Lähimmäinen :)

Lähimmäisiä ovat koko Jumalan luomakunta: ihmiset, eläimet, luonto.

Aivan tarkasti sillä ilmeisesti tarkoitetaan erityisesti niitä ihmisiä, joiden kanssa kulloinkin olemme lähi-tekemisissä, eli jotka näemme, kuulemme, jotka esim. kadulla ohitamme. Heidät meidän tulee huomioida, olla kohteliaita, auttavaisia.

Myös luterilaiset ovat lähimmäisiä, vaikka harrastavatkin vauvavalelua.
Nii ja kootee on lähimmäinen. Semperi, mohis...

"kuka on lähimmäiseni?"... kun Jeesukselta kysyttiin sama kysymys, Hän kertoi vertauksen Laupiaasta samarialaisesta.

Lähimmäisen määritelmää ei siis tehdä sen mukaan, mitä kukakin on meille tehnyt ja milloin. Niin sen pitäisi mennä, mutkun...

Miksi pitää rakastaa ja kunnioittaa sellaista henkilöä joka ei ole ansainnut sitä?
Tämä on kristinuskossa niin sairasta.
Samoin "kunnioita vanhempiasi". Vanhempiaan pitää kunnioittaa jos he ovat kunnioittamisen arvoisia. Ei pedofili-isää tai juoppo-äitiä tarvitse kunnioittaa.

""Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi"." Kehotus on ympyränmuotoinen ja sillä voi spekuloida loppumattomiin.

Ensin tarvii kysyä -miten rakastan itseäni-
Kuka muu tietää kuinka pitää "itseään rakastaa" kuin itse, jos itsekkään tietää.

esim. jos läheinen on sellainen joka torvee Jumalan rakkaudesta ja pyytää rukoilemaan jotta tulisi herätykseen, niin se iänikuinen jankuttaminen saa aikaseksi kielteisiä tuntemuksia enemmän kuin myönteisiä.

Miten tällaista lähimmäistä voi rakastaa ja mestaroi Jumalan rakkaudella toisen lyttyyn? Miksi tällainen uskova ei näe, että jokaisella on omat ratkaisut ja ajatukset näihin Jeesus-asioihin.

Lähimmäinen on aina se, johon minulla on kosketuspinta ja vaikutusalue.

Jos kohtaan ihmisen minuutiksi, jätän häneen oman jälkeni, joko hyvän tai pahan, tai myös neutraalin, joka onkin riittävä useimmiten.

Exit -yhtye laulaa jotenkin tähän tapaan että:"lähimmäinen on ensimmäinen ihminen jonka kohtaat". Itse olen samoilla linjoilla, lähimmäinen on jokainen ihminen jonka kohtaat. Ei pidä erotella ihmisiä, jokainen on lähimmäinen ja yhtä rakas ja arvokas.

Sä oot se ihminen. Sä oot lähimmäinen.
Sinä oot se olkapää johon jotain tuskasta jää.
Sinä autat hädässä ystävää.

Sinä olet jonkun lähimmäinen. Sellaista kohtelua jota toisille annat, olisiko sinusta hyvää saada itsellesi? Myöskin täällä kirjoitettuna?

Siinä se elämä valuu.

kapinoidessa. sitten saapuu armelias vanhuus, dementia, alrhaimeri kenties, syöpä ja pimeys.

se o li siinä. kaikki mahdollisuudet oli mutta ne hukattiin kapinaan.

taivas itkee. vain yksi hykertelee.

Lähimmäinen on kukatahansa ihminen joka olosuhteiden takia on lähelläsi.
Elikkä todella vaikeaa on rakastaa :D.
Suotavaa on kuitenkin viisaus. Nuorella uskovalla tytöllä ei välttämättä ole yhtään mitään tajua, että tervehtiessään jotakin miestä niin tämän vaimo voi olla mustasukkainen.
Elikkä kannattaa aina miettiä myös asioita muutakin kuin oman itsekeskeisen maailman kautta. Sekin on vaikeaa koska olemme kaikki itsekeskeisiä.
"Ei helmiä sioille" on kanssa totta, parempi odottaa, että juoppo tajuaan viinan olevan ongelma ennenkuin alkaa mittavaa auttamis operaatiota. Voi vaikkaa auttaa juopon lapsia taikka juopon lähipiirin lapsi jotka joutuvat kärsimään alkoholistista.
Mutta viisauttakin meille on suotu vain hiukan joten kaiketi sitä pitäisi kuunnella välillä omatuntoaan ja sitä hiljaista ääntä joka kertoo, että täytyy lakata puhumasta pahaa.

Uskovien uskottavuus on kieltämättä todella pientä koska rakkautta löytyy vähän.
Välillä mietin, että uskovatko kaikki oikeasti koska eivät mitenkään tajua kiusaavansa lähimmäisiä monet.

Lähimmäinen on oman käsitykseni mukaan kuka tahansa toinen ihminen, jonka kanssa joudut tekemisiin jollain tavoin. Itseään rakastaminen on sitä kohtelee tätä toista niin kuin itseään. Itseäänkään ei tarvitse vähätellä ja asettaa toisen alapuolella.
Kerron esimerkin. Jos on vähän eväitä mukana retkellä ja huomaa että kaverilla ei ole mitään: ei ole ollut millä ostaa tai on unohtunut kotiin, niin jaan syötäväni hänen kanssaan.
Ja jos itse olen terve ja vahva niin kuljen heikomman rinnalla hänen vointinsa mukaan.
itsellä on juuri nyt lähimmäisyys koetuksella. Sataa vettä ja tiedän että eräs seurakunnan muistisairas täti ei muista lähteä kokoukseen ilman toisen apua. Ei enää puhelinsoittokaan auta, kun unohtaa hetkessä asian. Hän lulaa kuorossakin mielellään, mutta tarvitsee siinäkin tutkea. Ei rehellisesti voisin ajatella, että olkoon tällä kertaa kotona, mutta jos jumalanpalvelus minulle on tärkeää niin miksi ei auttaisi myös tätä aktiiviseurakuntalaista.