessa varallisuustasoonsa sivistynyttä, kiitos noiden yhteiskunnallisten liikkeiden joita mainitsin. Niiden ohjelmaan kun kuului myös kansan sivistystyö. Maalaisliittokin syntyi muutamien maaseudun "nuorsuomalaisten" liikkeiden yhtyessä. Työväenliike oli tuontitavaraa. Ei sekään siis tyhjästä syntynyt. Se vaan ei syntynyt Suomen oloihin. Erityispiirteenä meillä työväenliike sai kannatusta muuallakin kuin järjestäytyneen teollisuustyöväestön keskuudessa, teollisuuden työväestön määrä ei olisi riittänytkään merkittävään vaikuttamiseen yhteiskunnassa. Järjestäytynyt työväenliike oli kaupunkien teollisuustyöväen hallussa, maaseudun työväestö oli heikommin järjestäytynyttä ja väljemmin organisoitunutta.
Kansa saattoi jakautua kapinassa kahtia. Repeämä oli kuitenkin työväenliikkeen sisällä. Järjestäytynyt työväenliike oli punaisten ydin, kun taas maaseudun väljemmin järjestäytynyttä porukkaa oli paljon valkoistenkin riveissä. Jopa kolmannes koko valkoisesta armeijasta voitiin lukea työväestöön kuuluvaksi.
Kapinaan ryhtyvät voivat tosiaan olla vaikkapa hyvin toimeen tulevaa porvaristoa. Ranskan vallankumouksen alkuunpanijoina olivat kuninkaan verotukseen kyllästyneet porvarit. He ajattelivat toisin kuin valtaapitäneet verovapaudesta nauttineet aateliset. Suomessa ei kuitenkaan ollut sellaista etuoikeutettujen luokkaa jota vastaan kapinoitiin. Meillä kapinan peruslähtökohta oli vallan tavoittelu. Ajankohdan taas määritti vallankumouksellisten johtajien kärsimättömyys. Kuten aiemmin tässäkin keskustelussa on mainittu, monet sosialistien vaatimukset olivat jo pitkällä parlamentaristisessa valmistelussa. Työaikalaki, torpien lunastusoikeus, kunnallinen itsehallinto jne. Poliittinen selitys kumouksen tarpeelle olisi mennyt jos olisi tyydytty epäkohtien poistamiseen sosialistien omankin enemmistön haluamalla tavalla. Valta oli saatava vaikka sitten kaappaamalla. Johtajat saivat punakaartit tuekseen ja puolueenkin oli taivuttava pienen joukon vaateisiin. Häpeällinen ajanjakso nimessäänkin demokratiaa edelleenkin pitävälle puolueelle.
Luin Alex Snellmanin tuoreimman esityksen ja siinä keskeinen kohta on professori Hannu Soikkasen havainto ja siihen vastaaminen: Soikkasen mukaan "tulonjaon epätasaisuus ei selity edes pääpiirteissään uuden yhteiskunnan mekanismeista, vaan vanhan yhteiskunnan tärkeimmän resurssin, maan, epätasainen jako loi pohjaa myös uuden yhteiskunnan vinolle tulonjaolle".
Ja edelleen: ”Sääty-yhteiskunta pohjautui säädännäisiin privilegioihin ja luokkayhteiskunta tulojen ja omaisuuden jakautumiseen, joten hierarkian perusta oli hyvin erilainen.” Hänen mukaansa on mielenkiintoista, miten vanha yläluokka säilytti asemansa uudessa yhteiskunnassa ja kuinka kauan vanhan yhteiskunnan syntyperää koskevat arvostukset säilyivät. ”Oli selvää, että säätyläisillä oli hyvät lähtökohdat myös uudessa yhteiskunnassa, heillä oli omaisuutta ja arvostusta, mutta rekrytointia uuteen ylempään ryhmään tapahtui myös uusin perustein.” Erityisen mielenkiintoinen on Soikkasen havainto: ”Tulonjaon epätasaisuus ei selity edes pääpiirteissään uuden yhteiskunnan mekanismeista, vaan vanhan yhteiskunnan tärkeimmän resurssin, maan, epätasainen jako loi pohjaa myös uuden yhteiskunnan vinolle tulonjaolle.”
