Ainakin kolme kertaa olen yrittänyt lopettaa Abilify-lääkityksen, se aiheuttaa kamalia sivareita eikä minulla ole edes psykoosia (vaan masennus) joten en todellakaan tarvitse moista moskaa kehooni. Ensimmäinen kerta failasi heti, toisella sinnittelin kuukauden kunnes kaikki alkoi ahdistaa liikaa joten takaisin taas. Tälläkertaa tämä saa olla kolmas ja viimeinen kerta (ties kuinka paljon vahinkoa aivoilleni on jo koitunut tästä melskauksesta). Uutena ongelmana on se että psyykkeeseeni on alkanut tulla vaikeantuntuisia todellisuudenvääristymiä. Eli kun lääkkeen puoliintumisaika oli ohi oireet alkoivat heti: akuuttien raivo-ja itkukohtauksien jälkeen aloin käyttäytyä oudosti tuttujenkin seurassa, bussissa saatoin tuijottaa tyhjyyteen koko matkan monttu auki älyämättä ympäristöäni, naureskelen itsekseni ja kun ihmiset puhuvat minulle en välttämättä älyä mitä he sanovat koska aivoni eivät tunnu toimivan, lisäksi kuulen oman ääneni pään sisällä joka sanoo "te ette ole olemassa" tai "tämä ei ole todellisuutta". Yöt ovat olleet pahimpia koska näen kauheita näkyjä ja ääniä. Kerran näin jonkin ukon joka yritti tarrata minuun (pääni sisällä) ja sanoi jotakin että tule tänne. Joka kerta kuitenkin tiedän että nämä ovat aivojeni tuotosta, eivät todellisuutta mutta silti ne huijaavat minua joka kerta näihin harhoihin mukaan. Kolme päivää olen ollut yksin tekemättä mitään koska en ole älynnyt todellisuutta. Tänään kuitenkin aivojeni ovat taas ruvenneet osittain pelaamaan koska todellisuus tulee välillä takaisin ja saan huokaista helpotuksesta. Silloinkin kun joku läheinen puhuu minulla ja kun tulee taas ääni joka sanoo että "tuo tuossa ei ole oikea" tekee mieli läpsäistä itseäni päähän.
Olen kuullut ns. tardiivista psykoosista (eng. supersensitivity psychosis) joka on neuroleptien lopetuksen jälkeinen psykoositila, hyvin skitsofrenian kaltainen mutta yleensä sairaalla on aina sairaudentunto. Johtuu siitä että aivojen dopamiinireseptorit ovat hyvin herkistyneet lääkkeiden käytöstä ja luovat tavallista enemmän dopamiinia. Eniten huolestuttaa onko elinikäinen sairaus. Pari lääkäriä on noin sanonut ja kuulema ainoana hoitona on moninkertainen lääkitys. Mutta niinhän he sanovat tavallisestakin skitsofreniasta ettei siitä voi parantua ellei syö lääkkeitä? Sitäpaitsi sehän vain pahentaisi psykoosia. Helkkari, mihinkään lääkkeisiin en enää koske kun kerta aivotkin tuottavat jo ääniä itsestään. Olen aina tiennyt että aivoni ovat olleet liian herkkiä kaikille lääkkeille, ketuttaa niin että joskus tuli ensimmäinen pillerikin nieltyä. Jos tämä siis on edes tardiivi psykoosi tai vain hyvin vahvoja vieroitusoireita, enempää suolaa haavoihin en aio lisätä.
