Masennus on itseaiheutettu sairaus!

Erittele ihmeessä, kun en tod tiedä vaikka olen masennuksen sairastanut! Olis kiva tietää, niin ei sitten uudelleen enää masentuis :)

Mutta liikunta ja elämänrytmi auttaa? ja alkoholin jättäminen poies. Ja se kun päätät että nyt loppu ylös ulos ja lenkille ja siitä se pikku hiljaa kun periksi ei anna.

eikö masennus ole juuri tota alamaissa oloa ja laiskotusta? Sitku tekee vaan niin pikku hiljaa huomaat et ohihan se menee? paitsi jos lääkkeitä käyttää jonka jälkeen mikään ei tunnu miltään. Oon vaan sitä mieltä et suurin osa vetoo tähän ''masennukseen'' joka on oikeesti ihan hoidettavissa muullakin ku lääkkeillä nykyään vaan otetaan joka kipuun ja särkyyn jonkunlainen pilleri ja jäädään kotiin makaamaan. Niin ja itekki oon masennuksen läpi käyny lääkkeitä koitin ja tajusin onneksi ajoissa, että ne vaan turruttaa.

"Kaiken kokenut" sotkee alakulon masennukseen. Alakuloisuuden on jokainen kokenut, mutta masennus onkin aivan muuta.
Sitten kun on joka lääke kokeiltu, terapiat ja sähköshokkihoidot, niin voidaan jo puhua oikeasta masennuksesta.

" Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.

– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.

Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.

–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.

Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.

–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.

Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.

Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.

Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä. "
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla



Masennuksen omaehtoinen hoito:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

"Mitä vähemmän veressä on D-vitamiinia, sitä enemmän on ahdistusta, masennusta, paniikkihäiriötä ja pelkotiloja, ilmenee tohtori Elina Hyppösen työryhmän (University College of London) uudesta tutkimuksesta. Se vahvistaa käsitystä, jonka mukaan S-D-25:n tulee olla viitearvojen puitteissa (75–150 nmol/l). Se voi edellyttää jopa 100–150 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Suomessa D-vitamiinin viranomaissuositus on liian pieni ja se on omiaan aiheuttamaan sairastumista ja ennenaikaista eläköitymistä.

Hyppösen tutkimusaineistona oli 7401 henkilöä, vuonna 1958 syntyneiden brittien kohortti. Heitä tutkittiin 45 vuoden iässä ja Clinical Interview Schedule-Revised -menetelmällä, joka kuvastaa masennusta, ahdistusta ja pelkotiloja. Lisäksi masentuneisuutta selvitettiin 50 vuoden iässä Mental Health Inventory-5 -menetelmällä.

Matala S-D-25 liittyi masennukseen ja paniikkihäiriöön 45 vuoden iässä, samoin kuin masennukseen 50 vuoden iässä. Masennus oli 43 % vähäisempää niillä, joiden S-D-25 oli yli 75 nmol/l kuin niillä, joiden pitoisuus oli alle 25 nmol/l. Paniikkihäiriön riski oli vastaavasti 67 % pienempi. Tulokset puhuvat sen puolesta, että piilevä D-vitamiinin puute liittyy keski-ikäisten ihmisten mielenterveysongelmiin.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. Suuressa naisten terveystutkimuksessa WHI:ssa ei havaittu korrelaatiota, kun taas NHANES-tutkimuksessa havaittiin. Tohtori Anna-Maija Tolppasen johtama tutkimus Bristolin yliopistossa Englannissa osoitti viime vuonna (2012), että D-vitamiini ja kalaruoka vähentävät lasten ja nuorten masentuneisuutta.

Suomessa ainakin 250 000 ihmistä syö masennuslääkkeitä, ja psykiatrien mielestä se on liian vähän. He määräisivät niitä mieluusti useammillekin. Mikael Fogelholmin ja Pekka Puskan linja on kuitenkin se, että suomalaiset saavat mieluummin potea mielenterveysongelmia, syödä mielialalääkkeitä ja käydä terapiassa kuin nauttia D-vitamiinia niin paljon, että S-D-25 nousee viitearvojen puitteisiin (75–150 nmol/l). Pekka Puska neuvoikin taannoin Ilkka-lehdessä, ettei vitamiineja pidä syödä, vaan rahat pitää säästää oikeisiin lääkkeisiin."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2460

Are vitamin D levels linked to mental health?

