Job

novajita:lle
osa vastausta: Jumalalla on eri suunitelma kuin ihmisellä,job han kieltäytyi menemästä sinne minne jumala pyysi häntä lähtemään.
Ei Jobikaan pääsyt pakoon Jumalan suunitelmia,emme mekään,sen vuoksi job saikokea sen mitä sai.

Etkö ymmärtänyt, vaikka Job itse kertoo syyn kuritukseensa:

Silloin Job sanoi Herralle:
-- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä -- ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: "Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat."

Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa ."

Näin tapahtuu tänäkin päivänä kaikille niille valituille, jotka ovat eksyneet pois totuuden tieltä Saatanan Paavalille sanelemilla uskonopeilla:

"Älä torju poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan."

Kyllä Herra kurittaa myöskin tyttöjä, vaikka Paavalin mukaan he pelastuvat ilman kuritusta, kun synnyttävät lapsia.

Hei !

Siirakin kirjassa on yksi paikka joka kertoo asiasta:

2. Luku

1. Poikani, jos antaudut palvelemaan Herraa Jumalaa, niin valmista sielusi koettelemuksiin.
2. Pidä sydämesi vilpittömänä, ole kestäväinen, äläkä ole hätäinen kovan onnen päivänä.
3. Riipu kiinni hänessä äläkä hänestä luovu, että viimein tulisit suureksi.
4. Ota vastaan kaikki, mikä sinulle sallitaan, ja ole pitkämielinen nöyryyttävissä vaiheissa.
5. Sillä kulta koetellaan tulessa ja otolliset ihmiset nöyryytyksen pätsissä.
6. Usko häneen, niin hän ottaa sinut vastaan, pidä tiesi suorina ja pane toivosi häneen.

Siis tuossa sanotaan, että otolliset uskovat koetellaan ja valmistetaan
nöyryytykjen ja kärsimyksien pätsissä, ja samaa sanotaan seuraavassa:

Mal. 3:3
Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.

Siinä sanotaan Leevin pojat, eli suomeksi uskovat, jotka eivät vielä ole
saavuttaneet Hengellistä täysi-ikäisyyttä, ja kärsimyksien ja koetusten
ja kiusauksien kautta ja niiden avulla Rakastava Isä valmistaa ja kasvattaa
meitä uskovia, jotta pyhittyisimme ja kirkastuisimme.

Sama sanotaan uuden liiton puolella jopa Jeesuksesta:

Hepr. 2:10
Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Ja miksi siis kärsimykset ovat tarpeen ja kaikkinaisen pahan ja kiususten ja
uskonkoeteusten kokeminen uskovan elämässä ?

Jeesuksestakin jo sanotaan:

Hepr. 2:18
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Siis noiden kaikkien kokemiemme ikävien asioiden ja rankkojen kokemusten
kautta meissä lisääntyy armo muita kohtaan ja laupeus, eli meille lisääntyy
empatia, eli kykenemme asettautumaan toisen asemaan, ja siten emme enää
tuomitse toisia väärin, ja ole kovia ja kylmiä ja rakkaudettomia ja laupeudettomia,
meissä noiden ikävien asioiden ja kokemusten kautta siis lisääntyy Rakkaus,
laupeus, armo, pitkämielisyys ja kaikki muu mikä on Jumalan olemusta.

Galatalaiskirje 5
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Siis kaiken sen kokemamme kautta meissä vihdoin alkaa näkyä nuo Hengen
hedelmät, ja se siis on yksi tarkoitus, miksi meidän tulee kokea kovia.

Ja se kokemamme kasvattaa meitä ja puhdistaa meitä ja pyhittää meitä
ja lopulta kirkastaa meitä, ja meissä ja olemuksessamme alkaa vihdoin
näkyä Kristus, ja kun olemme valmistuneet, voi Isä Jumala siunata
meitä vielä enemmän, koska silloin vasta me osaamme toimia oikein
sillä kaikella, millä Jumala meitä siunaa, emmekä enää käytä sitä
ja niitä erilaisia siunauksia ja lahjoja väärin.

Selventääköhän tämä asiaa ?

Hei vielä !

Minä olen eri mieltä toisten kirjoittajien kanssa, siis Job on kuva uskovasta,
ja Jumala itse antoi todistuksen Jobista:

Job 1:8
Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
Job 2:3
Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."

Uskovina emme toki ole virheettömiä, eli jokainen toimii jossain väärinkin
vääjäämättä, vaikka lopussa Jumala antaa taas tunnustuksen Jobista:

7 Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.
8 Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."

Eli Job oli kuitenkin puhunut oikein, mutta nuo "ystävät" siis väärin !

Mutta siinä olen yhtä mieltä, että kuten seuraavassa sanotaan:

Job 42:5
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.

Job oppi tuntemaan todella vasta Jumalan ja sen mitä Jumala todella on vasta
kaiken kokemansa kautta ja jälkeen, eli se opetti Jobin tuntemaan
syvemmin Jumalan ja Hänen tahtonsa, ja siten siis Jumala vasta kaiken
jälkeen pystyi siunaamaan Jobia kaksinkertaisesti.

Muiden kirjoittajein ja heidän kommenttiensa tyyli ja asenne on sama kuin
noilla Jobin "ystävillä" jotka eivät siis ymmärtäneet asiaa, eivätkä tunteneet
Jumalaa siinä kohtaa niin hyvin kuin Job, ja siksi he kaatoivat syyn Jobin
niskaan, sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet että Jumala vain koettelee
ja kasvattaa ja opettaa rakasta lastaan:

Heprealaiskirje 12
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Tuossa siis kerrotaan se asia jota itse olen yrittänyt kertoa, ja ehkä sekin voi
aueta nyt parammin kun tutkii noita muita Sanan kohtia tämän kanssa yhdessä ?

