Ahdistusta, ei voi mennä yksin kauppaan, ei voi soittaa tuntemattomalle, häpeää kehoaan ja muutenkin itseään, ei pysty syömään muiden läsnäollessa, ei pysty sanomaan omia mielipiteitään, miettii koko ajan omaa käytöstään, miettii koko ajan että muut katsovat pahalla, ei saa unta, ei pysty hakemaan töitä, koulu menny persiillee ahdistuksen takia, itsetunto nollissa... Jatkunut jo 14 vuotta (olen nyt 21) eikä pysty/kehtaa mennä psykologille ajatellen että on pienet ongelmat...
Samoista kärsivä voisi olla lohduttavaa juttuseuraa...
Samoista kärsivä voisi olla lohduttavaa juttuseuraa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Saako antaa halauksen? Yksinkertainenki asia voi helpottaa :)
Sama täällä, olen parikymppinen tyttö. Annanko meilin?
Kuullostaapa tutulta. Oon ite toki vasta 18v mutta silti.
Nykyään pystyn käymään kaupassa (pienissä, en todellakaan missään marketeissa), kävin tänään jopa ostoskeskuksessa. Vielä vuosi sitten pysyttelin huoneessani lastenkodissa enkä todellakaan pystyny syömään muiden kanssa siel lastenkodin ruokalassa (joka ei kylläkään ollu valtava). Lopetin toissasyksynä amiksen sen takia että mua ahdisti siä niin valtavasti, en pystyny käymään koulun ruokalassa syömässä jne.
Nyt oon koko tän lukuvuoden vaan olla möllöttäny yksin uudessa kodissani. Jos mulla ei ois tollasta pikkusta koiraa kiskomassa pihalle, en todellakaan liikkuis muualle ku lähikauppaan kerran viikossa.
Mun itsetunto on kans aivan nolla. Jos joku kehuu mua, tiedän että se on valetta. Ei mussa oo mitään kehuttavaa, siks se on ärsyttävää ku joku rupee valehtelemaan sellasta päin naamaa.
Mun pitäis nyt kuukauden päästä hakee yhteishaussa jonnekkin opiskelemaan, mutta tiedän etten todellakaan pysty käymään siä. Vaikka mun onkin pakko, koska asun tavallaan tuetusti (koska muuten en ois vieläkään löytäny kämppää) ja täällä asumisen ehtona on koulu, työ tms.
Eli kuten sanoin, kuulostaa tutulta. :D
Niin ja se vielä, että oon nyt vuoden ajan käyny psykiatrilla, se käski mun syödä seroniliä ja vaikka mitä mutta ei siitä psykiatrista oo vieläkään ollu mitään apua. Tosin nyt se yrittää saada mua alottamaan terapian. Minkäköhän takia, kun ei se oo kertonu mulle ees miks oon tällänen ku oon. :D
Olen kärsinyt voimakkaasta ahdistuksesta jo noin 15 vuotta (alkoi teini-iässä). Olisi mahtavaa löytää kohtalotovereita, joiden kanssa voisi mailailla täysin omana itsenään. Olen vajaa kolmekymppinen perheellinen naisihminen.
Mulla on tismalleen samat ongelmat. Voi kunpa tästä pääsis eroon ja nopeasti. En edes tiedä miltä tuntuu elää vapautuneena ilman tällaisia rajoitteita. Tuntuu että sekoan lopullisesti jos tää ahdistus ei lopu tai ainakin helpota merkittävästi.
Jos on heikko itsetunto niin siitä seuraa monenlaisia ongelmia.
Joku kirjoitti aiemmin:
> Mun itsetunto on kans aivan nolla. Jos joku kehuu mua, tiedän että se on valetta. Ei mussa oo mitään kehuttavaa, siks se on ärsyttävää ku joku rupee valehtelemaan sellasta päin naamaa.
Miten niin ei mitään kehuttavaa? Mitä kehuttavaa sitten on muissa? Et sinä ole yhtään toisia vähempiarvoinen vaan kaikki ihmiset on yhtä rakkaita Jeesukselle.