Low levels of vitamin D may be associated with an increased risk of depression in mid-life, says a new study from University College London in the UK.
http://www.nutraingredients.com/Research/Are-vitamin-D-levels-linked-to-mental-health


D-vitamiinia pitää syödä, niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle tasolle, joka on keskimäärin 120 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Lapsille hiukan vähemmän.

D-vitamiini herättää paljon kysymyksiä. Fysiatrian erikoislääkäri Jukka Pekka Kouri vastaa katsojien kysymyksiin.
http://areena.yle.fi/tv/1802812/?start=2m27s

D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä.

Nykypäivän psykiatrista sairaanhoitoa moititaan ylenmääräisestä lääkityksen käytöstä.

Aiheestakin, sillä lääkkeitä määrätään aivan liian herkästi. Lääkitystä tulisi käyttää harkitusti ja mahdollisimman pienin annoksin, ettei lääkkeillä tukahduteta tunteita, joita ihmisen tulisi käydä läpi. Lääkkeillä on myös ikäviä sivuvaikutuksia. Lääkkeiden räjähdysmäisen lisääntymisen takana ovat lääketehtaat. Lääke-edustajat kiertävät puhumassa lääkäreille lääketutkimuksista. Jos lääkärillä ei ole tietoa tai uteliaisuutta muihin hoitotapoihin, lääkitys on jokseenkin "helppo" tapa kohdata potilas. Ennakkoluulotkin estävät vaihtoehtoisten hoitotapojen löytymistä. Tiedon etsiminen edellyttää vaivannäköä ja aitoa halua auttaa potilasta.

Vitamiineilla ja hivenaineilla on oleellinen rooli myös psyykkisessä hyvinvoinnissa. mm. D-vitamiini ja omega-3-rasvahapot ovat aivojen ruokaa.

Aivot ovat 60-80% rasvaa ja tarvitsevat hyviä rasvahappoja toimiakseen optimaalisesti.

Serotoniinista jopa 95% syntyy suolistossa, joten aivojen hoitaminen alkaa suoliston hyvinvoinnista.

Omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennuksen hoidossa on tutkittu tieteellisissä kaksoissokkokokeissa jo yli 10 vuotta. Eri maista julkaistut tutkimukset ja tapausselostukset viittaavat siihen, että Omega-3-rasvahapot ovat antidepressiivisiä ja antipsykoottisia. Villiä kalaa vähintään 3 kertaa viikossa olisi hyvä valinta, mutta jos ei syö riittävästi kalaa, niin ravintolisänä täytyy syödä laadukasta Omega-3 valmistetta.

Ravinnolla on keskeinen merkitys aivojen monimutkaisen verkoston toiminnalle ja aivoterveydelle. Sekä neuronit eli hermosolut että viestiä vievät aivojen välittäjäaineet muodostuvat ravintotekijöistä. Ravinto vaikuttavaa lisäksi immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim.masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne... Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon ja aineenvaihduntaan, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut.

Aloitus oli selkeästi PROVO!

Ei masennus ole mikään sairaus, pelkkää laiskuutta ja saamattomuutta vain.

Minun kommentti ja ajatus on tähän on seuraava. Tulee mieleen oletko ollut vakavasti masentunut/sairas sitten loppupeleissä koskaan. Vakava masennus ei todellakaan ole itseaiheutettua.

Se että on vähän "masentunut", ai että masentaa kun en saa töitä ja vastaavaa, se ei ole sairaus! Että eiköhän ne normaalit vaikeat ajat ja asenne/ongelmat ole ihan eri asia jos puhutaan esimerkiksi vakavasta masennustilasta, johon ihminen ei kykene itse vaikuttamaan millään tavalla. Se, joka pystyy miettimään tuollasia, ei ole masentunut. Ei tuollasia edes mietitä se missä kunnossa itsekin olen ollut.
VOI HYVÄ PÄIVÄ!

Minun kommentti ja ajatus on tähän on seuraava. Tulee mieleen oletko ollut vakavasti masentunut/sairas sitten loppupeleissä koskaan. Vakava masennus ei todellakaan ole itseaiheutettua.