Olen kuullut ns. tardiivista psykoosista (eng. supersensitivity psychosis) joka on neuroleptien lopetuksen jälkeinen psykoositila, hyvin skitsofrenian kaltainen mutta yleensä sairaalla on aina sairaudentunto. Johtuu siitä että aivojen dopamiinireseptorit ovat hyvin herkistyneet lääkkeiden käytöstä ja luovat tavallista enemmän dopamiinia. Eniten huolestuttaa onko elinikäinen sairaus. Pari lääkäriä on noin sanonut ja kuulema ainoana hoitona on moninkertainen lääkitys. Mutta niinhän he sanovat tavallisestakin skitsofreniasta ettei siitä voi parantua ellei syö lääkkeitä? Sitäpaitsi sehän vain pahentaisi psykoosia. Helkkari, mihinkään lääkkeisiin en enää koske kun kerta aivotkin tuottavat jo ääniä itsestään. Olen aina tiennyt että aivoni ovat olleet liian herkkiä kaikille lääkkeille, ketuttaa niin että joskus tuli ensimmäinen pillerikin nieltyä. Jos tämä siis on edes tardiivi psykoosi tai vain hyvin vahvoja vieroitusoireita, enempää suolaa haavoihin en aio lisätä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luuletko että saat itse päättää lääkityksestäsi?
Hah hah! Onneksi teillä hoitajillakaan ei ole oikeutta siitä päättää. Lääkärit päättävät, mutta kuka kantaa vastuun?! Onhan ihan todella oikein, että ottaa vastuun omasta elämästään ja miettii myös omilla aivoillaan tuota lääkitysasiaa. Mitään korvauksia kukaan mielenterveyskuntoutuja tuskin tulee koskaan saamaan, vaikka olisi aivokuollut lääkkeiden vaikutuksen takia. Ei lopulta kukaan muu voi päättää kenenkään elämästä. Aivan sama mitä lekuri sanoo, hän ajaa lääketehtaiden asiaa. Heillä ei tunnu olevan ymmärrystä kuinka elämä palautetaan takaisin omistajalleen. Lääkkeillä se ainakin karkaa pitkäksi aikaa, jos ei loppuelämäksi. Jokaisella on oma tahto, joten kehotan tekemään Antti Heikkilän neuvon mukaan. Osta lääkkeet, jotta saat pitää sairaspäivärahasi tai eläkkeesi. Älä kuitenkaan vedä niitä mömmöjä. Tässä linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=madDmzadBdQ
Kiitos linkistä.. tuli muuten kiire apteekiin hakemaan lääkkeet. En tiennyt, että Kela jotenkin seuraisi tätä lääketouhua.
No huomenna toiseen apteekiin palauttamaan lääkkeet avaamattomissa paketeissa.
Miksi Kela vaatii syömään lääkkeitä, kun ne eivät auta?? Tuo hakemani satsi maksoi juuri veronmaksajille 800 euroa, itse maksoin 12 euroa.
Lääkäri ei päätä lääkityksestäsi hoidon ulkopuolella tai avohoidossa. Sinä päätät siitä itse. Jos asiantuntematon lääkäri kirjoittaa sinulle lääkemääräyksen vastoin tahtoasi niin käske sen pyyhkiä sillä perseensä ja poistaa kannasta. Jos ei tee sitä niin ota yhteyttä potilasasiamieheen, toivottavasti on asiantuntevampaa tasoa kuin ylläoleva "psyk.hoit". Niin ei valitettavasti aina ole. Jos joudut sen takia lakia tahallisesti rikkovien psykiatrien hampaisiin niin sitten en muuta keksi kuin yhteydenoton poliisiin. Toivottavasti löydät sellaisen, joka osaa lukea ja pistää psykiatrin ojennukseen eikä kiikuta sinua hoitoon. Psykiatrit ovat kokemukseni mukaan enimmäkseen lukutaidottomia, varsinkin jos on kysymys alaansa koskevasta laindsäädännöstä, samoin psyk.hoitajat. Jos niin tapahtuu niin en osaa neuvoa muuta kuin että yrität jatkaa taistelua lain, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksiesi puolesta. Minä olen sitä yrittänyt tehdä jo vuosia enkä ehkä kauan enää jaksa. Suomen lakiin päivittäin perseensä pyyhkiviä virkamiehiä on niin perkeleesti! - Terveisiä vain presidentille tai keneen sitten lopulta otatkin yhteyttä jos ei poliisikaan osaa lukea! Avi on pahimmasta päästä kokemukseni mukaan, samoin Valvira.
