sosialismin ituja?

länsirintamalla... hoohhhoooooooooooh

Rooman valtakunnassa 2- 4 vuosisatoina orjuus työvoimana kävi kannattamattomaksi. Orjanomistukseen perustuva talousjärjestelmä oli tiensä päässä. Roomassa vallitsi jo teollisuutta. Maataloudessa vallalla olivat suuret orjien työhön perustuvat latifundiot.
Orjakapinoita ilmaantui muiden levottomuuksien lisäksi.

Orjaa luonnollisesti ei kiinnostanut tuotannon kehittäminen. Teki hän mitä vain, palkkana oli soppakulho, vaatteet ja joku nurkka nukkumiseen.
Orjanomistajat alkoivat vapauttaa vapaaehtoisesti tuotannollisen pakon edessä orjia. Mutta ei täysin vapaaksi.

Latifundiosta osa jaettiin pientilkkuina vapautetuille orjille. Orja oli isäntä tilkullaan ja sai pitää tuottamansa. Lisätyön hän joutui tekemään tilanherran pellolla. Maaorjuus syntyi. Maaorja oli vapaampi kuin orja mutta kuitenkin sidottu tilanherraan.
Maaorjuus alkoi muuttua tuotannon kehittymisen kahleeksi 1.500 - 1.600 luvuilla. Heitä pakeni kaupunkeihin ja talonpoikaiskapinat olivat yleisiä. Kaupunkien kauppiaat, käsityöläiset ym porvarissääty kehittyi feodaaliruhtinaan komennon kaatajaksi.

Ruotsin tapaukseen. Mitä tehdä miljoonaomistuksella, jota ei kuitenkaan voi hyödyntää! Kun palkka on 5 - 10 kertaa ammattityöläisen palkka, sillä saa kunnollisen asunnon ja muut tarpeet. Miksi pitäisi edelleen vaatia työläistä luopumaan palkastaan alas.
Kapitalismi opettaa joka lävessä ahneuden oppia. Ihmiselle se ei kuitenkaan ole hyvä. Ihmisten keskinäiset suhteet pyrkivät yhteisöllisyyteen ja yhteiseen hyvään.
Yksittäisen inhimillsen omistajan teoilla yhteiskunta ei muutu mutta ei se pahemmaksikaan mene.

Voittojahan on helppoa jakaa mutta tappion uhatessa jakoon halukkaita löytyy paljon vähemmän. Jos lähdetäöän tuloksen jakoon niin se on tehtävä myös tappiotilanteessa koska muutoin se ei ole oikeudenmukaista.

Katsoin osan siitä ohjelmasta ja saahan jokainen tehdä rahoillaan mitä haluaa ja tuossakin tapauksessahan tuloksen jako oli määräaikainen, muistaakseni 8 vuotta joten saattaa siihen paratiisiin loppukin tulla.

Ainahan tuohon asemaan pääsee Suomessakin ryhtymällä osakkaaksi yritykseen, silloin pääsee osalliseksi niin voitoista kuin tappioistakin. Jos firma menestyy niin osakkuus ei ole määräaikainen ja siitä on yleensä helppoa päästä eroon samalla tienaten firmaan sijoitetulle pääomalle hieman korkoakin.

"Voittojahan on helppoa jakaa mutta tappion uhatessa jakoon halukkaita löytyy paljon vähemmän."

Aivan totta. Jos yritys jostain syystä, syitä voi olla monia, alkaa tuottaa tappiota se menee nurin.
Toinen tapaus on, että erityksellä on tilapäisiä vaikeuksia ja joista selviäminen on näköpiirissä se voi jatkaa ilman palkkojen alennuksia. Voi tulla esim. yrityksen laajentaminen ja tulee hankittavaksi uutta tuotantokalustoa. Sen kuolettamiseen menee tietty aika.

Mikään tavaratuotanto ei menesty eikä sellaista kannata harjoittaa, joka pysyisi pystyssä esim. siten että työntekijä saa euron tunnille ja omistaja 3 euroa tunnissa. Molemmat kuolisivat nälkään ja yhteiskunta menisi ennen pitkää kivikauteen.

Konkurssit tai tuottamattoman yrityksen lopettaminen tai sen kaluston sulauttaminen toiseen yritykseen ovat poikkeuksia siihen, että tuotanto kehittyy vääjäämättä eteenpäin mikäli tuottona tulleita lisäarvoja ei piiloteta niin kuin nyt Euroopan mitassa tehdään.
Kapitalistille on yksi ja sama kehittyykö tuotanto vai ei, mikäli se saa lisäarvoa "loismaiseen" kulutukseensa ts. yli keskimääräisten elämäntarpeiden.