Näitä Soikkasen havaintoja Snellman ei kiistä. Kyse oli nimenomaan prosessista, joka juontui sääty-yhteiksunnan ajoilta ja muuttui tulojen ja omistuksen jakautumiseksi osin vanhalta pohjalta ja että tuo jakauma nimenomaan oli vino. Snellman selvittelee maa-aateliston merkityksen vähentymistä ja toteaa, että kyllä se väheni, mutta prosessi oli hyvin pitkä ja siitä oli paljon merkkejä vielä vuonna 1939. Mutta tulonjaon ja omistusolojen vinoutta Snellman ei millään lailla kyseenalaista. Päinvastoin hän pitää Soikkasen havaintoa hyvin mielenkiintoisena. Täyttä huuhaata siis kirjoittavat sinun mukaasi kaiketi myös Soikkanen ja Snellman, johon vetoat. Omistusolojen vinous tarkoittaa sitä, että oli rikkaita ja köyhiä ja kuilu oli lisäksi suhteellisen suuri. Nykyajan keskiluokka puuttui lähes kokonaan.
http://www.ennenjanyt.net/?p=605
Sanot, että jopa kolmannes Suomeen armeijaan kuuluneista edusti työväestöä. Tarkoitat siis sanoa, että kirjoitusputken avaaja on jo lähtökohtaisesti väärässä väitteissään talonpoikaisarmeijan merlityksestä Suomen historiassa, jos se kerran oli näin olennaisesti jotain muuta kuin talonpoikaisarmeija.
Et ymmärtänyt taaskaan varsinaista asiaa. Tulonjako varmasti oli epätasainen, eihän sitä tässä keskustelussa kukaan ole kieltänyt.
Meillä oli vaan NIIN VÄHÄN noita "yläluokkaisia", ettei meillä ollut aitoa luokkayhteiskuntaa. Esimerkiksi Britanniassa tai Saksassa yläluokkaa ja tuolloin jo keskiluokkaakin oli aivan eri suhteessa. Meillä 99 % kansasta oli kyhiä, joko teollisuustyöläisiä tai maanviljelykseen pohjaavissa ammateissa. Tilallisia oli määrällisesti jonkin verran, mutta heidän tulotasonsa oli jopa teollisuustyöläistä alempi, luontaistalouden kaltainen elämäntapa kuitenkin piti tuon porukan hengissä. Meillä ei siis ollut luokkayhteiskuntaa kuin punaisten propagandassa joka sekin oli tuontitavaraa Saksasta ja Venäjältä. Luokkayhteiskunta ei siis kelpaa Kansalaissodan selitykseksi.
Kansalaissota oli puhdas sosialistien vallankaappaus ilman kansan mandaattia vaikka he kansan nimissä kapinaa kävivät. Tästä sinä olet urputtanut vastaan ja koettanut keksiä noita luokkayhteiskunta selityksiä.
Ainakin meidän seudun sotaanosalistuneet torpparit olivat valkoisten puolella. He olivat näin isänmaan puolella.
