On aika kauheaa huomata että minussa asuu myös murhaaja kaiken muun kauheuden lisäksi.
Tuli asia joka on niin vaikea että tunnen vihaa, kostonhalua ja katkeruutta minä joka yleensä olen aika lempeä ja kiltti.
Ja tästä minun pitäisi nousta kuiville.
Tuli asia joka on niin vaikea että tunnen vihaa, kostonhalua ja katkeruutta minä joka yleensä olen aika lempeä ja kiltti.
Ja tästä minun pitäisi nousta kuiville.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En osaa muuta ohjetta antaa, kuin että:
Huuda avuksesi Herran nimeä!
Tuossa nimessä meillä on vapautus kaikesta synnistä ja pahasta ja ainoastaan tuo nimi, JEESUS, kykenee ihmisen vapauttamaan täydellisesti myöskin katkeruudesta, kostonhalusta ja vihasta ja auttaa ihmistä pääsemään anteeksiantamuksen tielle.
Sillä anteeksiantamus meidän on jokaisen löydettävä toinen toistamme kohtaan, jos mielimme kerran päästä itse kuulemaan ne sanat, jotka meidät lopullisesti toivottavat tervetulleiksi perille Isän kotiin ja julistavat meidät Hänen omikseen, Hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa kautta syyttömiksi.
Ei anteeksiantamus tokikaan ihmiselle helppoa ole, lienee kenelekään, mutta Hänen avullaan me siihen kykenemme ja muistuttamalla itseämme siitä, miten paljon Hän on meille anteeksiantanut meidän rikkomuksiamme!
Siunausta matkallasi vapauteen.
ei kaikin pelastu vaikka huutavat herra herra....
Meinaatko että se pitää tietää etukäteen kuka saa huutaa Herran nimeä avukseen?! Joka ei pelastu olkoon hiljaa, niinkö?
Mee hoitoon. Oot vaarallinen!
10sta käskystä;http://koti.phnet.fi/petripaavola/lopunajanvainot.html#4
http://koti.phnet.fi/petripaavola/lopunajanvainot.html#4
Linkki paremmin tossa
Kiitos rohkaisevista vastauksistanne.
Tiedän että jos en anna anteeksi minulle ei anneta.
Niin, yhtälainen henki on kaikilla, lapsella joka ei ole nähnyt aurinkoa, samoin kuin äidillä joka on auringon nähnyt.
Ei suomen kansaa synnytetty yhdellä havaa eikä yhdellä synnytyskivulla, joten parempi on aina henki pelastaa kuin tappaa se!
Ihmisparka tutkiskelee itseään ja tekee tiliä elämästään. Hän ripittäytyy taivaan alla purkaen sydäntään.
Minä en rakasta sinua, Jumala. Jos rakastaisin, ajattelisin sinua lakkaamatta. Ja jokainen ajatukseni tekisi minut onnelliseksi. Minun täytyy tunnustaa, että ajattelen sinua vain harvoin. Teen niin korkeintaan kerran vuorokaudessa. Kun kuulen nimesi, sydämeni ei sykähdä onnesta. Rukoileminen on työlästä ja rasittavaa. Sen sijaan innostun kaikesta uudesta, tässä ajassa.
Ei. Minä en rakasta sinua yli kaiken.
Enkä minä rakasta lähimmäistänikään.Jos rakastaisin, eläisin hänelle. Jos hänelle tapahtuisi jotain hyvää, ilahtuisin siitä yhtä paljon, kuin jos se tapahtuisi minulle. Mutta ei ole niin. En välitä edes parhaan ystäväni kärsimyksestä.
Ei. Minä en rakasta lähimmäistäni.
Eikä minulla ole lainkaan uskoa. Jos uskoisin sinuun, Jumala, jos ajattelisin, että vain yksi on tarpeen, silloin eläisin aivan toisenlaista elämää. Uskoni on sanoja, joita en usko itsekään.
Minut täyttää ylpeys, ahneus ja itsekkyys. Sellainen minä todella olen. Se on ihan selvää. En edes halua ajatella sitä.
Ei. Minä en osaa rakastaa edes itseäni.
Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus...
Kuuntelen ruohon lailla kumartuneen ihmisen puhetta. Autiomaan tuuli kasvoillani. Harmaat pilvet taivaalla, autius sydämessä. Polvistun hänen viereensä. Tunnustan syntini. Olen kuolemansairas. Kotiinpalaava vaeltaja. Puhdista minut. Paranna minut. Kutsu minut luoksesi. Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus... En tiedä mitä ajatella ja uskoa. Rukoilen vain. Herra Jeesus Kristus...
....... Polvistun alttarille. Katson ristiinnaulittua Kristusta. Kuulen sanat: Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu. Sanat ovat punaiset kuin veri, lämpimät kuin rakkaus, vahvat kuin usko. Nautin leivän ja viinin. Minun puolestani annetun ja vuodatetun Kristuksen ruumiin ja veren. Saan anteeksi. Jään Herran rauhaan.
ajatuksia Martin Lönnebon Homiletik -kirjasta
Ps. 51
1........Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
2 Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
3 Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
4 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
5 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
6 Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
7 Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin
8 Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
9 Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
10 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
11 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Tämän Psalmin 51 rukouksen haluan rukoilla myöskin omalla kohdallani
ja Sinun kanssasi.
Muistathan myöskin:
Snl. 28
13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa Sinulle Kaunokki toivoen ja rukoillen.
Rehellinen ihminen huomaa itsessään kaiken pahan.
Herätyksen tilassa hän tuntee kauhua itsensä tähden.
Tähän kauhuntilaan ei pidä jäädä, eikä paeta poispäin Jumalasta, vaan päinvastoin: paeta Hänen luokseen! Me synninsairaat katsomme Jeesuksen ristiin. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme. Uskossa me vastaanotamme pelastuksen evankeliumin.
Me olemme langennut ihmiskunta, jokaisessa meissä elää myöskin murhansiemen. Tämä tosiasia tulee hyväksyä, sitä kauhistua ja uskossa turvata Jeesuksen uhriin ja sovitustyöhön.
Et ole muita pahempi. Tervetuloa lahjavanhurskautettujen syntisten joukkoon.
Kiitos jos joku kokee muistaa rukouksin.