No mitä lääkkeitä sulle pitäisi määrätä, että olisit tyytyväinen?
minulla samanlaisia kokemuksia seroquel lääkityksen jälkeen. Minulle Seroquel aloitettiin, koska olin psykoosissa.
Lopetin lääkkeen, koska minulta katosi muisti, tunteet, elämänhalu jne olin kuolaava zombi.
Lääkkeenstä vieraantuminen oli kamalampaa kuin psykoosi tai pahinkaan painajainen maanpäällä. Jos psykoosin aikana elin rinnakkaistodellisuutta, niin neuroleptistä vieraantumisen aikaan elin rinnakkaistodellisuus x 100.
Järkyttävää, mutta siitä pääsee yli aivan varmasti. Jostain luin, että suonensisäisitä huumeista vierottuminen on paljon helpompaa kuin neurolepteistä vierottuminen.
Minulle iski valtava masennus, ahdistus, todellisuus vääristyi ja itsemurha-ajatukset oli läsnä joka päivä. Fyysinen ja psyykkinen voimattomuus siis..
Minun tukena vierotuksen ajan oli kotijoukot, joita ilman en olisi selvinnyt. Lisäksi hain E-epaa jota söin 2000mg/vrk pahimpien vierotusoireiden aikaan.
Toivottavasti selviät, rankkaa se tulee olemaan.. mutta kannattaa ehdottomasti.
Liian nopee tommosen lääkkeen lopettaminen johtaa psykoosiin... Jos haluu tollase lopettaa nii hyvin hitaasti ja pieninä määrinä vähentää
...
Sepäs siinä onkin koska kun lopetin lääkkeen ja aloitin uudelleen ehdin ottaa lääkettä vain kolmen päivän ajan noin 7 mg. Eli voiko noin lyhyen ajan käytön jälkeinen seinään lopetus johtaa psykoottisuuteen? Ilmeisesti voi kun on niin pirun vahva ja uusi japsilääke.
Joo lopettakaa vähitellen, sillä nuo lääkkeet muuttaa aivokemiaa ja aiheuttaa itsessään pahoja psyykkisiä oireita sekä heikentää miesltä, jolloin psykoosin puhkeamisherkkyys kasvaa käytön jälkeen.
Lukekaa seuraava ketju:
Psykoosin läpikäynti vastaan lääkitys
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9219207
Siellä on apuja lääkityksen lopettamiseen ja psyykkeen vahvistamiseen.
Mä olen aloittanut useamman antipsykootin ja koska ne eivät tehonneet masennukseen/ahdistukseen lopetin ne seinään. Mitään psykoottisuutta ei tuolloin ollut. Täysin järjissäni olin psykiatrienkin mielestä mutta koska mikään lääke ri oikein auttanut niin kokeiltiin sitten kaikkea. Pakko oli hoitaa kun olin niin huonossa kunnossa.
Mutta joo, en saanut mitään vieroitusoireita seuraavista: seroquel, abilify, serdolect, truxal, peratzin. Sitten on vielä neljä muuta joiden nimeä en muista. Nisstäkään ei tullu vieroitusoireita. Mun aivot varmaan on tosi kovat kun ei mikään lääke oikeastaan vaikuttanut mihinkään suuntaan/
(Minulla aloittajalla) ongelmana on siis ettei minulla ole ollut oikeaa psykoosia ennen kuin aloitin lääkkeet, korkeintaan paniikkihäiriöitä ja lievää dissosiaatiota.