Mietin vain tuota lähtökohtaa : Jumala lyö vetoa paholaisen kanssa ja ihminen on pelinappulana... Onko koko ihmisen olemassa-olon tarkoitus , siis maan päällä, kilvoitella erilaisten haasteiden edessä ja kasvaa uskossa ollakseen kelvollinen ikuiseen elämään kuoleman koittaessa?

Uskovan ihmisen kärsimykset ja kieltäytymiset kiusauksista ovat siis vain eduksi hänelle.

Kun asetelmaa miettii Jumalan oikeudenmukaisuuden kannalta on se lievästi erikoinen. Jos Jumala on oikeudenmukainen hän antaa kaikille ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet pelastua. Myös sille amerikan alkuperäisasukkaalle vuodelta 120. Hän ei koko elämänsä aikana kuullut oikeasta Jumalasta mitään kuten ei miljardit hänen kaltaiset ympäri maailmaakaan. Hänen ei tarvinnut kilvoitella ja kasvaa uskossa eikä vastustaa kiusauksia. Riitti että hänen omatuntonsa oli puhdas. Jumala tuomitsi hänet sen mukaan. Ei uskonnon eikä vaikka seksuualisen suuntautumisen mukaan.

Toiset pääsevät tästä näkökulmasta katsoen helpommin taivaaseen kuin toiset. Voitaisiin jopa sanoa että evankeliumin kuuleminen hankaloittaa maanpäällistä elämää valtavasti koska se tuo velvoitteita ja sääntöjä ja niitä koettelemuksia ( Job ) jotka auttavat ihmistä kasvamaan uskossa.

Hei !

Nyt sinulla on hieman outo käsitys Jumalan ja saatanan välisestä
keskustelusta.

Jumala kehui Jobia, ja saatana siis sanoi, että ei Job pärjäisi, jos ei
Jumala suojaisi Jobia siis raamatussa kerrottu suojelus ja varjellus .

Joten Jumala siirtyi syrjään ja sitten nähtiin käytännössä, että pitikö
Jumalan arvio paikkansa.

Näin siis uskovallekin käy, eli Psalmi 23 puhuu että vaikka minä kulkisin
pimeän laakson läpi, siis se tarkoittaa sitä, että uskova ei näe, eikä koekaan
sitä samaa Isän huolenpitoa ja voi näyttää siltä jopa, että Jumala on hyljännyt,
kun ei vastaa rukouksiin kuten ennen sun muuta, eli uskova vaeltaa siis
ikäänkuin sokkona ja pimeässä vailla selvää suuntaa ja tietoa tulevasta.

Se on sitä uskon koeteusta, eli uskotaanko Jumalan huolenpitoon vaikka sitä
ei kaiken aikaa nähdä ja koeta, vaan pikemmin päin vastoin.

Jumala ei siis lyönyt mitään vetoa, tuon kautta vain Job ja samoin me muut
uskovat aikanamme arvioidaan, eli siinä koetellaan usko ja se, halajammeko
todella Jumalaa ja yksin Hänen tahtoaan, vai poikkeammeko pois ja luovummeko
Jumalsta, eli uskova ja hänen sisimpänsä koetellaan.

Sana puhuu myös eksytyksen hengestä jonka Jumala lähettää:
2. Tessalonikalaiskirje 2
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Eli tuon eksytyksen hengenkin tarkoitus on siis seuloa jyvät akanoista, eli
paljastaa se, että kuka on mielistynyt vääryyteen, eivätkä siis ole todella
uskoneet Totuutta.

Näin Jobin kärsimystien kautta selviää, kuka todella on mielistynyt Totuuteen
ja haluaa sydämestään Jumalan tahdon toteutuvan, ja kuka taas ei.

Ja Sana opettaa tuosta asiasta toisen kuvan kautta:

Ps. 66:10
Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

Siis kun jalometalleja sulatetaan ja kuumennetaan, niin epäpuhtaudet palavat
ja erottuvat, ja samoin siis kärsimyksien kuumuus saa uskovasta paljastumaan
totuuden ja uskovan sisimmän saastat paljastuvat, mutta sillä on siis tarkoitus,
eli vain silloin, kun ne paljastuvat, ne epäpuhtaudet voidaan poistaa ja siitä
Sana opettaa:

Ef. 5:13
mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta.

Siis valkeus eli Totuus ja Jumalan Pyhyys paljastaa uskovan epäpuhtaudet, ja se on siis valkeutta, että ne pitää paljastaa, vaikka ei se kivalta tunnu, sillä siten
vain ne piilossa olleet synnit ja saastat voidaan tunnustaa ja niistä voidaan
vapautua seuraavan ohjeen mukaan:

1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Ihminen joka käyttää elämänsä maailman hekumaan , juoden , naiden ,varastaen , huijaten yms. antaa elämänsä Jeesukselle 80 vuotiaana päivää ennen kuolemaansa. Katuu syntejään ja huutaa Herraa avuksi. Hän pelastuu , eikö?

Koko elämänsä Jumalalle pyhittänyt ihminen käytti koko maanpäällisen aikansa kieltäytyen synnin kiusauksista , auttaen muita. Häntä koeteltiin koko elämänsä ja viimein 83 vuotiaana kuoli Pohjoiskorealaisella vankileirillä. Kidutettuna , tuhottuna ihmisrauniona...

Onko oikein?

Älä ole mustasukkainen tai kateellinen kenellekään. Ei Jumala kaikkiin huutoihin vastaa.

Sen sai kokea myöskin Job, ennen kuin Jumala hänelle vastasi:

Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?

Pidä myös mielessä tämä sokeudesta parannetun miehen todistus:

"Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti."