leipä murenee...

Luin vastauksesi huolella ja samalla mietin omia tekemisiäni leivonnassa.
1. Liian kova taikina. Tätä epäilin itsekin syyksi leivän murentumiseen. Täytyykin etsiä muutama taikinan ohje ja leipoa muutaman kerran valmiiksi annetuilla ainesosilla ja mittamäärillä. Toivottavasti tästä löytyy osavastaus pulmaani.

2. Taikinan lepovaihe. Siinäkin voisi olla osasyy, sillä huomasin ylittäneeni reippaasti antamasi nostatusajan 20 minuuttia! Usein painotetaan nostattamisen tärkeyttä ennen leipomista ja sen jälkeen. Voisiko kokematon kotileipuri erehtyä tekemään liian perusteellista työtä tältäkin osin :)?

Vieläkin joudun esittämään nolona tyhmän kysymyksen, johon en tunnu vastausta mistään saavan: milloin taikina on tarpeeksi alustettu ja pyöritetty leivinlaudalla, niin että taikinapala on valmis muotoiltavaksi uuniin pantavaksi leiväksi? Voiko sen erottaa silmämääräisesti, mikä on hyvin tai huonosti leivottu taikinapala?

Joudun tunnustamaan kohottaneenikin leipiäni liian kauan pellillä ennen uuniin laittoa. Olen pelännyt leipieni repeilevän liian lyhyen nostatuksen jälkeen, mutta tätä ongelmaa ei ole ainakaan esiintynyt leivissäni. Eli, on seurattava tarkkaan milloin on oikea aika laittaa leivät paistumaan.

Uunin lämpötilastakin voisin arvailla yhtä ja toista. Kokenmaton kotileipuri on todella hämillään siinäkin asiassa. Jokaisella leipälajilla tuntuu olevan oma lämpötilansa ja paistoaikansa, eikä kukaan ei kerro minulle mitähän ne voisivatkaan olla!? Mielestäni tämä asia selviää viimeistään nyt lauseesta, kun puhutaan hyvästä paistosta tai kuutamolla lämmittämisestä. Samoin paistoaika on kuin veteen piirretty viiva! Onko se jokaisen leipurin ensin tehtävä samat virheet oppiakseen hyväksi leivän tekijäksi?

Kiitän kuitenkin iloisesti vastauksestasi ja sunnuntaina taas menen keittiöön tekemään uutta taikinaa. Minusta on ihanaa tuntea taikinan pehmeys käsiä vasten. Vastapaistetun leivän tuoksua ja makua ei voita mikään; siksi jaksan yrittää enkä luovuta!

Kotileipuri kirjoitti:

Luin vastauksesi huolella ja samalla mietin omia tekemisiäni leivonnassa.
1. Liian kova taikina. Tätä epäilin itsekin syyksi leivän murentumiseen. Täytyykin etsiä muutama taikinan ohje ja leipoa muutaman kerran valmiiksi annetuilla ainesosilla ja mittamäärillä. Toivottavasti tästä löytyy osavastaus pulmaani.

2. Taikinan lepovaihe. Siinäkin voisi olla osasyy, sillä huomasin ylittäneeni reippaasti antamasi nostatusajan 20 minuuttia! Usein painotetaan nostattamisen tärkeyttä ennen leipomista ja sen jälkeen. Voisiko kokematon kotileipuri erehtyä tekemään liian perusteellista työtä tältäkin osin :)?

Vieläkin joudun esittämään nolona tyhmän kysymyksen, johon en tunnu vastausta mistään saavan: milloin taikina on tarpeeksi alustettu ja pyöritetty leivinlaudalla, niin että taikinapala on valmis muotoiltavaksi uuniin pantavaksi leiväksi? Voiko sen erottaa silmämääräisesti, mikä on hyvin tai huonosti leivottu taikinapala?

Joudun tunnustamaan kohottaneenikin leipiäni liian kauan pellillä ennen uuniin laittoa. Olen pelännyt leipieni repeilevän liian lyhyen nostatuksen jälkeen, mutta tätä ongelmaa ei ole ainakaan esiintynyt leivissäni. Eli, on seurattava tarkkaan milloin on oikea aika laittaa leivät paistumaan.

Uunin lämpötilastakin voisin arvailla yhtä ja toista. Kokenmaton kotileipuri on todella hämillään siinäkin asiassa. Jokaisella leipälajilla tuntuu olevan oma lämpötilansa ja paistoaikansa, eikä kukaan ei kerro minulle mitähän ne voisivatkaan olla!? Mielestäni tämä asia selviää viimeistään nyt lauseesta, kun puhutaan hyvästä paistosta tai kuutamolla lämmittämisestä. Samoin paistoaika on kuin veteen piirretty viiva! Onko se jokaisen leipurin ensin tehtävä samat virheet oppiakseen hyväksi leivän tekijäksi?