Taas väärää tietoa MPP:ltä tuolla ylempänä:
"Talonpoikaisarmeija kaiken lisäksi mitä ilmeisemmin höynäytettiin mukaan sotaan. Muutenhan sota ei aluksi edes koskenut millään lailla Pohjanmaan talonpoikia, koska sodan painopiste oli puhtaasti etelässä, Kartano-Suomen alueilla. Höynäytys tapahtui siinä, että talonpojat luulivat vastustajan olevan Venäjän armeija muutamalla suomalaisella loikkarilla vahvistettuna. Heille tuli yllätyksenä se, että viholliset osasivatkin järjestään puhua suomea. "
Tuohan perustuu Heikki Ylikankaan vääriin tulkintoihin, kukaan muu historoitsija ei tuollaista ole esittänyt. Ylikankaan väärintulkinta taas perustuu siihen, että Pohjanmaan talonpojat ja heidän johtajana ajattelivat, etteivät punikit nyt niin hulluja ole, että ryhtyvät laajamittaiseen sotaan. Eli kun suojeluskuntia mobilisoitiin, lähtökohtana oli mennä rauhoittamaan tilannetta. Ainut jossa kuviteltiin jouduttavan kahakoimaan oli maassa olleiden ja punaisten (tässä tarkoitetaan venäjän bolsevikkien) puolelle asettuneiden venäläisjoukkojen aseistariisunnassa. Yllätys ei siis ollut se, että vastapuolella tavattiin suomalaisia, yllätys oli, että punakaartit ryhtyivät täysimittaisiin sotaoperaatiohin. Valkoisten näkemyksen mukaan punakaarteilla ei ollut kykyä varsinaiseen sodankäyntiin, ja menemällä kapina-aluelle tilanne rauhoituisi. Ensimmäinen näkemys olikin kutakuinkin oikea, sotataito punaisilla oli heikko, toinen n'äkemys osottauitui vääräksi, punaiset olivat sellaisen propagandakiihkon vallassa, että he todellakin ryhtyivät epätoivoiseen sotaansa.
Ylikankaan "todistus" perustuu yhden pohjalaisen kansakoulunopettajan suulliseen haastatteluun, muita lähteitä tuolle väitteelleen hän ei ole omissa tutkimuksissaan esittänyt. Lähdekriittinen lukija siis osaa laittaa Ylikankaan tulkinnan oikeaan asemaan.
Kyse on tosiaan Heikki Ylikankaan esittämästä tulkinnasta ja hänen tutkimuksistaan. Se ettei kukaan muu historiantutkija ole tällaista esittänyt, ei ole mikään peruste tulkinnan paikkansapitämättömyydestä. Moni muukin tulkinta historiassa on yhden tutkijan kehittämä ja perustelema. Ei pyörää tarvitse kahtaa kertaa keksiä. Olennaisempaa tässä on se, ettei kukaan historioitsija ole tietääkseni kyseenalaistanutkaan Ylikankaan tulkintaa saati sitten väittänyt sitä vääräksi. Ainoat jotka tuon tulkinnan kyseenalaistivat olivat Ilkka-lehden päätoimittaja ja eräät lehdessä kirjoitelleet maallikot.
Sen, perustuuko Ylikankaan tulkinta vain yhden henkilön haastatteluun, voin yrittää tässä jossain vaiheessa tarkistaa.
Punaiset tuskin olivat minkään propagandakiihkon vallassa ryhtyessään epätoivoiseen sotaansa. Kyse lienee paljon enemmän siitä epätoivon vallassa olevat punaiset ryhtyivät tähän epätoivoiseen sotaan. Lopultahan se ei ehkä kuitenkaan ollut tuomittu epäonnistumaan heti alkuunsa, koska koko eteläinen Suomi joutui aluksi punaisten haltuun. Sodan lopettamiseen tarvittiin jopa Saksan 14 000 koulutetun ja parintuhannen vapaaehtoisen sotilaan armeijaa avuksi. Jos kyse oli vain ryysyläisarmeijasta, olisi luullut, että se olisi kyetty lyömään hetkessä. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka punaiset olivat kouluttamattomia ja heiltä puuttui ammattitaitoinen sodanjohto ja aseistuskin oli mitä oli. Ehkä ihmisiä innosti aluksi taisteluun se käsitys, että tässä oli kyse väestön enemmistön taistelu sitä riistänyttä vähemmistöä vastaan. Kansahan oli jo pitkään ennen sotaa jakautunut kahtia kuten hyvin tiedetään. Ei se kahtiajako noin vain tyhjästä syntynyt millään propagandalla.