Sinä valehtelet itsellesi jos et hyväksy sitä että sussa on kehuttavaa ja myös hyviä puolia. Kaikissa ihmisissä on jotakin ihanaa/rakastettavaa mutta muut eivät ehkä sitä huomaa.
Psykiatri voi auttaa siinä missä joku kaverikin, lääkkeisiin ei kai kannata turvautua ollenkaan mun mielestä ja kaikki nämä ongelmat tavallaan liittyy siihen yhteen ja samaan asiaan että et ole saanut toisilta huolenpitoa ja rakkautta ja olet päätynyt tuohon tilaan. Jumala on Rakkaus.
Minulla oli samat ongelmat, mutta sain apua lääkityksen aloittamisesta,
Tuttua on. Itselläni ollut jo pienestä lähtien. Olen nytten 15v ja tod. kärsin myös ahdistuksen fyysisistä oireista.
Se, että soitan tuntemattomalle, ei tule kysymykseenkään, vaan jonkun, joka käskee saa kyllä pakottaa ennenkuin soitan. Myös tuntemattomaan numeroon vastaaminen päätyy aina punaiseen luuriin ja heti viestiä numeropalveluun, et tietää numeron.
Myös yksin kaupassa käyminen on ahdistavaa, mutta onnistuu normaalissa marketissa käyminen, mutta kun pitäisi käydä vaatekaupassa, niin aijai en mene, vaan jonkun pitää tulla väh. kassalle mun kanssa.
Se vasta tympiiki, et omaa mielipidettäni en voi koskaan suoraan sanoa, vaan aina menen muiden mukana. Pelko siitä mitä muut sanovat valtaa mielen. Olen vissiin pienenä sanonut suoraan ja siitä minulle 'vittuiltu'' niin on jäänyt mielipiteet vähälle.
Häpeän itseäni, mutta syytäkin kai on, kun ylipainoa on. Itte oon päätellyt, että olkoon kuinka ruma vain, kunhan on laiha, pääsee pitkälle, eli lihavat ei saa mitään. Aina kun tapaan uuden ihmisen, esim. vasta luokalleni tuli uusi. mietin, että mitä mä tolle puhuu, parempi sille, et pidän turpani kiinni ja en ystävysty sen kaa. Se tympii. Ainainen kotiin meneminen koulunjälkeen tympii, kun haluaisi olla omien luokkalaisten kanssa viettämässä aikaa kylällä tai jossain norkkumassa.
Mutta kyl se tästä. Jospa joskus joku hyväksyisi mut ja sillee...
Yksinäinen olo kyl aina on :(
Niin tutulta kuulostavia kertomuksia... Olen ihmetellyt jo kauan, että kun kerran fyysisistäkin sairauksista paranee ajan kanssa, miksei psyykkisistä ongelmista ja sairauksista "vapaudu"?
Onko teillä itsellänne tiedossa mistä ahdistuksenne on lähtöisin/johtuu? Minulla on aika hyvin selvillä ja tuntuu ettei mitään ole tehtävissä ja olen lopullisesti invalidisoitunut pelkojeni ja ahdistusteni kanssa.
Kyllä mulla on ainakin persoonallisuushäiriöstä ahdistus ja siihen ei juur mikään terapia auta. Vain lääke auttaa jonkin verran. On parempia aikoja mutta heti kun tulee joku vastoin käyminen niin ahdistus alkaa ja se on kuin lumipalloefekti eli kasvaa ja pysyy jonkin aikaa ennen kuin tulee rauahallisempi ajanjakso taas. Kyllä tämä invalidisioi toden totta.
Hei omaan paniikkihäiriööni ,ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteiden palkoon löytyi viimein syy lääkärissä sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Minulla ei ainakaan tehdä mitään kun kilpirauhasen viitearvot on aina ollu kunnossa. Olen kuullut että siltikin voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka arvot näyttäis olevan kunnossa. Pitää varmaan mennä yksityiselle puolelle mittauttamaan kilpirauhasarvot jos siellä löytyis jotain ja saisin siihen lääkkeet.
meilaa, täällä kans kakskymppinen naisen alku kaimppailemassa juuri noiden samojen juttujen kanssa.. [email protected]