Se että on vähän "masentunut", ai että masentaa kun en saa töitä ja vastaavaa, se ei ole sairaus! Että eiköhän ne normaalit vaikeat ajat ja asenne/ongelmat ole ihan eri asia jos puhutaan esimerkiksi vakavasta masennustilasta, johon ihminen ei kykene itse vaikuttamaan millään tavalla. Se, joka pystyy miettimään tuollasia, ei ole masentunut. Ei tuollasia edes mietitä se missä kunnossa itsekin olen ollut.
VOI HYVÄ PÄIVÄ!

Pitikö tehdä uusi topic jotta voisit esittää jonkun asian faktana? Masennus ei tosiaankaan ole kaikilla itse aiheutettu. Itse sairastuin pitkään ja vakavaan masennukseen äitini yllättävän kuoleman jälkeen ja asiaa ei todellakaan helpottanut se että sain kestää kaiken yksin, vaikka kuinka puhuin äitini kuolemasta ja siitä seuranneista tunteista terapiassa.
Yritin hoitaa masennusta vuoden ja otin apua vastaan, mutta masennus tuli jäädäkseen. Nyt tapahtumasta on kolme vuotta ja olen masennuksesta päässyt. Tällä hetkellä vaivaa raskausajan masennus, joten onko sekin itseaiheutettua vaikka lapsesta iloitsenkin?

Mieti vähän millä asialla lähdet seuraavaksi pätemään ja erittele toki miten masennus on oma vika.

Vakava masennus on tila jonka aiheuttama tuska on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä. Jos ei osaa (kehtaa) mennä lääkäriin ja saada tietoa, että tila ei ole todellista maailmaa, vaan sairaus joka helpottaa hoitojen avulla, on pakko tappaa itsensä.

Jos olet tuota mieltä (saa olla) kyseenalaistan sen oletko koskaan kokenut vakavaa masennusta, joka ei ole itse aiheutettua. Ai että kun masentaa lauseet ja yleensäottaen kun ihmiset puhuvat että masentaa se ja se, se ei ole oikeaa masennusta vaan jotain aivan muuta.

Vaikka en pidäkään itseäni ilkeänä ihmisenä, toivon kaikille niille kirjoittajille synkän polun kulkemista, jotka täällä ilkkuvat masentuneille. Masennus on tosiaankin SAIRAUS. Ei mikään mielentila. Et voi uskoa, millaista monella ihmisellä on, kun jo aamulla säöngystä nouseminenkin on työn takana, eikä mitään valoa ole nähtävissä. Mielisairaalat ovat täynnä myös niitä masentuneita, jotka ovat yrittäneet esim itsemurhaa. Huvikseenko tai laiskuuttaanko he siellä makoilevat????

Miettikää ihmiset, mitä kirjoitatte. Voitte todella loukata vaikeassa tilanteessa olevia lähimmäisiänne.

Mä tosiaan valitsin itse sen, että hullu mies vangitsi mut kotiinsa ja raiskasi lukemattomia kertoja. Sen takia olen menettänyt mahdollisuuteni parisuhteeseen ja perheeseen. Liikunta auttaa... Ja alkoholin pois jättäminen, kun sitä ei ole koskaan juonutkaan.

Ak:lle, sinä et tiedä mitä masennus tarkoittaa, ja se on fakta. On olemassa mielipiteitä ja faktoja, ja tuo on sitten sinun mielipiteesi, mutta fakta se ei todellakaan ole. Ammattini puolesta näen todella miten invalisoiva sairaus masennus on. Se on verrattavissa eräällä tavalla mustaan aukkoon, ihminen on siellä, näkemättä mitään valoa, tuntematta mitään toivoa. Ihminen ei enää pysty siihen, koska se valo, ei edes pieni valonsäde, yllä sinne mustuuteen. Äärimmäisenä se johtaa siihen, että ihminen tappaa itsensä, koska tuska, tyhjyys ja elämän merkityksettömyys on niin sietämätön kokemus eksistentiaalisesti.'

