Miten siitä irti?
Olemme seurustelleet reilu pari vuotta. Olen
kestänyt suhteessa niin henkisen kuin fyysisen
pettämisen miehen puolelta, kestänyt haukut,
nimittelyt, hyväksikäytön, tunteilla leikkimisen.
Ja nyt suureksi kynnykseksi on tullut raha, jota
en millään meinaa kestää.
Perin pienoisen summan rahaa, josta poikaystäväni
vaatii osaa, koska hän on kestänyt tältä
perittävältä ihmiseltä niin paljon. Sanoo
välittävänsä minusta, mutta itse en sitä huomaa
mistään. Vai onko merkkejä ne, että kun kerran
viikossa hän tulee pariksi yöksi luokseni, hän
nettailee muun ajan paitsi sen kun/jos käydään
kaupassa, muualla tai syödään. Nettailee myös
kotonaan kokoajan joten kuvittelisi että minun
luonani ei siihen koneeseen tarvitsisi koskea?
Seksiä ei ole juuri nimeksikään enää. Ei
läheisyyttä, koskettelua. Tuntuu etten saa enää
tästä suhteesta mitään mutta silti en pysty/voi
lopettaa. En tiedä tykkäänkö edes hänestä enää,
tuntuu että olen vain riippuvainen hänestä. Mutta
miten pääsen sitten irti? Miten lopettaa suhde?
Itse olen erittäin läheisriippuvainen ja
huomionkipeä. Mitä vähemmän niitä häneltä saan,
sitä kiukkusempi, mustasukkaisempi
(omistushaluisempi?) minusta tulee. Jos en
hyvällä saa huomiota, niin pahalla. Tunnen
toisinaan itseni niin lapseksi. Kuitenkin ikää jo
lähemmäs 30v.
Ja kun otan suhteessamme jonkin asian puheeksi,
olen se itsekäs ja kylmä ihminen jolle ei riitä
mikään. Mutta miten sanoa ettei minulle riitä se
läheisyys että olet luonani mutta netissä
kuitenkin kokoajan juttelemassa muille? Ettei se
aika ole mulle.
Minuun sattuu niin kamalasti tämä tilanne. En
tiedä mitä hän todella haluaa vai haluaako
mitään. Olenko vain pelinappula jota voi
siirrellä miten lystää? Minun henkinen puoleni
alkaa olemaan loppu. Ei ketään kenelle puhua
tästä, eikä jaksa aina tapella. Pelkään
yksinolemista niin älyttömästi, en todellakaan
tiedä mitä tehdä. Miten tehdä.
Olemme seurustelleet reilu pari vuotta. Olen
kestänyt suhteessa niin henkisen kuin fyysisen
pettämisen miehen puolelta, kestänyt haukut,
nimittelyt, hyväksikäytön, tunteilla leikkimisen.
Ja nyt suureksi kynnykseksi on tullut raha, jota
en millään meinaa kestää.
Perin pienoisen summan rahaa, josta poikaystäväni
vaatii osaa, koska hän on kestänyt tältä
perittävältä ihmiseltä niin paljon. Sanoo
välittävänsä minusta, mutta itse en sitä huomaa
mistään. Vai onko merkkejä ne, että kun kerran
viikossa hän tulee pariksi yöksi luokseni, hän
nettailee muun ajan paitsi sen kun/jos käydään
kaupassa, muualla tai syödään. Nettailee myös
kotonaan kokoajan joten kuvittelisi että minun
luonani ei siihen koneeseen tarvitsisi koskea?
Seksiä ei ole juuri nimeksikään enää. Ei
läheisyyttä, koskettelua. Tuntuu etten saa enää
tästä suhteesta mitään mutta silti en pysty/voi
lopettaa. En tiedä tykkäänkö edes hänestä enää,
tuntuu että olen vain riippuvainen hänestä. Mutta
miten pääsen sitten irti? Miten lopettaa suhde?
Itse olen erittäin läheisriippuvainen ja
huomionkipeä. Mitä vähemmän niitä häneltä saan,
sitä kiukkusempi, mustasukkaisempi
(omistushaluisempi?) minusta tulee. Jos en
hyvällä saa huomiota, niin pahalla. Tunnen
toisinaan itseni niin lapseksi. Kuitenkin ikää jo
lähemmäs 30v.
Ja kun otan suhteessamme jonkin asian puheeksi,
olen se itsekäs ja kylmä ihminen jolle ei riitä
mikään. Mutta miten sanoa ettei minulle riitä se
läheisyys että olet luonani mutta netissä
kuitenkin kokoajan juttelemassa muille? Ettei se
aika ole mulle.