Jos seuraat yhtään historian palstoilla (siis esim yliopiston sivuilla, ei Suomi24) käytävää keskustelua niin lähes laidasta laitaan historian tutkijat ovat Ylikankaan tulkintoja kyseenalaistaneet. Esimerkiksi Ylikankaan väitteet Jatkosodan loppuvaiheen omien joukkojen teloituksista ovat saaneet murskakritiikin. Keskustelu tästä esittämästäsi pohjalaisten erehdyttämisestä käytiin "Tie Tamperelle" kirjan julkistamisen yhteydessä. Esimerkiksi professori Ohto Manninen on esittänyt hyvinkin seikkaperäisesti Ylikankaan tulkintojen heikkoudet.
Kuten sanottua, Ylikangas tulkitsee pohjalaisia harhautetun, muttei esitä kirjassaan muuta lähdettä kuin tuon haastattelun. Todellisuushan oli se joka tuossa edellä tuli esiin, hallituksella oli näkemys, että suojeluskunnat mobilisoimalla punakaartit saadaan rauhoitettua ja väkivaltaisuudet lopetettua. Syksyn 1917 ja alkuvuoden 1918 aikanahan punaiset olivat syyllistyneet lukemattomiin terroritekoihin, ryöstelleet omaisuutta, "takavarikoineet" aseita, tappaneet kymmeniä ihmisiä jopa täysin sattumanvaraisesti jne. Paikallisia kahinoita kaartien välillä syntyi myös, esim Viipurissa 19. tammikuuta, joka historiassa tunnetaan Karjalan nousun nimellä. Tuossa yhteydessä Venäjän uuden bolsevikkihallituksen sota-asiain kansankomissaari Podvoiski ilmoitti uhkavaatimuksen, jossa uhattiin ryhtyä sotaan Suomen valkokaartia vastaan, mikäli nämä eivät luovuttaisi aseitaan. Venäjän armeija nimitti osastojensa Suomessa suorittamia sotatoimia "taisteluksi suomalaisia porvarillisia valkokaarteja vastaan". Tämä oli isona pontimena valkokaartien vastavedolle, venäläisjoukkojen aseistariisunnalle Suomessa.
Suojeluskunnissa eikä edes hallituksen piirissä uskottu punakaartien ryhtyvän sillä sotilaallisella osaamisella mikä heillä oli kovinkaan suuriin kahinoihin. Itse asiassa punakaarteilla oli itselläänkin käsitys, että laajamittaisempi sotilaallinen toiminta voitaisiin aloittaa aikaisintaan huhti- toukokuussa 1918 kun kaartien koulutus ja muu valmius (mm. johtamisen organisointi) olisi riittävää. Poliittinen johto kuitenkin päätti toisin, ja kapina alkoi "ennen aikojaan".
Rintamalinjan muodostuminen ei ollut seurausta eteläisen Suomen joutumisesta punaisten haltuun sotatoimien seurauksena, vaan noudatti Venäjän Suomessa olleiden joukkojen ryhmitystä, joka perustui Saksan maihinnousun torjumiseen Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoille. Tuo joukkojen ryhmitys oli merkittävin yksitäinen tekijä rintaman muodostumiselle, toinen oli rautatieyhteydet. Pietarin rata Riihimäen kautta Tampereelle ja Helsinkiin oli punaisille elämänlanka, pohjoisempi Vaasan-Haapamäen-Pieksämäen-Elisenvaaran yhteys taas oli valkoisten huollon selkäranka. Varsinaiset sotatoimethan alkoivat vasta kun joukot ryhmittyivät näiden rautatieyhteyksien välisille alueille. Joitakin etäispesäkkeitä (Oulu, Varkaus, Värtsilä) punaisilla oli tuon linjan pohjoispuolella, mutta ne hiipuivat nopeasti.
Saksan joukot tulivat maahan sodan jo ratkettua, joten siltä osin heittosi osoittaa lähes täydellistä historian ymmärtämättömyyttä ja jääköön muutoin kommentoimatta.
Soon kuule punikki niin jotta pohojalaasia ei jymäytetty. Ei silloin eikä muullonkaan. Sano Ylikangas mitä sano.
