Pyhtäänpykälä
Thomas Rosenberg
Lounaassa, Kemiön ja Tenhola-Bromarvin välissä, sijaitsee pikkuinen
Särkisalo. Aikaisemmin itsenäinen ja kaksikielinen kunta, missä ruotsinkielisten osuus oli noin kymmenen prosenttia. Tammikuun 1. 2009 se liitettiin yksikielisesti suomenkieliseen Saloon ja ruotsi hävisi. Vaikkakin se tapahtui vapaaehtoisesti soti muutos kielellisestä näkökulmasta ellei kirjaimellisesti niin ainakin se soti hiljakkoin uudistetun perustuslain henkeä vastaan. Ruotsinkieliset edunvalvojat maassamme nukkuivat makeasti ja se siirrettiin pikantiksi alaviitteeksi meidän hallintohistoriassamme.
Vastaavia suomalaistamisia on sattunut vain neljä kertaa aikaisemmin: turunmaalaiset Karuna ja Salo 1933 sekä uusimaalaiset Tuusula ja Kerava vuosina 1943 ja 1953. Ja Lohjan kauppala 1953, mutta siitä tuli uudelleen ja vapaaehtoisesti kaksikielinen kun kaksikielinen Virkkula liitettiin siihen 1997. Nyt, viime hetkellä, ollan herätty ja otettu Särkisalon tapaus esimerkiksi kuinka voi käydä jos ajattelemattomasti liitetään kuntia yhteen joilla on erilaiset kielirakenteet.
Myöskin suomenkielisellä taholla ollaan nähty mitkä arvot menetetään jos ruotsi katoaa virallisena kielenä. Siitä todistaa esimerkiksi kansallinen kielistrategia joka hiljakkoin toteutettiin, olkoonkin, että se oli vesittynyt versio Ahtisaari-ryhmän aikaisemmasta ehdotuksesta.
Hallitus on vuorostaan ilahduttavalla tavalla yrittänyt huomioida ruotsinkieliset edut tulevassa kuntauudistuksessa. Radikaaleimmin ehkä ns. Pyhtään pykälän mukaan.
Teknillinen muutos jota ehdotetaan kielilaissa, jonka mukaan uudesta suurkunnasta tulee automaattisesti kaksikielinen jos yksi liitettävistä kunnista on kaksikielinen. Mikä olisi Särkisalon tapauksessa merkinnyt sitä, että Salosta olisi tullut kaksikielinen uudelleen 76 vuoden jälkeen.
Nimitys tulee siitä, että Pyhtää (noin 10 prosenttia ruotsinkielisiä) luultavasti liitetään Kotkaan ja jolloin ruotsi häviää virallisena kielenä. Kielilakia justeeraamalla voisi hallitus nyt pysäyttää jatkuvan alamäen kun on kysymys julkisesta ruotsista kuntakentällä.
Mutta kysymys on siitä, että Pyhtäänpykälä voi olla meille pyrrhoksen voitto. Hinta tulee olemaan korkea, ehkä liian korkea. Ensinnäkin se tulee herättämään taatusti voimakkaita tunteita ja lisäksi antamaan tuulta jo entisestään ruotsalaisvihamielisiin asenteisiin. Pakotettu kaksikielisyys koetaan sekä kalliina, että tarpeettomana ja eikä täysin ilman syytä. Perussuomalaiset ovat eduskunnassa tehneet jo vastaehdotuksen jonka mukaan kaksikielisyyden rajaa päinvastoin nostettaisiin nykyisestä 8 prosentista ja 3 000 asukkaasta 12 prosenttiin ja 12 000 asukkaaseen.
Toisekseen me myymme pois sen ehdottomasti tärkeimmän mitä meillä on kun on kysymys kielellisestä turvasta, eli meidän kunnalliset enemmistöasemamme. Kaikki kunnia kansallisille kielistrategioille, mutta periaatteelliset lupaukset painavat vähän kun arkipäivä tulee vastaan ja kielellinen suvaitsevaisuus pannaan kunnallisen talouden ruuvipihteihin.
Minä ymmärrän RKP-ministereitten riemun siitä, että asukasmäärät niissä kunnissa jotka ovat kaksikielisiä yhtä äkkiä dramaattisesti lisääntyisi siitä huolimatta, että kuntia olisi radikaalisti vähemmän.
Simsalabim! Mutta onko se hintansa väärti?
Thomas Rosenberg on sociologi ja kirjailija
Thomas Rosenberg
Lounaassa, Kemiön ja Tenhola-Bromarvin välissä, sijaitsee pikkuinen
Särkisalo. Aikaisemmin itsenäinen ja kaksikielinen kunta, missä ruotsinkielisten osuus oli noin kymmenen prosenttia. Tammikuun 1. 2009 se liitettiin yksikielisesti suomenkieliseen Saloon ja ruotsi hävisi. Vaikkakin se tapahtui vapaaehtoisesti soti muutos kielellisestä näkökulmasta ellei kirjaimellisesti niin ainakin se soti hiljakkoin uudistetun perustuslain henkeä vastaan. Ruotsinkieliset edunvalvojat maassamme nukkuivat makeasti ja se siirrettiin pikantiksi alaviitteeksi meidän hallintohistoriassamme.