Minuun sattuu niin kamalasti tämä tilanne. En
tiedä mitä hän todella haluaa vai haluaako
mitään. Olenko vain pelinappula jota voi
siirrellä miten lystää? Minun henkinen puoleni
alkaa olemaan loppu. Ei ketään kenelle puhua
tästä, eikä jaksa aina tapella. Pelkään
yksinolemista niin älyttömästi, en todellakaan
tiedä mitä tehdä. Miten tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksinolo kasvattaa riippumattomuutta.
Vaihda maisemaa joksikin aikaa niin sinusta tulee
kuin uusi ihminen.
Paljon onnea sulle!
siis jos se jätkä tekee sul tollattiin ni maksa
potut pottuina ja tee samal taval ja jos se ei
"kiellä" sua tekemästä niin ni se ei todellakaan
välitä susta hevopaskaakaan... ja jos ei se välitä
ni kävelet ulos ovesta ja sanot että adios vaan...
miehii on pari miljardii tuol ulkona joten
valinnan varaa riittää... ennemmin tai myöhemmin
joku osuu tielle...
Pahalta tuntuu lukea nykyisestä elämästäsi, mutta
siitä on ulospääsy, usko pois.
Mieti ensin, miksi haluaisit olla hänen kanssaan.
Mitä hyviä puolia hänessä on, mitä hänessä
rakastat? Mieti asiaa nykytilanteen, ei
ihastumishetken kannalta. Todennäköisesti et
löydä juuri yhtään hyvää syytä, miksi olisit
hänen kanssaan.
Et ole riippuvainen hänestä, mutta olet
jämähtänyt paikallesi. Et tiedä, miten muulla
lailla voisit elämääsi elää. Miehesi on
sosiaalisesti ja emotionaalisesti kehittymätön
yksilö, joka on kuitenkin onnistunut painamaan
itsetuntosi ihan maahan. Usein on niin, että
sairaat ihmiset tekevät läheisensä sairaiksi.
Olet sitkeästi kestänyt todella paljon siltä
ihmishirviöltä. Ei ihme, että tunnet olevasi ihan
lopussa.
Ensimmäinen asia, joka sysäisisi sinua eteenpäin
kohti valoa, olisi joku ihminen, kelle puhua.
Kuulostaa kliseeltä, mutta toimii. Sinulla
varmasti oli joskus ystäviä. Ota rohkeasti
yhteyttä johonkin ihmiseen, joka oli joskus
sinulle läheinen. Unohda se, että kenties vuosiin
ei olla pidetty kunnolla yhteyttä.
Mikäli edellinen ei onnistu, puhu vieraalle
ihmiselle. Et ole hullu, jos menet psykologille.
Päinvastoin.
Kuvotuksen jättäminen ei ole käytännössä vaikeaa,
koska ette asu yhdessä. Kaikki on vain sinusta
itsestäsi kiinni. Vain muutama sana. Voi tuntua
vaikealta, mutta juuri siksi sinun tulee puhua
jollekin.
Tee se mahdollisimman pian ja pysy päätöksessäsi.
Älä tuhlaa aikaasi enää yhtään siihen mänttiin.
Et koskaan halunnut tuollaista elämää. Erosta
toipuminen ei sinulla kestä kauaa, koska huomaat
nopeasti, kuinka elämä alkaa hymyillä sinulle.
Pienet vastoinkäymiset eivät tunnu miltään, sen
sijaan pienet ilot tuntuvat suurilta.
Tsemppiä!!!!!
p.s. Älä missään nimessä anna mitään rahoja
sille! Ne on sun! Käytä niitä vaikka itsesi
hemmotteluun! Ihosi kaipaa varmaan kirkastusta ja
silmäpussit hoitoa moisen helvetin jälkeen. Ja
pian saat pilkkeenkin takaisin silmäkulmaan!
Jätä se mies! Ero on aina vaikeaa MUTTA se
kannattaa tollasessa tilanteessa! Opi rakastamaan
itseäsi niin paljon että ymmärrät minkä arvoinen
olet! Itsensä hemmottelu on sallittua - aina -
koska se tekee naisesta tyytyväisen. Nainen joka
rakastaa itseään on mukavampi kuin katkera
tyytymäton ihminen. Välillä saa ostaa kivoja
vaatteita, meikkejä, mennä hierojalle, ulos
siiderille jne. Kuten Allykin sanoi, PÄRJÄÄT IHAN
HYVIN KUNHAN JÄTÄT SEN SIAN!
Pidä huolta itsestäsi!
PS: "suruaika" eron jälkeen on saman pituinen
jäjät sä sen tänään tai vuoden kuluuttua. Eli
jätä tänään, silloin olet vireessä paljon
nopeammin!