Anteeksiannosta kysymys

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Anteeksiantaminen-antaa-voimaa/544/

Mietin myös lööpin nähtyäni että miksi tästä on edes kirjoitettu.
En ymmärrä mikä logiikka on että yhtäkkiä päätetään julkisesti antaa anteeksi kuolleelle ihmiselle iltapäivälehden kannessa.

Maria Guzenina-Richardsonilla on tietenki oma painava syynsä, hyvä ihminen kun hän näköjään on ja kaikesta päätellen kovin anteeksi antavainenkin. No jos positiivisesti ajattelee parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Itse näen tässä enemmänkin julkisuuslogiikkaa,jostain henkilökohtaisesta kipeästä asiasta on tehty (tai yritetty tehdä) positiivinen ajatus anteeksi annosta ja ajatuksesta että aina voi aloittaa alusta vaikka toinen onkin jo kuollut.

Ei tullut ostettua lehteä.

no onhan anteeksiannolla sellainen psyykkinen merkitys, varsinkin antajalle. voi mennä eteenpäin, ei tarvi kuluttaa energiaa kaunaan ja katkeruuteen. anteeksi huono kirjoitus, toinen käpälä on taas kipsissä.

Julkkiskirjoitukset eivät yleensä kiinnosta.

Anteeksiantamisen teema on kiinnostavampi. Monella lienee kasvattajiaan kohtaan jotain sellaista, mistä kantaa tuskaa ikänsä. Vihasta luopuessaan, hyväksyessään tapahtumat realistisena totuutena ja kyetessään anteeksiantoon on oman tunnistamattomien kipupisteiden purkautumista. Itselleen siinä palveluksen tekee - aina - anteeksianto ei niinkään kosketa annettua kuin antajaa. Kuten Horo sanoi edellisessä, ei tarvii kuluttaa energiaa katkeruuteen/kaunaan. On lupa mennä eteenpäin ja pystyy täysipainoisemmin nauttimaan elämästä.

Myynninlisäys. Lehti sai lisää ostajia vihjailevan otsikon johdosta ja Maria sai itsestään yhden lööpin. Tasaraha.

Meillä kaikilla on joku sisäinen suhde kuolleisiin läheisiimme: he vaikuttavat sisäisesti meissä myös kuolemansa jälkeen.
Kuollutta kohtaan voi tuntea kaunaa ja katkeruutta, ja voi toki kysyä, onko se järkevää. Toisia vainajiamme ajattelemme lämmöllä, eikä se ole yhtään järkevämpää tai vähemmän järkevää kuin negatiivisten tunteiden tunteminen.

Anteeksiantaminen kuolleelle voi olla vaihtoehto sille, että jatkamme vihan tai kaunan tunteita häntä kohtaan.

Mutta miksi me yleensä tunnemme mitään tunteita sellaista kohtaan joka ei ole läsnä?

Anteeksiantaminen voi olla merkki siitä, että on vihdoinkin kypsä/ valmis siirtymään eteenpäin.
Ilman katkeruutta haluaa ravistella vanhat taakat pois sisimmästään ja tehdä tilaa uusille asioille. Ei ole teveellistä raahata ikäviä muistoja mielessään läpi koko elämän. Katkeruus myrkyttää myös ympäristöä ja läheisiä.
Oma mielenrauha on tärkeämpää, kuin vaanha vihanpito.

Logiikkaa etsisin lähinnä juuri tuosta minkä itsekin totesit: "lööppiin pistetään, mikä lehden ostajia kiinnostaa".

Logiikkaa etsin myös tämän viikon YLE:n otsikosta: "Martin Saarikangas ei usko Ranskan toimineen säännösten vastaisesti tukiessaan loistoristeilijätilauksen saamista STX:n ranskalaistelakalle." - Tosiasiassahan Saarikangas sanoi haastattelussa: "Tunnen tämän telakan ja ranskalaiset päättäjät ja siellä varmaan ei ole toimittu siten, että mitään löytyisi..." jolla taas ei ole mitään tekemistä otsikon kanssa :)

Nettiversiosta en löytänyt viitteitä asiaan ja keltaista lehdistöä voi tulkita miten haluaa.
Miksi hän antoi anteeksi ja mitä hän antoi lopulta anteeksi, tietää todennäköisesti vain hän itse.
Oliko isän teko suuri vai pieni, ainakaan minä en tiedä

Kun antaa anteeksi, pääsee mieli vapaaksi, sanovat. Millä tavoin? Vapauttaako se myös "Oliko viisasta antaa anteeksi" kysymykseltä?
Jos ihminen on kohdellut sinua törkeästi, onko mitään syytä antaa anteeksi? Siitä huolimatta, että tekijä olisi kuollut?

Aikanaan, kun oli tapahtunut jotain traagista muistan lukeneeni lauseen, mikä suurinpiirtein meni seuraavasti "Kun etsimme ymmärrystä ihmisen teolle, haemme samalla teolle hyväksyntää".

Eikö anteeksianto omalla tavallaan aja samaa asiaa, kun henkilö joka ei katso tehneensä mitään väärää saa anteeksi uhriltaan. Silloin uhrista tulee kaksinkertainen uhri?
Ja yleensä narsistiset henkilöt eivät näe teoillaan olevan mitään anteeksi pyydettävää.

Jos mies tai nainen käy vieraissa ja saa sen anteeksi, pettäjä yleensä katsoo anteeksiannon hyväksyvän hänen toimintansa ja pettää uudelleen.

Sinänsä ministerin anteeksianto tuli huonoon aikaan, sillä tänä vuonna ei ole yksiäkään vaaleja.

Vaikeiden asioiden kypsyminen ottaa aikaa. Voi hyvin olla aivan totta, että nyt menneet on menneitä ja anteeksi voi antaa. Se, että antaa asian päätyä paskalehden sivuille osoittaa huonoa makua. Voi kyllä olla, että Ilta7 on säveltänyt suurimman osan tai tehnyt yhdestä sivulauseesta pääpointin.

Aiemmin säälipisteitä kerätessään ministerin virkaan epäpätevä Guzenina on kertonut isänsä olleen alkoholisti ja kai jonkinlainen pirttihirmu, mg:n vanhemmat kai erosivat. Tällaisen tarinan mg siis ainakin on mediassa monesti kertonut.

Jo pari vuotta sitten Guzenina kuitenkin kertoi naistenlehdissä tehneensä sovinnon isänsä kanssa ja saaneensa hänen puhelinnumeronsa, jotta voivat soitella. Asiat tulivat ainakin tuon jutun mukaan sovituiksi jo tuolloin, eikä niiden revittelemiseen enää pitänyt olla aihetta.

Toisen osapuolen vielä eläessä asiat siis sovittu, nyt toisen osapuolen ollessa vainaja mg revittelee julkisuuteen vainajan kanssa jo sovittuja yksityisasioita. Tökeröä huomionhakua.

Mm. SOTE-sekoilusta Guzeninalle on tullut aiheesta lunta tupaan viimeksi kuluneella viikolla ja tulee jatkossakin. Anteeksianto-juttu vaikuttaa Guzeninan mauttomalta keinolta yrittää siirtää huomiota yksityisasioihin. Joiden pitäisi vieläpä olla poismenneen kanssa jo sovittuja.

Sen menneen loukkauksen mukana kantaminen loppuu siihen kun se asian vihdoin käsittelee ja antaa omassa mielessään anteeksi syylliselle. Jos ei anna, raahaa mukanaan sitä vanhaa asiaa koko ajan - tiedostamatta. Se taas on omiaan vaikuttamaan moniin tuleviin valintoihin, alitajunnan kautta siis.