Vastaavia suomalaistamisia on sattunut vain neljä kertaa aikaisemmin: turunmaalaiset Karuna ja Salo 1933 sekä uusimaalaiset Tuusula ja Kerava vuosina 1943 ja 1953. Ja Lohjan kauppala 1953, mutta siitä tuli uudelleen ja vapaaehtoisesti kaksikielinen kun kaksikielinen Virkkula liitettiin siihen 1997. Nyt, viime hetkellä, ollan herätty ja otettu Särkisalon tapaus esimerkiksi kuinka voi käydä jos ajattelemattomasti liitetään kuntia yhteen joilla on erilaiset kielirakenteet.
Myöskin suomenkielisellä taholla ollaan nähty mitkä arvot menetetään jos ruotsi katoaa virallisena kielenä. Siitä todistaa esimerkiksi kansallinen kielistrategia joka hiljakkoin toteutettiin, olkoonkin, että se oli vesittynyt versio Ahtisaari-ryhmän aikaisemmasta ehdotuksesta.
Hallitus on vuorostaan ilahduttavalla tavalla yrittänyt huomioida ruotsinkieliset edut tulevassa kuntauudistuksessa. Radikaaleimmin ehkä ns. Pyhtään pykälän mukaan.
Teknillinen muutos jota ehdotetaan kielilaissa, jonka mukaan uudesta suurkunnasta tulee automaattisesti kaksikielinen jos yksi liitettävistä kunnista on kaksikielinen. Mikä olisi Särkisalon tapauksessa merkinnyt sitä, että Salosta olisi tullut kaksikielinen uudelleen 76 vuoden jälkeen.
Nimitys tulee siitä, että Pyhtää (noin 10 prosenttia ruotsinkielisiä) luultavasti liitetään Kotkaan ja jolloin ruotsi häviää virallisena kielenä. Kielilakia justeeraamalla voisi hallitus nyt pysäyttää jatkuvan alamäen kun on kysymys julkisesta ruotsista kuntakentällä.
Mutta kysymys on siitä, että Pyhtäänpykälä voi olla meille pyrrhoksen voitto. Hinta tulee olemaan korkea, ehkä liian korkea. Ensinnäkin se tulee herättämään taatusti voimakkaita tunteita ja lisäksi antamaan tuulta jo entisestään ruotsalaisvihamielisiin asenteisiin. Pakotettu kaksikielisyys koetaan sekä kalliina, että tarpeettomana ja eikä täysin ilman syytä. Perussuomalaiset ovat eduskunnassa tehneet jo vastaehdotuksen jonka mukaan kaksikielisyyden rajaa päinvastoin nostettaisiin nykyisestä 8 prosentista ja 3 000 asukkaasta 12 prosenttiin ja 12 000 asukkaaseen.
Toisekseen me myymme pois sen ehdottomasti tärkeimmän mitä meillä on kun on kysymys kielellisestä turvasta, eli meidän kunnalliset enemmistöasemamme. Kaikki kunnia kansallisille kielistrategioille, mutta periaatteelliset lupaukset painavat vähän kun arkipäivä tulee vastaan ja kielellinen suvaitsevaisuus pannaan kunnallisen talouden ruuvipihteihin.
Minä ymmärrän RKP-ministereitten riemun siitä, että asukasmäärät niissä kunnissa jotka ovat kaksikielisiä yhtä äkkiä dramaattisesti lisääntyisi siitä huolimatta, että kuntia olisi radikaalisti vähemmän.
Simsalabim! Mutta onko se hintansa väärti?
Thomas Rosenberg on sociologi ja kirjailija
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Nimitys tulee siitä, että Pyhtää (noin 10 prosenttia ruotsinkielisiä) luultavasti liitetään Kotkaan ja jolloin ruotsi häviää virallisena kielen"
Pyhtää on vain juuri ja juuri kaksikielinen nykyiselläänkin. Ruotsinkielisten määrä putoaisi pian muutenkin niin alas, että kunnasta tulisi yksikielinen. Tämän vuoksi on aivan järjetöntä pakkoruotsittaa koko Kotka vuoksi yhden kunnan, joka muutenkin yksikielistyisi lähitulevaisuudessa.
Toisekseen me myymme pois sen ehdottomasti tärkeimmän mitä meillä on kun on kysymys kielellisestä turvasta, eli meidän kunnalliset enemmistöasemamme. Kaikki kunnia kansallisille kielistrategioille, mutta periaatteelliset lupaukset painavat vähän kun arkipäivä tulee vastaan ja kielellinen suvaitsevaisuus pannaan kunnallisen talouden ruuvipihteihin.
Luultavasti Rosenberg ymmärtää, että kun enemmistöasema on myyty niin se ei enää koskaan palaa. Vaasan seudulla ruotsinkieliset kunnat eivät halua liittyä suomenkielisiin kuntiin siitä pelosta, että he menettäisivät EHDOTTOMAN enemmistöasemansa. Tämän enemmistöaseman hankkimiseksi he piirtävät kartan minne tahansa mutta ei sinne mistä se yhteistyö löytyisi luonnollisimmin.
Kuulosta fiksulta surulta. Tottakai tämän jo nyt keinotekoisen kaksikielisyyden paisuttaminen aiheuttaa voimakkaan vastareaktion.
Surujen todellinen etu olisi pyrkiä sopuun suuren pääväestön kanssa, eikä ärsyttää sitä loputtomiin.