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lähdepä lenkille, teepä jotain, harrasta, niin voi, voi, keksityt sairaudet häviävät...kliininen depressio on tila, joka on verrattavissa syöpään tai muuhun vakavaan somaattiseen sairauteen. Ilman apua myös sen lopputuloksena, varsinkin syvän masennuksen, on usein tuo kuolema, kuten hoitamattoman syövän. Ja kuten syövässäkin, vaikka sitä hoidettaisiin kuinka aktiivisesti, joskus se voittaa kuitenkin. Syöpäsolut voittavat sodan ja ihmisen elämä päättyy. Joskus niin käy myös masennuksessa. Vaikka tehtäisiin kaikki, niin kaikki eivät ole pelastettavissa. Eikä se ole heidän valintansa.

Nimerkkisi "kaiken kokenut" kertoo lopulta vain sen, että se, mitä olet kokenut, on tarve, määritellä ihmiset sinun mielipiteidesi mukaisesti. Sinä et välitä siitä, vaikka loukkaat ihmisiä, jotka ehkä juuri tällä hetkellä taistelevat elämänsä puolesta. Oman ammattikuntanikin edustajissa on niitä, joiden kanssa olen aivan erimieltä asioista, me emme ole yhtä massaa. Mutta sinunlaisesi "normaalit kansalaiset" jotka ovat "kokeneet kaiken" vääristävät tämän yhteiskunnan kuvan. Koska niin moni kärsii masennuksesta, ja huom! masennus on kärsimystä, niin jos totuus olisi tuo, että oikeastaan sitä ei ole olemassakaan, niin itsemurha tilastot näyttäisivät aivan toiselta. Sinunlaisesi ihmiset luovat sitä harhakuvitelmaa yhteiskunnassa, että masentunut ihminen tuntee itsensä vielä sen lisäksi, että joutuu elämään siellä mustassa aukossa, jonkinlaiseksi kummajaiseksi, koska "muilla menee niin hyvin", sinunkinlaisillasi, jotka ovat "kokeneet kaiken".

Ja jo tuo "hulluus" määritelmäsi ja sen sanan käyttö...minä voisin kysyä, miksi tämä yhteiskunta tuottaa sinunlaisiasi ihmisiä? Mistä te tulette? Te täydelliset tietäjät...kaiken kokeneet ja nähneet. Niinkuin tässäkin ketjussa tuli esille, alakulo, elämään kuuluvat huonot päivät, hetkittäinen merkityksettömyyden tunne, ne eivät ole kliinistä depressiota, puhutaan aivan eriasiasta. Sinusta toteaisin, vaikka toki en näin saisi alan ammattilaisena todeta, koska on eettisesti väärin loukata ihmistä, mutta sinulta tuntuu puuttuvan ihmiselle hyvin tärkeä ominaisuus: empatia, kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Tuomitsemattomuus. Se, oliko tämä provo vai ei, on lopultakin saman tekevää. Koska ihmiset jotka tekevät tietynlaisia provoja, niin niiden takana on aina pienen pieni totuus heidän todellisesta sisäisestä maailmastaan....On se hienoa, että maailmassa on joku "kaiken kokenut", minä kun en työurallani enkä yksityiselämässäni ole vielä yhtään sellaista ihmistä tavannut. Paitsi narsistista persoonallisuushäirötä sairastavilla. He ovat kokeneet kaiken, ja silti, he ovat niin poikkeuksellisia, että normaalit säännöt eivät heihin päde. He ovat kaukana empatian tuolle puolen, mutta, valitettavasti, he eivät sitä itse näe, ja hyvin harva heistä, tulee sitä koskaan näkemään. joten uskonpa, ettei tämä kirjoitus, vaikuta sinuun yhtään mitenkään...toivottavasti kuitenkin, tällä on jokin merkitys niille ihmisille, jotka joutuvat elämään siellä mustassa aukossa, ja niille, jotka ovat onnistuneet pääsemään sieltä pois. Ja olkoon tämä omistettu myös kaikile niille, jotka eivät enää jaksaneet, ja valitsivat lähdön tästä maailmasta.

Ei pidä paikkaansa! Masennus on sairaus, aivoissa, kuten epilepsiakin!

Kaiken kokenut! Ei pidä paikkaansa. Masennus on oikea sairaus. Aivoissa, kuten epilepsia tms.