Kiitän kuitenkin iloisesti vastauksestasi ja sunnuntaina taas menen keittiöön tekemään uutta taikinaa. Minusta on ihanaa tuntea taikinan pehmeys käsiä vasten. Vastapaistetun leivän tuoksua ja makua ei voita mikään; siksi jaksan yrittää enkä luovuta!

Lue lisää

Viikkolehtien ohjeista, joissa sanotaan: Nostata taikina hyvin, tuplakokoon, en paljon arvoa antaisi. Eikä se ole tarkoitus nostattaa sitä taikinaa ennen varsinaista leipomista, se on vaan taikinan lepoaika tämä 20 min. Miksi antaa hiivan kuluttaa voimaa taikinasta kun sen voi säästää varsinaiseen nostatukseen leipomisen jälkeen.

Milloin olet vaivannut taikinaasi riittävästi, on vaikeampi määritellä. Se riipppuu paljon siitä millainen taikinasi on. Onko se pullataikina, sämpylätaikina, vai ruisleipä. Sen uskaltaisin melkein sanoa, ettet ainakaan käsin vaivaten sitä liikaa vaivaa, vai onko sinulla mahdollisesti olkapäissäsi kovasti "pattia"? Kyllähän siihen valmistumisen merkkinä alkaa näkymään taikinan tasoittuminen ja elastisuus lisääntyy myös. Kokemus on kuitenkin tässäkin valttia.

Nostatusaikaakaan ei voi määritellä suoraan, sillä se riippuu niin monesta seikasta, taikinan lämpötila, olosuhteet, taikinan koostumus jne.

Paistoaikaa on vaikea sanoa tarkkaan, uunit ovat erilaisia, eikä lämpötila välttämättä pysy samana. uunin oltua tyhjänä pitkään lämpö päällä, sen lämpö saattaa olla kireä ja lopputulos on epävarma.
Pikkupullat ja sämpylät paistaisin 220° ja leipien kohdalla laskisin 200°:n.
Kannattaa muistaa myös, että se leivän aromi on enimmäkseen siinä kuoressa, jotenka senkin vuoksi riittävän pitkä paisto kuoren muodostumisen kannalta on tärkeää.
Ostappas joskus marketin paistopisteestä patonki, joka on kiireessä tai osaamisen puutteessa hiukan "lämmitetty", niin se maistuu pelkästään jauhoille. Mutta kun leipä on paistettu niin, että se muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi kultaharkkoa, niin... ahhh sitä nautintoa.
Mutta leivo ja kokeile erilaisia vaihtoehtoja, kokemus antaa eväät siihen, että näet jo silmin milloinka leipä on riittävästi noussut, onko taikinasi kiinteys ollut oikea.

Jauhopussi kirjoitti:

Viikkolehtien ohjeista, joissa sanotaan: Nostata taikina hyvin, tuplakokoon, en paljon arvoa antaisi. Eikä se ole tarkoitus nostattaa sitä taikinaa ennen varsinaista leipomista, se on vaan taikinan lepoaika tämä 20 min. Miksi antaa hiivan kuluttaa voimaa taikinasta kun sen voi säästää varsinaiseen nostatukseen leipomisen jälkeen.

Milloin olet vaivannut taikinaasi riittävästi, on vaikeampi määritellä. Se riipppuu paljon siitä millainen taikinasi on. Onko se pullataikina, sämpylätaikina, vai ruisleipä. Sen uskaltaisin melkein sanoa, ettet ainakaan käsin vaivaten sitä liikaa vaivaa, vai onko sinulla mahdollisesti olkapäissäsi kovasti "pattia"? Kyllähän siihen valmistumisen merkkinä alkaa näkymään taikinan tasoittuminen ja elastisuus lisääntyy myös. Kokemus on kuitenkin tässäkin valttia.

Nostatusaikaakaan ei voi määritellä suoraan, sillä se riippuu niin monesta seikasta, taikinan lämpötila, olosuhteet, taikinan koostumus jne.