Asia on niinku muuan jääkäri jo 1918 tuumas. "Meillä oli ainoastaan yksi vihollinen: -ryssä. Se oli vihollinen, jota vastaan jo ennenkin oltiin ase kädessä taisteltu. Erotus oli vain siinä, että Suomessa taisteltiin ryssiä vastaan, jotka puhuivat suomenkieltä"
Historiamme osoittaa, että meillä on ollut muitakin vihollisia kuin Venäjä. Ja se vihollinen on jymäyttänyt niin pohjalaisia kuin muitakin suomalaisia. Itse asiassa koko sota NL:a vastaan alkoi tuosta jymäytyksestä, kun Saksa sopi NL:n kanssa ns. etupiirijaosta salaisesti. Sittemmin Saksan suunnitelmien tehdessä kuperkeikkaa, Suomi määrättiin mukaan sotaan, kun sitä ennen oli painostettu rauhaan. Sittemmin tämä sama vihollinen päätti polttaa koko Lapin. Kannattaisi sinun pohjalainen käydä joskus Lapissa ja kysyä, kuka rakennuksenne ja maanne silloin tuhosi.
Muilla pohjoismaisilla ihmisillä on vielä paljon karvaampia kokemuksia tästä vihollisesta kuin Suomella. Se miehitti noihin aikoihin kokonaan Norjan ja Tanskan. Ruotsi säästyi miehitykseltä, kun myi Saksalle vapaaehtoisesti rautamalmiaan. Niin että kyllä niitä vihulaisia voi olla muillakin ilmansuunnilla.
Juuri noin. Jo Venäjän ultrademokraattinen bolsevikkiallitus koetti pelastaa meidät tuolta Saksa-hirviöltä. Itse Lenin teki päätökset avustaa Suomen sivistyneintä kansanosaa lähettämällä junalasteittain aseita. Suomessa oli kuitenkin sivistymätön barbaarinen kansanosa, joka viekkaudella ja vääryydellä sekä muutamalla laivalla toi maahan saksalaisia kukistamaan hyvin alkanutta oikeudenmukaisuuden levittämistä koko maahan.
Tuo samainen bolsevikkihallitus koetti auttaa Suomea myös 1939 tarjoamalla meillekin ultrademokraattista hallitusta itse entisen SDP:n puheenjohtajan Otto Wille Kuusisen johtamana. Silloin tuo samainen barbaarinen kansanosa jälleen kerran asettui sivitystä vastaan, ja metsään raukkamaisesti piiloutuneena hyökkäsi mm. Raatteen tiellä rauhanomaisesti edenneiden vapauttajjiemme kimppuun. Noiden tuhottujen vapautusjoukkojen rauhantahtoisuuden todisteena heidän kuormastossaan oli mm. soittimia, joilla oli tarkoitus kohottaa kansan kulttuurista tasoa esittämällä muutakin kuin rahvaanomaista haitarimusiikkia. Tuo vapautusretki päättyi, kun maamme barbaarihallitus teki Saksan antaman korkojen kera lupauksen sokaisemana häpeärauhan 13.3.1940.
Ja kuten MPP niin hyvin esittää, Suomi sittemmin määräättiin sotaan tuota hyväntekijäämme vastaan. Kuten tiedämme emme saaneet korkojen kera mitään takaisin ennekuin 2010 luvulla kun Vappu Pimiä toi valoa kansalle. Sakemanni siis tuli ja poltti ensin sikarin ja sitten koko Lapin.
Kiitos siitä, että ymmärsit minun olevan oikeassa. Se mitä sitten tuon otsikon ja ensimmäisen toteamuksesi ("juuri noin") jälkeet kirjoitat onkin sitten melkoista huuhaata. Lienet tulenpalava kommunisti, mitä vasten voin ymmärtää jollain lailla mielipiteitäsi.
Et kiihkossasi edes huomannut lukea tarkasti sitä mitä kirjoitin, vaikka sitten sanot minun olleen oikeassa. Minähän nimittäin luin NL:n myös Suomen vihollisiin, kun sanoin, että on ollut muitakin vihollisia kuin tämä yksi. Minä siis vain laajensin viholliskuvaa, en sulkenut pois siitä mitään. Tämähän oli vastaus sille kirjoittajalle, joka väitti vihollisia olleen vain yksi.