Oireeni näyttäisivät vaihtelevan huomattavasti skitsofrenian negatiivisten oireiden välillä sekä äärimmäisen jännittyneenä ja epämiellyttävänä tilana jossa en voi kuin maata paikoillani peitellen päätäni peloissani kun kuulen yhtäkkiä alkavia ääniä ja näen kuvia vaikken olisi millään tavoin henkisesti ahdistunut. Pelkään ihmisiä entistä enemmän vaikken haluaisi, silmäni näyttävät peilissä täysin pysähtyneiltä ja hulluilta.
AMK:ssa olen kuin jokin omissa sumuissaan elävä kummajainen, tuijotan yhteen pisteeseen luokassa enkä voi sille mitään. Bussissa kotiin tullessa päässä jyskyttää ja on kuin terävä vyö puristaisi päätä. Tuntuu kuin psyykkeeni ja todellisuudentajuni olisivat hävinneet tai menneet täysin sekaisin. Olen ajatellut pyytää sairaslomaa vieroitusoireiden aiheuttaman pahan olon vuoksi mutta en viitsi koska olen jo ollut yhdellä pitkällä sairaslomalla. Koen dissosiaatiota ja depersonalisaatiota viikkojen ajan aina kun olen lopettanut lääkkeen, haudon itsemurhaa ja ajattelen että olen jotenkin lääkkeillä tappanut alkuperäisen minäni. Toisaalta oloni tuntuu jollain tavalla hyvältä kun on tuossa sumussa ja maailma ei stressaa kun ei ymmärrä siitä yhtään mitään. Otin selvää dopamiinista ja se kuulema vaikuttaisi tuollaisiin asioihin. Taitavat olla reseptorini yliherkistyneet. Täytyykö tottua olemaan sumussa elävä naureskeleva depressiivinen höppänä lopun ikäänsä vai syödä lääkkeitä taas jälleen kerran yhteen psykiatrien virheellisen hoidon aiheuttamaan sairauteen? Lääkärit uskottelevat terveille tunne-elämältään epävakaille ihmisille että heidän aivoissaan on kemiallinen epätasapaino ja kun he ovat kokeilleet lääkkeitä heillä todellakin tulee niistä kemiallinen epätasapaino johon tarvitsevat sitten aivan oikeasti noita myrkkyjä? Siis mitä helvettiä, olisiko tuossa oikeasti joku sairas kikka jolla saada kunnon kansalaiset koukkuun noihin pillereihin ja maksamaan niistä lopun ikäänsä?
Nuo ovat ihan yleisiä kokemuksia reseptihuumeita lopetettaessa. Tietoa ja hyviä neuvoja asiasta on jo tässä ketjussa paljon, lisää monissa youtube-videoissa. Esimerkiksi tanskalainen farmaseutti Bertel Rüdinger, joka on itse vierottautunut psyykenlääkkeistä ("mielialantasaajista", mutta käytännössä sama juttu) ja professori Peter Götzsche, vain pari mainitakseni, ovat nimiä joita kannattaa googlata. Linkit häviävät täältä tekoälyautomaatin takia aika usein, joten en suoraan laita niitä.
Eiköhän aloittaja jo näinä 6 vuotena ole päässyt lääkkeistään eroon.
Toivottavasti on. Joillakin se voi kestää sen 6 vuotta ja kauemminkin. Jotkut eivät pääse koskaan. Tämä on valitettavasti ihan totta, pieni osa psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä ei pysty vierottautumaan niistä koskaan vaikka kuinka yrittäisi ja olisi motivaatiota. Silloin joutuu tyytymään jatkuvaan minimiannokseen.
Kantsii googlata nuo nimet, jos aihe kiinnostaa. Bertel Rudingerilla varsinkin hyödyllisiä käytännön neuvoja, koska on farmaseutti, ja hän kertoo miten vieroitus hänellä itsellään meni. Ja Götzschenhän tietävät varmaan kaikki, toivottavasti...
Jos englanninkielen seuraaminen puheesta on joillekulle hankalaa, youtubessa on nappi josta saa tekstityksen, englanninkielisen toki vain ja automaatin luoman, mutta voi helpottaa kuitenkin.