Paistoaikaa on vaikea sanoa tarkkaan, uunit ovat erilaisia, eikä lämpötila välttämättä pysy samana. uunin oltua tyhjänä pitkään lämpö päällä, sen lämpö saattaa olla kireä ja lopputulos on epävarma.
Pikkupullat ja sämpylät paistaisin 220° ja leipien kohdalla laskisin 200°:n.
Kannattaa muistaa myös, että se leivän aromi on enimmäkseen siinä kuoressa, jotenka senkin vuoksi riittävän pitkä paisto kuoren muodostumisen kannalta on tärkeää.
Ostappas joskus marketin paistopisteestä patonki, joka on kiireessä tai osaamisen puutteessa hiukan "lämmitetty", niin se maistuu pelkästään jauhoille. Mutta kun leipä on paistettu niin, että se muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi kultaharkkoa, niin... ahhh sitä nautintoa.
Mutta leivo ja kokeile erilaisia vaihtoehtoja, kokemus antaa eväät siihen, että näet jo silmin milloinka leipä on riittävästi noussut, onko taikinasi kiinteys ollut oikea.

Lue lisää

Tahdon kiittää sinua vastauksistasi ja oikeassa olet vinkkeinesi, en voi muuta sanoa! Olen sydänjuuriani myöten kyllästynyt markettien paistopisteisiin, sieltäkään kun ei aina tahdo saada millään hyvän makuista ja -näköistä leipää ja että se olisi vielä riittävän kypsääkin! Puoliraa`at jauhomössöt ei herätä ruokahalua, kaukana siitä! Paistoin viimeksi kotona sämpylöitä puolen litran taikinasta ja niistä tuli ihanan pehmeitä, kuohkeita ja ennen kaikkea kypsiä. Eikä murentuneet yhtään! Teko-ohjeena käytin omaa päätäni ja sormituntumaa, siinä kaikki! Vinkkisi kyllä muistin leipoessani ja siksi niistä tulikin melkein täydellisiä. Nyt opin lisää hiivan ominaisuuksista ja leipomisen tekniikasta ja leipomisharjoitukset jatkuvat! Haaveilen joskus paistavani vielä kuvailemasi kaltaista hyvää leipää ja yrittänyttähän ei laiteta, sanotaan! Mukavia leipomishetkiä sinullekin, jos näet tämän vastaukseni!

kotileipuri kirjoitti:

Tahdon kiittää sinua vastauksistasi ja oikeassa olet vinkkeinesi, en voi muuta sanoa! Olen sydänjuuriani myöten kyllästynyt markettien paistopisteisiin, sieltäkään kun ei aina tahdo saada millään hyvän makuista ja -näköistä leipää ja että se olisi vielä riittävän kypsääkin! Puoliraa`at jauhomössöt ei herätä ruokahalua, kaukana siitä! Paistoin viimeksi kotona sämpylöitä puolen litran taikinasta ja niistä tuli ihanan pehmeitä, kuohkeita ja ennen kaikkea kypsiä. Eikä murentuneet yhtään! Teko-ohjeena käytin omaa päätäni ja sormituntumaa, siinä kaikki! Vinkkisi kyllä muistin leipoessani ja siksi niistä tulikin melkein täydellisiä. Nyt opin lisää hiivan ominaisuuksista ja leipomisen tekniikasta ja leipomisharjoitukset jatkuvat! Haaveilen joskus paistavani vielä kuvailemasi kaltaista hyvää leipää ja yrittänyttähän ei laiteta, sanotaan! Mukavia leipomishetkiä sinullekin, jos näet tämän vastaukseni!

Lue lisää

Tosiaan, kiitokset sinulle huomaavaisuudestasi. On vaan mukavaa jos joku muukin on kokenut nautintoa leipomisesta ja onnistumisen iloa.
Itselläni on juuri menossa viimeisen leipomispäivän tuloksena syntynyt kanelipullien syöminen kahvin kera. Kysyvälle pullien mausta sanoisin, että hyviä tahtovat olla... vievät melkein sormet mennessään.
Syksyn lähestyessä on mukava lämmittää uunia ja tuntea tuoreen pullan tuoksu. Sitä toivon teille kaikille.

Jauhopussi kirjoitti:

Tosiaan, kiitokset sinulle huomaavaisuudestasi. On vaan mukavaa jos joku muukin on kokenut nautintoa leipomisesta ja onnistumisen iloa.
Itselläni on juuri menossa viimeisen leipomispäivän tuloksena syntynyt kanelipullien syöminen kahvin kera. Kysyvälle pullien mausta sanoisin, että hyviä tahtovat olla... vievät melkein sormet mennessään.
Syksyn lähestyessä on mukava lämmittää uunia ja tuntea tuoreen pullan tuoksu. Sitä toivon teille kaikille.

Lue lisää

Kohottamisen jälkeen taikinaa kannattaa hetki vaivata että ilmakuplat poistuvat. Siis muutaman kerran väännät ympäri. Samantien voit leipoa sämpylät, asettaa ne pellille, laittaa pellin esim. uunin päälle (liedelle) vähän lämpimämpään paikkaan, liina päälle. Hetki tässä antaa vielä kohota ja sitten uuniin.