Keskustaa lähellä olevana näen isänmaan edun ensimmäisenä aina ja joka paikassa. Sellainen härski itsekkyys, joka leimaa Saksaa aina ja kaikkialla olkoon kuitenkin meistä kaukana.
Saksalla oli vahvasti oma lehmä ojassa kun se rynni tänne valkoisten avuksi. Se havitteli raaka-ainetta, ennenkaikkea puuta ja eräitä malmeja haltuunsa, tavalla tai toisella. Protektoraatikseen se ei kuiten Suomea suunnitellut.
On huomattava tässä yhteydessä, että myös Englannilla oli Venäjän vallankumouksen aikoihin suuri kiinnostus naapurimme luonnonvaroihin. Sillä oli jopa sotilasosasto Kantalahdessa. Oli siellä toki muitakin ympärysvaltojen joukkoja.
Eivät suomalaiset suunnitelleet sitä, että Suomesta tulisi Saksan protektioraatti. Näin kuitenkin todelloisuudessä kävi. Suomi oli tehnyt keväällä 1918 kauppasoipumuksen Saksan kanssa sekä sopimuksen siitä, että Suomi ei saa järjestää suhteitaan ulkovaltoihin ilman Saksan suostumusta. Epäedullista kauppasopimusta täydennettiin vielä myöhemmin yhtä huonolla tavaranvaihtosopimuksella. Nämä sopimukset tekivät Suomesta käytännössä Saksan alusmaan ja tilanne alkoi muistuttamaan autonomian aikaa.
Kuningasmieliset halusivat tiivistää vielä tätä suhdetta valisemalla saksalaisen kuninkaaksemme. Alunperin kuningas-ajatus lähti kuitenkin siitä, että haluttiin kaventaa demokratiaa. Toinen vaihtoehto oli kahden kamarin eduskunta eli yläkamariin valittaisiin vain ylempiluokkaisia, koska vanhasuomalaiset ja ruotsalaiset pitivät SDP:n ja Maalaisliiton kaltaisia puolueita vahingollisina ja vaarallisina Suomelle ja varsinkin omille eduilleen. Myös maalaisliittolaisia pidettiin siis sivistymättöminä eli tolloina ja luokkayhteiskuntaa korostavana puolueena. Tämä demarien ja maalaisliiton niputtaminen samaan tollokastiin saattoi sitten lähentää näitä kahta puoluetta olla pohjana niiden myöhemmälle yhteistyölle.
Suurvalloilla oli tietty halua päästä käsiksi maapallon luonnonrikkauksiin missä vain. Ne elivät edelleen vahvaa siirtomaavallan eli kolonialismin aikaa. Saksalla oli tottakai oma lehmä ojassa. Se liittyi sekä luonnonrikkauksiin että maan turvallisuuspolitiikkaan. Viime mainitusta syystähän Saksa sitten vuonna 1941 halusi Suomen liittolaisekseen hyökätessään Venäjälle.
Miten tämä kaikki muka liittyy kepuun? Menkää historiapalstalle vääntämään näistä jutuista.
Tämä viestiketjukin todistaa Keskustan voimallisen ja pitkään jatkuneen hallitsevan roolin itsenäisyytemme kohtaloissa.
Yhsessäkään viestissä ei ole ollut juurikaan asiattomuuksia. Se todistaa keskustelijoiden sivistyneisyyden ja paneutumisen itse asiaan.
Mielipidepankki koettaa tuttuun tapaansa selisesliselittää punikkien tekosia, mutta teidot ei näytä riittävän asioiden todellisuuden selvittämiseen
Tämä on hyvä havainto ja on oikein hyvä, jos haluat edistää sivistynyttä keskustelua, vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä.
Täällä on usein puhuttu punukeista halventavassa sävyssä, mutta tarkkana Keskustaa lähellä olevana haluan hieman tarkentaa.
Punikki-nimen keksivät itsestään punakapinan jälkeen rajan taakse paenneet ja käyttivät sitä nimitystään ylpeänä itsestään.