Lueskelin Raamattua ja huomasin mielenkiintoisia juttuja synnin olemuksesta; Synti on aina ollut maailmassa, mutta se ei ollut "syntiä" koska sitä tuomitsevaa lakia ei ollut olemassa. Siinä vaiheessa kun laki annettiin, synti tavallaan tuli voimaan. Tämä on suunnilleen sama kuin se, että lapselle kerrotan jonkin asian/tekemisen olevan väärin - ja samalla se lisää lapsen tietämystä siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Onkohan tämä hyvän ja pahan tiedon hedelmän syönti ollut se tapahtuma, kun alkuihmiselle tuli tietoisuus hyvästä ja pahasta? Siihen saakka elettiin kuten eläimet, mikään ei ollut väärin eikä lakia ollut.
Onkohan tämä hyvän ja pahan tiedon hedelmän syönti ollut se tapahtuma, kun alkuihmiselle tuli tietoisuus hyvästä ja pahasta? Siihen saakka elettiin kuten eläimet, mikään ei ollut väärin eikä lakia ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin opetetaan että kun Aatami ja Eeva nauttivat "Hyvän ja Pahan tiedon puun hedelmää", niin he oppivat tuntemaan eron hyvän ja pahan välillä, samoin nautinnon ja vastakohtaisuuden.
Kuten on nähty "tieto lisää tuskaa".
Jos synti (väärä) ymmärretään erilaisiksi teoiksi tai tekemättä jättämisiksi,
lähes kaikki mahdollinen on jo ehtinyt olla syntiä.
Lestadiolaisille ehostus on syntiä, mutta tupakointi ei...
Jos taas synti ymmärretään eroksi Jumalasta/ osattomuudeksi rakkaudesta/ ilosta/ luovuudesta /kasvusta / kiitollisuudesta ja ihmettelystä, näkökulma muuttuu.
Silloin ihminen voi olla vain joko armon tai synnin tilassa, Jumalan yhteydessä tai hänestä erossa.
Jumalan yhteydessä olevakin tekee usein väärin ja toisaalta Jumalasta erossa varmaan joskus jostain näkökulmasta oikein.
Ainoa kaikille kulttuureille yhteinen moraalisääntö on ollut:
"Eläville olennoille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä."
...käsitykset kärsimyksen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta ovat vaihdelleet, olipa kysymys lasten kasvatuksesta, poikkeavien kohtelusta tai lihakarjan tehokasvatuksesta.