Aloituksen esimerkkiyrityksen omistajat eivät olleet aikeissa lopettaa tuotantoa. He halusivat kokeilla, mikä vaikutus olisi tuloksen (= voitto tai lisäarvo) yhtälaisella jakamisella kaikille tuottajille ja olettivat sen lisäävän tuotantoa.
En saanut yrityksen nimeä ylös. Olisi mielnkiintoista seurata kokeilun edistymistä. Ensimmäinen jako on suoritettu ja siinä jaettiin n. 160.000 per työntekijä. Jako ei mennyt aivan päittäin. Työntekijät itse arvioivat muutamalla muuttujalla joten pieniä eroja on.
Lisäksi työssä piti olla vähintään vuosi, joka pääsi lisäarvon jakoon.

Mulle tuli mieleen ohjelmaa katsoessa, että sattuiko Suomen porvareille erehdys.
Ohjelma ei suinkaan kehoita vallankumoukseen mutta taatusti antoi mietteitä eri suuntaan kuin mitä meidän hallitus toitottaa päivästä päivään.

Työntekijät, myös yrityksensä johtamiseen osallistuvat veljekset (eivät ulkopuolisia sijoittajakapitalisteja), otetaan tärkeämpänä tuotantovoimana kuin pääoma. Siinä suorastaan esitettiin, että yrityksen tulos syntyy kaikkien aherruksen tuloksena jopa siivoojien ja huoltomiesten ansiosta.
Tällainen kysymyksenasettelu olisi nyky-Suomen porvarien keskuudessa ennenkuulumaton.

Tässä on 2 toisilleen vastakkaista linjaa. Diktatorinen pääoman työnjohto-oppi, jossa työläiset ovat luusereita ja jatkuvasti vahdittavia ja veljesten yritys, jossa työläiset ovat yhtiön toiminnan sielu.
Siinä syntyy aivan erilainen ilmapiiri kuin, joka pennosen nyhtäminen omistajan taskuun. Se voisi, ollessaan yleisvaltakunnallinen, synnyttää rahvaan keskuudesta tuhansia uusia ideoita tuotannon kehittämiseksi ja mikä parasta, silloin työläisväestö voisi tietää toimivansa omaksi ja yhteiskunnan eduksi.
Ilmapiirit eroaisivat kuin yö ja päivä toisistaan.

Ohjelma osoitti, että yritykset voisivat maksaa huoletta Ruotsissakin korkeampaa progressiivista veroa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Sama pätee myös Suomeenkin.

Omistajaveljeksiä voi hyvin sanoa kapitalisteiksi. Molemmat olisivat voineet keskittyä lisäarvon kuluttamisen eli koroilla elämiseen ja palkata yritykseen ammattijohtajan.
He tekivät töitä yrityksessaan työntekijöinä ja olivat oikeutettuja myös työpalkkaan.

Taatusti heistä ei porvaripiireissä ja varsinkaan työantajajärjestöissä tykätä. Hehän vievät toimellaan pois pohjan porvaripropagandalta, jonka mukaan nykyaikana yritys ei voi tulla toimeen muuten kuin työntekijöiden etuja leikkaamalla.

Tuolla tavalla, noin helposti, yhteiskunta ei muutu. Hienoo on silti todeta reaalisesti lisäarvon tuoton suhdetta konkreettiseen työntekijämäärään.

Yrittäjä oli rohkea "Robin Hood". Suomessa pääomajärjestöt hommaisivat ko. kaltaisen yrittäjän oitis hourulaan nekatiivisena esimerkkinä.

On siinä jotain yhteisöllisyyden kautta moraalista.

Olisihan omistajat voineet antaa varojaan kirkolle tai urheilu tai muille järjestöille.
He päätyivät antamaan voittojaan yrityksensä työntekijöille ja jossa ei ollut erillistä "johdon" palkitsemista.

Yrittäjäveljeksillä on ainakin erilainen moraali kuin palstan höpöttäjäporvareilla.
He tunnustuvat suoraan saavansa voittoa työntekijöiden työstä.

Mistä löytyis vastaavanlainen suomalainen yrittäjä.

Suomalainen pankki Hadelsbanken järisyttää hallituksen, Kataisen ja rahananheen kapitalismin perusoppeja.
Handelsbanken toimii täysin toisin kuin Kataisen talousoppi.

Pankin tuoton jakamiseen osallistuu koko henkilöstö. Vahtimestarista toimitusjohtajaan. Ylimmällä johdolla ei ole erityistä palkkiojärjestelmää. Kataisen mukaan ilman johtajien suuria palkkoja yritys ei toimi.

Palkkioita, bonuksia ei jaeta ammatin mukaan. Jako perustuu työvuosien määrään. Esim. 1997 pankkiin tullut saa tänä vuonna täyttäessään 60 vuotta 200.000 euroa olipa ekonomisti tai vahtimestari tai pääjohtaja.

Toiminta alkoi 1973 Ruotsissa. Pankki kerryttää palkkiovarat rahastoon ja Oktogonen-säätiöön.
Pankkilainen saa nostaa bonuksensa 60 vuotiaana. Bonus luetaan palkkatuloksi ja siitä menee säädetyt verot valtiolle.

Siistiä. Eikö totta. Handelsbankenin kehutaan olevan hyvin tuottoisa ja työhengen hyvä.